Ronjan kuulumiset

Viime aikoina Ronjan kanssa on ollut mukava treenata tokoa. Ronja on ollut reipas. Kaukokäskyt ovat hajalla, seuraaminen ei ole koskaan ollutkaan täydellistä ja metallikapulaa hän inhoaa, mutta muuten on mennyt kivasti.


Tänään oli belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat Kirkkonummella. Mennessä navigaattori meni sekaisin tietöistä, mutta löysimme perille hyvissä ajoin. Kun lähdin kotoa, satoi, joten olin tyytyväinen siitä, että VOI ja EVL olivat hallissa eikä ulkona. Kun menin halliin ilmoittautumaan, tajusin että halli muistutti Kumpumäen maneesia, jossa Ronja otti avoimen luokan kokeissa häiriötä ulko-ovella pyörivistä ihmisistä ja koirista.

Juoksutarkastuksessa Ronja ärähti tuomarille. Hän otti tarkastuksen uusiksi ja teki sen niin taitavasti, että Ronja suorastaan työnsi takapäänsä tarkastukseeen.

• Paikallaolosta tuli 9½, koska Ronja jäi vähän vinoon makaamaan. 
• Hyppynouto oli ensimmäinen liike. Kahdessa edellisessä kisassa Ronja ei ole suostunut noutamaan; nyt tuli pisteitä 9.
• Liikkestä istuminen meni nollille. Se tehtiin aivan kehän reunassa eikä Ronja kuunnellut.
• Luoksetulosta tuli myös nolla. Jouduin antamaan 2 käskyä seisomisen jälkeen luoksetulemiseen ja maahanmeno meni pitkäksi. Ronja katseli liikkeenohjaajaa.
• Seuraamisessa keskittyminen myös herpaantui, joten perusasentoja jäi tekemättä. (6,5 p.)
• Ronja juoksi ruutuun reippaasti, meni maahan ilman lisäkäskyjä, mutta nousi ylös seisomaan ennen kuin kutsuin seuraamaan. (6 p.)
• Metallikapula oli liian inhottava. Ronja ei tuonut sitä vaikka kovasti yritti saada sen suuhunsa. ( 0 p.)
• Kaukoissa Ronja eteni, mutta se oli tiedossa. Ensimmäistä kertaa kaukot näytettiin laitteella, jossa oli kuin liikennevalot, jotka kertoivat mihin asentoon koira piti käskeä. (5 p.)
• Tunnistusnoudossa Ronja otti varmasti oman, toi hyvin, mutta pudotti sen kääntyessään perusasentoon. Ronja nosti kapulan itse ilman lisäkäskyä ja tuli perusasentoon (6 p.)
• Kokonaisvaikutus 6 p. "Kyllä näkee, että koira osaa, mutta ei osaa tänään keskittyä".

Aiko oli tämän vuoden viimeisessä näyttelyssään Hyvinkäällä. Tuomarina oli Kirsi Nieminen. Kehät olivat myöhässä tuomariharjoittelijoiden takia. Aikoakin räpläsi tuomariharjoittelija. Onneksi aurinko paistoi ja oli lämmintä. Meillä oli mukavaa seuraa: kasvattaja-Saija oli näyttelyssä Fayzan kanssa.

Aiko oli nuorten luokan ainoa uros. Arvostelu oli hyvä. Tuomari vaan ei pitänyt kookkaista, raskasrakenteisista uroksista. Aikokin mitattiin, mutta mittaustulosta ei kerrottu.

Tässä Aikon arvostelu:

Pääsin Aikon kanssa sijaiseksi Heiluvan Hännän kilpailemaan tähtäävien koirien ryhmään. Paikalla oli neljä koirakkoa. Harjoiteltiin luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa.

Aikoa vähän pelotti jäädä odottamaan luoksetulokäskyä. Yritimme ratkaista Aikon käteen pomppaamisongelmaan. Luoksetulossa Aiko tulee suoraan sivulle, mutta hyppää käteeni ja osuu välillä myös jalkaani. Siitä lähtee kokeessa paljon pisteitä. Tiukka tuomari antaa vain 6½ pistettä ja, kun kerroin on 3, pisteitä lähtee melkein 10.  Jos siirrän kädet taakse, Aiko ei osaa tulla ollenkaan sivulle. Aiko siis ottaa perusasennon paikan kädestäni.

Seuraamisessa otin tavoitteeksi kontaktin pitämisen, vaikka toiset koirat harjoittelivat lähellä. Tehtiin lyhyttä seuraamista ja paljon käännöksiä. Kontakti katosi vain pari kertaa.


Paikkaolo maassa tehtiin omissa "koloissa", mutta kuitenkin niin että koirat näkivät toisensa. Aiko ei noussut yhtään kertaa paikalta ilman lupaa: ei  edes silloin, kun  takanani leikittiin koiran kanssa pallolla.

Oli hyvät treenit! Aiko ei edes meinannut rähjätä kenellekään. Saatiin hyvät harjoitukset vieraiden koirien kanssa.

Eilisten agilitykisojen jälkeen hallille oli tuotu säkämitta. Mittasimme Aikon säkäkorkeuden agilitytreenin lopuksi. Ensimmäisellä mittauskerralla sain 42 cm ja toisella kerralla, kun painoin karvat kasaan, mitta näytti säkäkorkeudeksi 40 cm.

Joka tapauksessa Aiko on alle 43 cm, ja tuskin kasvaa enää korkeutta. Mittaaminen onnistui hyvin. Aiko on väistänyt ollenkaan mittaa. Ei haittaa, vaikka näyttelyssäkin Aikoa mitattaisiin.

Syksyn hallikausi alkoi. Olin ilmoittanut, että haluaisin tokoilla sekä Ronja että Aikon kanssa ryhmässä. Tokoillaksi tuli tiistai; alo/avo-koirat klo 18.30-20 ja voi/evl-koirat klo 20-22. Illassa ei ollut muuta vikaa kuin se, että Katin ja Ronjan agility on samana iltana klo 17-18.30. En voi olla hallilla koko iltaa, joten päätin, että en treenaa Ronjan kanssa ryhmässä. Maksoin vapaaharjoitusvuorosta ja yritän käydä koirieni kanssa tokoilemassa yksin, ellen satu saamaan seuraa.

Seuraavaksi ryhdyttiin keskustelemaan siitä, kuka kouluttaa alo/avo-koiria. Kouluttajia on vähän, joten nyt näyttää siltä, että alo/avo-ryhmässä on kouluttaja kerran kuukaudessa ja minä olen yksi niistä. Koulutan siis itse itseäni!

Siis, tokoillako vaiko eikö?
Vaikka tiedän jotain tokosta, se ei tarkoita, ettenkö tarvitsisi jonkun, joka auttaisi.

Mietin, jatkanko Ronjan kanssa kilpailemista ja tokotreenejä, sillä tulokset voittajaluokan neljästä kokeesta ovat aika surkeita:  VOI0, VOI2,VOI0, VOI2.

Tuleekohan Aikon kanssa tokossa kilpailemisesta mitään, jos se lähtee paikallaolosta rähjäämään muiden koirien luo? Kotona Aiko sietää monenlaista häiriötä paikallaolossa, mutta muiden koirien kanssa on harjoiteltu vähän, eikä alku vaikuta lupaavalta. Tämä syö treenimotivaatiota.

Kävin tänä aamuna treenaamassa ensimmäisen kerran yksin hallilla samalla reissulla, kun vein Katin Porvooseen agilitykilpailuihin töihin. Ronja teki treenin ihanan reippaasti. Tein ensin Ronjan kanssa noin puolet voittajaluokan liikkeistä ja sitten tuli palkka. Välissä harjoittelin Aikon kanssa alokasluokan liikkeitä. Sitten otin Ronjan kanssa loput liikkeet. Olin iloinen, että palkkaamattomuus ei vienyt tekemisen intoa. Aikon kanssa toisessa sessiossa otin muutaman kerran ruutuun juoksemisen, avoimen luokan kaukokäskyt ja metallinoutoa.

Lopuksi tein molemmille paikallaolon maassa. Vein ensin Aikon, sitten hain Ronjan paikallaoloon Aikon viereen. Menin niin piiloon, että näin Aikon. Ajattelin, että Aikon kanssa on hyvä harjoitella "vieraassa paikassa" ensin tutun kaverin kanssa.

Tiedän, että en jaksa viilata tokon liikkeitä viimeisen päälle, jos en käy kokeissa. Koirien kanssa yhdessä tekeminen on kuitenkin hauskaa. Tän äaamunakin meillä oli kivaa eikä aikaa mennyt treeniin kamalasti. Minulta meni noin vartti "kehän" laittamisessa kuntoon. Sitten harjoittelin yhteensä puoli tuntia koirien kanssa.

Ronjalta "häviää kuulo", jos en tokoile. Ensi viikolla meille on tulossa uudet sohvat. Ehkä minun on parasta tehdä jotakin Aikon kanssa, opettaa vaikka temppuja, joita löytyy Kennelliiton tokosäännöistä. Pelkkä agilitytreeni kerran viikossa ei riitä. Viime viikollakin oli revitty taas makuualustana ollutta lasten vanhaa makuupussia, kun ei ollut muuta tekemistä.

Eilen tulin ajoissa kotiin, joten päätin mennä Ronjan kanssa lähimetsään katsomaan, olisiko siellä kanttarelleja. Voi surku! Metsä oli hakattu. Hypimme kaadettujen puiden yli ja poimin muutamia puunrunkojen alle hautautuneita kanttarellleja. Harmitti kamalasti. Metsä, jossa koirat ovat juosseet usein aamuisin viikonloppuna ja kiipeilleet kiville ja kallioille, oli mennyttä.

Poistullessa löysin vielä mustia torvisieniä, lampaankääpiä ja suppilovahveroita, ja sitten Ronja katosi. Kuulin metsäautotiellä huudettavan Frediä. Kun pääsin sinne, Ronja katseli kauempaa mustaa käyttölinjaista labradorinnoutajaa ja kultaistanoutajaa. He olivat muuttaneet emäntänsä kanssa kesällä Pornaisiin.

Aiko sammalmättäällä

Tänäaamuna sain Jaskan ja Kiian mukaani sienimetsään. On niin vaikea keskittyä etsimään sieniä, jos täytyy koko ajan pitää silmällä koiria. Aiko ja Ronja nauttivat metsässä juoksemisesta. Ronja juoksi edellä ja Aiko perässä. Molemmat tulivat hyvin, kun niitä kutsuttiin. Tältä sienireissulta oli saaliina suppilovahveroita, rusko-orakkaita, kanttarelleja ja haaparouskuja.