sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Onnea äiti!

Lasten tekemät ja antamat lahjat ovat aina parhaita. On ollut hauska seurata päiväkodista ja koulusta tulleita mitä mielikuvituksellisempia lahjoja vuosien varrella. Tänä vuonna kuopuksemme lahja oli taas mitä mahtavin: peruna! Aivan huippua oivallusta kasvatushenkilökunnalta. Perunanhan voi kasvattaa vaikka ämpärissä parvekkeella ja siitä saa pitkäaikaisen ilon jonka kasvua on mukava seurata keväästä syksyyn. Ja mitä parasta lisää " lahjoja" on tiedossa kun sato korjataan. Meidän taimi päätyi ansaitusti multavaan maahan ja istuttamassa oli tietysti ylpeä lahjanantaja, joka kertoi valinneensa " sen suurimman äitiperunan" :) 


Oikein paljon onnea kaikille äideille, mameille, mutseille, mummoille, mammoille jne. 


lauantai 10. toukokuuta 2014

Vihreä, tasainen nurmikko

Vihreä, tasainen nurmikko ilman rikkakasveja on varmasti jokaisen pihanomistajan toive. Viisi kesää oman pihan omistaneena voin sanoa, että ensimmäiset kolme kesää se on mahdollinen, jos nurmi on perustettu soralle ja se on hyvin tehty. On kuitenkin täysin mahdotonta, että nurmen saisi pysymään pelkällä nurmella, varsinkin jos ympärillä on hehtaarikaupalla pihoja joissa voikukat saavat kukoistaa ;)

Viimeäitienpäivänä sain äitienpäiväkahjaksi Fiskarsin rikkakasvinpoistajan. Yllätyksekseni se toimii ja huomaamatta sen parissa voi vierähtää hetki jos toinenkin ihan hujauksessa. Vanhaan pihaan, jossa voikukat ja muut rikkakasvit ovat saaneet levittäytyä rauhassa tämän kanssa saa kyllä olonsa toivottomaksi ja pihan reikäiseksi. Mutta uudehkon pihaan jossa rikkaruohoja on vielä vähän, tämä varmasti toimii, ainakin pitämään keltaisen nurmikon loitolla. 

Minulla on ollut aina tapana käydä aamuisin piha läpi etsien "keltaisia" alkuja ja ainakin viimekesänä meillä vielä oli vihreä nurmikko :) 


Ps. Tämä postaus on tehty testimielessä IPadillä.






sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ehkä sittenkin...

Ihan varovasti tulin kysymään vieläkö tänne joku eksyy? 
Blogini on ollut määrittelemättömällä tauolla tai jopa ikiunessa.
Mutta joku sisälläni haluaisi kirjoittaa...
Tai ainakin opetella kirjoittamaan...

Arkemme on nykyään erilaista kuin silloin kun aloittelin tätä projektia.
Kolme alle kouluikäistä on aivan pian kolme koululaista. 
Kotiäitiys on vaihtunut aikaa sitten kodin ja työn tasapainoiluun.
Kotona vietetty aika on vähissä, mutta sitäkin äänekkäämpää.

Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani ja poistelinkin sieltä useampia juttuja ja huomasin että jäljelle jäi lähinnä piha- ja keittiöjuttuja. Olisko tämä nyt sellainen Helinpihapiirissä blogi? 

Keväällä meidän perhe siirtyy ulos. Liikutaan, touhutaan ja syödään ulkoilmassa. Vietetään aikaa yksin ja yhdessä. Tavataan naapureita ja muita ystäviä. Ihanaa että valo ja lämpö lisääntyy. Tapahtumia ja touhua riittää niin auringonpaisteella kuin pilviselläkin säällä. Haluatko siis mukaan? Jätä puumerkki jos löysit blogiini, jooko :) 

T.Heli