Ronjan kuulumiset

Oltiin lauantaista sunnuntaihin mökillä koirien kanssa. Kun mentiin veneellä, Aiko oli niin innoissaan, että tärisi. Molemmat koirat menivät uimaan heti saareen päästyään.

Oli kaunista, sillä omena- ja päärynäpuut kukkivat. Linnut lauloivat niin, että Aiko ei malttanut levätä ulkona.

Aiko nauttii kesästä

Aiko kuistilla

Aiko viihtyi rannassa katsellen taivaalla lenteleviä lokkeja ja järvessä uivia valkoposkihanhia.



Aamulenkillä metsässä Aiko pysyi hyvin luonani, mutta Ronja kävi jossakin ja tuli takaisin likaisena. Ryökäle oli käynyt kierimässä jossakin. Vein sen sitten uimaan heti aamusta.

 

Ronja aamu-uinnilla

Ronja ui ja ui. Tänään hän liukastui kalliolla tai hypätessään märältä laiturilta ja näytti ontuvan vähän takatassuaan, kun tultiin kotiin.

Hausjärvellä oli rally-tokokilpailut. Ajattelin, että käyn katsomassa kisoja ja samalla teen Aikon kanssa mölliradan.

Möllien rata oli viimeisenä ja eilenkin siellä oli ollut kisa. Heti kun otin Aikon autosta, nenä vei koikkeripoikaa. Oli aivan liikaa hajuja.

Meidän vuoromme oli toisena koirakkona. Neljä ensimmäistä kylttiä meni hyvin, sitten kun päästiin alkuun. Kontakti katosi jo lähtöpisteessä. Puolessa välissä rataa olin keskeyttämässä. Aiko kävi nuuskuttamassa kylttiä niin, että pelkäsin koiran nostavan koipeaan siihen. Loppurata meni sitten melko hyvin.

Saatiin 75/100 pistettä eli hyväksytty tulos. Kun saadaan muutamasta möllikisasta yli 90 pistettä, voidaan mennä oikeasti kisaamaan.

Pääsisin sunnuntai-iltaisin rally-tokotreeneihin Aikon kanssa. Kolme viikkoa sitten, kun rally-toko kurssi päättyi, minulta kysyttiin, mikä ilta sopisi minulle ja Aikolle jatkossa. Sunnuntai-ilta kävi parhaiten. Aikon ja Katin agilitytreenien piti olla tiistai-iltaisin, mutta ne siirretään sunnuntai-iltaan kesäkuun alusta alkaen. Harmittaa.

Jos en saa siirrettyä Aikoa ja Katia toiseen agilityryhmään, pitää selvittää, missä voin jatkaa rally-tokoa. Nuo sunnuntai-illan harjoitukset olisivat ilmaiset. Koulutan kahta tokoryhmää, mutta minun koirilleni ei ole mitään tokoryhmään, joten treenaan tokoa Aikon kanssa yksin ja maksan muualle Ronjan koulutuksesta ( 90 €/ 6 krt).

Tänään oli Porvoon Palveluskoirien ja Porvoonseudun koiraharrastajien tottelevaisuuskoe. Osallistuin Ronjan kanssa voittajaluokkaan. Tuomarina oli Anne Nokelainen.

Tuomari halusi, että kehätarkastukseen mentiin ilman hihnaa. Ronja meni itse tervehtimään. Tuomari silitteli koiraa, mutta ei kurkkinut leikatun nartun hännän alle. Olin niin iloinen Ronjan hyvästä käytöksestä.

Paikallaoloon mentiin viimeisenä. Ronja ja kaikki muutkin pysyivät maassa.

• Paikallaolosta 10

Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppynouto. Ronja hyppäsi laiskasti ja kapulasta oli huono ote.

• Arvosana 8

Metallinouto oli hyppynoudon jälkeen. Ronja mietti, toisiko vai ei, mutta toi ennen kuin sanoin toista käskyä. 

• Arvosana 7

Kaukokäskyissä Ronja tarvitsi kaksi käskyä maasta istumaan nousemiseen ja eteni vähän.

• Arvosana 8

Ruutuun Ronja meni vauhdikkaasti. Vaikka kuinka ollaan harjoiteltu, että ruudussa pitää mennä takareunaan, niin taas koira jäi ruudun etuosaan. Tassut olivat hädin tuskin ruudussa, mutta onneksi olivat.

• Arvosana 9

Luoksetulossa maahanmeno meni pitkäksi, mutta seisahtaminen olisi saanut olla tuomarin mielestä terävämpi.

•  Arvosana 9

Liikkeestä istuminen meni muuten hyvin, mutta minä meinasin palata koiran vasemmalle puolelle. Onneksi tajusin hetkeä ennen!

• Arvosana 9

Sitten alkoi seuraaminen, joka oli pitkä. Minun piti seuruutta  koiraa ihan  lähelle ruutua. Pelkäsin, että ruutuhullu koira ampaiseen sinne, mutta ei mennyt, erkani  vain täyskäännöksessä. Muutenkin Ronja seilasi seuraamisessa. Siis tavallista Ronjan seuraamista.

• Arvosana 7½

Viimeisenä oli tunnistusnouto. Liikkeenohjaaja teki liikkeeen vanhoilla säännöillä, josta minä hämäännyin. Ihmettelin, kun liikkeenohjaaja ei tullut hakemaan kapulaa ja sanoin jotakin, vaikka minun pitäisi olla hiljaa.
Ronja nosti ensin väärän kapulan, mutta toi oikean.  Harmitti kamalasti, koska tunnaria ei ole koskaan nollattu. Tunnistamisosuus on Ronjalla 99 %:sti varma. Ongelmana on ollut kapulan palautus, mutta nyt Ronja toi hyvin kapulan.

•  Arvosana 0

Kokonaisvaikutus 8.

Yhteensä pisteitä tuli 231, II-tulos ja sijoitus 4.

Se oli hyvä, edullinen harjoitus, jossa oli sekä liikkeenohjaaja että tuomari. Lähdin kotiin hyvillä mielin.

Kotona odotti LähiTapiolan kirje. Aikon hammashoidosta ei korvata mitään. "Vakuutuksesta ei korvata piileviä vikoja eli vikoja, jotka ovat olleet koiralla jo ennen vakuutuksen alkamista riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa." "Emme voi suorittaa korvausta hammashoidosta, koska pentuiällä ennen hampaiden puhkeamista sairastetu infektio on ollut ennen vakuutuksen voimaantuloa." Siis saako pennuille vakuutuksen ennen syntymää kuten ainakin ennen sai vauvoille?
 

Helatorstaina Kati ja Ronja kisasivat Ojangossa. Hyppyradalla Ronja meni putkeen väärästä päästä (hyl). Agilityradalla toiseksi viimeisenä esteenä oli puomi, jonka alastulossa tuli kontaktivirhe (tulos 5). LUVA oli siis lähellä.

Tänään kisattiin Järvenpäässä. Tuomarina oli Asko Jokinen. Ensimmäisenä oli hyppyrata. Virheitä tuli nolla ja aika riitti hyvin (-12.57). Sijoitus oli toinen. Ensimmäisellä agilityradalla Ronja karkasi lähdöstä, hyppäsi sivuun keinun alastulolta ja meni renkaan sivusta. Siis kunnollinen hyl. Kolmas rata meni taas hyvin. Kati ja Ronja voittivat A-kisan nollatuloksella.

Saatiin paljon palkintoja: 2 x ruokalahjakortti (3-4 kg Royal Canin), 2 x lelu, 2 x palkintosuklaa ohjaajalle, 1 x siankorva, 1 x  Arabian muki, 1 x lahjakortti JAU:n kisaan ja kassi kaikille palkinnoille.

Tämä viikonloppu meni metsässä. Sain Jaskan mukaani MEJÄn  jatkokurssille. Kurssin tavoitteena oppia tekemään jälkiä karttaa ja kompassia käyttäen ja tehdä pitempiä jälkiä kuin alkeiskurssilla. Minä en osaa suunnistaa. Jaska taas vanhana partiolaisena osaa käyttää karttaa ja kompassia.

Kurssille oli kolme koirakkoa. Se alkoi eilen niin, että saimme käteemme kartat, joihin piti suunnitella kaikille koirille jäljet. Halusimme Aikolle noin 300 metriä pitkän jäljen. Yksi koirakoista aikoi mennä kesäkuussa kokeeseen ja halusi 900 metrin jäljen. Kun jäljet oli suunniteltu kartalle, siirryimme metsään. Minä ja Jaska teimme kaksi jälkeä, toinen kaksikko teki jäljen Aikolle. Jaska oli ladannut puhelimeensa Finland Topography -sovelluksen, joka auttoi meitä pysymän kartalla. Jäljellä käytettiin hirven verta.

Aikon jäljentekijät kertoivat, että metsässä oli tehty harvennushakkuuta ja että siellä oli ollut hankala liikkua. Sieni "Lyyli" oli hyppinyt kovasti. He olivat hukanneet kartan, mutta onnistuneet tekemään jäljen suurinpiirtein sinne minne se oli suunniteltukin. Koska maasto oli hankala ja rouva oli kovin uupunut Aikon jäljenteosta, hänkin halusi vain 300 metrin jäljen koiralleen.


Tänä aamuna satoi, kun ajoimme metsään. Minua vähän hermostutti, osaako Aiko jäljestää, koska tänä keväänä ei ole tehty vielä ainuttakaan jälkeä. Kaatosateessa Aiko ei suostu edes lähtemään autosta. Ja sitten se hankala maasto...

Aiko jäljesti ensimmäisenä. Sade onneksi taukosi.  Jäljen alku meni hyvin. Aiko nuuskutteli makuun. Eteni ripeästi, mutta sitten jälki katosi. Aiko etsi ilmavainulla, katsoi minua, pyysi apua. Nosti etutassua. Lopulta Aiko löysi taas jäljen. Seuraavan makuun Aiko merkkasi samalla tavalla kuin lähdön. Mutta makuun jälkeen Aiko sekosi. Hän lähti kuin kissan perään jonnekin ihan väärään suuntaan. Makuulla oli siis käynyt yön aikana joku eläin. Kutsuin Aikon takasin jäljelle. Aiko palautui nopeasti, minkä kouluttajakin muisti mainita. Välillä jälki taas hävisi. Aiko söi heinää, kävi juomassa vettä lätäköstä, kävi pissalla. Kaikki nämä olivat sijaistoimintoja. Maastossa oli paljon kaadettuja koivuja, joiden yli Aiko joutui hyppimään. Liina tarttui risuihin ja kantoihin. Aiko ihmetteli, miksi nykäisin liinasta. Voi elämä! Minä mietin, päästäänkö koskaan jäljen loppuun.

Toisen makuun Aiko ohitti, mutta löysi itse jäljen kulman jälkeen taitavasti. Loppumatkalla oli hyviäkin pätkiä, joilla Aiko eteni ripeästi. Jäljen päässä kaadolla oli hirven sorkka peiteltynä ja Aikon ruoka. Sorkka oli suuri aarre, jota Aiko haisteli tarkkaan. Lopulta Aiko suostui syömään ruokansa, mutta kenenkään vieraan en olisi antanut koskea sorkkaan. Sen verran jännittyneenoloinen hän oli.

Saimme ohjeeksi tehdä piilomerkattuja jälkiä, jotta minä opettelisin luottamaan enemmän koiraani. Seuraava jälki voisi olla lyhyempi kuin tämänpäiväinen, ja yksi makuu välillä riittää. Jäljestämisen voisi videoida, jotta minä näkisin, miten minä toimin jäljellä. Opin, miltä Aiko näyttää seuratessaan verijälkeä ja miltä Aiko näyttää, kun hän alkaa jäljestää riistaa. Aiko osaa käyttää myös ilmavainua.

Kun pääsimme iltapäivällä kotiin, meillä oli hyvin raukea ja sikeäuninen koira.