Tyyntä, sumua, pilvetöntä, hiljaista. Kotijärvellä Niinivedellä P-Savossa aamuseitsemältä.

Vastarannan sumu peittää vielä Hiidenvuoren. Sitä kohti soutuveneen kokka. Edessä Talassaari.

Kaksi nuorta harmaalokkia laskeutui lepokivelle puvunhoitotauolle.

Puvun testaus.

Syksyn värejä alkaa jo näkyä. Luodon ruovikko.

Hiidenvuori alkaa näkyä viimeisten sumunrippeitten hälvetessä.

Hiidenlahden perukka on sumun viimeinen turvapaikka. Siellä viihtyvät myös kuikat.

Hiidenvuoren kallioita.

Vähissä on vesi tänä syksynä.

Tämä kalliolla kasvava mänty elää edelleen hidasta elämäänsä. Ikää varmasti jo paljon, vaikkei se kasvussa näy.

Nuori telkkä tuli uteliaana ihan veneen viereen.

Leppoisasti sujuu soutelu tyynellä järvellä, kuikkaparinkin tapasin. Tästä jatkuu matka Hiidensaaren ympäri, sitten järven yli ja kotirantaa kohti.

Puolivälissä Niinivettä. Pari tuntia meni soudellessa ja huopaillessa.

Syksyn edetessä aion tehdä retken Hiidenvuoren laelle. Siis järven yli veneellä ja sitten rinnettä ylös. Vuosiin en ole päässyt sinne kulkemaan, mutta nyt uusin nivelin se taas onnistuu.