Tiistaina tuli täyteen 8 viikkoa astutuksesta ja synnytyksen odottelu alkoi. Ellan lämmöt kävivät hieman alle 37 asteen ensimmäisen kerran keskiviikkona. Se oli kuitenkin niin rauhallinen, etten uskonut sen vielä synnyttävän. Torstai-iltana lämmöt putosivat vielä alemmas ja pysyivät 36,7 paikkeille pidempäänkin. Yhden aikaan yöllä Ella aloitti läähättelyn ja raivokkaan petailun, jota se jatkoi säännöllisen epäsäännöllisesti läpi yön.
Petailu ja läähättely jatkui aamulla, joten kutsuttiin synnytysapua paikalle. Ella muuttui koko ajan levottomammaksi, mutta kävi mielellään ulkona ja söikin päivän aikana muutaman kerran. Iltaa kohden Ellan olo muuttui selvästi tukalammaksi, mutta ruokahalu siltä ei kadonnut minnekään, ja kätilötkin se otti riemulla vastaan. Joskus yhdeksän-kymmenen aikaan näkyivät ensimmäiset selvät supistukset. Sitä jatkui muutaman tunnin ja puolenyön aikaan supistukset alkoivat käydä voimakkaammiksi. Ella näytti tosi tuskaiselta, mutta pentua ei näkynyt. Sikiövedet menivät todennäköisesti puoli yhden aikaan. Puolisen tuntia myöhemmin saatiin ensimmäinen pentu ulos.
Klo 01.10. täplikäs uros, 189 g. "Eka"
Ella ei ollut lainkaan kiinnostunut pennusta. Se ei ollut halukas nuolemaan sitä, eikä olisi halunnut päästää sitä imemäänkään. Ellan mielestä synnyttäminen oli ihan perseestä ja se kiljuva rääpäle vasta typerä olikin. Mammakoira katsoi siis parhaaksi paeta paikalta. Julmasti kuitenkin pakotettiin se takaisin, vaihtoehtoina oli joko synnyttää seuraava tai imettää ensimmäistä. Supistuksia näkyi selvästi, mutta pentua ei kuulunut. Yritettiin liikuttamalla ja fergusonin refleksiä stimuloimalla saada supistuksia tiheämmiksi, juotettiin Ellaa ja annettiin nutri-plussaa. Ella oli selvästi väsynyt ja näytti vähän tuskaiselta. Jossain vaiheessa pentu tuntui synnytyskanavassa, mutta ei tullut ulos. Alkoi olla jo vähän kiire saada se pihalle, mutta otetta ei pennusta saanut, joten ei oikein voitu Ellaa auttaa. Lopulta Ella sai kuitenkin itse puristettua ulos ihmeen pirteän tytön.
Klo 02.20 valkovoittoinen narttu, 219 g. Pentueen isoin. "Pikkupilkku"
Toisen pennun syntymän jälkeen Ellaa alkoi pennut kiinnostaa ja se vähän jo hoivasi niitä. Loput pennut tulivat ulos helposti ja melkoisen nopealla tahdilla.
Klo 02.30 ruskeavoittoinen uros, 200 g. "Ruskee"
Klo 02.50 valkovoittoisin uros, 183 g. "Vaalee uros"
Klo 02.55 kirjava narttu, 178 g. "Palapeli"
Klo 03.10 ruskeavoittoinen uros, 169 g. "Pallopylly"
Kuudennen jälkeen sitten ihmeteltiin, että onkohan niitä vielä tulossa. Kohdussa tuntui jokin möhkäle, joten odoteltiin. Äkkiä sekin sieltä ulos tuli.
Klo 03.30 hyvin valkoinen narttu, 187 g. "Valkonen"
Viimeisen pennun syntymän jälkeen Ella oli jonkin aikaa hieman levoton, mutta rauhoittui lopulta imettämään ja hoitamaan pentujaan. Alkukankeuden jälkeen se on vaikuttanut oikein hyvältä ja huolehtivalta emolta. Ulos se ei olisi yöllä halunnut lähteä ollenkaan ja ruokakin piti tarjoilla samaan huoneeseen. Se ei edelleenkään ole kovin innokas lähtemään ulos, pihalla se kiljuu mennessään, käy nopeasti tarpeillaan ja haluaa kiireellä palata sisälle. Syömään se sentään malttaa jo tulla keittiöön, mutta ei normaaliin tapaan jää nuolemaan kippoaan, vaan suuntaa takaisin pentujen luo syötyään. Se ei myöskään erityisesti tykkää, että pentuja edes katsellaan liikaa, vaan estää lähemmän tarkastelun keräämällä ne allensa piiloon. Ei se mitään sano, vaikka nostan pentuja laatikosta pois punnitsemista varten, mutta selvästi pitää ne mieluummin lähellään.
Kaikkien pentujen painot ovat nousseet nyt vajaan vuorokauden aikana, massaa on tullut lisää keskimäärin semmonen kymmenen grammaa. Kaikki olivat oikein pirteitä heti synnyttyään, ketään ei tarvinnut elvytellä. Painotkin olivat jo syntyessä tosi hyvät, varsinkin kun ottaa huomioon, että perjantaina oli kulunut astutuksesta vasta 59 vrk ja pentue on suhteellisen iso. Ja kun kaikilla ei kuvissa naamat näy, niin kerrottakoon vielä, että väritys on kaikilla hyvä, selvä piirto löytyy jokaiselta.
Oikein hienoja koikkerinalkuja ne ovat kaikki, äitikin on ylpeä!
