Ronjan kuulumiset

Vuodenvaihteessa mietin, jatkanko koiraharrastusta vai lopetanko kaiken. Jos otan pennun, otan sen tänä vuonna, koska nuorimmainen lapsemme on vielä lukiossa ja kirjoittaa ensi keväänä ylioppilaaksi. Hän ainakin olisi vielä kotona ensi talvena ja pennulle ei tulisi niin pitkiä päiviä.

Etsin mahdollisia belgianpaimenkoirien kasvattajia, sillä kooikerhondje on vielä liian kipeä asia. En pysty puhumaan Aikosta vieläkään ilman kyyneleitä. Halusin löytää belgianpaimenkoira groenendaelin pennun, jonka suvussa on muitakin kuin näyttelykoiria.

Ronja 10 vuotta

Löysin Turunseudulta kasvattajan, jolle olisi tulossa tänä keväänä pentuja. Sekä isällä että emällä oli tuloksia palvelukoiralajista ja molempien suvuissa oli useita harrastuskoiria. Otin yhteyttä kasvattajaan. Kävimme katsomassa tulevaa emäkoiraa ja sen sukulaisia tammikuussa.

Olen odottanyt kasvattajan kanssa juoksun alkamista,  astutuksen onnistumista, ultraäänitutkimuksen tulosta pentujen lukumäärästä ja sitten pentujen syntymää vappuna. Kasvattaja on lähettänyt sähköposteja ja tekstiviestejä. Kun pentuja sitten syntyi yhdeksän, sain valita niistä ensimmäisenä.

Päätimme ottaa urospennun, sillä en halunnut vanhan ja nuoren nartun mahdollista rähinää. Kävimme katsomassa pentuja 4 viikon ikäisenä. Kuuden viikon vanhoista pennuista päätimme lopullisesti, kuka kolmesta urospennusta tulee meille. Ja tänään haimme kotiin Hemmon, joka on vasta 7 viikkoa vanha.

Toivon, että olemme saaneet terveen pennun, ja osaan kasvattaa siitä kunnon koiran. Kasvattaja haluaa, että käytämme sitä ainakin muutaman kerram koiranäyttelyssä, sillä Hemmo on lupaavannäköinen. Olen sopinut muutaman porskilaisen kanssa yhteisistä tokotreeeneistä, jos emme mahdu PORSKin tokoryhmään. Jatkan vielä syksyllä  Rally-tokoyhdistyksen treeneissä Ronjan kanssa ja saan ottaa sinne mukaani Hemmon ihmettelemään muita koiria. Kesälomalla teemme jäljen alkeita.

Hemmo 7 viiikkoa

Kooikerhondjeille on paikka sydämessäni. Ehkä seuraava on taas koikkeri. PORSK ry järjestää kooikerhondjien rally-tokon rotumestaruuskisan 29.10. ja minä olen lupautunut vastaavaksi koetoimitsijaksi.

Tämä blogi päättyy tähän. Jatkan päiväkirjan pitämistä uudessa blogissa.

Viime viikon lauantaina (5.3.) osallistuttiin Ronjan kanssa Tuuloksessa kauppakeskuksen parkkihallissa pidettyyn rally-tokokisaan. Kokeessa oli tuomariharjoittelija, jolle piti saada harjoitusarvosteluja.

Koe alkoi etuajassa. Menin ottamaan kuvaa ratapiirroksesta, kun huomasin, että muut kilpailijat olivat jo aloittamassa rataantutustumista. Onneksi meidän vuoromme oli vasta seitsemäntenä.
Hallissa oli liukas betonilattia ja koirien haukkuminen kaikui hyvin.

Ehdin valmistautua huonosti radalle. En ollut edes painanut mieleeni, mikä tehtävä oli käytösruudussa. Onneksi muistin nähneeni jonkun koiran seisomassa oikealla puolella. Rataa suorittanut koira haukkui peruutustehtävässä, jolloin Ronja otti pari askelta taaksepäin, mutta pysyi sentään vielä kehänauhan sisäpuolella.

Olin niin pettynyt suoritukseemme, että juoksin käytösruudusta autolle palkkaamaan Ronjan. En katsonut kenenkään suorituksia saatika pisteitä. Odotin vain kilpailukirjojen jakamista, jotta pääsisimme lähtemään kotiin.

Yllätyin, kun saimmekin hyväksytyn tuloksen, 73 pistettä. Se oli samalla meidän kolmas hyväksytty tulos mestariluokasta, joten saimme koulutustunnuksen RTK4.

Aika uskomatonta: 4 kilpailua kuukauden aikana, 3 hyväksyttyä tulosta!
Tiistaina Ronja täytti 10 vuotta.

Reipas 10-vuotias

Kuva: Elli Pehkonen

Onnistuin saamaan paikan kolmeen rally-tokokisaan mestariluokkaan helmikuussa. Lahdessa siis tehtiin hylätty rata, mutta Janakkalassa 13.2.2016 tuli ensimmäinen tulos: MES93 ja sijoituttiin toiseksi. Tuomarina oli Pia Heikkinen ja tuomariharjoittelina Riikka Timonen.

Sunnuntaina kisattiin Vantaalla. Iiris Harju oli laatinut vahdikkaan radan, jossa ei ollut lainkaan pujotteluja eikä spiraalia. Vanhana agilitykoirana Ronja oli karata putkeen hypyn jälkeen. Paikalla makaaminen oikealla puolella käytösruudussa oli vaikeaa, kun edessä juostiin putkeen ja hypättiin. Onneksi malttia riitti, vaikka hiljaa Rontti ei pystynyt olemaan. Tuloksena oli kuitenkin MES84 ja jälleen 2. sija.

Seuraavana on vuorossa kaksi PORSKin omaa kisaa, jossa olen vastaavana koetoimitsijana, joten emme voi kilpailla. Toivottavasti saadaan vielä tänä keväänä kolmas hyväksytty tulos ja RTK4.

Onnistuin löytämään kuvaajan, joten tässä Ojangon kisan "taidonnäyte".
Ronja MES84 21.2.2016

Olen onnellinen, että minulla oli  tänään mahdollisuus kilpailla rally-tokon mestariluokassa. Kilpaileminen melkein 10-vuotiaan koiran kanssa ei ole itsestäänselvyys.

Viikolla näytti jo siltä, etten pääse ollenkaan Ronjan kanssa kisaamaan. Ronja liukastui tiistaina iltapäivällä peltolenkillä ja sai niskaansa lihasjumin. Onneksi se oli ohi jo keskiviikkona ilman kipulääkkeitä. Olimme poissa tiistai-illan rally-tokotreeneistä ja vasta eilen aamulla harjoitteltiin vähän pyörähdyksiä.

Ensimmäinen mestariluokan kisamme oli Lahdessa VAU:n hallissa. Kokeessa oli 20 mestariluokan koirakkoa. Riikka Timonen oli laatinut radan. Se oli kivanoloinen. Jostain syystä jännitin koetta normaalia enemmän. Ronja tietysti huomasi sen ja teki kaiken hidastetusti ja vähän huolimattomasti.

Saatiin hylätty, koska ilmoitin uusimisesta epäselvästi. No, olisimme saaneet hylätyn suorituksen muutenkin. Koiran peruuttaessa oikealla ensimmäinen askel ei kelvannut tuomarille (-10 TVÄ). Sitten toinen -10 TVÄ (rintamasuunta) saatiin Ronjan kääntyessä minua kohti, kun tehtiin käännös oikeaan (istu, käännös oikeaa, istu). Se me osataan, koska sitä ollaan harjoiteltu paljon. Ronja tuli vähän liian eteen, joten käännös ei voinut onnistua puhtaasti. Näiden lisäksi oli muutamia pikkuvirheitä.

Emme todellakaan olleet ainoita hylätyn suorituksen saaneita. Alle puolet (siis 8 koirakkoa) sai hyväksytyn tuloksen.

Minulle jäi hyvä mieli. Minusta tuntui, että hyväksytyn tuloksen saaminen on mahdollista, jos vain pääsemme kilpailemaan.

Kilpailu kesti kauan tuomariharjoittelijan takia. Ronja oli autossa lähes 7 tuntia. Kun päästiin kotiin, lähdettiin metsälenkille. Siitä Ronja tykkäsi!

Surkean Lempäälän kisan jälkeen käytiin Kivikossa rally-tokokisassa ja saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta. Pisteillä ei sielläkään juhlittu, mutta palkintopallille päästiin sijoittumalla kolmanneksi.

Kisan jälkeen piti päättää, lähteekö PORSKista joukkue rally-tokon SM-kisoihin vai ei. Ronja oli seuran ainoa VOI/MES-luokan koira, jolla oli osallistumisoikeus SM-kisaan. Epäilin minun ja Ronjan mahdollisuuksi pärjätä kisassa, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä katsomaan kisoja ja hankkimaan kokemuksia tulevien vuosien kisoja varten.

Joukkueessamme oli 3 alokasluokan koirakkoa minun ja Ronjan lisäksi. PORSKin joukkue sai kaksoisvoiton alokasluokasta. Sally ja Theo saivat ainoina täydet 100 pistettä, vaikka koiria oli alokasluokassa yli 60. Minun ja Ronjan kisasuoritus oli vasta iltapäivällä voittajaluokan toiseksi viimeisenä.

PORSKin rally-tokon SM-joukkue 2015: Jeppe, Sally, Theo ja Ronja

Ronja oli ollut jo monta tuntia autossa, joten pelkäsin, miten se jaksaa ja pystyy tekemään radan. Voittajaluokan rata oli helppo. Uusin yhden kyltin, yksi käännös vasempaan aukesi lopussa. Joukkuekaverini ei huomannut muita virheitä. Saatiin kuitenkin vain 74 pistettä. Meiltä meni 2 x 10 pistettä, kun minulla oli ollut askelsiirtymissä aina toinen askel lyhyempi kuin ensimmäinen. Ensin harmitti tosi paljon. Treeneissä eikä missään aiemmassa kisassa tuo virhe ei ole tullut esille. Sitten ajattelin, että onneksi saatiin sentään tulos ja koulutustunnus RTK3.

PORSKin joukkue sijoittui joukkuekisan neljänneksi. Joukkueita oli 40. Olen todella tyyytyväinen, sillä Sally ja Theo olivat ensimmäisellä rally-tokokurssillani maalis-huhtikuussa, kun suoritin rally-tokon koulutusohjaajakurssiin sisältyvää harjoittelua. Sallylla on tokotaustaa, mutta Theolla ei ole. Olen siis osannut kouluttaa hyvin.

Nyt harjoittelen Ronjan kanssa mestariluokan kylttitehtäviä. Saa nähdä, ehdimmekö vielä kisata mestariluokassa. Ajan ainakin jouluun asti Klaukkalaan tiistai-iltaisin rally-tokoyhdistyksen koulutukseeen. Toivon, että pääsisimme kisaamaan vielä mestariluokassa. En pelkää nollia kisakirjassa, sillä tavoitteenani on kehittyä hyväksi koulutusohjaajaksi.

Takana on paljon, kukaan ei tiedä, paljonko vielä on edessä

HiidenHaukut järjestivät Nummelassa epävirallisen rally-tokokisan 18.7. Pysähdyin siellä mökkimatkalla Ronjan kanssa. Onnistuttiin saamaan voittajaluokasta 93 pistettä, joten siitä rohkaistuneena päätin ilmoittautua viralliseen kokeeseen.

Olin Riihimäellä 15.8. rally-tokokisassa vastavana koetoimitsijana, joten en päässyt kisaamaan. Sain paikan Lempäälään 22.8. Tuomarina oli Pia Heikkinen. Rata oli  kiva, mutta Ronja otti paljon häiriötä kentän reunalla vinkulelulla palkatusta koirasta, joka vielä haukkuikin. Räpelsimme jotenkuten maaliin. Käytösruudussa oli makaaminen vasemmalla. Siinä ei ollut mitään ongelmaa.

En uskaltanut edes katsoa tuloksia, kun harmitti niin kamalasti. Olin positiivisesti yllättynyt, kun saimme kuitenkin 70 pistettä, joka on hyväksytty tulos.Kommenttina oli, että "taitava koirakko".

Ronjan kanssa kilpaileminen alkaa olla epävarmaa. Alkuviikosta meillä oli ilmalämpöpumppu viilentämässä taloa, mistä seurasi että Ronja sai vetoa niskaansa. Olisi kiva käydä vielä muutamassa kokeessa treenaamassa voittajaluokan ratoja. 9½-vuotiaan koiran kanssa ei ole enää suorituspaineita. Jokainen päivä, jolloin Ronja on kunnossa, on lahja.

Aikon ruumiinavauslausunto tuli vihdoinkin. Se luvattiin 2-3 kuukauden kuluttua, mutta sanottiin, että se voi tulla aiemminkin. Vähän yli 3 kuukautta siihen meni. Mitään elimellistä syytä aggressiiviseen käytökseen ei todettu.

Keväällä 2015 hallissa