Kuinka iloiseksi voi ihminen tulla lastenvaatteista?

Olen tehnyt isommalle lapselle useamman paidan ja vielä monta lisää on tulossa. Meinasin blogata ne kaikki kerralla, mutta mitä vielä. Ompelutahti on sen verran hidas, että ensimmäiset on pesty jo useampaan kertaan. Tässä siis jo kaksi.


Ihana vihreä Runoratsu-trikoo on Selialta.

Metsola joustofrotee on kankaana tosi kiva ja paitakin oli tosi kiva siihen asti kun sain resorit kiinni. Valmiina se on vähän plaah. Olisi pitänyt sittenkin laittaa tummat resorit. Onneksi kangasta on niin paljon, että siitä saa toisenkin paidan ja vielä siskolle liivihameen. Tämä taitaa mennä myyntiin.


"Nappilista" on vaan päälle ommeltu koriste.

Tässäpä kierros meidän lasten leikkihuoneessa. Lähdetään ovelta.


Kirjahyllyt on entisen vuokraemännän vanhat ja seinähylly kirpparilta. Oikeastaan haluaisin seinälle String Pocket -hylly, mutta tuo 111e halvempi vaihtoehto saa nyt palvella tuossa toistaiseksi. Vaikka siinä ei ollut kuin kaksi hyllylevyä jäljellä, en voinut jättää ostamattakaan.


Seinälamput Ikeasta, magneettitaulut Clas Ohlsonilta.

Tämä kerrossänky ei ole vankilasta vaan kaupungin leirikeskuksesta, jossa puoli sukua on ollut töissä. Satuin kysymään oikean kysymyksen oikeaan aikaan ja haettiin omamme pois. Vähän maalia pintaan ja leiriltäisten hassunhauskat piirustukset ja tekstit piiloon, niin johan kestää taas useamman vuosikymmenen eteenpäin.

Patjat puuttuu, koska nämä sängyt ei ole tasan minkään standardien mukaiset. Kunhan patjat on teetetty, niin keskeneräisten pinossa odottaa retrolakanoista valmistuvat tilkkutäkit. Ehkä ne pehmentää vähän vankilafiilistä...

Myös tuoli on entisen vuokraemännän vanha. Linnut on Indiskasta.

Porkkanamekossa (joka on myös mun vanha) lukee Natural food - good for me ja ruskeassa t-paidassa You are my sunshine.

Tänään on juhlittu 1-vuotiasta. Päälleen sankaritar sai ihanan Mekkotehtaan kaavalla ommellun Orelma-mekon.


Mekkotehtaan koot alkaa 86/92-senttisestä, mutta reippaasti kaventamalla tuli 72-senttiselle 7,4-kiloisellekin ihan sopiva mekko.


Ihana Tivoli-kangas on Eurokankaasta. Se on puuvillaa ja ryppyyntyy, eikä siis käytännöllisin mahdollinen, mutta kerrankos sitä...

Olenpas mä tänään tehokas. Tyttösen toisten päiväunien aikana syntyi tunika ihanasta kissakuvioisesta Muru-neuloksesta.


Kaava on Ottobren Loikka pidennetyllä ja levennetyllä helmalla.

Tasapuolisuuden vuoksi isoveljellekin välillä jotain. Ottobren More Grey -kaavalla perus raglanhihapaita.


Kangas on muistaakseni Metsolasta tilattu. Jujuna on tietysti, että etukappaleessa on kirahvin etupuolet ja takakappaleessa takapuolet.


Laitoin hihoihinkin takapuolia ihan sillä, että etupuolista jäi kivempi jämäpala. Tai siis mitäpä sitä pelkistä kirahvin takapuolista tekisi?


Ei tullut pitkän tauon jälkeen enää ihan selkäytimestä näiden ompelu, tikkasin kauluksen ja helman ensin vahingossa tavallisella suoralla joustava sijaan. Lopputulos oli kuitenkin aikas nappiin.

Järjestelin kangaskaappini.


Mitä tästä nyt sitten sanoisi.

Retrolakana/tilkkutäkki-laatikko ja resorit puuttuu kokonaan ja Metsolan amppariraitajoustis pyöri kuvanottohetkellä pesukoneessa. Matkalla olevia tilauksia ei ole kuin vihreää Runoratsu-trikoota. Muistaakseni.

Samalla OB:n Panda-kaavalla kuin edellinen raitahuppari syntyi tällä kertaa vähän tyttömäisempää. Meinasin tehdä vain vähän pidemmän ja A-linjaisen helman, mutta olosuhteiden pakosta etukappaleet piti tehdä kahdesta palasta (=kangas ei riittänyt), joten tein sitten myös vähän rypytyksiä (=tosi vähän, mutta kaikki, mitä kankaasta riitti).



Tämä on tosi söpö päällä, mutta lapsesta, joka konttaa, mutta ei vielä seiso itse, on tosi vaikea saada kunnollisia sovituskuvia.

Pääsin vihdoin testaamaan mekkokaavaa. Piirsin Ottobrestä pohjan, mutta muokkasin käytännössä kaikkea. Kokeilin myös Metsolalta lainattua pallotaskun mallia. Palasin tuttuun ja turvalliseen oikomiseen kanttauksen kanssa ja tadaa, tämä on paljon siistimpi kuin oikeaoppisesti kantattu huppari.



Joustofrotee on odottanut kaapissa ties kuinka kauan, en enää yhtään muista, mistä olen sen ostanut.

Hetken tauon jälkeen taas lastenvaateompeluita, tällä kertaa huppari 11-kuiselle. Ohje on Ottobrestä ja nimeltään Panda. Siniraidallinen college on Eurokankaan kilolaarista ja punaraidallinen trikoo äitini varastoista.


En yleensä jaksa kantata oikeaoppisesti, ompelen vaan kaksinkertaisen resorin reunaan kiinni. Tällä kertaa ajattelin tehdä "kunnolla" ja muistin, miksi en tee niin. Kanttaus levahti, mutta en jaksanut purkaa sitä. Toista kertaa. Ensimmäisen (joka ei levahtanut) jouduin purkamaan siksi, että onnistuin sössimään nepparien kiinnityksen. Nepparit oli kyllä ihan nätisti paikoillaan, mutta käytin kai väärää pihtiosaa, koska vastakkaiset palat ei pysynyt kiinni, eikä hupparia siis saanut kiinni. Laitoin sitten vetoketjun. Ei mikään supernätti, mutta ihan käyttökelpoinen tästä tuli.


Mallia vähän väsytti.