She is in Ottawa

Vielä ajattelin päivittää blogia. Pariin viime viikkoon on mahtunut synttärijuhlat ja New Yorkin matka. Synttäreille järjestettiin ulkoilmapelejä, kuten saappaanheitto ja katukiekko. Oli hauska nähdä miten vieraat innostuivat saappaanheitosta ja näinkin paljon uusia heittotyylejä :) Itse nautin katukiekon pelailusta ja aloinkin miettimään sählyn pelaamista tulevaisuudessa. Saa nähdä. Kaikessa tohinassa sain kanssapelaajan kyynärpäästä poskeen, mutta pienen kivun ja järkytyksen lisäksi ei onneksi käynyt kummemmin. Pelailun jälkeen grillailimme ja yllättäen katsoimme jääkiekkoa... Oli mukava saada vielä kaikki kaverit koolle ennen lähtöä.

Synttärilahjaksi sain siis Stevelta matkan New Yorkiin ja lähdimme viime perjantai-aamuna matkaan Steven ja Steven ystävän Salimin kanssa. Automatka kesti noin kahdeksan tuntia. Rajanylitys oli minun osalta vaikeampaa kuin osasin odottaa. Meidät pysäytettiin ja meidän piti mennä sisälle täyttelemään kaavakkeita ja vastailemaan kysymyksiin. Stevellä ja Salimilla tuskin olisi muuten ongelmaa ollut, mutta minä satuin olemaan matkassa mukana. Täti, jonka kanssa keskustelin sisällä, oli aika tosi tiukka. Onneksi olin tajunnut tulostaa lentotietoni Montrealista Frankfurtiin, koska muuten en olisi kuulemma saanut tulla USA: n puolelle. Lisäksi minulta otettiin sormenjäljet ja valokuva ennenkuin saatiin jatkaa matkaa. Olin hieman huolissani takaisintulosta. Pelkäsin, että mua ei päästetä enää takaisin Kanadaan, mutta se sujuikin ilman mitään ongelmia. Ilmeisesti USA: n puolelle meno on aina vähän haastellista.

New Yorkiin saavuttuamme päädyimme ruuhkaan ja istuimme autossa varmaan ylimääräisen tunnin ennen kuin pääsimme hotellille. Kaiken lisäksi eksyimme kaupungissa, mutta pienen seikkailun jälkeen löysimme perille.Olin aika innoissani, kun ensimmäistä kertaa näin kaupungin silhuetin kauempaa. Oli aika mahtava tunne olla oikeasti New Yorkissa :) Illalla rentouduimme vähän aikaa ja lähdimme sitten seikkailemaan metrolipun kanssa. Päätimme mennä Top of The Rock tasanteelle katselemaan kaupunkia yläilmoista. Valitettavasti sinä iltana oli hieman sumuista, mutta näky oli silti vaikuttava.

Tuolta kuvasta näkyvä valoilmiö on Times Square, jonne suuntasimme seuraavaksi. Time Square oli yhtä ihmeellinen kuin olin kuvitellutkin, mutta ei varmasti sovi epileptikoille tai migreenistä kärsiville ihmisille. Hauskinta Time Squarella oli nainen, jolla oli hihnassa vuohi. Vähän aikaa piti tuijottaa, että uskoimme, että kyseessä oli oikeasti vuohi. New Yorkissa kaikki on näköjään mahdollista.


Perjantai-iltana kävimme vielä illallisella ja hieman katsastamassa New Yorkin yöelämää. Halusin kuitenkin herätä ajoissa seuraavana aamuna, sillä aikaa ei ollut tuhlattavaksi.

Lauantaina kävelimme todella paljon! Aamiasen jälkeen seikkailimme Central Parkissa, joka oli isompi kuin koskaan osasin kuvitellakaan. Sää onneksi suosi meitä lauantaina ja puisto oli todella kaunis ja vihreä. Lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja auringonottajia riitti. Olisin voinut viettää siellä kokonaisen päivän piknikillä ja hyvän kirjan parissa.



Central Parkista suuntasimme vilkaisemaan Brooklynin siltaa ja sieltä jatkoimme matkaa katsomaan 9/11 jälkeisiä uudelleenrakennusoperaatioita. Oli aika uskomatonta kuvitella kaikkea sitä tuhoa, mitä silloin terrosti-iskut saivat varmasti aikaan. Nyt alue näytti ihan siistiltä rakennustyömaalta. Sieltä jatkoimme kävelyä financial district alueelle ja Wall Streetille. Mielestäni Wall Street ei ollut mitenkään ihmeellinen. Siellä oli myös ns. Charging Bull patsas, joka symboloi agressiivista taloudellista optimismia ja menestystä. Jostain syystä en ollut koskaan kuullutkaan moisesta patsaasta, vaikka se on ilmeisesti suosittu turistien keskuudessa.


Täältä matka jatkui edelleen Staten Island lautalle, joka kuljettaa ihmisiä ilmaiseksi Manhattanilta Staten Islandiin ja takaisin. Lautalta näkee myös vapauden patsaan aika hyvin, vaikka olin toivonut lautan menevän hieman lähempää.


Kaiken tämän jälkeen jalat olivat aika heikkona ja suuntasimme Chinatownin kautta Little Italyyn illalliselle ja sen jälkeen hotellille päiväunille. Tuntui, että olimme nähneet aika paljon yhden päivän aikana ja olin tyytyväinen. Kauneusunien jälkeen lähdimme sateeseen etsimään hyvää yökerhoa ja aikamme kyseltyämme löysimmekin hyvän paikan. Oli hauska juoksennella Manhattanin katuja korkkareissa :) Olo oli ihan kuin Sex and the City tv-sarjasta.

Sunnuntaina lähdimme puolen päivän aikoihin ajelemaan takaisin kotiin. Nyt voin taas lisätä uuden maan listaani paikoista, jossa olen ajanut. Perille päästyämme olimme todella väsyneitä kaikesta seikkailuista ja vähistä yöunista, mutta kyllä se oli sen arvoista!

Nyt aika täällä alkaa olemaan todella vähissä. Ensi viikonloppu tulee olemaan kiireinen, sillä pitäisi ehtiä illallistaa perheen kanssa, osallistua Steven veljen järjestämiin jääkiekkojuhliin/mun läksiäisiin ja lisäksi sukulaisnainen kutsui meitä vielä sunnuntaina illalliselle tapaamaan hänen vanhempiaan. Lisäksi yhdet yllätyssynttärit pitäisi mahduttaa jonnekin. Olen alkanut pikkuhiljaa pakkailemaan ja totuttelemaan ajatukseen lähdöstä. Maanantaina sitten suuntaan Montrealin lentoasemalle ja edessä on 7-8 tunnin lento Frankfurtiin, jossa joudun viettämään yhden päivän ja yön ennenkuin pääsen Ryanairin lennolle. Viikon päästä olenkin sitten jo Tampereella.

Kiitos blogin uskollisille lukijoille, kun olette jakaneet osan matkastani!

Over and out.

Pahoitteluni blogin lukijoille laiskuudestani! Mitä lähemmäksi kotiintulo tulee sitä vähemmän blogin kirjoittamisessa tuntuu olevan järkeä. Rakas siskoni lähetti kirjeen ja muistutteli myös blogin päivityksestä :) Kiitokset Virpille myös salmiakista!

Tasan kolmen viikon päästä on lähdön hetki. Hieman tuntuu omituiselta ajatella sitä tai oikeastaan tajuta sitä tosiasiaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että on kotiinpaluun aika ja on ihanaa ajatella "omien" ihmisten näkemistä ja sitä tunnetta, että tulee täydellisesti ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Voisin tosin hypätä yli hyvästien jättämisen ja itse matkustamisosion.

Tässä välissä on kuitenkin tiedossa vielä ohjelmaa. Steven ja mun synttärit on peräkkäisinä päivinä ensi viikonloppuna, joten täytynee järjestää jonkinlaista juhlimista. En tiedä vielä mitä aiotaan tehdä, mutta ainakin vietetään aikaa ystävien kanssa. Lisäksi suunnitelmissa olisi vielä New Yorkin matka, sillä olen kuitenkin sen verran lähellä, että olisi järkeä käydä siellä. Tehdään varmaan muutaman päivän autoreissu. Steven serkku kutsui meitä myös Torontoon, joten saatamme ajella sitä kautta. Haluaisin lisäksi nähdä Niagaran putoukset, joten saa nähdä minkälaisen reissun saamme aikaiseksi.

Täällä pääsiäisen aika on ollut hieman erilaista kuin kotona. Perjantaina halusin vihdoinkin katsoa The Passion of the Christ -elokuvan. En ole uskaltanut katsoa sitä yksin, koska olin kuullut juttuja elokuvan raakuudesta. Piilouduinkin Steven taakse ruoskintakohtauksien ja ristiinnaulitsemisosion ajaksi. Mielestäni elokuva oli kuitenkin hyvä ja laittoi taas kunnolla ajattelemaan, minkä vuoksi pääsiäistä oikein vietetään. Lauantaina leivoimme Steven äidille juustokakkua synttärilahjaksi ja menimme heille iltaa istumaan. Sunnuntaiaamuna menimme yhdessä perheen kanssa aamiaiselle irlantilaiseen pubiin ja sen jälkeen pääsiäiskirkkoon. Messu oli aika pitkä suuresta osallistujamäärästä johtuen. Edelleen ihmettelin veden pirskottamisia ja suitsukkeiden polttamista ja kyselin Steven äidiltä eri rituaalien merkityksiä. Eniten ihmetytti ehtoollisen nopeus. Katolisessa messussa ehtoollisella saa ainoastaan leipää, sillä viinin juominen samasta pikarista ei ilmeisesti ole tarpeeksi hygienistä ihmisten mielestä. Itse kyllä jäin kaipaamaan ehtoollisviiniä. Oma ehtoollisosuus oli ohi parissa sekunnissa ja mielestäni se oli turhan nopeatempoista. Eilen illalla menimme Steven enon luokse illalliselle ja tapasimme pitkästä aikaa muuta sukua. Heillä on kyllä hyvä huumorintaju ja ilta meni nauraessa heidän jutuilleen. Ensimmäistä kertaa huomasin, että heidän nopeatempoinen keskustelutapansa ei haitannut kauheasti. En ehkä ihan kaikkea täydellisesti ymmärtänyt tai vieläkään osannut huudella väliin omia kommenttejani, mutta pysyin kuitenkin aika hyvin kärryillä, eikä aivoni väsyneet aivan yhtä nopeasti kuin ennen :) No jonkinlaista kehitystä sekin.

Töistä sen verran, että olen ollut nyt useammin auttelemassa pienen Augusto-vauvan hoitamisessa sillä aikaa, kun äiti yrittää työstää tohtorintutkintoaan. On tuntunut mukavalta olla aktiivisempi ja käydä enemmän töissä. Kaipailenkin jonkinlaista rutiinia, jotta saisin enemmän aikaiseksi. Ehkä ensi kesänä olen taas eri mieltä kun herätyskello soi joka aamu. Kesätöistä ei ole kuulunut vielä mitään, mutta toivon todella, että jotain löytyy. Jos ei oman alan töitä, niin voihan sitä aina mennä vaikka Keskiselle vähäksi aikaa.

Täällä on kevättä rinnassa! Lunta on tuskin missään ja monesti on yli kymmenen astetta lämmintä :) Nyt kaipailen mun kevätvaatteita, jotka on varastoituna jossain Alavudella. Tulevana viikonloppuna on St. Patrick's Day ja toivon, että voitaisiin viettää se ulkona piknikillä, kuten kolme vuotta sitten Galwayssa. Saa nähdä. Huomenna menen St. Urhon juhlaan, mikä on Suomi-Kanada seuran järjestämä tilaisuus vastapainoksi St. Patrickille. En ole ihan varma mitä siellä on ohjelmassa, mutta tapaamani äidin sukulainen ehdotti, että menisimme sinne, joten käydään katsomassa.

Kävimme perinteisellä sugar shack aamiaisella ja se oli mukava kokemus. Sukulaisperhe haki meidät eräänä lauantaiaamuna kyytiin ja ajelimme tunnin päähän maaseudulle. Ateria tarjoiltiin ladon näköisessä hyvin maalaishenkisessä talossa. Tällaisten maalaistalojen läheisyydessä valutetaan vaahterasiirappia puista, jonka jälkeen siirappia keitellään pitkän aikaa lopulliseen muotoonsa. Valitettavasti emme päässeet näkemään puita sillä polku ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Ateria sen sijaan oli maittava ja erittäin sokerinen, kuten arvata saattaa. Jälkiruokia oli mielestäni hieman liikaakin, sillä ensin saimme pannukakkuja, jonka jälkeen söimme ns. sokeripiirakkaa (mikä oli aivan mahtavaa!) ja lopuksi vaahterasiirappia lumella. Sokeriannostus tuli ainakin täyteen. Sukulaiset olivat mukavia, tosin tämä äidin sukulainen oli selvästi perinut jotain suomalaista, sillä hän ei ollut kauhean puhelias. Suomea hän ei osannut oikein puhua muutamia sanoja lukuunottamatta. Oli kuitenkin mukava tavata heitä ja hekin tuntuivat olevan halukkaita näyttämään meille uusia paikkoja. Ajelimme myös Montobello nimiseen kylään, missä on iso hirsipuinen hotelli. Se oli varmaan hienoin hotelli, minkä olen nähnyt ja todella iso. Erikoista oli se, että se rakennettiin neljässä kuukaudessa. Lisäksi luin kertomuksen suomalaisesta miehestä, joka oli mennyt sinne ranskankieliselle alueelle opettamaan 800 miehelle miten hirsiä tehdään, vaikka ei juurikaan osannut kieltä. Mukavaa nähdä suomalaista osaamista. Laitan vielä nettiosoiteen, jos haluatte nähdä tarkemmin minkälainen lukaali on kyseessä.
http://www.fairmont.com/montebello

Olen asustellut omassa kämpässä nyt pari viikkoa ja täällä on ihan mukavaa. Kämppikset on tosi reiluja ja ne haluaa oikeasti olla tekemisissä ja tehdä asioita yhdessä. Itsellä on hieman taipumusta olla omissa oloissaan, mutta tämä tuo mukavaa vaihtelua. Eilen esimerkiksi pojat tekivät runsaasti salaattia ja kutsuivat mut lounaalle :) Täytynee itsekin kokkailla vaikka illallista joku kerta.

Kotiinpaluu on pian edessä. Jäljellä on enää puolitoista kuukautta täällä oloa. Toisaalta odotan innolla sitä, että näkee omaa perhettä ja ystäviä, mutta lähteminen on aina vähän haikeaakin. Jälkeen jää taas joukko ihmisiä, joihin on ehtinyt tutustua. Osa heistä on luvannut tulla käymään Suomessa varsinkin, jos Steve saa koulupaikan.

Nyt täytyy lähteä hieman happihypylle nauttimaan keväästä!

Hups hups. Onpa taas aika vierähtänyt edellisestä tekstistä. Välissä on ollut häiden juhlintaa ja ystävänpäivän viettoa. Häissä olimme Cornwallin pikkukaupungissa, joka on pari tunnin päässä Ottawasta. Steven serkku oli aikaisemmin jo mennyt naimisiin Dominikaanisessa tasavallassa, mutta he järjestivät vielä häävastaanoton täällä päässä. Häävastaanotto ei ollut ihan samanlainen kuin Suomessa. Ruokaa ja hääkakkua ei painotettu juuri ollenkaan sillä buffetti oli vasta klo. 11 illalla ja hääkakkua en tullut edes syöneeksi. Tanssimista riitti sen sijaan paljon, mutta ei sitä perinteistä paritanssia mitä meillä, vaan rock'n rollia. Ehkä häävastaanotto oli erilainen siksi, kun varsinaiset häät oli juhlittu jo aikaisemmin. Mukavaa oli joka tapauksessa. Ystävänpäivänä Steve kokkaili illallista ja kävimme kanaalilla luistelemassa. Kanaalilla sattui olemaan bileet, jossa muutama taitoluistelija tanssi muusikin tahtiin luistimet jalassa. Se oli aika hienoa! Lisäksi he tanssittivat ympäröivää yleisöä. Myöhemmin kuulimme, että heillä ei ollut huvilupaa ja viranomaiset olivat potkineet taitoluistelijat pois jäältä. Ystävänpäivälahjaksi Steve lupasi viedä mut swing-tanssitunnille jo olin todella onnessani. Viime lauantaina kävimmekin aloittelijoiden tunnilla. Stevella oli hieman hankaluuksia askelten kanssa, mutta loppuvaiheessa sujui jo aika hyvin. Itsellä tanssiminen on ennestään tuttua, joten askelten omaksuminen ei ollut kovin vaikeaa. Lopputunnista oli vapaata tanssimista ja hain tanssimaan erästä vanhempaa miestä, joka näytti hieman yksinäiseltä. Oli hauska ilahduttaa jotakuta niin paljon ja hän osasi opettaa vielä uusia askeleitakin.

Töiden suhteen sen verran, että käyn auttelemassa kahdessa italialaisessa perheessä, koska siitä kolmannesta perheestä ei enää koskaan kuulunut mitään. Koska töitä ei ole kovinkaan paljon lähetin sähköpostia Ottawa Missiolle, joka ylläpitää suojaa kodittomille ja ruokkii heitä. Ajattelin, että voisin käydä sielä auttelemassa vaikka päivän pari viikossa. Vielä ei ole kuulunut mitään takaisin. Lisäksi kävin eilen vaihteeksi kirkossa ja kaksi ystävällistä mummua kutsuivat mut kirkkokahville toimituksen jälkeen. Olin ilmeisesti näyttänyt hieman eksyneeltä lappujeni kanssa, kun yritin seurata jumalanpalveluksen kulkua ja he päättelivät että en ole kovinkaan montaa kertaa käynyt. He innoissaan selittivät minulle kirkon toiminnasta ja kiikuttivat minua eri ihmisten puheille, kun kuulivat, että olen suomalainen. Tapasin erään pariskunnan, jonka poika asuu Helsingissä. Sain myös kutsun keskiviikkoiseen täkkienkutomiskerhoon ja lupasin mennä, jos työt ei osu päällekkäin. Olen itseasiassa aika innoissani menossa mummojen kutomapiiriin :D Olin aika iloinen siitä tunteesta, että he olivat niin vastaanottavaisia ja mukaansatempaavia. Olo oli niin tervetullut. Uskon tätä kautta tapaavani myös nuorempaa väkeä ja toivottavasti ehdin vielä mukaan johonkin toimintaan. Paastonajan kunniaksi päätin, että käyn kirkossa joka viikko ainakin kerran. Onhan mulla nyt uusia kamujakin!

Pääsin yhteyksiin Ottawalaisten sukulaisten kanssa vihdoin ja viimein ja ensi lauantaina menemme perinteiselle kanadalaiselle sugar shack -aamiaiselle jonnekin maaseudulle. En ole ihan varma mitä se meinaa, mutta ilmeisesti maaseudulla on ns. sokeri taloja missä valutetaan ja valmistetaan vaahterasiirappia. Saa nähdä, mutta kuulostaa hauskalta. Tämä nainen johon sain yhteyden on ilmeisesti äidin sirpaleserkku, joten ei nyt ihan mahdottoman kaukaista sukua.

Steven vanhemmat palaavat kohta kolmeviikkoiselta reissultaan ja päätinkin etsiä vuokrakämpän kahdeksi viimeiseksi kuukaudeksi. Halusin vielä kokeilla itsenäistä asumista omassa kämpässä ja löysinkin kohtuuhintaisen ja todella kivan huoneen talosta, jossa asuu kolme muuta ihmistä. Muutto on siis taas edessä muutaman päivän päästä.

Terveisia Second Cup kahvilasta, jossa nykyaan hengailen paivisin ja kirjoittelen gradua ja surffailen. Meidan kampassa ei ole nettiyhteytta Steven puhelimen lisaksi, joten taytyy etsia vaihtoehtoisia keinoja. Ollaan siis viikon verran asuttu keskustassa ja se on ollut aika luksusta. Kaikkialle on niin lyhyt matka eika tarvitse kayttaa busseja. Steven tyomatkakin lyheni puolella tunnilla, mika on aika merkittava parannus. Vaikka kamppa onkin vain kuukaudeksi, me paatettiin pitaa tuparit :) Tahan mennessa ei olla oikein voitu jarjestaa mitaan tai kutsua kavereita kylaan, kun ollaan asuttu vanhempien kanssa orleansissa. Tupa tulikin tayteen kavereita vaikka meilla ei ollutkaan televisiota josta katsoa jaakiekkoa..

Kaupungissa on nyt hulinaa, silla vuotuinen Winterlude-festivaali alkoi viime viikolla. Se koostuu erinaisista tapahtumista, kuten jaaveistoskilpailusta, taidetapahtumista ja talviurheilusta. Kavimme katsomassa jaaveistoksia ja ne olivat kylla hienoja. Otin kuviakin, mutta en ole viela ennattanyt siirtaa niita koneelle. Kanaali on taynna luistelijoita ja itsekin olisi tarkoitus tanaan menna, silla aurinko paistaa ja on todella kaunista. Luistimet on siis pakattuna repussa jahka saan muut hommat alta pois. Eilen kavimme ensimmaista kertaa laskettelemassa ja muistelin etta edellinen kerta kun laskettelin oli myos taalla ja samaisella kukkulalla. Oli mukavaa pitkasta aikaa lasketella ja harkitsen jalleen lumilautailun opettelua. Taytyisi vain ensin harjoitella pienimmilla rinteilla. Laskettelun jalkeen riensimme jaakiekkoharkkoihin ja Steve oli todella puhki paivan jalkeen.

Tyonakyma nayttaa tanaan erittain hyvalta. Tama italialainen perhe suositteli mua ystavaperhelleen ja tanaan tuli sahkopostissa kyselya, etta haluaisinko tulla heillekin auttelemaan. Lisaksi eras muu perhe vastasi tyonhakuilmoitukseen ja he tarvitsisivat myos apuria. Jos saan kaikki kolme sovitettua yhteen niin toita pitaisi olla tarpeeksi niin etta taloudellinen tilanne paranee. Tanaan olen aika iloinen siita miten asiat jarjestyy. Lisaksi graduohjaaja vihdoin tarkasti tekstini ja sanoi etta hyvaa tekstia olen saanut aikaan :) Nyt vain korjauksia tekemaan. Talla viikolla olen saanut aika paljon tehtya gradun suhteen ja toivottavasti tahti pysyy lisaantyvasta tyomaarasta huolimatta.

Tanaan menemme katsomaan jaakiekkopelia Ottawa Senators vs. Nashville Predators silla liput on tanaan jostain syysta todella halvat. Kivaa menna taas seuraamaan live NHL pelia!

Have a nice day!

Sain muuten sen työpaikan, jossa kävin viime viikolla haastattelussa. Perhe on italialainen ja huomattavasti rennompi :) Taitaa eurooppalaiset olla yleisesti ottaen hieman rennompia kuin Pohjois-Amerikkalaiset. Työnkuvaan kuuluu siis siivoamista pari kertaa viikossa ja tulevaisuudessa myös lastenhoitoa. Perheen äiti työstää tohtorintutkintoaan kotona sillä aikaa kun siivoilen. Heille syntyy uusi vauva maaliskuun alussa ja on mukavaa olla paikalla uuden tulokkaan aikana. Viihdyn uudessa paikassa tosi hyvin, mutta tunteja voisi olla enemmänkin. Toisaalta jää omaa aikaa mukavasti. Tänään jouduin tosin perumaan työt, sillä flunssa vaivaa tällä hetkellä. Steve oli ensin kipeänä ja nyt on minun vuoroni. Noh onneksi ei ole tiukkoja aikatauluja. Tämä kokemus kyllä opetti sen, että joskus on parempi luovuttaa kuin sinnittellä huonossa ilmapiirissä. Jotain parempaa saattaa odottaa nurkan takana. Itse en tosin ole kovin hyvä luovuttaja ja mielelläni yritän loppuun asti.

Nyt on siis aikaa kirjoitella gradua ja tällä hetkellä saldo on 18 sivua mikä on erinomaista. Tämän lisäksi on siis jo n. 40 sivua erikoistyötä, että eiköhän se siitä. Sähköpostiin tuli tänään muistutus opiskeluoikeuden loppumisesta ja mahdollisen lisäajan hakemisesta. Toivottavasti se ei ole tarpeen. Tämä taas motivoi kirjoittamaan. Lisäksi ymmärtääkseni valtio maksaa osan opintolainasta, mikäli valmistuu määräajassa.

Steve ahkeroi viime kuukauden hakemusten parissa ja tänään oli deadline Helsingin yliopiston hakupapereille. Vähän tiukille meni ja toivon mukaan kaikki paperit ehtivät ajoissa. Hakemusprosessi on aika työläs ja osa papereista tuli lähettää suoraan täältä yliopistosta Helsinkiin, ilman että Steve koskee papereihin. Tämä selvisi vasta jälkeenpäin ja tuli kiire lähettää uudet paperit. Noh stressitaso on palannut jo normaalille tasolle. Nyt vain pidetään sormet ristissä ja toivotaan, että opiskelupaikka aukeaa!

Huomenna on tiedossa muuttotouhuja. Steven sisko Alison muuttaa uuteen kämppään ja lupasin mennä muuttoavuksi. Steve(+minä) muutetaan Alisonin vanhaan kämppään kuukaudeksi, sillä hänellä on kaksi kämppää kuukauden ajan. Lisäksi vanhemmat lähtevät kolmen viikon reissulle parin viikon päästä ja olen täällä sen aikaa talonvahtina.

Huomenna tulee kolme kuukautta täyteen täällä oloa. Matka on siis puolessa välissä :)

Ensimmainen vapaapaiva sitten edellisen tyopaikan. Huomenna on uusi tyohaastattelu keskustassa, joten kylla jotain pienta tekemista viela loytyy. Tama perhe tarvitsee apua pari kertaa viikossa lastenhoidossa ja siivouksessa, silla aiti on viimeisillaan raskaana. Kuukausipalkka ei ole paatahuimaava, mutta saan hieman lisarahaa. Viimeviikon haastattelu meni tosi hyvin ja perhe tykkasi musta. Ongelmana oli vain se, etta he tarvitsevat jonkun pitka-aikaisen hoitajan. Asumisjarjestelyista sen verran, etta asun Steven kotona helmikuun ajan vanhempien ollessa kolmen viikon reissulla Floridassa. Steve sen sijaan muuttaa ensi kuuksi keskustaan.

Lauantaina paasimme vihdoin luistelemaan kaupungin lapi kulkevalle kanaalille. Luistelureitti on 7,8 km pitka ja ilmeisesti maailman suurin/pisin luistelurata. Radan varrella on muutamia kojuja, joissa myydaan beavertail nimisia leivoksia. Olin odottanut luistelua ja beavertailin kokeilemista kauan aikaa ja nyt vihdoin jaa oli tarpeeksi hyvassa kunnossa. Taytyy lahtea viela uudelleen paivasaikaan luistelemaan.


Rideau canal, Ottawa


Beavertail, yam!

Eilen paatimme kayttaa joululahjaksi saamamme lahjakortin pohjoismaiseen kylpylaan ja kokemus oli huippu! Ideana oli siis se, etta ensin kaydaan saunomassa n.10-15 minuuttia, jonka jalkeen hypataan kylmaan altaaseen tai astutaan kylman vesiputouksen alle ja viimeiseksi mennaan rentoutumishuoneeseen nauttimaan teeta ja kuuntelemaan rauhallista musiikkia. Tama sykli tuli suorittaa 3-4 kertaa. Saunoja oli kolme erilaista, joista suosikkini oli tynnyrisauna ja siella sai hyvat loylyt. Toinen sauna oli todella iso ja ihmiset makasivat lauteilla. Loylya ei tassa saunassa heitetty ollenkaan. Kolmas sauna oli turkkilainen. Lisaksi oli porealtaita, joissa sai kayda lammittelemassa. Oltiin aika onnessamme tasta kylpylasta ja aikaa vierahti parisen tuntia. Neljannen kierroksen jalkeen emme enaa tarjenneet ja halusimme ehtia ravintolan puolelle syomaan, silla sinnekin meilla oli lahjakortti. Ruokakin oli mahtavaa, kuten arvata saattaa ja valitsimme neljan ruokalajin aterian. Olo oli kylla todella rentoutunut kylpyloinnin ja syomisen jalkeen, etta uni maittoi sen jalkeen. Haluaisin menna tuonne viela uudelleen tai sitten samantapaiseen kylpylaan Quebecissa.


Nordic Spa, Chelsea

Lumikenkaily viela lykkaantyi, silla Stevella oli perjantaina juurihoito. Kipea hammas ja kylma ilma ei oikein tuntunut sopivalta kombinaatiolta, joten menemme toisella kertaa.