Ronjan kuulumiset

Kävin Katin ja Aikon kanssa Hyvinkäällä Tytin, Anzen ja Midorin luona, kun muutenkin ajelimme siellä päin. Kiitos Tytti, kun saimme tulla kylään lyhyellä varoitusajalla!

Pojat leikkivät hienosti keskenään. Keskellä pihaa oli kukkapenkki, jonka ympäri he juoksivat. Siitä ei tietysti saanut yhtään kuvaa, mutta poikien painiessa ja huilatessa onnistuin saamaan heidät samaan kuvaan.

Midori katsoi, kun kakarat riehuivat

Välillä oli pakko levätä

Tänään vihdoinkin Kati pääsi aloittamaan Aikon kanssa PORSKin agilityn alkeiskurssin. Ohjelmassa oli esteisiin tutustumista. Puomin alastulolla harjoiteltiin kontaktia. Putkia oli kaksi. Aiko oli mennyt reippaasti myös mustan putken. Koska kaikki koirakot olivat jo jollakin tavoin tutustuneet agilityyn, harjoiteltiin myös eteenlähettämistä.

Kun Kati ja Aiko olivat harjoituksissa, kävin ostamassa Etolasta vaahtomuovipatjan paloja verijälkeä varten. Nyt on valjaat, jälkiliina, naru, sieni ja pyykkipoikia jäljen merkitsemiseen, sekä hyttyskarkotetta. Verta saa kaupasta. Yksi juttu vaan puuttuu: aika, jolloin ehtisi kahtena peräkkäisenä päivänä metsään.

Eilen käytiin Aikon kanssa kaupassa ostamassa uudet valjaat. Viime kesänä ostetut valjaat olivat käyneet pieniksi. Jouduttiin sovittamaan muutamat, sillä sopivia ei meinannut löytyä.

Aiko ja uudet valjaat jäljelle

 Kiia on opettanut Aikolle oravaa. Eikö sujukin jo hyvin?

Aiko oravana

Ronja seurasi sivusta

Menimme torstaina mökille. Aiko kävi uimassa lastenrannasta, kun sille heitettiin lelua. Ronja kävi uimassa jo heti kun päästiin veneellä laituriin.

Aattoaamuna menimme molempien koirien kanssa saaren takaosassa olevaan metsään. Ronja katosi, mutta hetken kuluttua alkoi kuulua haukkimista rannassa olevasta ryteiköstä. Ronja oli löytänyt supikoiran. Siellä ne haukkuivat toisiaan lutakossa ja yrittivät käydä toistensa kimppuun. Kahlasin ja onnistuin saamaan Ronjan kiinni kaulapannasta. Koira haisi mudalta, mutta en huomannut fyysisiä vammoja. Minulla oli housut polvia myöten märät ja kaadoin vettä saappaista.

Ronja ei päässyt sen jälkeen koko juhannuksena juoksemaan takametsään. Vein Ronjan lenkille vain omaan rantaan. Kun hän ei päässyt muuten lenkille, hän lenkkeili uimalla. Sain huudella häntä tulemaan takaisin järveltä. Mietin, mitä tekisin, jos hänellä vaikka jalka kramppaisi. Veden lämpötila oli 16 astetta ja venekin oli lukossa.

Aattoiltana klo 18 on perinteisesti lipunnosto, jonne kaikki saarelaiset kokoontuvat. Otin Aikon mukaani, mutta Ronja jätettiin mökkiin. Aiko käyttäytyi erinomaisesti. Lipunnoston jälkeen meille oli tulossa mökkinaapureita viettämään iltaa, joten olimme kattaneet pöydän jo valmiiksi. Kun tulin rannasta mökille, näin Katin ilmeestä, että jotain oli sattunut. Ronja oli syönyt suuren määrän kinkkupuusteja. No, pakastimessa oli lisää ja Ronja nukkui tyytyväisenä pöydän alla koko illan.



Aiko ei pysy pihassa. Aina kun silmä välttää, hän karkaa. Useimmiten Aiko löytyy rannasta laiturilta miettimässä menisikö uimaan vaiko eikö menisi tai lastenrannasta seisomassa mahaa myöten vedessä. Onneksi Ronja osaa etsiä Aikon. Tänä aamuna Ronja oli tuonut Aikon mökin takaa polulta. Kun olimme lähdössä pois mökiltä, Aiko karkasi taas. Kun Ronjaa pyydettiin etsimään Aiko, hän kuunteli hetken ja juoksi rantaan: siellähän se Aiko oli, ja Ronja sai palkata itsensä uimisella.

Aikon ALO/AVO-tokokurssi jatkui eilen.

Ensin harjoiteltiin paikallaoloa. Jouduin jäämään lähelle varmistamaan, että Aiko ei nouse ylös. En pysty tekemään pitkiä paikallaoloja, koska Aiko siirtyy helposti lonkka-asentoon. Sitten tarkastettiin läksyt: liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Teen pysäyttämistä myös pallolla, jotta saisin terävän pysähdyksen.

"Uutena" liikkeenä harjoiteltiin luoksetuloa. Aiko malttoi odottaa hyvin "tänne"-käskyä. Luoksetulon loppuosaa pitää hioa vaihtelevanpituisilta matkoilta. Aiko juoksee helposti ohi ja tekee lenkin ennen kuin tulee sivulle. Myös törmääminen käteen on karsittava, sillä siitä lähtee kokeessa 2 pistettä. Loppuun tehtiin vielä luoksetulo koirien muodostaman kujan läpi. Aikon oma juoksu meni hyvin, mutta kontaktin pitäminen toisten koirien juostessa ohi oli vaikeaa.

Tämä oli minulle ja Aikolle toinen kurssikerta. Aiko pystyi keskittymään huomattavasti paremmin kuin edellisenä tiistaina. Yhden kerran leikkiessään pallolla Aiko pääsi karkaamaan kiharakarvaisen noutajauroksen jalkoihin räkyttämään. Noutaja ei tietysti tykännyt siitä. Hain Aikon pois. Aivan pienen hetken jälkeen Aiko oli taas rauhallinen eikä ottanut tilanteesta mitään paineita. Aikolla on tosi hyvä, ehkä liiankin hyvä itseluottamus.

Pernilla piti VOI-luokan tokotreenin. Paikalla oli vain 3 koiraa, jotka kaikki olivat belgianpaimenkoiria, mutta eri muunnoksia (groenendael, tervueren ja malinois). Aluksi tehtiin juoksutarkastus. Syötin Ronjalle makupaloja, sillä Ronja ei tykkää juoksutarkastuksesta vaikka sen tekisi tuttu. Paikallaolo meni hyvin. Pernilla myös käveli koirien välissä kuten EVL-luokassa tehdään.

Tein Ronjan kanssa liikkeestä istumisen, luoksetulon ja hyppynoudon. Liikkeessä istumisessa liikkeenohjaaja toisti "käsky". "käsky"..., mutta Ronja ei ottanut häiriötä. Luoksetulo oli ihan ok. Otin vain maahanmenon jälkeen sivulletulon uudelleen, koska seisoin liian lähellä merkkiä ja Ronja väisti sitä.

Hyppynoudossa paljastui kapulan palautukseen liittyvä ongelmamme. Kokeissa Ronja on joko tiputtanut kapulan tai yrittänyt tuoda sen suoraan sivulle, vaikka olen opettanut Ronjan tuomaan kapulan eteeni ja sitten vasta siirtymään sivulle. Kaikkien noutojen (tunnari, puukapula ja metallikapula) huonon palautuksen syy on ilmeisesti siinä, että Ronjalla vahva mielikuva sivulle tulemisesta eikä hän ole ihan varma, mihin pitäisi tulla. Pernilla oli opettanut koiransa uudelleen tuomaan kapulat sivulle. Suurinpiirtein kuukaudessa koira oli unohtanut eteentulemisen ja oppinut tulemaan suoraan sivulle.

Tästä kapulan palautuksesta tuli minun ja Ronjan kesäprojekti. Aloitimme treenaamisen jo tänä aamuna.

Viime viikolla oli taas monenlaista koiraharrastusta.

Maanantaina aloitin pentukurssin pitämällä kurssilaiselle luennon koiran oppimisesta ja opettamisessa. Aiko oli minulla mukana mallioppilaana. Näytin Aikon avustuksella erilaisia tapoja opettaa koiralle uusia asioita. Aiko on niin helppo koulutusavustaja. Hän odotti häkissään ihan hiljaa. Havainnollistamistuokion aikana hän ei ottanut minkäänlaista häiriötä vieraista ihmisistä vaan teki jutut aivan samalla tavalla kuin kotona.

Tiistaina päästiin Aikon kanssa ensimmäistä kertaa PORSKin ALO/AVO-ryhmän koulutukseen. Kahdelle ensimmäiselle kerralle emme päässeet työmatkan ja MEJÄ-kurssin takia. Harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa ja liikkeestä seisomista. Niissä ei ole mitään suurta ongelmaa, mutta paikallaanoloa pitää harjoitella vielä paljon. Kun jossain koira haukahti, Aiko nousi ylös. Jouduin olemaan aivan lähellä, jotta sain koirani pysymään maassa. Aiko otti paljon häiriötä muista koirista. Päätin, että en hengaile koko tuntia kentällä vaan teen harjoitukset napakasti ja vien sitten Aikon autoon.

Tiistai-ilta jatkui vielä Ronjan VOI-luokan harjoituksilla. Harjoiteltiin ruutua ja tunnistusnoutoa. Sain vinkkejä siihen, kuinka voin vahvistaa oikeaa paikkaa ruudussa ja nopeampaa ruutuun juoksemista. Tunnarissa meillä on ongelmana palautus. Jotta emme pilaisi oman kapulan tunnistamista, harjoittelemme vain kapulan kanssa kiertämistä ja kapulan tuomista eteen.

Keskiviikkona oli PORSKilla Match Show, joka oli menestys. Siihen osallistui yli 200 koiraa. Otin Katin kanssa ilmoittautumisia lapsi ja koira, lelukoira ja juniorhandler -kilpailuihin. Lelukoiria esittäviä lapsiakin oli 15. Pimun (Lentävän Luppakorvan Tuulispään) emäntä Taina oli tuomarina pienissä koirissa.

Torstaina Ronja ja Kati treenasivat agilitya. Minä harjoittelin Aikon kanssa tokoa: ruutua, seuraamista, luoksetuloa. Olin hyvin tyytyväinen Aikon ruutuun juoksemiseen! Lauantaiaamuna kun harjoittelin ruutua takapihalla, se ei sitten onnistunutkaan niin hyvin...

Tänään olin suunnitellut pitäväni molemmille koirille nenänkäyttöpäivän. Ehdin tehdä Ronjalle jäljen vanhenemaan, kun alkoi sataa. Aiko ei pidä sateesta, joten hänelle pitää tehdä jälki huomenna.






.

Eilen oli Riihimäellä kooikerhondjein erikoisnäyttely. Uroksilla oli tuomarina Lydia Erhart Hollannista. Hän kertoi pitävänsä neliömäisistä koirista, joilla ei ole valkoisessa turkissa pilkkuja. Aiko sai EH:n. Hän on liian pitkä. Lisäksi valkoisella alueella näkyy ruskeita pisamia kun turkki on juuri vaihtunut ja karvaa on aika vähän. Tuomarin linja piti kaikissa luokissa, mikä näkyi parhaan uroksen kehässä. Aikon näyttelyarvostelu on sivupalkissa  kohdassa "Aikon näyttelyt".

Aiko pöydällä, kun katsotaan hampaita

Näyttely kesti pitkään. Aikokin joutui seisomaan kauan tuomarin edessä, mutta Aiko jaksoi seisoa hienosti! Kati palkkasi taitavasti: nopea palkka Aikolle aina kun tuomari kääntyi sanelemaan kehäsihteerille. Aiko tyykkää olla kehässä, sillä häntä huiskaa iloisesti. Aiko sai junnu-uroksista lipun Kaunein Pää -kilpailuun.

Kun näyttely kesti ja kesti, alkoi harmittaa koko Kaunein Pää -kilpailu. Käytiin tyttöjen kanssa välillä ABC:llä syömässä hampurilaiset. Pari tuntia ennen näyttelyn loppua alkoi sataa. Aiko veti sikeitä häkissään puun juurella. Juuri ennen Kaunein Pää -kilpailua Aiko heräsi ja alkoi haukkua. Poika ihmetteli varmaankin, missä sitä ollaan. Niin sitä sitten mentiin kehään unihiekat silmissä eikä edes sijoituttu.

Sain Saijalta vinkin, että Aikon 16-vuotias isoisoäiti oli tulosssa näyttelyyn. Löysin hänet emäntineen ja isäntineen iltapäivällä. Phee (Tommy's Telg Nimphe) on iloinen koiravanhus, jolle ruoka maistuu ja joka jaksaa vielä juoksennella pihalla perheen 13-vuotiaan koiran kanssa. Kuulo on jo huono ja hampaitakin puuttuu.  Phee sijoittui veteraaninartuissa neljänneksi. Sain otettua muutaman kuva hänestä.

Tommy's Telg Nimphe "Phee"

Tänään kävin Ronjan kanssa Keravalla tokossa. Voittajaluokassa oli vain kaksi koiraa. Ronja otti mielettömästi häiriötä kentän takana olevista koirista ja ihmisistä. Ei saatu tulosta, mutta sitä ei saanut toinenkaan kisassa ollut koirakko.

• Paikallaolosta tuli nolla, koska Ronja oli istunut suurimman osan ajasta. Se harmitti eniten. Ronja meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja oli maassa,kun palasin piilosta. Paikallaoloon olen voinut tähän asti luottaa. 
• Hyppynoudosta tuli nolla. Kokeenjärjestäjillä oli kaksi pikkukapulaa ja yksi kilon kapula. Valitsin pikkukapulan, koska olen tehnyt sillä pitämisharjoituksia. Heitin sen niin kauaksi, että Ronja ei löytänyt sitä heinikosta. Ronja hyppäsi esteen yli, etsi kapulaa ja hyppäsi takaisin. Käskin hakemaan uudelleen ja löytyihän se.
• Ruudusta tuli myös nolla. Ruutu oli kehän takareunassa ja ruudun merkit oli keltaiset. Sininen ruutunauha upposi heinikkoon. Kehänauhat oli laitettu paikolleen punaisten merkkien avulla. Ronja ei nähnyt keltaisia merkkejä, vaan suunnisti punaisille merkeille. Sain loppujen lopuksi Ronjan ruutuun, mutta olin käyttänyt liian monta käskyä. Vain yksi EVL:n koira oli löytänyt ruudun.
• Liikkeestä istumisesta tuli nolla. Ronja oli pysähtynyt seisomaan, kun liikkeenohjaaja oli sanonut "käsky".
• Olen kerrankin tyytyväinen seuraamiseen. Ronja pysyi hyvin mukana!

Mäntsälän koirakerho järjesti kahden illan (maanantai-tiistai)  MEJÄ-kurssin. Maanantaina aloitettiin tunnin luennolla, jossa käytiin läpi keskeiset käsitteet (kaato, hukka, makaus) ja MEJÄ-kokeen kulku. Sitten mentiin metsään tekemään koirille verijäljet. Aikollekin tehtiin 300 metrin jälki. Minä olin  mukana tekemässä kultaiselle noutajalle jälkeä.

Aikolle näytettiin verinen sieni. Kun kouluttaja esitteli sitä Aikolle ja veti sitä perässään, Aiko ripeänä koirana ehti napata sienen suuhunsa! Aiko sai jäljestää noin 10 metrin jäljen, jonka päässä oli iltaruoka. Sen Aiko jäljesti tarkasti.

Eilen illalla mentiin ajamaan jäljet. Kouluttaja oli käynyt päivällä lisäämässä verta makauksille. Hän vei jäljen päähän sekä hirvensorkan että iltaruoan. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Aiko jäljesti. Alkumatkalla Aiko hukkasi kerran verijäljen ja lähti seuraamaan jotakin muuta jälkeä. Kun olimme lähestymässä  ensimmäistä makausta, Aiko rupesi syömään heinää. Kouluttaja arveli, että se oli sijaistoimintaa, joka johtui siitä, että Aikon mielestä oli vähän liian jännää.

Ensimmäisen makauksen Aiko näytti hyvin ja jatkoi siitä itsenäisesti jäljelle. Polun ylitys tuotti vaikeuksia, koska siinä sieni oli nostettu ylös, ja toisen makauksen jälkeen jäljen löytämisessä piti auttaa. Kun pääsimme kaadolle, Aiko meni nuuskimaan hirvensorkkaa. Aikon oli vaikea päättää, söisikö ruoan vai hirvensorkan, mutta päätti sentään syödä ruokansa.

Metsässä oli paljon hyttysiä, mutta niistä huolimatta pitäisi tehdä jälkiä. Seuraavan kerran tehdään vähän lyhyempi jälki kuin 300 metriä.

Ajattelin kokeilla verijälkeä myös Ronjalle. Saa nähdä, mitä hän siitä pitää. Ronjan mielestä tavallisenkin jäljen (pk-jäljen) seuraaminen on mielettömän kivaa. PK-jäljen kilpailumielessä lopetin, kun kerran harjoituksissa  huomasin, että hirvenjälki oli kiinnostavampi kuin ihmisen jälki.