Aku, Ella ja Iita

Meidän lauman hyvän joulun toivotus videon muodossa :) Ja kyllä, kuten videolta voi nähdä ja suurin osa tietää muutenkin, lauma on laajentunut yhdellä hörökorvaisella mustavalkoisella lammaspaimenella. Siitä lisää ehkä myöhemmin, jos vaikka saisin taas blogia päivitettyä...

Vuodenvaihteen kunniaksi vuoden kuulumiset tiivistetysti! 

Aku täytti huhtikuussa jo 13 vuotta! Aku on viettänyt rauhallisia eläkepäiviä, pari kertaa poikennut aksahallilla touhuamassa. Vestibulaarisyndrooma uusiutui vielä kertalleen tammikuussa jättäen pysyvästi heikentyneen tasapainon, mutta muuten pappakoira on ollut hyvinvoiva, pirteä ja iloinen. Kuulo ja näkö pelaavat edelleen ainakin jollain tasolla ja Aku lenkkeilee edelleen mielellään, vaikka epätasaisessa maastossa kulkeminen on haastavaa.

Ellallakin tuli kesäkuussa jo seitsemän vuotta täyteen! Agilityssa ollaan kisattu aktiivisesti, ja vaikka mitään suurta ei tänäkään vuonna voitettu, niin onnistumisia oli kuitenkin runsaasti. Nollia kertyi yhteensä 31 kappaletta, niistä voittoja 11, ja muutamaa pikkeuksetta lukuun ottamatta muutkin palkintopallisijoja. SM-kisoissa käytiin kesällä, mutta menestystä ei sieltä tullut. Iltakisoissa tehtiin tuplanolla, joukkueradalla kymppi ja yksilöhypäri hyllytettiin. Paria viikkoa myöhemmin karsinnoissa kahdella nollalla päästiin sijalle 13. Syksyllä voitettiin Spanielimestaruus ja nyt vuoden lopulla ollaan Sagin rankingissa 8. sijalla. Yhdellä tokokurssillakin käytiin opettelemassa uusia voi/evl-liikkeitä, mutta sen enempää ei tokoon tänä vuonna panostettu.


Iita täytti helmikuussa kolme vuotta, ei ole ihan junnu enää siis sekään! Iita kisasi loppukesällä ja syksyllä useammatkin aksakisat, mutta tuloksilla ei juhlittu. Välillä Iita väläytteli jo suhteellisen hyvää menoa, mutta halleihin siirryttäessä vanhoja ongelmia pukkasi taas esiin. Loppuvuoden aikana ollaan pistetty sen aksatreenejä ihan uusiksi, rakenneltu koko pakkaa ihan alusta uudestaan. Mitään varsinaisia tavoitteita sen kanssa ei harrastuksissa ole, tehdään sitä mikä tuntuu kivalta sen verran kuin tuntuu hyvältä.

Siinäpä ne tärkeimmät. En lupaa päivittää blogia ensi vuonna sen enempää kuin tänäkään vuonna, mutta ikinähän ei tiedä, milloin inspiraatio iskee.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Jos vaikka edes sen kerran tämän vuoden puolella saisi blogiin päivitettyä kuulumisia?

Koira kerrallaan, aloitetaan vanhimmasta. Akulle tuli huhtikuussa täyteen jo 12 vuotta! Pappakoira on asustellut Kangasalla ja viettänyt rauhallisia eläkepäiviä talon ainoana koirana. Alkuvuodesta Aku kävi hammaskivenpoistossa ja pyynnöstäni siltä kuvattiin samalla nukutuksella selkä. Kuvat lähetettiin Kennelliittoon ja iloksemme tulokset olivat ihan priimaa; LTV0 ja SP0.

Marraskuussa Akulla ilmeni tasapainohäriöitä, se ei meinannut pysyä lainkaan pystyssä, pahimmillaan kaatuili ihan kävellessäänkin. Eläinlääkärissä Akua tutkittiin ja todettiin, että kaikki veriarvot sekä sydän on ihan priima, eikä muutakaan vikaa löytynyt, joten diagnoosiksi saatiin vestibulaarisyndrooma. Sairaus on ilmeisesti melko yleinen vanhoilla koikkereilla, sen syytä ei tiedetä, eikä siihen ole lääkitystä. Hoitona oireenmukainen hoito eli yleensä lepo ja tarvittaessa pahinvointilääkitys. Akulla pahin vaihe oli ohi parissa päivässä ja viikon kuluttua se oli jo melkolailla normaali. Valitettavasti sairaus kuitenkin uusiutui kuukautta myöhemmin, eikä Aku vieläkään ole täysin toipunut. Nopeasti katsottuna vaikuttaa kyllä normaalilta, mutta epätasaisella tai liukkaalla alustalla ja äkkinäisissä liikkeissä huomaa, että tasapaino ei ihan täysin pidä. Parempaan kuitenkin koko ajan mennään, joten toivotaan, että Aku toipuu vielä täysin, eikä vaiva enää uusi. Muuten Aku on ollut iloinen, touhukas ja leikkisäkin, pirteä pappakoira.

Ella juhli 6-vuotissynttäreitään kesäkuussa, juhlaohjelmana jälleen agilityn SM-kisat. Sen enempää SM-kisoista kuin MM-karsinnoistakaan ei menestystä tullut, mutta muuten Ellan agilitykisavuosi on ollut huikea: 22 nollaa, joista 11 voittoa, 7 kakkossijaa ja 2 kolmossijaa. EO-rankingissa päädyttiin sijalle 15. Sennin kanssa Ella osallistui Agirodussa junioreiden avoimiin SM-kisoihin tullen toiseksi ja virallisiin nuorten SM-kisoihin voittaen sielläkin hopeaa! Tokoilu on jäänyt vähemmälle, yhdessäkään kokeessa ei olla koko vuonna käyty ja treenejäkin on ollut harvassa.

Pientä terveysmurhetta on mahtunut myös Ellan vuoteen. Suurinta huolta aiheutti elokuussa Ellalta löytynyt nisäkasvain, joka onneksi osoittautui kuitenkin hyvänlaatuiseksi. Kasvain leikattiin ja samalla eläinlääkärin suosituksesta Ella myös steriloitiin. Jouduin siis luopumaan haaveesta teettää Ellalle toiset pennut, mutta ei sillä lopulta ole mitään merkitystä, kun Ella itse on kunnossa. Steriloinnin vaikutuksia Ellaan olen jännityksellä seuraillut ja kaikenlaista pientä on näkynytkin. Luonne on tietyllä tavalla hiukan koventunut narttumaisen nössöyden vähentyessä ja turkin laadussakin on jo näkyvissä muutoksia, mutta oma ihana itsensä se kuitenkin on edelleen.

Iita täytti helmikuussa kaksi vuotta, joten tätä kirjoittaessa se on jo lähes 3-vuotias. Aika kuluu tosi nopeasti! Iita on vuoden aikana opetellut elämää ja harrastanut agilitya vaihtelevalla menestyksellä. Kisaura aloitettiin loppukesästä ja lähinnä ollaan keskitytty kisaamisen opetteluun ja totuteltu kisoissa olevaan häiriöön, yksi nollakin ollaan saatu siinä sivussa. Vuoden aikana on selkeytynyt, että huippuaksakoiraa Iitasta tuskin ikinä tulee, mutta me mennään niillä eväillä mitkä on annettu ja harrastetaan omalla tasollamme.

Syyskuussa Iita kävi MH-kuvauksessa, oli kovin reipas ja suoritti kuvauksen hyväksytysti läpi. Suuria yllätyksiä ei tullut, leikki-into oudossa tilanteessa tosin oli suurempi kuin olin odottanut ja kokonaisuudessaan Iita säilytti toimintakykynsä ennakoimaani paremmin. Monessa kohdassa pystyi näkemään myös koulutuksen vaikutuksen käytökseen. Täältä pääsee halutessaan näkemään videon kuvauksesta, KoiraNetistä löytyvät tulokset taulukoituna.

Iitan lisäksi myös muut Ellanlapset ovat harrastaneet, sekä Mimmi että Eka kisaavat aksassa jo kolmosluokassa, Eka on jo saanut ensimmäisen hyppysertinkin! Eka on kisannut myös canicrossissa, ehkä ainoana koikkerina ikinä? Molemmat ovat käyneet myös terveystutukimuksissa, Mimmi tuloksin A/B, 0/0, LTV1, VA0, silmät terveet ja Eka tuloksin A/A, 0/0, 0/0, SP0, LTV0, silmät terveet. Lisäksi Ekan verta on lähetetty Hollantiin ENM- ja vWd-testejä varten, ja pian Ekan voi löytää myös koikkereitten jalostusuroslistalta!

Tässäpä taisi olla tärkeimmät tiivistettynä, ehkäpä ensi vuonna voisi yrittää päivittää kuulumisia useammin? Nyt meidän lauma haluaa toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Ehkä tässä joskus voisi yrittää muitakin kuulumisia kirjoitella, mutta nyt meidän lauma toivottaa oikein mukavaa joulua kaikille!

Vihdoin vähän pitempää päivitystä! Aika paljon on taas tapahtunut ja majapaikkakin on vaihtunut Tampereelta Turkuun. Allekirjoittanut lähti hankkimaan pedagogista pätevyyttä ja koikkeritytöt seurasivat mukana. Aku on ainakin toistaiseksi jäänyt palloilemaan Tampereen seudulle.

Alkukesästä Ella täytti jo 5 vuotta! Synttärilahjaksi Ella pääsi agilityn sm-kisoihin ja paria viikkoa myöhemmin osallistuttiin myös maajoukkuekarsintoihin. Menestystä ei tullut sitten minkäänlaista. Agirodussakaan en itse Ellan kanssa nollia tehnyt, mutta junioreiden avoimissa sm-kisoissa Senni (Ellanlapsi Mimmin omistaja) ohjasi Ellan kisan voittoon! Aika huikea suoritus koirakon ensimmäisissä kisoissa, kun yhteisiä treenejä oli takana vain muutamat ja ohjaajalla agilitykokemusta alle vuosi!

Syksyn aikana Ellan kanssa ollaan kisattu sekä tokossa että aksassa jonkin verran, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Alkusyksystä tehtiin agilityssa muutama nolla, mutta sen jälkeen on tullut hyllyä hyllyn perään..Tokossa nollia on tullut valitettavasti enemmän kuin aksassa, mutta viimeisimmästä kokeesta tuli jo 248 pisteellä VOI2.

Iita kävi kesän aikana läpivalaistavana ja muutenkin tutkittavana loistavin tuloksin: Silmät terveet, polvet 0/0, kyynärät 0/0, lonkat A/A, selkä LTV0 ja VA0, ENM-vapaa ja vWd-vapaa. Kisaikä Iitalle tuli täyteen elokuussa ja kisakirjaan haettiin rasti medi-kohtaan, mutta kisaamaan asti ei olla vielä päästy. Esteet alkavat keinua lukuun ottamatta olla jollakin tasolla hallussa, mutta häiriöherkkyys on tuonut hiukan lisähaastetta harrastukseen.

Kuva: Tytti Käyhkö

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!