Aku, Ella ja Iita

Tänään oli vähän jännä päivä. Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä, sitten tultiin kotiin ja Kaisa vaihtoi koirat-ei-pääse-mukaan -vaatteet päälle. Ella-tuhoeläimellekin se viritti esteet askarteluiden estämiseksi. Aattelin, et mäkin jään kotiin ja menin valmiiksi sängylle makoilemaan, mutta Kaisa pyysikin mut mukaan. Lähettiin sitten ilman Ellaa ja rapussa piti vähän huutaa ilosta, kun varmaan oltiin treeneihin menossa! Mul oli kovasti kiire, niinkun aina treeneihin mennessä.

Paitsi että ei me sit mentykään treeneihin, vaan sellaseen paikkaan, missä oli muita koiria ja ihmisiä ja hajuja. Eka ooteltiin vähän aikaan, sit pääsin sellaseen paikkaan, missä oli lisää hajuja. Siellä mut nostettiin pöydälle ja kun semmonen täti tuli mua ronkkimaan, tajusin tulleeni huijatuksi. Mut oli tuotu semmoseen koirankiusauspaikkaan, oon aiemminkin käyny semmosissa. Ihmiset sanoo niitä eläinlääkäreiks. Se täti kopeloi mun jalkoja ja mä yritin päästä Kaisan kainaloon turvaan. Vihdoin ne vapautti mut lattialle haistelemaan ja se tätikin lähti pois. Sain haistella ihan rauhassa,vähän oli hienoo! Mua alkoi kuitenkin kovin pian nukuttaa, kun onhan haistelu aika rasittavaa puuhaa, joten päätin ottaa päivätorkut välillä. En kyllä saanut kauaa rauhassa nukkua, kun taas se täti oli kopeloimassa ja sit mua kanneltiin ja väänneltiin ja käänneltiin ja kaikkee. Välillä yritin pyristellä vastaan, mutta en oikein jaksanut, kun väsytti niin kovasti. Sitten makoilin Kaisan sylissä ja aloin jo vähän piristyä ja jaksoin kävellä ihan omin jaloin pois sen lääkäritätin luota ja pääsin viimein takaisin kotiin. Vieläkin mua vähän väsyttää ja on paha olo, mutta pienellä lenkillä sentään jaksoin käydä.

Lääkäritädin kiusattavaks olin joutunu kuulemma siksi, kun hierojatäti on epäillyt mun polvessa olevan vikaa ja agilityssa mietin välillä tosi tarkkaan, mistä kohdin hypylle pitää ponnistaa. Lääkäritäti kuitenkin totesi, että mun polvilumpiot on ihan täydellisesti paikoillaan ja nivelsiteet kunnossa. Sellasten röntgenkuvien avulla se tarkasti myös mun selän ja lonkat, nekin oli tosi hienot. Mun luusto on kuulemma oikein erinomaisessa kunnossa, varsinkin kun ottaa huomioon mun iän ja harrastusten rasittavuuden. Oon siis kuulemma ihan viaton ja saan jatkaa liitelyä rauhassa. Se oli aika kiva, kun se lääkäritäti sano, että mun pitäs lämmitellä paremmin. Tiiän, että lämmittely tarkoittaa haistelua, ja se se vasta onkin hauskaa! Ehkä se lääkäritäti ei ollutkaan niin tyhmä kuin aluks aattelin...

-Aku

Loppuun vielä kuvat, kun ne on niin hienot :) Valokuvat on otettu röntgenkuvista läppärin näyttöä vasten, joten eivät ihan kokonaan mahtuneet kuvaan, eikä laatukaan päätä huimaa...


Selkä
Lonkat

Viikonloppuna matkusteltiin kovasti. Lauantaina pääsin katsomaan siskoa ja veljiä, kun oli pentuetapaaminen Hyvinkäällä. Aluksi katsoin parhaaksi räksyttää kaikille paikallaolijoille, kun aattelin, että niin kuuluu tehdä, kun Akukin on joskus haukkunut jollekin. Ainakin kerran. Mä haukunkin joka kerta! Haukkumisen lisäksi keskityin rakastamaan ihmisiä, kunnes pääsin kavereiden kanssa peuhaamaan. Ne jotkut oli ihan hassuja, kun ne juoksi häntä koipien välissä karkuun, kun yritin leikkiä niitten kanssa. Emmä nyt niiiiin pelottava oo, vaikka oonkin aika hurja. Onni oli paras leikkikaveri, sen kanssa paininkin kovasti.


Leikkien jälkeen agiliidettiin. Tai olin mä jo leikkien lomassa hyppinyt esteitä ja käynyt putkessa, kun sellasia sinne leikkikentälle oli ripoteltu. Mut agiliidettiin ihan oikeesti. Koska oon hieno ja reipas ja taitava ja muutenkin paras, pääsin näyttämään muille mallia esteiden suorittamisessa. Eka oli lyhyt suora putki, josta sujahdin läpi vauhdikkaasti, kyllähän mä sellaset lälläriesteet osaan. Välillä sujahtelin monta kertaa peräkkäin, kun näytin, että osaan tehdä putkea lelu suussa ihan itseksenikin. Sitten tehtiin pöytää, se oli kiva kun sai namia, mutta jarrut ei meinannu toimia, kun tulin niin lujaa ja sit ois pitäny pysähtyä. Lopuksi pääsin pussiinkin, jonka osaan suorittaa jo ihan yksin ilman apuja.

Onnikin osasi suorittaa putken:

Leikkimisen ja agiliitämisen lisäksi keskityin villitsemään kavereita, pöllimään keksesjä lasten käsistä, juoksemaan kovasti, roikkumaan Kaisan hihassa ja riehumaan muuten vaan. Muut pennut näytti Kaisan mielestä paljon kiltimmiltä muhun verrattuna ja se alkoikin miettiä, pitäisiköhän mulle opettaa kauniita käytöstapoja. Kuulostaa vähän tylsältä, joten mieluummin keskityn vaikka agilityesteiden opetteluun. Paitsi jos niitten tapojen opettelu tarkoittaa namien syömistä, niin voin sitäkin harkita.

Junamatkustustavoissa oon kuitenkin jo kehittynyt, taitavasti nukuin Kaisan sylissä. Ja vanhan mallisiin juniinkin opin nousemaan ja tulemaan pois ihan itse, vaikka niissä on hurjan korkeat ritiläportaat. Ekalla kerralla yritin kiljumalla välttää kiipeilyn, mutta kun Akukin meni, niin kiipesin perässä, kun enhän nyt voinut huonommaksi jäädä. Ja oikeestaan oon nyt paljon parempikin kuin Aku. Se yleensä loikkii suoraan junaan ja sieltä pois, mä kiipeen nätisti niitä portaita pitkin, kun ei mua mitkään ritilät pelota.

-Ella

Kuvia lisää täällä.

Eipä ole taas pitkään aikaan saanut aikaiseksi tännekään mitään rustata ja nyt sit pitäs miettiä yli kuukauden ajalta juttuja...

Ella on kasvanut ja kaunistunut. Tai no... ainakin kasvanut. Seuraavaksi se voisi keskittyä siihen kaunistumiseen. Huomenna tulee neidille jo 5 kk täyteen, kamalan nopeasti on aika mennyt. Ipanan säkäkorkeus on nyt noin 38 cm (alan tosin epäillä mittaustaitojani, koska se on ollut tuon 38 cm jo muutaman viikon), tosin takapää on selvästi etupäätä korkeammalla. Hampaita se on tiputellut ahkerasti, vasen alakulmuri on ainoa vielä toistaiseksi suussa oleva maitohammas.


Pentunen on aloittanut myös agilityn harrastamisen ja on osoittautunut oikein reippaaksi agilitykoiran aluksi. Treeneissä juostaan kovaa ja väleissä äristään tottelemattomille leluille. Tokon ja temppujen treenaaminen on jäänyt vähemmälle, ihan rehellisesti sanottuna luoksetulo taitaa edelleen olla ainoa asia, jonka Ella suullisesta käskystä osaa. Esimerkiksi istuminen ja maahanmeno menevät iloisesti sekaisin. Temppuja ollaan kuitenkin harjoiteltu, uusi temppuvideo löytyy täältä.


Muutama viikko sitten käytiin Hyvinkäällä Spanieliliiton Pääerikoisnäyttelyssä. Sillä välin kun näytelmiin alaikäinen Ella keskittyi ihmisten rakastamiseen, pääsi Aku kehään pyörähtämään. Tuomarina oli Petra Pannach, tulokseksi saatiin ERI3. Arvostelu vapaasti suomennetuna:

"Iso uros. Urosmainen pää, erittäin hyvä ilme, pigmentti voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvin kiinnittyneet ja kannetut korvat. Voimakas, lihaksikas kaula. Kiinteä, suora selkä. Lantioltaan hieman pitkä. Hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Silmien alapuolella voisi olla enemmän täytettä. Hyvät liikkeet, takaa hieman ahdas. Kyynäärpäät hieman ulkonevat. Erittäin hyvä väri ja karvanlaatu."


Nuuskun ja Rapsun kanssa ollaan myös lenkkeilty, alla pari kuvaa lokakuiselta lenkiltä, lisää löytyy täältä.


-Kaisa