Jos vaikka edes sen kerran tämän vuoden puolella saisi blogiin päivitettyä kuulumisia?
Marraskuussa Akulla ilmeni tasapainohäriöitä, se ei meinannut pysyä lainkaan pystyssä, pahimmillaan kaatuili ihan kävellessäänkin. Eläinlääkärissä Akua tutkittiin ja todettiin, että kaikki veriarvot sekä sydän on ihan priima, eikä muutakaan vikaa löytynyt, joten diagnoosiksi saatiin vestibulaarisyndrooma. Sairaus on ilmeisesti melko yleinen vanhoilla koikkereilla, sen syytä ei tiedetä, eikä siihen ole lääkitystä. Hoitona oireenmukainen hoito eli yleensä lepo ja tarvittaessa pahinvointilääkitys. Akulla pahin vaihe oli ohi parissa päivässä ja viikon kuluttua se oli jo melkolailla normaali. Valitettavasti sairaus kuitenkin uusiutui kuukautta myöhemmin, eikä Aku vieläkään ole täysin toipunut. Nopeasti katsottuna vaikuttaa kyllä normaalilta, mutta epätasaisella tai liukkaalla alustalla ja äkkinäisissä liikkeissä huomaa, että tasapaino ei ihan täysin pidä. Parempaan kuitenkin koko ajan mennään, joten toivotaan, että Aku toipuu vielä täysin, eikä vaiva enää uusi. Muuten Aku on ollut iloinen, touhukas ja leikkisäkin, pirteä pappakoira.
Pientä terveysmurhetta on mahtunut myös Ellan vuoteen. Suurinta huolta aiheutti elokuussa Ellalta löytynyt nisäkasvain, joka onneksi osoittautui kuitenkin hyvänlaatuiseksi. Kasvain leikattiin ja samalla eläinlääkärin suosituksesta Ella myös steriloitiin. Jouduin siis luopumaan haaveesta teettää Ellalle toiset pennut, mutta ei sillä lopulta ole mitään merkitystä, kun Ella itse on kunnossa. Steriloinnin vaikutuksia Ellaan olen jännityksellä seuraillut ja kaikenlaista pientä on näkynytkin. Luonne on tietyllä tavalla hiukan koventunut narttumaisen nössöyden vähentyessä ja turkin laadussakin on jo näkyvissä muutoksia, mutta oma ihana itsensä se kuitenkin on edelleen.
Iita täytti helmikuussa kaksi vuotta, joten tätä kirjoittaessa se on jo lähes 3-vuotias. Aika kuluu tosi nopeasti! Iita on vuoden aikana opetellut elämää ja harrastanut agilitya vaihtelevalla menestyksellä. Kisaura aloitettiin loppukesästä ja lähinnä ollaan keskitytty kisaamisen opetteluun ja totuteltu kisoissa olevaan häiriöön, yksi nollakin ollaan saatu siinä sivussa. Vuoden aikana on selkeytynyt, että huippuaksakoiraa Iitasta tuskin ikinä tulee, mutta me mennään niillä eväillä mitkä on annettu ja harrastetaan omalla tasollamme.
Syyskuussa Iita kävi MH-kuvauksessa, oli kovin reipas ja suoritti kuvauksen hyväksytysti läpi. Suuria yllätyksiä ei tullut, leikki-into oudossa tilanteessa tosin oli suurempi kuin olin odottanut ja kokonaisuudessaan Iita säilytti toimintakykynsä ennakoimaani paremmin. Monessa kohdassa pystyi näkemään myös koulutuksen vaikutuksen käytökseen. Täältä pääsee halutessaan näkemään videon kuvauksesta, KoiraNetistä löytyvät tulokset taulukoituna.Iitan lisäksi myös muut Ellanlapset ovat harrastaneet, sekä Mimmi että Eka kisaavat aksassa jo kolmosluokassa, Eka on jo saanut ensimmäisen hyppysertinkin! Eka on kisannut myös canicrossissa, ehkä ainoana koikkerina ikinä? Molemmat ovat käyneet myös terveystutukimuksissa, Mimmi tuloksin A/B, 0/0, LTV1, VA0, silmät terveet ja Eka tuloksin A/A, 0/0, 0/0, SP0, LTV0, silmät terveet. Lisäksi Ekan verta on lähetetty Hollantiin ENM- ja vWd-testejä varten, ja pian Ekan voi löytää myös koikkereitten jalostusuroslistalta!
Tässäpä taisi olla tärkeimmät tiivistettynä, ehkäpä ensi vuonna voisi yrittää päivittää kuulumisia useammin? Nyt meidän lauma haluaa toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!
