Featherfox Aiko FidoMido
30.4.2011-25.4.2015
Viime lauantaiaamuna Aiko herätti minut klo 7 hyppäämällä sänkyyn: "Nyt on aamu ja aurinko paistaa, ei enää nukuta". Juttelin Jaskan kanssa, että ensi viikolla Aiko täyttää 4 vuotta ja että Aiko on vielä hyvässä kunnossa.
Aamulenkin ja aamupalan jälkeen minä lähdin töihin arvioimaan opiskelijoiden tehtäviä ja Kati lähti kyydissäni Helsinkiin vaateostoksille. Jaska meni pihatöihin.
Puolenpäivän aikoihin Jaska soitti: " Tänne kuuluu huonoa. Aiko on karannut takapihan aidan yli naapurin puolelle ja purrut pihatöissä ollut naapurin rouvaa. Tilanne on nyt sellainen, että Aiko on vietävä lopetettavaksi". Olin aivan järkyttynyt. Soitin Aikon eläinlääkärille Sannalle ja kysyin, haluaisivatko he tutkia vielä Aikoa, jos vien sen YES:iin lopetettavaksi. Aikon munuaisten vajaakehitys oli niin selvä, ettei sitä tarvinnut enää tutkia. Mikäli kasvattaja haluaa ruumiinavauksen, se voidaan tehdä.
Tiesin, että Saija oli MH-kuvauksessa, joten lähetin hänelle tekstiviestin, jossa pyysin soittamaan, kun hän pääsee kuvauksesta.
Olin kotona Katin kanssa noin klo 15.30. Yritin soittaa naapurin rouvalle, joka oli tullut kotiin lääkäristä, mutta hän ei vastannut. Käytin Aikon lenkillä ja annoin hänen haistella ja nuoleskella kaikki narttujen pissat. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Yritin kuluttaa aikaa, sillä odotin, että saisin Saijan puhelimeen, ennen kuin soittaisin sairaalaan.
Kun Saija sitten soitti, päätös Aikon lopettamisesta vahvistui. Emme tietäisi, milloin tapahtuisi seuraava pureminen, ja ainainen pelossa eläminen on rankkaa. Jos pystyisin, olisi hyvä, jos voisin viedä Aikon avattavaksi.
Kun yritin soittaa, kopsautin puhelimen pöydälle niin, että se lakkasi toimimasta. Tuntui, että sekin yritti estää lopetusajan varaamista. Onnistuin sitten kuitenkin soittamaan sairaalan päivitykseen. Aiko olisi pitänyt viedä oman alueen päivystykseen. Minulla ei ollut voimia etsiä päivystävän eläinlääkärin tietoja ja minun olisi pitänyt itse viedä Aikon ruumis avattavaksi. Sovimme, että maksan ulkopaikkakuntalaisen korotetun hinnan ja saan tuoda Aikon YESiin, koska hän oli YESin asiakas.
Minä kysyin Katilta, halusiko hän lähteä saattamaan Aikoa viimeiselle matkalle. Yhdessä olimme Aikon hakeneetkin. Kati itki, mietti ja päätti lähteä mukaan. Jaska lähti kuskiksi.
Kello oli 18 ja kirkonkellot soivat, kun Aiko juoksi iloisesti autoon omaan häkkiinsä. Hirveä ajomatka. Tuskallinen.
YES:issä meidät otti vastaan miesopiskelija. Hän kyseli kaikessa rauhassa, miksi olimme päätyneet lopetukseen. Meidän piti päättää tuhkauksesta, uurnasta, ruumiinavauksesta. Kati piti vielä Aikoa sylissään. Lääkäriopiskelija kertoi, mitä lopetuksessa tapahtuu. Minä olen sen kerran nähnyt, kun Leni-koirani lopetettiin 9 vuotta sitten.
Aikon lopetus sujui kaikessa rauhassa. Aiko oli ihan ystävällinen opiskelijalle. Aiko rauhoitettiin kevyesti kanyylin laittamista varten. Kun hän toi Aikon takaisin luoksemme laitettuaan kanyylin, Aiko olikin herännyt, nousi jaloilleen ja olisi lähtenyt kotiin. Sitten annettiin lisää rauhoittavaa lääkettä ja lopulta viimeiset lääkkeet. Aiko jäi sinne lattialle huovan päälle nukkumaan pää tassujen päällä.
Kotimatkalla laitoin naapurin rouvalle viestin, että nyt Aiko on lopetettu ja olen pahoillani siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän vastasi näin: " Hei Saija, teillä on suuri ikävä ja olen myös pahoillani tapahtuneesta. Katille erityisterveiset. Sain antibioottikuurin ja verentulo vähenee. Kyllä tämä tästä. Haleja, A.".
Vasta seuraavana päivänä selvisi koko puremisepisodin kulku. Aiko oli siis karannut takapihan naapurin puolelle. En tiedä, oliko hän mennyt katsomaan kissoja, vai mistä syystä. Naapurin rouva oli tuonut Aikoa kotiin. Kun he olivat tulleet meidän pihaamme, Aiko olisi halunnut mennä takapihallemme takaisin. A oli soittanut ovikelloa ja kutsunut Aikoa. Silloin Aiko oli hyökännyt. Aikon mielestään meille ei tarvitse tulla vieraita. Kiia oli avannut oven ja saanut Aikon pois A:n kimpusta.
Tämä ei siis ollut ensimmäinen pureminen. Yksivuotiaana Aiko puri mökillä Jaskan veljeä keittiössä, kun hän tuli ottamaan kaapista ruokaa. Aiko puri tuomaria käteen tokokisassa, kun hän koski poskeen. Aikolla oli silloin paha tulehdus molemmin puolin poskihampaan juuressa. Silloin aggressio liittyi kipuun. Aikon käyttäytymistä on pitänyt varoa, kun meillä on ollut vieraita, sillä häneen ei ole voinut luottaa. Lauantaisen puremisen syy oli siis reviiriaggressio, kotialueen puolustaminen.
Olen miettinyt, olisi Aiko vielä elossa, jos en olisi mennyt töihin, jos A ei olisi yrittänyt saada Aikoa sisälle, jos... Tuntuu, että tein niin väärin. Olen kuitenkin yrittänyt hoitaa Aikoa mahdollisimman hyvin. Aikolla oli pysyvissä hampaissa kiillevaurioita, joita pinnoitettiin. Häneltä löytyi nielusta eosinofiilinen granulooma, joka ommeltiin. Munuaisten vajaatoimintaa hoidettiin lääkkein ja ruokavaliolla. Aikolla oli C/D-lonkat, mutta ne eivät haitanneet. Aiko oli iloinen hännänheiluttaja, seurallinen ja leikkisä fyysisesti hyvinvoiva nuori koira.
Mutta toisaalta, kuinka olisimme varmistuneet, ettei Aiko pääse enää puremaan ketään, joka tulee kotiin tai mökille. Oliko Aikolla jotakin muutakin kehityshäiriötä, joka sai aikaan puremisen? Aikon hampaat olisi pitänyt tarkistaa. Se olisi vaatinut rauhoittamisen, mikä puolestaan olisi voinut romahduttaa munuaisten tilan.
Haluaisin tietää, miksi Aiko reaktio kipuun ja kodin puolustamiseen oli pureminen. Kun Ronjaa sattuu (esimerkiksi hierottaessa), se ensin murisee, sitten näyttää hampaita, ja jos sekään ei tehoa, Ronja voi ottaa käden hampaiden väliin, mutta ei pure, mieluumminkin se haluaisi lähteä pois. Kun vieraita tulee, Ronja haukkuu (mikä vahvisti Aikon reviiriaggressiota), menee vieraan luo ja alkaa kerjätä rapsutuksia. Aikon reaktio oli nopea. Epävarmuus näkyi nopeana korvien vetämisenä taaksepäin ja sitten salamana hyökkäys. Siihen väliin ei ehtinyt.
Minulla on hirveä ikävä Aikoa. Nyt ei ole enää kokkikoikkeria keittiössä, kun laitan ruokaa. Ei ole Aikoa sanomassa "Hei, hei" aamulla ovella kun lähden töihin. Aiko ei ole olohuoneen ikkunassa, kun ajan autolla pihasta. Ihana puna-valkoinen koira ei nuku sänkyni jalkopäässä illalla eikä pää tyynylläni päivällä. Kukaan ei jää peltolenkillä lähelleni kulkemaan, kun Ronja juoksee jossain kaukana. Milloin tämä hellittää?
Tähän päättyy Aikon ja Ronjan blogi. Kiitos Saijalle kaikesta tuesta!
The end
