Aku, Ella ja Iita

Kevät on saapunut Tampereelle ja Ellan kanssa ollaan aktivoiduttu aksakisaamisen suhteen. Maaliskuun alussa käytiin Jyväskylässä juoksemassa pari rataa. Ekalta radalta nolla ja voitto, vaikka ohjaaja meinasi pilata suorituksen jäämällä lopussa varmistelemaan liiaksi ja myöhästymällä jatkon ohjauksesta. Toiselta radalta vitonen kepeiltä. Muurille rytmitys oli pielessä, joten Ella kaarratti ajatuen kepeillä avokulmaan, josta vedin sen liikkeelläni kakkosväliin. Muuten rata tuntui kuitenkin edellistä paremmalta, kokonaisuudessaan huomattavasti sujuvampaa menoa. Hirmu kiva reissu kokonaisuudessaan, nähtiin paljon tuttuja, joita ei Joensuusta muuttamisen jälkeen oltu nähty.

Treenaamassa olen käynyt Ellan kassa vähän turhankin harvakseltaan, mutta reilu viikko sitten käytiin Liuhdon Tuulian koulutuksessa ja meno tuntui hetkittäin tosi hyvältä! Videota koulutuksesta täällä.

Iita puolestaan on ollut tauolla agilitysta, kun maaliskuun alussa treenien jälkeen ulkona juoksennellessaan se onnistui osittain halkaisemaan kannuskyntensä. Verta ei kynnestä tullut kovinkaan paljon ja Iita käytti jalkaa normaalisti, mutta kosketusta selvästi aristi ja kynsi sojotti kummallisesti sivulle. Päivystykseen lähtöä harkittiin, mutta lopulta totesin, että kyllä sen kanssa seuraavaan päivään pärjää. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä sitten poistettiin lähes koko kynsi. Loppupäivän Iita oli rauhoituksen takia hiukan huonovointinen, mutta sen jälkeen se oli aivan normaali itsensä, kynsi ei näyttänyt vaivaavan mitenkään. Tassun suojaaminen loskalta ja kuralta tuotti hiukan ongelmia, kun jalassa pysyvää, vedenpitävää ja tarpeeksi vahvaa suojaa oli hankala löytää. Iita onneksi oli hyvin yhteistyökykyinen potilas, sain paketoida koipea rauhassa, eivätkä minkäänlaiset viritelmät sen menoa haitanneet. Kaulurikaan ei aiheuttanut ahdistusta, mutta sen verran ilmeisesti kuitenkin haittasi elämää, että Iita sen poisti päästään useammankin kerran yksin ollessaan.

Kynsivamma aiheutti pakkotauon agilitysta, mutta tauon aikana ja sen jälkeenkin ollaan käyty muutama kerta tokoilemassa ihan ryhmätreeneissä. Iitan kanssa en ole talven aikana treenannut tokoa kovinkaan aktiivisesti, lähinnä kotona ollaan harjoiteltu ylempien luokkien liikkeitten osia. Kohtuullisen vähäiseen treenimäärään nähden Iita on ollut noissa muutamissa treeneissä aivan hirvittävän pätevä! Onhan se pennusta asti oppinut nopeasti ja tehnyt osaamansa asiat täsmällisen tarkasti, mutta silti hieman yllätyin, miten siltä onnistuu niin nouto, luoksetulo kuin alokasluokan hyppykin kokonaisina liikkeinä ihan tosta noin vaan, vaikken muista ainuttakaan niistä ikinä ketjuttaneeni kokoon. Myös sen häiriönkestoon olen ollut tyytyväinen, muiden koirien kanssa samassa tilassa oleminen ei olekaan niin vaikeaa kuin pelkäsin. Liikkeistä suurimmat ongelmat meillä on seuraamisessa, Iita ei millään haluaisi pysyä riittävän lähellä mun liikkuessa, vaikka perusasento sillä on mukavan tiivis. Tähän ollaan kuitenkin saatu joitakin hyviä ajatuksia, joten nyt sitten testaillaan, millä lähtisi toimimaan.

Muista kuulumisista sen verran, että Ellan kanssa käytiin viime viikolla osteopaatilla, Ketolan Jerryn vastaanotolla Helsingissä. Taisi jälleen kerran olla ohjaaja pahemmassa kunnossa kuin koira, vaikka Ella on kevään aikana esittänyt tavallistakin päättömämpää menoa aksatreeneissä. Raajat Ellalla oli hyvin auki, vain hieman pientä kireyttä toisessa etusessa hauiksen kiinnityksen (?) kohdilla. Ehkä tokoilun aiheuttamaa toispuoleisuutta? Selässä, varsinkin lannealueella, oli enemmän jumia, muttei mitään erityisen ihmeellistä, semmosta harrastuskoiran perusjumia. Hoitoväliksi Jerry suositteli Ellalle 3-4 kk. Ainakaan tämän kerran perusteella sitä ei kuulemma ole tarvetta käyttää hierojalla välissä, lähinnä se on sitä rangan käsittelyä, mitä Ella tarvitsee.