Ronjan kuulumiset

Uudenvuoden rakettien paukkuessa (on paukkunut jo torstaista lähtien)  on hyvä aika kerrata vuoden tapahtumia ja suunnitella tulevaa vuotta.

Minulla ja Katilla on selkeä työnjako koirien kouluttamisessa: Kati harrastaa agilitya molempien koirien kanssa ja minä tokoilen. Olen agilityssa vain kenneltyttö: toimin autokuskina, käytän Ronjan lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä ja kannan Aikon häkin autosta hallille.

Tänä vuonna Kati ja Ronja aloittivat kilpailemisen. Ensin kesällä käytiin Mäntsälässä epiksissä, sitten HSKH:n Tehis Cupissa. Kati ja Ronja osallistuivat kahteen osakilpailuun ja näyttivät sijoittuneen maksimöllien lopputuloksissa kolmanneksi. Mäntsälässä ja ensimmäisessä Tehis Cupin osakilpailussa Ronja karkasi lähdössä luokseni. Totesimme, että minun on parasta sijoittua niin, että Ronja näkee minut koko ajan. Lähdössä olen tyly Ronjalle enkä katsokaa koiraan.  Sitten radalta Ronja juoksee suoraan minun luokseni.

Syksyllä Katilla kävi hyvä tuuri. Hän pääsi Sanna Toivolan agilityryhmään.  Sannan treeneissä on harjoiteltu lukemaan kolmosten ratoja. Harjoitukset ovat olleet välillä vaikeita, mutta Kati on todennut, että ei voi kehittyä, jos tekee aina vaan helppoja ratoja.

Muut ryhmän jäsenet olivat kilpailleet jo aiemmin. Kati ja Ronja aloittivat kisaamisen itsenäisyyspäivänä Vuokkoset Areenalla. Hankittiin kilpailukirja ja 2 x HYL. Tulos oli odotettu, sillä viimeisissä harjoituksissa ennen kisaa Ronja päätti, että hän ei mene keinulle. Kisassa oli samanvärinen keinu ja puomi kuin PORSKin hallilla, joten Ronja kieltäytyi kisassa molemmista. Eilen käytiin uudelleen kisaamassa. Toinen radoista oli hyppyrata. Siinä Kati myöhästyi ohjaamisessa radan loppupäässä ja tuloksena oli myös hyppyradalta hylätty.

Sannan ryhmä on aktiivinen. Eilisessä kisassa PORSKista oli kolme kilpailijaa ja kaikki olivat Sannan agilityryhmästä.

Katilla on tavoitteena saada Ronja ensi vuoden aikana kakkosiin. Se ei onnistu, jos keinua ei saada kuntoon. Ronja on pehmeä koira. Viime talvena Ronja teki hallilla lentokeinun ja sen jälkeen keinu piti rakentaa uudelleen. Nyt taas. Ronja täyttää ensi vuonna 7 vuotta. Kati on sitä mieltä, että 8-vuotiaan koiran kanssa hän ei kisaa enää ykkösissä. Harmi, jos tavoitteeseen ei päästä.  Ronja pitää agilitysta. Sille radalle pääseminen on jo palkkio. Jos belgi pysyy terveenä,sen kanssa voi kisata 10-vuotiaaksi.

Aikon kanssa agility on vielä alkutekijöissään. Kesällä Aiko ja Kati kävivät kaksi  kuuden kerran alkeiskurssia. Joulukuun alussa Kati ja Aiko pääsivät ryhmään treenaamaan kerran viikossa. Sama ryhmä jatkaa huhtikuun loppuun asti.

Aiko on hyvin erilainen agilitykoira kuin Ronja. Välillä Aikoa ei huvita koko laji. Aiko on ohjattava lähelle hyppyjä, muuten Aiko kiertää ne. Viimeksi hallilla "2 on 2 off "- oli niin kiva juttu, että Aiko jäi seisomaan puomin alastulolle eikä lähtenyt liikkeelle edes kutsusta. Keppien harjoittelu on kivaa ja putkeen on hauska juosta.

Tavoitteena on, että talven aikana Aiko oppii kaikki esteet ja ensi kesänä päästään mölleihin kisaamaan. Niin, ja että Aiko viitsii juosta koko radan.

Sain Kiian mukaani hallille kuvaamaan tokotreenejäni. Tein Aikon kanssa kaikki alokasluokan liikkeet. Videolta puuttuu liikkeestä maahanmeno, mutta se oli mennyt hyvin. Seuraaminen ei ole kovin mallikasta. Palkkaan ennen perusasentoa, koska Aiko ennakoi. Luoksetulossa ei tullut isoa törmäämistä, yes!

Ronjan kanssa harjoittelin ohjattua noutoa. Ronja menee hyvin merkille, mutta jostain syystä aina ensimmäisellä kerralla Ronja menee keskikapulalle. Sen jälkeen vasen ja oikea menevät oikein. Tähän pitää keksiä jokin ratkaisu.  Tein seuraamista, mikä meni hyvin, kun tänään en rakentanut ruutua ollenkaan. Jos ruutu on, se kiehtoo niin paljon että keskittyminen herpaantuu. Onkohan kukaan ennen tavannut ruutuhullua koiraa? Kapulahulluja olen nähnyt.

Luoksetulon stoppeja tein myös Ronjan kanssa kiertämisen kautta pallopalkalla. Kaukot menivät ihmeen hyvin. Seiso-maahan -vaihdossa Ronja eteni. Käytin takapalkkaa, jota Ronja kuikuili kun olin palaamassa viereen.

Tänään käytiin tekemässä omat agilitytreenit hallilla, mutta nyt laiskotellaan pari päivää.

Ostin Aikoa varten tokon kilpailukirjan. Kouluttajamme Sanna on sitä mieltä, että meidän pitäisi ilmoittautua kokeeseen.

Olen käynyt treenaamassa tokoa Aikon kanssa kaksi kertaa viikossa: tiistaisin ALO/AVO-ryhmän treeneissä, jossa Sanna kouluttaa joka toinen viikko, ja loppuviikosta, yleensä perjantaisin, omin päin Ronjan kanssa.

Tänä aamuna olin hallilla klo 9-10. Tein ensin paikallaolon (2 min.) koirille. Aiko yritti nuuskutella maata kerran, mutta sitähän ei saa tehdä!

Ronjan kanssa on opeteltu ohjattua noutoa. Merkillemeno on hieno, mutta aina ensimmäisellä kerralla Ronja yrittää keskikapulalle, niin tänäkin aamuna.

Aikon kanssa on harjoiteltu noutokapulan palautusta. Vihdoinkin Aiko alkaa ymmärtää, että kapulan kanssa juostaan minua kohti yhtä ripeästi kuin kapulallekin juostaan. Aluksi juoksin karkuun ja heitin lihapullan taakse. Nyt ei tarvitse enää juosta, vaan kehu ja palkka taakse riittävät.

Ronjan kanssa tein kaikki VOI-liikkeet peräkkäin ilman palkkaa. Seuraamiseen en ole tyytyväinen. Ronja on  hulluna ruutuun. Sinne pitää kuikuilla kesken seuraamisenkin. Miten ihmeessä olen saanut tehtyä ruudusta niin kiehtovan? Tunnarikapulaa Ronja pureskeli. Kaukoissa Ronja eteni puoli koiran mittaa. Muuten liikkeet olivat ok. Vire ei laskenut eikä Ronja yrittänyt karata kehästä etsimään ruokapalkkaa.

Sitten oli Aikon vuoro. Hyvissä ajoin ennen koetta on tehtävä palkattomia treenejä, jotta koesuoritus vain kehuin ja taputuksin ei tule yllätyksenä. Olen tehnyt liian lyhyttä seuraamista. Tiistaina treenattiin pitkää seuraamista, jota Sanna käskytti. Aiko alkoi pärskiä jossain vaiheessa, kun palkkaa ei tullut. Tänä aamuna kävi sama juttu. Jäävät liikkeet olivat ok, paitsi että liikkeestä seisomisessa Aiko ennakoi "sivulle"-käskyn. Luoksetulossa Aiko ei törmännyt, mutta perusasento oli huono. ALO-hypystä on saatu Sannan neuvoilla karsittua  pois tepastelu kohti hyppyestettä "seiso"-käskyn jälkeen. Kun palasin Aikon viereen, takajalat liikkuivat, joten seisomistreeeniä tarvitaan.

Harmittaa, että lunta on tullut niin paljon, että pellolle ei voi mennä lenkille. Eilen sain Katin mukaani ja käytiin lenkillä niin että koirat pääsivät juoksemaan vapaana. Lenkki meni pellolla, jossa Ronja juoksi edellä ja teki  tietä meille. Metsäautotiellä sentään oli joku ulkoillut koiransa kanssa. Metsässä oli  vähemmän lunta ja siellä Aikokin pystyi juoksemaan omia reittejänsä. Osan matkasta kävelimme pellolla, jossa oli ajeltu kärryillä hevosten kanssa.Kun mentiin umpihangessa, huomasimme, että Ronjan loikka oli kolme Aikon pupumaista loikkaa. Lenkin jälkeen molempia koiria nukutti hyvin!

Toivottavasti saan joululomalla jonkun mukaani hallille kuvaamaan harjoituksia. Olisi itsekin kiva nähdä, miltä Aikon seuraaminen näyttää...

Maanantaina Kati ja Aiko aloittivat agilityn jatkoryhmässä. Muut olivat harjoitelleet jo marraskuun ajan. Kouluttajana oli nuori tyttö, joka oli ilmoittautunut apukouluttajaksi, mutta onkin joutunut vetämään harjoitukset lähes joka kerta. No, onneksi Kati tietää melko paljon agilitysta. Siellä harjoiteltiin lyhyttä radan pätkää (3 hyppyä, putki, hyppy ja rengas), takaakiertoa ja pöytää.

Tiistaina Katin ja Ronjan agilityryhmän Sanna-kouluttaja oli kipeänä. Ryhmällä oli omatoimitreenit. Myös minun ja Aikon tokokouluttaja Sanna oli sairaana, ja meilläkin oli omatoimitreenit. Tein Aikon kanssa peruuttamista. Nyt Aiko osaa jo seurata peruuttaen suorassa. Kertasin kaikki jäävät liikkeet: liikkeestä maahanmenon, liikkeestä istumisen ja liikkeestä seisomisen. Aiko osaa erottaa jo ne kaikki. Luoksetulossa yritetään edelleen keksiä keino, jolla saataisin pois käteen tai jalkaan osuminen luoksetulossa lopussa. Nyt koetetaan saada Aiko unohtamaan vasen käsi. Minulla on oikeassa kädessä iso lelu, joka lentää kun Aiko tulee sivulle. Projektin alla on myös noudon palautusvauhdin parantaminen. Kun Aiko on tarttunut kapulaan, palkka lentää taakse.

Keskiviikkona harjoittelin aamulla paprikapalkalla kaukokäskyjä Aikon kanssa. Ronja sai noutaa metallikapulan ennen iltaruokaa. Minä lähetin kisakirjeet 15.12. tokoon. Sain työkavereilta synttärilahjaksi 2 pulloa viiniä. Oli kuulema vaikea löytää viinejä, joissa olisi koira-aihe. Toisen viineistä on Collio-valkoviini, jossa on mäyräkoiran kuva. Punaviini (myös italialainen) on  nimeltään Trifula. Sen etiketissä on piirretty koira.

Torstaina käytiin Katin ja Ronjan kanssa Vuokkoset Areenalla hakemassa Ronjalle agilityn kilpailukirja ja 2xhyl. Ronja oli keksinyt jo tiistaina, että hän ei mene keinua, joten oli arvattavissa ettei hän mene keinua myöskään kisassa; eikä mennyt sitten puomiaakaan. Ronjalla oli siellä oikein mukavaa: hän sai paljon rapsutuksia sekä tutuilta että vierailta ihmisiltä.

Perjantaina Joonaksen sb-harjoitusten aikaan kävin hallilla tokoilemassa. Ronjan kanssa työn alla on ohjattu nouto.  Tämän lisäksi treenattiin luoksetulon pysäytyksiä ja kaukokäskyjä. Aikon kanssa harjoittelin noudon palautusta ja alo-hyppyä. Aiko tepastelee seiso-käskyn jälkeen, ja se pitäisi saada pois.

Aikoa nukkuu...

Ronja nukkuu

Lauantaina koirilla oli taas vapaapäivä.Olisin mennyt katsomaan tokon PM-kisoja messariin, mutta juhlin muutamien kavereideni kanssa syntymäpäiviäni. Aikokin oli nätisti vieraiden kanssa. Poikkeuksena oli Mar-Leenaa, jolla oli nahkatakki. Häntä Aiko olisi halunnut astua ;)

Tänään koirat pääsivät juoksemaan vapaana pellolle.

Ronja ja Aiko ovat innoissaan lumesta. He ovat riehuneet monta kertaa päivässä takapihalla. Hauskaa huomata, miten he ovat kuin lapsia, jotka nauttivat lumesta.










Koirat pääsivät myös peltolenkille sekä eilen että tänään aamulla. Eilen oli kylmää, kun pellolla kävi kylmä viima, mutta tänä aamuna oli mukava talvisää. Ronja juoksenteli pitkin peltoja ja metsiä. Jos minä ja Aiko käveltiin 3 km, Ronja juoksi varmaankin 9 km.

En ole viitsinyt viedä koiria peltolenkille, koska pellot ovat kynnettyjä ja märkiä. Ehdotin Jaskalle, että mennään kiertämään Valkjärvi. Olin kuullut parilta koiraihmiseltä, että Valkjärven ympäri menee merkitty polku. Saimme mukaamme myös Kiian.


Koirat juoksentelivat iloisesti.Yritimme pysyä reitillä, mutta ura oli hyvin märkä. Jonkun aikaa kuljettuamme tajusimme, että järvestä ei ole enää tietoakaan. Onneksi Jaskan kännykässä on navigaattori, jonka avulla suunnistimme kohti järveä.

Jossain kaukana  hakkuualueen reunassa näimme valkoisen jäniksen. Aiko oli jo kiinni, koska hän oli juuri ennen sitä saanut vainun jostakin eläimestä. Korvat hävisivät ja kuono ylhäällä hän haki hajua. Sain Aikon kiinni hännästä. Veikkaan, että Aiko etsi hirveä, koska näin hirven papanoita ja männyntaimen, josta oli äskettäin katkaistu latva.

Ronja katosi. Huutelimme ja odottelimme, ja kohta Ronja juoksi takaisin kieli roikkuen. Laitoin Ronjankin kiinni. Olimme edelleen pahasti eksyksissä. Kalloilla oli liukasta. Hakkualueella oli risukkoa ja muuta ryteikköä. Pelkäsin, että liukastun tai kompastun ja loukkaan itseni. Päästimme koirat uudelleen irti.

Löysimme takaisin järven rantaan. Kahden tunnin rämpimisen jälkeen olimme takaisin autolla. Onneksi olimme lähteneet ajoissa, sillä päivä alkoi jo hämärtyä. Koiria ei tarvinnut houkutella autoon ja kotimatkalle.

Viime viikonloppuna harkitsin vakavasti, että peruutan osallistumisen tottelevaisuuskokeeseen. Luoksetulon pysäytys (seiso) ei onnistunut, kaukoissa Ronja tuli eteenpäin ja lisäksi Ronja murisi treenikaverilleni Tainalle, joka teki juoksutarkastuksen. Nukuin kuitenkin parin yön yli ja päätin, että menen kuitenkin tekemään maksetun harjoituksen.

Kilpailimme numerolla 2. Ronja meni nätisti kehään. Paikallaolosta tuli 10.

Ensimmäisenä yksilöliikkeenä oli tunnistusnouto. Ronja meni suoraan omalle kapulalle. Hidasteli vähän palautuksessa, mutta ei pureskellut. Saatiin siitä vähän enemmän pisteitä kuin oikeasti olisi pitänyt saada (9,5). Palautus pitäisi olla samalla vauhdilla kuin juoksu kapuloille.

Seuraavana oli ruutu. Olin tyytyväinen, että ruutu oli kokeen alussa. Ronja pitää ruutuun juoksemisesta ja se nostaa virettä. Ronja meni hyvin ruutuun, käskin suoraan maahan. Ronja pysyi ruudussa ja tuli seuraamaan, mutta seuraamisosuus olisi voinut olla tiiviimpi (9,5).

Liikkeestä seisominen oli ihan ok. Ronja vilkaisi taaksensa, kun joku liikkui käytävässä. Siitä arvosanaksi 9.

Seuraamiskaavio oli pitkä. Välillä Ronja seurasi ihan kelvollisesti. Seuraamisesta saatiin 7.

Luoksetulossa otin riskin. Päätin vasta viime perjantaina, että käytän luoksetulon seiso-käskyssä käsimerkkiä. Se toimi! Ronja meni myös hyvin maahan, mutta taas joku käveli käytävässä ja Ronja tarkisti sen, ennen kuin tuli sivulle. Luoksetulosta tuli 8,5.

Hyppynoudossa kapula hyppelehti kauas vasemmalle. Huokasin. Se oli niin vinossa, että pelkäsin ettei Ronja hyppää takaisin. Yes! Ronja toi kapulan sivulle. Oli niin helpottunut, että Ronja luuli kisan olevan ohi ja meinasi karata kehästä.

Vielä oli jäljellä kaukokäskyt. Ronja pysyi hyvin paikoillaan. Istumisasento oli vajaa. Pisteitä 9,5.

Metallinouto oli tavallinen. "Miten päin minä tämä otan?", mietti Ronja. Otti kapulan suuhunsa vinosti ja toi suoraan sivulle, mutta perusasento oli vino. Yhdeksän pistettä oli liikaa, mutta se numero oli arvostelulomakkeessa. 

Kokonaisvaikutus oli 7,5 juuri tuon karkaamisyrityksen takia.

Kun tulin pois kehästä, Pernilla toi minulle Ronjan hihnaa ja onnitteli ykköstuloksesta. Ihana juttu! Pääsin tämän vuoden tavoitteeseeni Ronjan kanssa. Saatiin ykköstulos voittajasta.

PORSKilla on 4 VOI-luokan kisaa ensi keväänä hallilla. Kisaan ensi kevään voittajassa ja samalla treenaan ohjattua noutoa ja seuraamista erikoisvoittajaluokkaa varten. EVL-luokkaan siirryn viimeistään sitten, kun Aiko on voittajassa :)

Eilen aamulla kävin tekemässä Ronjalla jäljen, jolle laitoin yrttipurkeissa lihapullan palasia. Samalla tein Aikolle lyhyen jäljen. Laitoin joka toiselle askeleelle Natural Menun nappulan ja loppuun aamuruoan.

Aiko sai ajaa ensin jäljen. Aluksi hän oli niin tohkeissaan, että juoksi makupalojen yli. Muutaman metrin jälkeen Aiko ymmärsi laittaa nenän maahan ja suurin osa makupaloista löytyi.

Ronjan jälki vanheni tunnin. Ronja kävi kuumana jo, kun ajettiin metsään päin. Hän oli samanlaisessa mielentilassa kuin agilityssä ja se ei tiedä hyvää jäljellä. Miten jäljestys voi olla niin ihanaa?

Ronja löysi jäljen janalta ja lähti oikeaan suuuntaan. Vauhtia oli niin, että jouduin jarruttelemaan. Purkit löytyivät. Kulmissa Ronja osasi lähteä oikeaan suuntaan. Puolen välin jälkeen (noin 200 m) Ronja rauhoittui ja nenä pysyi paremmin maassa. Kaiken kaikkiaan jäljestys oli hirveää koheltamista.

Löysin  purkin verta pakastimesta, joten päätin käydä tekemässä vielä verijäljen vanhenemaan Aikoa varten. Tänään puolen päivän maissa jälki oli vuorokauden vanha. Aiko jäljesti tosi hyvin! Tuomarikin olisi pysynyt perässä. Vauhtia oli sopivasti. Aiko nuuskutteli makaukset huolella. Kiia oli keräämässä merkkejä pois ja kysyi minulta jotakin. Aiko häiriintyi siitä ja kääntyi katsomaan minua. Mietin, mitä pitäisi tehdä. En sanonut mitään ja Aiko jatkoi jäljestämistä. Jäljen päässä oli tänäänkin aamuruoka. Siitä jälkitreenistä jäi hyvä mieli!

Aikoa pyydettiin Nurmijärvelle, Klaukkalaan uusien ulkomuototuomarien pätevöitymistilaisuuteen. Paikalle tarvittiin 4 urosta ja 4 narttua. Sain ylipuhuttua Katin esittämään Aikon. Ajattelin, että tilaisuus olisi hyvä näyttelyharjoitus, kun meillä ei ole aikomusta mennä  koiranäytteelyyn lähitulevaisuudessa.

Oltiin hyvissä ajoin perillä annetussa osoitteessa.Navigaattorin mukaan olimme perillä, mutta verkkoaita erotti meidät oikeasta paikasta. Onneksi huomasin Marianne Mamian aidan sisäpuolella koirineen ja sain tietää reitin perille.

Tuomarikokelaita oli vain yksi. Tarkoitus oli, että tuomarikokelaan pitäisi osata laittaa koirat samaan paremmuusjärjestykseen kuin vastaanottavina tuomareina toimineet Paula Heikkinen-Lehkonen ja Saija Juutilainen laittoivat ne. 

Yksi narttu oli peruuttanut viime hetkellä tulonsa, joten kooikkereita oli paikalla 7. Aikon lisäksi uroksina olivat veljekset Vili ja Orson sekä Omar. Kaikki koirat menivät samaan aikaan kehään, ensin urokset ja sitten nartut. 

Ensin koiria juoksutettiin ympäri hallia. Siinä vaiheessa tuomariharjoittelijoita oli vielä iso joukko kehän sisällä. Jäljelle jäi nainen, jonka nimeä ei kerrottu.

Tuomarikokelas tutki ja mittasi pöydällä. Ihmettelin, miksi Aiko väisti mittaa, mutta Kati sanoi tuomarikokelaan ottaneen kiinni poskesta. Minusta näytti, että hän otti toisella kädellä kiinni Aikoa leuan alta karvoista. No, kyllä hän oli saanut kuitenkin Aikon mitattua jännityksestä vapisevin käsin.

Molemmat vastaanottavat tuomarit kävivät katsomassa koirat. Jompikumpi heistä oli sanonut, että Aikolla on leveä pää. Se oli ainoa asia, mikä kuultiin tai nähtiin arvioinnista. Aiko jaksoi seisoa hyvin!


Lopuksi vielä juoksutettiin koko joukkoa ympäri hallia. Tuomarikokelas vei arviointinsa vastaanottaville tuomareille, jotka vähän ajan kuluttua tulivat kättelemään kokelasta.



Kooikerhondjet olivat saaneet uuden ulkomuototuomarin, jonka etunimi oli (ehkä) Pirjo. Minulla on huono nimimuisti... Mariannen kehoituksesta otettiin vielä kuva Katista, Aikosta ja uudesta tuomarista.

Maanantai-iltana olin Aikon kanssa Heiluvan Hännän tokotunnilla. Siellä tehtiin alokasluokan liikkeitä kokeenomaisesti.  Paikallaolossa Aiko oli 1-vuotiaan uroksen ja sitä vähän vanhemman narttukoiran välissä. Koirat eivät pysyneet paikoillaan, joten Aikokin oli levoton, mutta ei noussut. Liikkeet menivät muuten ihan hyvin, mutta luoksetulon loppu (sivulletulo) oli huono ja liikkeestä seisomisesssa Aiko ei istunut ensimmäisellä käskyllä perusasentoon. Syynä on varmaankin se, että olen vahvistanut paljon seisomassa pysymistä.

Tiistaiaamuna Aiko saa jäädä kotiin, kun menin Ronjan kanssa hallille. Kerrattiin voittajaluokan liikkeitä. Meidän jälkeemme oli tulossa tokoilijoita. Sain tehtyä kehäänmenotarkastuksen ja paikallaolon heidän kanssaan.

Eilen illalla oli Aikon tokoryhmä hallilla. Sanna oli kouluttamassa. Ensin harjoiteltiin pareittain seuraamista. Aiko sai parikseen 3-vuotiaan lagottouroksen. Kerran Aikolta katkesi kontakti ja hän meinasi rynnätä kohti Siggeä. Muuten seuraaminen oli ok. 

Kaksi viikkoa sitten saimme kotitehtäväksi opetella peruuttamista. Kaikki joutuivat esittämään kotitehtävänsä. Niin mekin. Aiko osaa peruuttaa edessä vaikka minä en liiku. Seinän vieressä peruutettaessa pääsen jo lähelle seuraamispaikkaa. Aikon pitää vielä oppia nostamaan peppu ylös istuma-asennosta edessä ja sivulla, jotta peruuttaminen onnistuu. Olemme siis edistyneet, mutta harjoittelu jatkuu.

Toisena juttuna pähkäiltiin luoksetulon loppua, koska Aiko törmää käteen tai jalkaan. Päätettiin, että palkkaan luoksetulon vain lelulla. Jospa Aiko unohtaisi käden. Jos hän ei saa palkkaa luoksetulosta, luoksetulo muuttuu epävarmaksi  ja vauhti hiipuu, ja sitä emme halua. Luoksetulon pitää aina olla kivaa.

Paikallaolo tehtiin lopuksi. Olin koko 2 minuuttia Aikosta yhtä kaukana kuin muutkin ohjaajat, mutta varmuuden vuoksi Aiko oli reunassa ja Sanna seisoi hihnan päällä. Aiko ei tehnyt pienintäkään elettä, joka olisi ennakoinut nousemista tai rähisemistä. Alkaisikohan tunnelin päässä näkyä jo valoa?

Sannan mielestä Aiko on kuuliainen koira, joka tekee mitä vain saadakseen makupaloja. Aiko pitää laittaa erilaisiin tilanteisiin, jossa sille kerrotaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Eilen illalla kävin hallilla tokoilemassa koirien kanssa. Tein Ronjan kanssa voittajaluokan liikkeitä. Jaska otti videolle kaukokäskyt, joita olemme harjoitelleet lähes päivittäin. Jaskan mielestä Ronja pysyi hyvin paikallaan ja itsekin olin tyytyväinen, kunnes tänään aamulla katsoin videon. Pahus, Ronja tuli ainakin puolet koiran mittaa eteenpäin! Seiso- istu ja seiso-maahan ovat pahimmat.

Aikon kanssa tein seuraamista, alokasluokan hyppyä, ruutua ja noutoja. Seuraamisessa Aiko edisti, koska hän oli niin innokas. Olin tyytyväinen kontaktiin, käännöksiin, ja juoksuosuuskin alkaa sujua. Mutta peruuttaminen on vaikeaa. Se onnistuu edessä, mutta heti kun yritän siirtyä edes poikittain Aikon viereen, takapuoli menee maahan ja Aiko istuu. Miten se voi olla niin vaikeaa? Peruuttaminen vaatii paljon keskittymistä, koska takajalat pitää saada ensin liikkeelle.

Tänä aamuna käytiin peltolenkillä, vaikka pelto on aivan veden vallassa. Kumpikaan koira ei karannut :). Koirat olivat tosi kuraisia, kun tultiin kotiin, ja joutuivat pesulle. Iltahämärässä käytiin hihnalenkillä. Sain Kiian mukaani, joten Aikokin pääsi 8 km:n lenkille. Aiko jaksoi lenkin, mutta sitten piti taas pestä koirat. Nyt Aiko-poika on väsynyt ja vetää sikeitä.

Aiko ja Kati aloittavat joulukuun alussa agilitytreenit ryhmässä, joka jatkuu koko kevään. Kouluttajalla, Marialla on itsellään koikkeri. Ryhmä aloittaa jo huomenna, mutta Katilla on muita sovittuja menoja maanantai-iltaisin vielä marraskuun ajan. Nyt puuttuu enää tokoryhmä Ronjalta.

Eilen kehuin, että Aiko pysyy lähelläni peltolenkillä. Tänäaamuna kävi toisin.

Alkumatka meni tavalliseen tapaan. Aiko kulki lähellä, Ronja juoksenteli jossakin. Peltolenkin loppupuolella näin, että Ronja juoksi nenä maassa. Vähän ajan kuluttua iso peura juoksi minun ja Aikon edestä noin 15 metrin päästä. Aiko lähti perään. Ronjaakaan ei näkynyt.

Huusin koiria niin että pelto raikui. Soitin hädissäni jo kotiinkin. Mieleeni muistui, kuinka peura oli potkaissut koiran hengiltä. Aiko lähti peuran perässä tielle päin. Autoja kulkee siellä harvoin, mutta ajattelin, että huonolla tuurilla juuri nyt menee auto. Epäilin ettei Aiko osaa takaisin luokseni.

Vähän ajan kuluttua kuulin heinikosta kahinaa. Aiko tuli edeltä ja Ronja perässä. Yes! Sain koirani takaisin elävinä.

Ronja ei ollut pysyä nahoissaan, kun hän huomasi, että ollaan lähdössä peltolenkille. Pakkasta oli 10 astetta, joten suurin osa vesilätäköistä oli jäässä. Koiria ei tarvinnut pestä peltolenkin jälkeen!

Aiko kulki tavalliseen tapaansa lähellä minua: takana, sivulla. Toisinaan hän jäi haistelemaan jotakin, mutta pinkaisi pian takaisin luokseni. Ronja juoksenteli pitkin peltoja, mutta kävi välillä ilmoittautumassa ja hakemassa makupalan.

Muistin ottaa kameran mukaani ja  tässä muutamia kuvia koiruleista:

Kuuraparta

Aiko nuuskuttelee lähellä, mutta missähän Ronja lienee?

Koululaiset ovat olleet koko viikon syyslomalla. Olen käyttänyt molemmat koirat aamuisin lenkillä.  Ronja kävelee reippaasti, mutta Aiko ei. Onneksi ensi viikolla on taas koulua ja Kati saa käydä aamulenkillä oman koiransa kanssa.

Sain käsittämättömän päähänpiston. Ilmoitin Ronjan oman seuran tokokisaan hallille. Siellä on seuraavassa kokeessa 5 paikkaa VOI-luokan koirille. Pitäisi siis ehtiä harjoittelemaan myös Ronjan kanssa.

Maanantaiaamuna otin molemmat koirat mukaan hallille. Tein Ronjalle puolet VOI-luokan liikkeistä ilman palkkaa. Sitten oli Aikon vuoro. Aikon jälkeen oli jälleen Ronjan huki. Tein luoksetulon pysäytyksiä takapalkalla. Tunnistusnoudossa oli paljon kapuloita lattialla ja oman heitin sinne jonnekin. Lopuksi jumpattiin vielä kaukokäskyjä. Kaukokäskyistä seiso--> maahan ja seiso --> istu ovat tällä hetkellä vaikeita.

Aiko juoksi ruutuun, teki metallinoutoa ja tavallista noutoa. Aiko osaa jo odottaa lupaa lähteä kapulalle. Noudon palautus ei ole kunnossa, joten palkkaan takaisin tullessa vauhdista.

Tiistaina oli Ronjan ja Katin agilitytreenit ja heidän jälkeensä minun ja Aikon toko. Sanna piti taas mielenkiintoiset harjoitukset. Harjoiteltiin kilpailunomaista suoritusta. Sanna oli liikkeenohjaajana.
1. kehätarkastus ja yksi vapaavalintainen liike (palkkaus kuten kilpailussa kehässä) ja siirtyminen toisen liikkeen alkuun ja vasta sitten palkka (nami, lelu)
- tein Aikon kanssa liikkeestä maahanmeno, jossa maahanmeno oli hyvä, mutta seuraamisessa Aiko keuli
- jostain syystä Aiko ei ottanut kehuja palkkana
2. kaksi liikettä, joista viimeinen oli luoksetulo ja siitä palkka
- tein liikkeestä seisomisen. Aiko pysähtyi hyvin ja pysyi seisomassa. Luoksetulo oli vauhdikas. Palkkasin ennen sivulletuloa, koska Aiko törmää edelleen käteeni.
3. kehätarkastus ja ensimmäisen liikkeen alku (valmis, pari askelta seuraamista) ja sitten palkka

Aikoa kiusattiin taas paikallaololla. Sanna kutsui Aikoa, heitteli makupaloja eteen, juoksutti omaa narttukoiraansa vierestä. Aiko nousi hissinä ylös makupalalle, koska hän on ahne, mutta ei ottanut sitä. Muuten Aiko kesti hyvin maassa.

Lopukst tehtiin luoksepäästävyys ja paikallaolo. Aiko oli reunassa, keskellä oli narttukoira ja toisessa reunassa toinen nuori uros. Sanna seisoi Aikon hihnan päällä varmuuden vuoksi ja minä pääsin kilpailunomaisen matkan päähän. Aiko pysyi paikalla. Kehut toiselle uroskoiralle ja koiran haukahtelut olivat liikaa Aikolle, mutta onneksi Aiko oli jo kiiinni siinä vaiheessa.

Sain Sannalta tehtäväksi opettaa peruuttamisen kahden seuraavan viikon aikana. Huh! En tiedä, onnistunko. Haluaisin, että Aiko oppisi tekemään nätisti seuraamisessa askeleet taaksepäin.

Keskiviikkona ja torstaina harjoittelin Aikon kanssa aamulla ja illalla peruuttamista edessä naksun ja palkan avulla. Ronjan kanssa hioin kaukokäskyjä.

Tänään mentiin tyttöjen ja molempien koirien kanssa hallille. Kati harjoitteli sekä Aikon että Ronjan kanssa agilityä (esim. välistä vetoja). Ronja meni keinulle reippaasti. En edes ollut hidastamassa keinun vauhtia parilla viimeisellä kerralla! Jokohan Kati ja Ronja uskaltautuisivat kilpailemaan...

Minä tein vähän tokoa molempien kanssa. Olen opettanut Aikoa seisomaan hyppyesteen takana ja palkannut siitä niin paljon, että nyt Aiko menee hypyn taakse seisomaan hyppäämättä. No, tänään Kiia heitti Aikolle palkan heti hyppäämisestä. Ronjalle otin hyppynoutoa metallikapulalla, kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytyksiä.

Tänä aamuna satoi lunta. Tytöt kertoivat, että koirat olivat ilahtuneet siitä ja leikkineet takapihalla. He taitavat nauttivat lumesta kuten lapset riemuitsivat siitä aikoinaan.

Aiko kävi kesällä agilityn alkeiskurssin ja syksyn alussa agilityn jatkokurssin, jossa harjoiteltiin ohjaustekniikkaa. Nyt Aikolla ei ryhmää, jossa treenaisi.

Niinpä tänään iltapäivällä mentiin harjoittelemaan omin päin. Eilen illalla hallilla oli harjoitellut PORSKin SM-ryhmä ja rata numeroineen oli jätetty sinne. Kati harjoitteli ensin sitä Ronjan kanssa.

Olen iloinen, että Ronja suostui suorittamaan puomin. Viime sunnuntai-iltana Ronja säikähti, kun kevytmetallinen puomi notkui hänen allaan. Niinpä hän päätti olla menemättä koko esteelle. Tänään Kati otti Ronjalle sitä putken kautta juoksuttaen ja Ronja meni kahdesti sen!

Kati harjoitteli Aikon kanssa takaakiertoa, keppejä verkkojen avulla, pientä radanpätkää ja puomin alastulokontaktia viimesunnuntaisten Sannan neuvojen mukaan. Aiko oli ihan innoissaan hyppimässä esteitä. Agilitykoira taitaa olla syttynyt!

Sunnuntaina oltiin Aikon ja Ronjan kanssa Porvoossa  tapaamassa Akiraa, Anzea, Fidoa, Midoa sekä Kodaa. Aiko piti Anzea edelleen kaverinaan, mutta Akiralle hän meinasi rähistä.

Harjoiteltiin vähän tokoa:  ruutuun lähettämistä ja kaukokäskyjä sekä agilitya. Ronjan kanssa näytin kokonaan ruutuun lähettämisen VOI:n ja EVL:n liikkeenä. Kati ja Ronja tekivät samaa agilityrataa kuin Sanna ja Koda.  Aiko, Akira ja Anzen harjoittelivat puomin alastulokontaktia sekä putkea ja hyppyjä Sannan opastuksella.

Aika riensi niin, että hädin tuskin ehdittiin juoda kahvia ja syödä piirakoita, pullaa, keksejä, suklaata....

Ulkona otettiin kuvia koirista.

Kun tultiin kotiin, Aiko oli väsynyt.

Viime aikoina Ronjan kanssa on ollut mukava treenata tokoa. Ronja on ollut reipas. Kaukokäskyt ovat hajalla, seuraaminen ei ole koskaan ollutkaan täydellistä ja metallikapulaa hän inhoaa, mutta muuten on mennyt kivasti.


Tänään oli belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat Kirkkonummella. Mennessä navigaattori meni sekaisin tietöistä, mutta löysimme perille hyvissä ajoin. Kun lähdin kotoa, satoi, joten olin tyytyväinen siitä, että VOI ja EVL olivat hallissa eikä ulkona. Kun menin halliin ilmoittautumaan, tajusin että halli muistutti Kumpumäen maneesia, jossa Ronja otti avoimen luokan kokeissa häiriötä ulko-ovella pyörivistä ihmisistä ja koirista.

Juoksutarkastuksessa Ronja ärähti tuomarille. Hän otti tarkastuksen uusiksi ja teki sen niin taitavasti, että Ronja suorastaan työnsi takapäänsä tarkastukseeen.

• Paikallaolosta tuli 9½, koska Ronja jäi vähän vinoon makaamaan. 
• Hyppynouto oli ensimmäinen liike. Kahdessa edellisessä kisassa Ronja ei ole suostunut noutamaan; nyt tuli pisteitä 9.
• Liikkestä istuminen meni nollille. Se tehtiin aivan kehän reunassa eikä Ronja kuunnellut.
• Luoksetulosta tuli myös nolla. Jouduin antamaan 2 käskyä seisomisen jälkeen luoksetulemiseen ja maahanmeno meni pitkäksi. Ronja katseli liikkeenohjaajaa.
• Seuraamisessa keskittyminen myös herpaantui, joten perusasentoja jäi tekemättä. (6,5 p.)
• Ronja juoksi ruutuun reippaasti, meni maahan ilman lisäkäskyjä, mutta nousi ylös seisomaan ennen kuin kutsuin seuraamaan. (6 p.)
• Metallikapula oli liian inhottava. Ronja ei tuonut sitä vaikka kovasti yritti saada sen suuhunsa. ( 0 p.)
• Kaukoissa Ronja eteni, mutta se oli tiedossa. Ensimmäistä kertaa kaukot näytettiin laitteella, jossa oli kuin liikennevalot, jotka kertoivat mihin asentoon koira piti käskeä. (5 p.)
• Tunnistusnoudossa Ronja otti varmasti oman, toi hyvin, mutta pudotti sen kääntyessään perusasentoon. Ronja nosti kapulan itse ilman lisäkäskyä ja tuli perusasentoon (6 p.)
• Kokonaisvaikutus 6 p. "Kyllä näkee, että koira osaa, mutta ei osaa tänään keskittyä".

Aiko oli tämän vuoden viimeisessä näyttelyssään Hyvinkäällä. Tuomarina oli Kirsi Nieminen. Kehät olivat myöhässä tuomariharjoittelijoiden takia. Aikoakin räpläsi tuomariharjoittelija. Onneksi aurinko paistoi ja oli lämmintä. Meillä oli mukavaa seuraa: kasvattaja-Saija oli näyttelyssä Fayzan kanssa.

Aiko oli nuorten luokan ainoa uros. Arvostelu oli hyvä. Tuomari vaan ei pitänyt kookkaista, raskasrakenteisista uroksista. Aikokin mitattiin, mutta mittaustulosta ei kerrottu.

Tässä Aikon arvostelu:

Pääsin Aikon kanssa sijaiseksi Heiluvan Hännän kilpailemaan tähtäävien koirien ryhmään. Paikalla oli neljä koirakkoa. Harjoiteltiin luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa.

Aikoa vähän pelotti jäädä odottamaan luoksetulokäskyä. Yritimme ratkaista Aikon käteen pomppaamisongelmaan. Luoksetulossa Aiko tulee suoraan sivulle, mutta hyppää käteeni ja osuu välillä myös jalkaani. Siitä lähtee kokeessa paljon pisteitä. Tiukka tuomari antaa vain 6½ pistettä ja, kun kerroin on 3, pisteitä lähtee melkein 10.  Jos siirrän kädet taakse, Aiko ei osaa tulla ollenkaan sivulle. Aiko siis ottaa perusasennon paikan kädestäni.

Seuraamisessa otin tavoitteeksi kontaktin pitämisen, vaikka toiset koirat harjoittelivat lähellä. Tehtiin lyhyttä seuraamista ja paljon käännöksiä. Kontakti katosi vain pari kertaa.


Paikkaolo maassa tehtiin omissa "koloissa", mutta kuitenkin niin että koirat näkivät toisensa. Aiko ei noussut yhtään kertaa paikalta ilman lupaa: ei  edes silloin, kun  takanani leikittiin koiran kanssa pallolla.

Oli hyvät treenit! Aiko ei edes meinannut rähjätä kenellekään. Saatiin hyvät harjoitukset vieraiden koirien kanssa.

Eilisten agilitykisojen jälkeen hallille oli tuotu säkämitta. Mittasimme Aikon säkäkorkeuden agilitytreenin lopuksi. Ensimmäisellä mittauskerralla sain 42 cm ja toisella kerralla, kun painoin karvat kasaan, mitta näytti säkäkorkeudeksi 40 cm.

Joka tapauksessa Aiko on alle 43 cm, ja tuskin kasvaa enää korkeutta. Mittaaminen onnistui hyvin. Aiko on väistänyt ollenkaan mittaa. Ei haittaa, vaikka näyttelyssäkin Aikoa mitattaisiin.

Syksyn hallikausi alkoi. Olin ilmoittanut, että haluaisin tokoilla sekä Ronja että Aikon kanssa ryhmässä. Tokoillaksi tuli tiistai; alo/avo-koirat klo 18.30-20 ja voi/evl-koirat klo 20-22. Illassa ei ollut muuta vikaa kuin se, että Katin ja Ronjan agility on samana iltana klo 17-18.30. En voi olla hallilla koko iltaa, joten päätin, että en treenaa Ronjan kanssa ryhmässä. Maksoin vapaaharjoitusvuorosta ja yritän käydä koirieni kanssa tokoilemassa yksin, ellen satu saamaan seuraa.

Seuraavaksi ryhdyttiin keskustelemaan siitä, kuka kouluttaa alo/avo-koiria. Kouluttajia on vähän, joten nyt näyttää siltä, että alo/avo-ryhmässä on kouluttaja kerran kuukaudessa ja minä olen yksi niistä. Koulutan siis itse itseäni!

Siis, tokoillako vaiko eikö?
Vaikka tiedän jotain tokosta, se ei tarkoita, ettenkö tarvitsisi jonkun, joka auttaisi.

Mietin, jatkanko Ronjan kanssa kilpailemista ja tokotreenejä, sillä tulokset voittajaluokan neljästä kokeesta ovat aika surkeita:  VOI0, VOI2,VOI0, VOI2.

Tuleekohan Aikon kanssa tokossa kilpailemisesta mitään, jos se lähtee paikallaolosta rähjäämään muiden koirien luo? Kotona Aiko sietää monenlaista häiriötä paikallaolossa, mutta muiden koirien kanssa on harjoiteltu vähän, eikä alku vaikuta lupaavalta. Tämä syö treenimotivaatiota.

Kävin tänä aamuna treenaamassa ensimmäisen kerran yksin hallilla samalla reissulla, kun vein Katin Porvooseen agilitykilpailuihin töihin. Ronja teki treenin ihanan reippaasti. Tein ensin Ronjan kanssa noin puolet voittajaluokan liikkeistä ja sitten tuli palkka. Välissä harjoittelin Aikon kanssa alokasluokan liikkeitä. Sitten otin Ronjan kanssa loput liikkeet. Olin iloinen, että palkkaamattomuus ei vienyt tekemisen intoa. Aikon kanssa toisessa sessiossa otin muutaman kerran ruutuun juoksemisen, avoimen luokan kaukokäskyt ja metallinoutoa.

Lopuksi tein molemmille paikallaolon maassa. Vein ensin Aikon, sitten hain Ronjan paikallaoloon Aikon viereen. Menin niin piiloon, että näin Aikon. Ajattelin, että Aikon kanssa on hyvä harjoitella "vieraassa paikassa" ensin tutun kaverin kanssa.

Tiedän, että en jaksa viilata tokon liikkeitä viimeisen päälle, jos en käy kokeissa. Koirien kanssa yhdessä tekeminen on kuitenkin hauskaa. Tän äaamunakin meillä oli kivaa eikä aikaa mennyt treeniin kamalasti. Minulta meni noin vartti "kehän" laittamisessa kuntoon. Sitten harjoittelin yhteensä puoli tuntia koirien kanssa.

Ronjalta "häviää kuulo", jos en tokoile. Ensi viikolla meille on tulossa uudet sohvat. Ehkä minun on parasta tehdä jotakin Aikon kanssa, opettaa vaikka temppuja, joita löytyy Kennelliiton tokosäännöistä. Pelkkä agilitytreeni kerran viikossa ei riitä. Viime viikollakin oli revitty taas makuualustana ollutta lasten vanhaa makuupussia, kun ei ollut muuta tekemistä.

Eilen tulin ajoissa kotiin, joten päätin mennä Ronjan kanssa lähimetsään katsomaan, olisiko siellä kanttarelleja. Voi surku! Metsä oli hakattu. Hypimme kaadettujen puiden yli ja poimin muutamia puunrunkojen alle hautautuneita kanttarellleja. Harmitti kamalasti. Metsä, jossa koirat ovat juosseet usein aamuisin viikonloppuna ja kiipeilleet kiville ja kallioille, oli mennyttä.

Poistullessa löysin vielä mustia torvisieniä, lampaankääpiä ja suppilovahveroita, ja sitten Ronja katosi. Kuulin metsäautotiellä huudettavan Frediä. Kun pääsin sinne, Ronja katseli kauempaa mustaa käyttölinjaista labradorinnoutajaa ja kultaistanoutajaa. He olivat muuttaneet emäntänsä kanssa kesällä Pornaisiin.

Aiko sammalmättäällä

Tänäaamuna sain Jaskan ja Kiian mukaani sienimetsään. On niin vaikea keskittyä etsimään sieniä, jos täytyy koko ajan pitää silmällä koiria. Aiko ja Ronja nauttivat metsässä juoksemisesta. Ronja juoksi edellä ja Aiko perässä. Molemmat tulivat hyvin, kun niitä kutsuttiin. Tältä sienireissulta oli saaliina suppilovahveroita, rusko-orakkaita, kanttarelleja ja haaparouskuja.

Lauantaiaamuna menin Tuusulan Nahkelaan katsomaan koikkereiden tokomestaruuskisaa. Petyin, kun huomasin, että kokeessa oli vain yksi koikkeri, sekin alokasluokassa. Katselin Aikon kanssa koiria kisapaikalla ja tein kentän reunassa alokasluokan liikkeet paikallaoloa ja hyppyä lukuunottamatta.

Koikkerin paikallaoloryhmässä oli häiritsevästi vinkuva spanieli. Sen vieressä ollut bordercollie lähti paikalta emäntänsä luo. Sitten tapahtui se, jota eniten pelkään Aikon kanssa: koikkeri lähti rähisten toisen koiran luo. Kehässä oli melkoinen hulabaloo. Paikallaolo uusittiin yhden paikallaoloryhmän jälkeen. Tuomari antoi kaikkien muiden kuin koikkerin tulla uudelleen paikallaoloon. Se oli väärin, sillä bortsu oli lähtenyt paikaltaaan ensimmäisenä eikä olisi saanut uusia paikallaoloa. Uudessa paikallaolossa vinkuva spanieli tuli emäntänsä luo ja muut koirat tekivät onnistuneet paikallaolot.

Ajoin Nahkelasta mökille Lohjansaareen. Koska olin siellä hyvissä ajoin päivällä, päätettiin käydä kiertämässä Karkalinniemi. Koirat nauttivat lenkistä. He saivat juosta ja haistella metsässä. Polku menee paikoitellen aivan rannassa. Ronja kävi uimassa ja Aiko juomassa ja kahlaamassa. Aikokin osasi kulkea taitavasti pitkin pitkospuita.

Ronja matkalla Karkaliin

Pitkin pitkospuita

Koirat Karkalissa, Aiko taas kivellä

Ronja vilvoittelee uimalla

Aiko vilvoittelee kahlaamalla

Ennen saunaa heitin Aikolle muutamia kertoja riistapukkia ja uimalelua. Aiko ui, haki ja toi minulle käteen asti. Huomasin, ettei Aikolle voi heittää montaa kertaa, sillä pojalla nousee kierrokset aivan liikaa.

Aiko oli saaressa ilman hihnaa eikä karkaillut. Tänä aamuna Jaska ei saanut Aikoa mukaansa rannasta, koska koira halusi jäädä kahlaamaan rantaan ja katselemaan lokkeja. Aiko tuli kuitenkin, kun minä kutsuin :). Kerran Aiko lähti kuistilta metsän reunaan haukkumaan, mutta siellä oli vain orava.

Osallistuttiin Ronjan  kanssa eilen Tuusulassa, Jokelassa pidettyyn Uudenmaan Kennelpiirin piirinmestaruuskisaan PORSKin joukkueessa. Joukkueemme sai pronssia.

Minä ja Ronja voitettiin VOI-luokka 2-tuloksella. Rehellisesti sanottuna, olimme huonoista paras ;)

Saatiin täydet 10 pistettä paikallaolosta, ruudusta ja liikkestä istumisesta. Ruutu oli ollut näyttävä. Sain siitä kehuja sekä oman joukkueen jäseniltä että muilta voittajaluokan kilpailijoilta. Olen tyytyväinen myös siihen, miten hyvin Ronja tuli paikallaoloon vaikka muut koirat olivat jo kentällä. Samoin Ronja siirtyi hienosti liikkeestä toiseen kentällä.

Mokasin itse hyppynoudon. Kapula oli yllättävän kevyt ja heitin sen liian pitkälle. En muistanut, että olisin voinut pyytää lupaa uusintaheittoon. Toinen omamoka tuli tunnarista. Kun Ronja palautti tunnistuskapulan, pudotin sen itse maahan vahingossa ottaessani kapulaa Ronjan suusta.

Ronja teki normaalia huonommin kaukokäskyt. Hän noudatti ensimmäistä käskyä kaikissa siirtymissä, mutta eteni. Saatiin pisteitä vain 5. Luoksetulon pysäytykset olivat myös liian hitaita.

Ronjan luokka alkoi klo 13. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 23 astetta. Onneksi Ronja ei kärsinyt kuumuudesta. Minua heikotti...

Tänään oli Ronjan VOI-luokan harjoitukset, mutta olin pyytänyt ennen sitä muutamia kilpailemaan tähtääviä alokasluokan tokoilijoita paikalle. Halusin harjoitella Aikon kanssa paikallaoloa, sillä olemme harjoitelleet sitä aivan liian vähän ryhmäliikkeenä.

Teimme alkuun paikallaolon. Olin aivan Aikon lähellä, mutta silti hän yhtäkkiä noin minuutin jälkeen yritti rynnätä vieressä olevan tolleriuroksen luo.

VOI-luokan treenin jälkeen Aiko pääsi uudelleen paikallaoloon. Kouluttajamme Sanna näki, kuinka Aiko yritti  lähteä toisen koiran luo. Niinpä Aikolle tehtiin selväksi, mitä paikallaolo tarkoittaa.

Aiko oli yksin kentällä maassa paikallaolossa. Minä olin parin askeleen päässä.
- Sanna tuli Aikon luo ja kutsui. Aiko nousi, mutta hänet käskettiin takaisin maahan. Sanna kutsui kauempaa,  Aiko pysyi maassa: "hyvä" ja makupala
- Sanna heilutti makupalapussia Aikon edessä, jolloin Aiko nousi taas, mutta hänet komennettiin maahan takaisin. Samaa toistettiin niin kauan, että Aiko pysyi maassa ja  katsoi minua, jolloin hän sai palkan.
- Sanna heitti pallon minun ja Aikon välistä. Ensimmäisellä kerralla Aiko nousi, mutta toisella kerralla pysyi maassa. "Hyvä" ja palkka!
Aiko sai hetken leikkiä ja sitten harjoitus jatkui...
- Sanna otti oman narttukoiransa ja he juoksivat ohi. Se oli aivan liikaa. Aiko oli rynnätä perään ja päätti, ettei hän enää mene maahan. Siinä Aiko istui ja istui. Minä en luovuttanut, vaan käskin maahan. Kun Aiko vihdoinkin meni maahan, hän sai kehut ja palkan. Toisella kerralla Sanna sai mennä koiransa kansssa ohi ja Aiko pysyi maassa. Hieno poika! Kovapäinen, mutta oppivainen...

Aiko sai eilen rabiesrokotuksen. Rabdomun -rokotetta, jota viime vuonna laitettiin Aikolle, ei ollut saatavilla. Rabisin on voimassa vain 2 vuotta. Nobivac Rabies-rokotteesta Midori oli saanut viivästyneen rokotusreaktion, jossa 2-3 tunnin kuluttua rokotuksesta  koiran pää oli turvonnut.  Aikon rokotusaika oli illalla klo 18, joten mietin, mitä teen jos Nobivacista tulee rokotusreaktio illalla klo 20-21, kun eläinlääkäriasema ei ole enää auki.

Otettiin kuitenkin riski ja Aiko sai Nobivacia. Eläinlääkärin mukaan viiivästynyt reaktio ei ole hengenvaarallinen, vaikka koiralla on ikävä olo. Anafylaktinen reaktio tulee 10-15 minuutin kuluttua rokotuksesta. Aiko väisti rokotusneulaa, mutta unohti sen, kun Kati syötti siansydämen palasia.

Rabiesrokotus ärsyttää lihasta, joten Aiko yritti rapsuttaa rokotuskohtaa ja lihas nytkyi hetken rokotuksen jälkeen. Välitöntä rokotusreaktiota ei tullut. Illlalla Aiko päivysti takapihalla aidan vieressä ja odotti, että hänen unelmiensa prinsessakoira tulisi. Jollakin naapurin narttukoiralla on juoksu...

Nyt rokotukset ovat kunnossa seuraavat 3 vuotta.

Katin rippijuhlat ovat ohi ja taas on aikaa koirille. Eilen olin koko päivän Porvoossa ryhmänäyttelyssä töissä, mutta tänään annoin aikaa omille koirille.

Aamupäivällä tein Ronjalle jäljen. Ajattelin, että metsässä saattaa olla sienestäjiä ja marjastajia. Niin olikin. Kun olin tehnyt jäljen, tuttu pariskunta oli menossa poimimaan mustikoita samaan metsään, johon olin tehnyt jäljen vanhenemaan. Näytin heille, missä on jana ja toivoin, että he eivät kulkisi sen yli.

Kun tulin Ronjan kanssa jäljelle, rouva oli poimimassa mustikoita jäljen päällä. Pyysin häntä siirtymään vähän sivuun. Ronja pyöri siinä hetken paikallaan, mutta löysin oikean jäljen. Muutenkin jäljestys meni hyvin. Ronja myös näytti kaikki purkit ja kepit menemällä maahan.

Kivelle on niin kiva kiivetä

Kun olin tekemässsä jälkeä, näin metsässä kanttarelleja. En kuitenkaan voinut poiketa poimimaan niitä. Kun Ronja oli jäljestänyt, vein Ronjan kotiin ja lähdin Kiian ja Aikon kanssa etsimään sieniä. Aiko löysi Ronjan jäljen ja jäljesti sitä tarkasti. Kanttarellit olivat aiemmin näkemästäni paikasta kadonneet, mutta löysin niitä muualta.
 
Iltapäivällä kuvattiin koiria, sillä olisin halunnut saada töihin uuden taustakuvan näyttöön. Mikään kuvista ei oikein onnistunut. Toisissa valo tuli väärästä suunnasta. Toissa koirat olivat hassusti tai Aiko lähti paikalta juuri kun kuvaa oltiin ottamassa. Alla esimerkki siitä.

Illalla kävin tokoilemassa Porvoossa Ronjan kanssa. Kokeilin, karkaako Ronja reppupalkalle, jos reppu on kentän reunassa. Käytin reppupalkkaa alo- ja avokisoissa. Tehtiin paikallaolot istuen ja maassa, luoksetulo, ruutu ja tunnari. Paikallaolot olivat ok, luoksetulon seisomisen tein kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla Ronja eteni liikaa. Toisella kerralla pysäytys oli hyvä. Ruutu meni muuten hyvin, mutta jouduin käskemään kahdesti maahan. Tunnistusnoudossa Ronjalla ei ole vaikeuksia tunnistaa omaa, mutta kapulan palautus... Ronja pudottaa kapulan kesken matkan eikä tuo sitä sivulle. Tylsää ottaa kokeessa nolla kapulan palautuksen takia, kun niin monella koiralla on ongelmana oman kapulan löytäminen.

Huomasin,että Ronja aristi vähän tassuaan, kun olimme lähdössä treeneihin. Anturassa oli pieni nirhama. Harjoiteltiin nurmikentällä, joka on tassujen alla pehmeä. Illalla vaiva oli poissa. Ronja osaa hienosti kertoa, jos jokin paikka on pipi. Viime perjantaina Ronja tuli luokseni tassuaa pidellen.Silloin löysin sieltä karviaisen piikin.