Aku, Ella ja Iita

On taas vähän jäänyt tämän blogin päivittäminen, kun on vaan tuota treeniblogia tullut kirjoiteltua.

Aku on harrastellut aksaa ja tokoa sekä opetellut temppuja. Pallien poiston myötä koirapoika on hieman laiskistunut eikä lähde lenkeille aivan samalla innolla kuin aiemmin, mutta treenaamisesta se innostuu entiseen tapaan. Ruokahalu on Akulla kasvanut hurjasti ja kaikki syötäväksi kelpaava häviää hetkessä, jos sen Akun ulottuville erehtyy jättämään.


Ella on treenannut ahkerasti agilitya ja tokoa. Aksamölleissä ollaan käyty muutamaan kertaan, tokossa ollaan päästy ihan virallisiinkin kokeisiin. Ensimmäisestä tuli tulokseksi ALO3 muutaman liikkeen nollaamisen myötä. Toisesta saatiinkin sitten ykköstulos, 163 pistettä, vaikka Ella oli jälleen sitä mieltä, ettei ole mitään tokohyppyä koskaan nähnytkään, eikä ainakaan tiedä, mitä sana "hyppy" tarkoittaa. Enempää ei alokasluokan kokeita ole tarkoitus kiertää, vaan ollaan siirrytty harjoittelemaan seuraavan luokan liikkeitä. Koikkereiden erikoisnäyttelyssä pistäydyttiin EH hakemassa, mutta enempää ei näyttelyitä olla kierretty, kun neiti päätti erkkarin jälkeen pudottaa karvansa. Tarkemmat tulokset Ellan virallisuuksista löytyvät täältä.

Ella on myös käynyt terveystutukimuksissa. Syyskuussa tutkittiin silmät ja polvet terveiksi, joulukuussa kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Lonkat saivat Kennelliitosta tuomion A/A ja kyynärät 0/0, selän arvioi kuvannut eläinlääkäri terveeksi.

Kun Ella lauantaina saavutti mölleihin vaadittavan 12 kuukauden iän, oli sitten heti tiistaina lähdettävä taitoja testaamaan. Tarkoituksena oli testata koiran toimivuutta kisatilanteessa ja tehdä onnistuneet kontaktit. Pentunen pelitti hyvin ja kontaktit onnistuivat kohtuullisesti, radasta selvittiin yhdellä rimanpudotuksesta johtuvalla vitosella. Video.

Palkinnoillekin päästiin, sijoituttiin toisiksi heti Pyryn jälkeen (tässä ei liene tarpeellista mainita, että muita medimöllejä ei sitten tainnut ollakaan...). Ella sai palkinnoksi vinkulelun ja pussillisen puruluita. Vinkulelu on ollut ahkerassa käytössä, mutta puruluiden syvin tarkoitus ei Ellalle ole oikein auennut. Pentu ei voi käsittää, miksi jokin syötäväksi kelpaava on sellaisessa muodossa, ettei sitä voi syödä sekunnissa tai niellä kokonaisena. Aku onneksi ymmärtää puruluiden päälle vähän paremmin.

Agiliitelyn lisäksi meillä on kilpailtu naminsyönnissä. Ella on lajissa aika ylivoimainen, mutta kyllä Akukin kovasti yrittää. Video.

Lenkeilläkin ollaan käyty, välillä ihan kavereiden kanssa.



-Kaisa

Tiiättekö, täällä on tapahtunu aika jänniä juttuja. Niinku esimerkiks että oon löytäny lenkeiltä tosi monta hienoo keppiä. Niin, ja sit se, että Aku ei muutama viikko sitten lähtenytkään meiän mukana Joensuuhun, vaan jäi Kangasalle ja on jo ollu siä tosi kauan. Tai kävi se välillä kylässä, mut lähti sit takas. Se on kuulemma siksi siä, ku mulla on juoksut. En oikeen tiiä, mitkä ne juoksut on, ku ainahan mä juoksen. Ja kovasti juoksenkin.


Kavereittenkin kanssa juoksen:


Sillon joskus kauan aikaa sitten Kaisa yritti näyttää mulle mun pyllyä. Ei mua se kiinnostanu, ku kyllähän mä jo tiesin, millanen pylly mulla on. Sit sain semmoset housut jalkaan, enkä yhtään ymmärtäny, että miks mun piti semmosia pitää. Mut ne on kyllä aika hienot Hurtta-housut, ne sopii mun Liitolikka-tyyliin paljon paremmin kuin jotkut pitsipöksyt.


Sit yks päivä huomasin, että se mun pylly onkin muuttunut ja siellä oli jotain ylimääräistä töhnää, jota sitten nuolin kovasti. Sit mua kans väsytti kovasti, eikä riehuttanut niin paljoo kuin yleensä. Ulkona en kyllä jaksanu olla väsynyt, kun oli niin hurjasti kaikkee muuta tekemistä, niinku vaikka lintujen jahtaamista tai muuten vaan juoksemista.


Niin, se Aku kävi kylässä heti kun mun juoksut oli loppu. Aluks isoveikan näkeminen oli kivaa, mutta sit lopuks se ei ollutkaan yhtään kivaa, kun isoveikka ei ollu yhtään kiva. Aku halus leikkiä mun kanssa, mutta sillä oli ihan tyhmät leikit, enkä tykänny ollenkaan. Ja vaikka en tykänny ollenkaan, niin silti se halus leikkiä, eikä ymmärtäny, vaikka yritin olla kovasti hurja ja murisinkin sille. Se vaan löi mua tassulla päähän ja yritti lähennellä, mutta onneks ihmiset esti sen lähentelyt ja vei sen lopulta häkkiin häpeämään. Ihan oikein sille!

Oon nyt tullu siihen tulokseen, että juoksut on aika tyhmä juttu. Eka joudun eroon isoveljestä ja sit siitä tulee tyhmä. Sit pitää pitää tyhmiä juoksuhousuja. Ja kaikista tyhmintä on ollut, kun en oo päässy agiliitämään. Tokoa vaan oon treenannu, ihan kivaa sekin on, varsinkin kun saan kovasti nameja. Ja lenkeillekin oon päässyt, välillä ihan kavereidenkin kanssa.

Nyt en enää juoksuja juokse, vaan juoksen ihan muuten vaan. Ja uin, se on kans aika kivaa puhaa.


Täältä löytyy lisää kivoja kuvia.

-Ella

Ella pieni pentunen aloitti ensimmäisen juoksunsa reilu viikko sitten. Nyt sen varmaan pitäisi olla sitten Nainen, mutta eihän tuosta kakarasta saa aikuista millään, pentu mikä pentu. Narttujen omistajien juttuja kuunneltuani odotin, että juokseminen sekoittaa pennun pään ihan kokonaan, mutta mitään suurta eroa käytöksessä en ole huomannut. Oikeastaan ensimmäisen viikon Ella oli ihan täysin normaali, nyt se on ollut sisällä vähän tavallista vaisumman oloinen, eikä treenatessa ole aivan parhaimmillaan. Ulkona pentunen kuitenkin muuten leikkii ja juoksentelee tavallisen tapaan tajuamatta juoksuistaan yhtään mitään. Neljä päivää sillä kesti huomata, että peräpäästä vuotaa jotain ylimääräistä ja sitä voisi joskus putsatakin.


Viikko sitten käytiin Kangasalla. Tuntui kummalliselta, kun koirat saivat vapaasti kulkea koko talossa, eikä tarvinnut varoa yhteentörmäyksiä Ninnin kanssa. Vieläkään en ole ehkä täysin käsittänyt Ninnin kuolemaa, vaikka tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat. Haluaisin kirjoittaa Ninnistä enemmänkin, mutta järkevää tekstiä en saa tuotettua.

Aku jäi Kangasalle muutamaksi viikoksi hoitoon ja viihtyy kuulemma erinomaisesti. Koirapoika vahtii taloa, juoksee rallia takapihalla ja nauttii rapsutuksista. Kuvittelin, että Ella jotenkin isoveljen puuttumiseen reagoisi, mutta eipä tuo näytä Akua suuremmin kaipaavan. Aku puolestaan on varmaan onnessaan päästessään lomalle lastenhoidosta :D

Kameraan oli tallentunut Kangasalla ollessa kuvasarja koirien touhuista kepin kanssa. Akuhan ei mistään vetoleikeistä ymmärrä mitään, joten kun Aku on keppiä tulossa ottamaan, Aku tosissaan halua sen itselleen.


Lueskelin tuossa Ellan sivua ja huomasin, että se tarvitsisi taas päivitystä, pentusen luonne kun kehittyy jatkuvasti. Ihan Ellaksi tunnistettavissa se edelleen on, mutta pahin tosikkomaisuus ja röyhkeys on hävinnyt neidin kasvaessa. Muutenkin olen Ellan luonnetta miettinyt, mulla on kamala tarve määritellä, millainen se oikeasti on. Mulle Ella on aika lähellä täydellisyyttä, mutten tahdo sortua siihen, etten kykene näkemään koirani huonoja puolia. Kirjoittelin tähän jo tarkempaa pohdintaa pentusen luonteesta, mutta julkaistavaksi asti en sitä kuitenkaan lopulta uskaltanut päästää.

Loppuun piharallia Kangasalta, Aku-raukka ei enää pysy juoksuleikeissä Ellan vauhdissa mukana.


-Kaisa

Maailman paras kissa on poissa ja ikävä on valtava.

Päässä pyörii ainoastaan ajatus, että ei tän näin pitänyt mennä. Ei Ninnin vielä pitänyt lähteä.

Muutama viikko sitten pikkuinen oli elämänsä kunnossa ja vuosia piti olla edessä vielä useita. Sairastuminen kuitenkin muutti kaiken, ja kun muutaman väärän diagnoosin jälkeen lähes ainoaksi vaihtoehdoksi jäi päässä oleva kasvain, oli Ninnin aika päästä pois. Nyt on Ninnin taas hyvä olla.

Aku on jo iso poika ja täytti eilen 7 vuotta. Huono omistajansa unohti ostaa synttärilahjan, joten koirapoika sai vain tavallista enemmän rapsutuksia ja huomiota.

Synttärisankarin poseeraus:


Kaverikuva:

Sitten ne huonot uutiset: Vanhempieni luona asustava Ninni-kissa (14 v) oli eilen ollut vaisun oloinen ja liikkunut huonosti. Tänään Ninni sitten pääsi eläinlääkärin tutkittavaksi ja oireiden syyksi paljastui kummallinen sivuääni sydämessä. Heikko sivuääni kuultiin jo pari vuotta sitten rokotusten yhteydessä, mutta koska Ninni ei silloin millään tavalla oireillut, ei lääkitystä katsottu tarpeelliseksi. Nyt lääkitys aloitettiin ja toivotaan sen auttavan, tarvittaessa Tampereen puolella Veterissä voidaan tarkempiakin tutkimuksia sydämestä tehdä. Mitään ennustetta sairauden kulusta ei eläinlääkäri pystynyt antamaan, kissa voi mennä nopeastikin huonoon kuntoon tai sitten porskuttaa tyytyväisenä montakin vuotta sydänvikansa kanssa.

Ninnistä ei uutta kuvaa löydy, mutta laitetaan pari viime kesänä otettua kuvaa maailman kauneimmasta, kilteimmäistä, kultaisimmasta ja niin hirvittävän rakkaasta kissasta:


-Kaisa

On taas venynyt blogin päivittäminen niin kovasti, ettei kaikkea meinaa muistaa, saati sitten jaksa kirjoittaa, mutta jos nyt lyhyesti jotain...

Viime viikolla koohottimet pääsivät Silja-eläinfysioterapeutin käsittelyyn. Akun takaosa oli tuttuun tapaan jumissa, mutta mitään yksittäistä kipeää kohtaa sieltä ei kuitenkaan löytynyt, vaan jäykkyyttä ja kireyttä oli tasaisesti koko lantion alueella ja etureisissä. Agilitysta eläkkeelle jäämisestä Silja taas puhui, mutta koska koikkeripojasta ei edelleenkään mitään suurta, oikeasti harrastamisen estävää fyysistä vikaa löydy, en meinaa tuon takia harrastamista lopettaa.

Ellaa ei vielä hierottu, mutta Silja kävi lihakset ja nivelet läpi. Neiti on kovin notkea ja lihakset oli pehmeitä. Pientä kireyttä löytyi niskasta ja lapojen takaa sekä takareisistä. Syynä noihin ovat luultavimmin ahkera vetoleikkien leikkiminen ja pomppiminen sinne sun tänne. Tosin varsinkin nuoren koiran ollessa kyseessä voivat vielä löysät lonkatkin reisilihasten kireyttä aiheuttaa. Pentusen ranteet olivat vielä yliliikkuvat, ne toivottavasti siitä vielä kasvun loppuessa vähän jäykistyvät. Polvilumpiot tuntuivat olevan tiiviisti paikoillaan. Mitään normaalipennusta poikkeavaa ei ilmennyt. Korkeuskasvun Silja arveli jo loppuneen.

Viime viikonloppuna Ella oli turistina JoA:n agikisoissa. Aluksi pentu räksytti vähän sille sun tälle ja kiljui innosta välissä, mutta rauhoittui vähitellen. Kovasti innoissaan se moikkaili ihmisiä ja muutamaa tuttua koiraakin. Tokoiluun ja leikkimiseen pentunen jaksoi keskittyä häiriössäkin hienosti, eikä hommia tehdessään ympäristöstä välittänyt. Häkissään maneesin katsomossa neiti odotteli rauhassa ja hiljaa.

Alkuviikosta Akun kanssa käytiin tollereiden järjestämällä hierontakurssilla, jolla eläinfysioterapeutti Heli opetti koiran kotihierontaa. Aku käyttäytyi oikein mallikelpoisesti ja köllötteli kiltisti hierottavana tollerilauman keskellä.

Tänään pääsi Ella mätsäriin näyttelemään, kun sellainen ihan naapurissa järjestettiin. Alkuun Ella taas - yllätys, yllätys - kiljui ja räksytti. Tehtiin siinä odotellessamme muun muassa sivulletuloja ja pentu tekikin oikein pätevästi, mutta heti vapautuksen jälkeen piti taas jonkun koiran olemassaoloa kommentoida. Ella esiintyi pienten aikuisten luokassa. Kehässä Ella käyttäytyi oikein kauniisti, pöydälläkin seisoskeli reippaana tyttönä ja voitti parinaan olleen cockerin. Tuomari kommentti "Sitä ollaan salaa harjoiteltu" vähän nauratti, mutta katsoin parhaaksi pitää omana tietonani sen, että en vieläkään ole saanut aikaiseksi mitään näyttelyihin liittyvää treenata. Ehkä Ella harjoittelee itsekseen... Punaisten nauhan saaneiden kehässä Ella valittiin seitsemän parhaan joukkoon, mutta sitten pentu päätti misseilyn riittävän ja esitteli vähän laukkaa ja muuta koikkelehtimista ravin sijaan, minkä seurauksena sijoitusta ei herunut.

Loppuun kuvia Nuuskun ja Rapsun kanssa lenkkeilystä:


-Kaisa

Kävin taas näyttelemässä itseäni missikisoissa, tällä kertaa Polvijärvellä. Matkaseurana oli mun paras poikakaveri Pyry ja siellä misseilypaikalla näin Hilpan ja muita kavereita. Oon jo niin vanha, että pääsin isojen tyttöjen luokkaan ja kehässä olin Hilpan kanssa samaan aikaan. Siellä taas vähän juoksentelin, seisoskelin, heiluttelin tuomaritädille häntää ja söin nameja, se oli aika hauskaa. Tuomaritäti taisi tykätä musta, mut oon kuulemma vielä ihan pentu, eikä junioriluokassa ilmeisesti semmonen saa olla. Se anto mulle semmosen punasen nauhan ja tämmösen arvostelun:

"9 kk. Kaunislinjainen, luonnollisesti vielä hyvin pentumainen narttu, joka saa asettua. Hyvä luusto. Kaunisilmeinen pää. Hyvä väritys ja purenta. Hyvin kannettu häntä. Tyypilliset kulmaukset ja käpälät. Hieman jyrkkä lanne. Kaunis pohjaväri. Karvapeite tulossa. Kevyt liike. Hyvä luonne."


Näyttelyn jälkeen lähdettiin kotiin ja jouduin jäämään yksin nukkumaan, kun Aku lähti agiliitelemään. Lopulta pääsin itsekin esittelemään liitelytaitojani, kun oli semmonen koikkeriagilitykoulutus. Agility on kyllä vielä paljon kivempaa puuhaa kuin näytteleminen. En kauheesti jaksa esittää hienoa neitiä, kun tykkään enemmän juosta ja leikkiä ja haukkua ja hyppiä. Seuraavanakin päivänä pääsin liitämään, siitä on ihan videotodisteitakin täällä.

Tykkään hypellä muuallakin kuin agitreeneissä

Akusta ei tarvi laittaa montaa kuvaa, kun se on lenkillä aina saman näköinen

Yhteisposeeraus
-Ella