Sinna ja Nessie: 2014

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuosi pakettiin

Se olisi sitten vuoden viimeiset päivät menossa ja eilen oli myöskin vuoden viimeiset. Ja oikein hyvillä mielin voi tämän vuoden agilityuran lopettaa. Tuloksellisesti ei kummoiset kisat, ekalta radalta hylätty ja toiselta radalta 10 virhepistettä. Mutta se eka rata oli täysin puhdas, paitsi se yksi väärä putkenpää. Sinnan kanssa saa olla todella tyytyväinen siihen että mentiin rata ilman rimapudotuksia. Toisella radalla sitten niitä rimoja jo roiskittiinkin, heti tokalla esteellä eka ja aan jälkeen toinen. Oli kyllä mun mokia, en oikein saanut päätettyä alun ohjauskuviota ja vaihdoin sen rataantutustumisen viimeisillä sekunneilla toiseen. Ei olisi kannattanut. Mutta muuten kivaa, Sinna juoksi kovaa mutta oli ohjattavissa. Uusia kisoja päin!

Tammikuinen kuva, mutta sama vaatetus oli tänä aamunakin

Joulunakaan ei täysin laakereilla levätty, aattona käytiin ottamassa agilityä. Tokossa panostettiin lähinnä uusien tavaroiden ostoon, Sinna sai uudet ohjatun noudon kapulat, tunnareita sekä motskun. Lauantaina käytiin pikaiset aamutreenit tekemässä, kaukot huutaen, mutta seuraamisen pysähdykset tosi hyvin. Olisi siis pitänyt pidemmän aikaa juoksuttaa alussa, että kohellusinto on pois.

Tässä kohtaa vuotta on yleensä tullut katsottua mitä sitä tuli tehtyä ja mitä tavoitteita oli. Koska tavoitteet ei koskaan pidä, niin näköjään jo viime vuonna tajusin olla niitä juuri asettamatta. Tällä lailla kirjoitin viime vuonna:

Ensi vuodelle suunnitelmiksi totean vain ja ainoastaan että Sinna voittajaluokkaan tokossa. Agility menee omalla painollaan, terveitä ollaan jos ollaan. Miljan kanssa katsellaan päivä kerrallaan.

Ja ainakin tuo ensimmäinen toteutui. Agility jatkoi omalla painolla menemistään ja suht terveinäkin on oltu. Miljan kanssakin meni hyvin, kilpparivaiva diagnosoitiin olleen aikoinaan virhediagnoosi, joten niistä lääkkeistä päästiin eroon. Joulukuun alun verikokeet näyttivät hyvältä, joten samalla lailla porskutellaan menemään.

Yhden tavoitteen menin jo tekemään ensi vuodelle, saa nähdä toteutuuko. Tokon tulevat sääntömuutokset tulevat voimaan 1.8.2015 ja päätin että Sinna saa TK3 tuloksen vielä vanhoilla säännöillä. Eli 7 kk aikaa saada kolme ykköstulosta, katsotaan miten käy. Muuten toivotaan vain onnellisuutta ja terveyttä, koko sakille.

Uutta vuotta mennään viettämään viime vuonna hyväksi havaittuun paikkaan, eli lentoaseman Hotelli Hiltoniin. Milja on saanut lupauksen että ei enää tarvitse raketteja pelätä ja siinä onnistuttiin viime vuonna, joten tänä vuonna sama juttu. Lisäksi itse pääsee hotelliaamupalasta nauttimaan, se on plussaa ;)

Onnellista Uutta Vuotta!

torstai 18. joulukuuta 2014

Iloisen mielen viikko

Kerrankin voi sanoa, että tämä viikko on ollut onnistunut. Ainakin tähän asti, tiedä sitä mitä loppuviikolla koittaa. Mutta tähän viikkoon on sisältynyt paljon hyvää mieltä.

Maanantaina käytiin jo heti tekemässä tokoa hallilla. Kaksistaan oltiin, keskityttiin vain kahteen asiaan - luoksetulon stoppeihin ja ruutuun. Aloitettiin luoksetulon stopeilla ja sitä tehdään ihan vaan sillä namin heittely jutulla. Sinna on oppinut nyt että aina juostaan täysillä mun luo ja tehdään täpäköitä pysähdyksiä. Ideanahan tossa olis että koira juoksisi aina läheltä ohi, jotta voi tehdä ne täpäkät pysähdykset käsiavusteisesti. Meillä ongelmaksi on kehkeytynyt se, että Sinna juoksee musta ohi parin metrin päästä, miten ihmeessä siinä saa kädellä pysäytettyä/vedettyä maahan? Ei muuta kuin harjoittelemaan suoria juoksuja vierestä ja sitten stoppeja. Hauskaa ainakin oli!

Ruutua parin metrin lähetysmatkalta, naksuttelua siitä oikeasta kohdasta. Tarjoaa oikeaa, mutta menee myös herkästi ruudun oikeaan reunaan tötsien tuntumaan. Tämän kanssa täytyy nyt vaan malttaa ensin saada niitä onnistumisia ja sitten lähteä vaikuttamaan. Eiköhän tuota tule joululomalla hinkattua :)

On se joulukorttikuvan ottaminen niin kivaa ja rentouttavaa.

Tiistaina agilitytreenit. Hyvä mieli tuli jo ihan pelkästään siitä, kuinka kuulolla Sinna nykyään on. Mä voin jättää sen omalle paikalle kentän viereen pötköttämään irrallaan, mennä itse juttelemaan muiden ihmisten luo ja samalla siinä Sinnan vieressä radalla treenaa joku koira. Ja Sinna pysyy kiltisti paikallaan rentona. Hitsi siitä on tullut hieno! Tehtiin Pasin tekemää mielenkiintoista rataa pikku pätkissä, etupalkalla. Maltoin keskittyä tekemään lyhyttä pätkää enkä yrittänyt rynniä kokonaista rataa! Lopuksi vielä pari puomia ja sitä juoksukontaktin hakemista. Treenattiin vaan yksi kierros ja se saa riittää. Hyvä mieli on se mihin pitää lopettaa ja siitä pidetään kiinni.

Keskiviikkona oli sitten oma fyssari. Jestas että tekikin hyvää kun oli jäänyt parin viikon hoidot välistä! Mullahan todettiin kesällä tos-syndrooma oikealla puolella kaularangassa. Lääkäri uhkasi leikata, mutta päätin lähteä kokeilemaan fysioterapian kautta. Se on toiminut, vaikka oireettomaksi en varmaan koskaan tule. Mutta pitää muistaa huoltaa omaa kroppaa yhtä huolellisesti kun koirat tulee huollettua.

Varsinkin sitten kun on koirat hyvässä asennossa, niin itse tyrkkäsee kameran jalkaa siten että Sinna ei mahdu kokonaan kuvaan..

Ja siitä päästäänkin tähän päivää ja Sinnan aamuiseen fyssarikäyntiin. Ajeltiin taas Kouvolaan Patrician luokse, missä ensimmäiseksi tuli "onnittelut" vinosta koirasta. No, ei ihme Sinnan sähläilyllä. Aiemmin jumit ovat olleet oikealla puolella kroppaa, mitä nytkin oletettiin kun sinne päin oli vino. Mutta ei, nyt kovemmat jumit oli vasemmalla puolella. Sinna tippui pari yötä sitten sängystä selälleen/kyljelleen maahan, saattoi olla sen vaikutusta. Etuosassa ei ollut mitään ongelmaa. Kaikki jumit saatiin auki, nyt parin päivän lepo ja sitten taas normaalielämää.

Ilmoitin Sinnan ensi viikolla oleviin agilitykisoihin vaikka intoa ei jostain kumman syystä sen kummemmin ole. Mutta pitää mennä, on niin lähellä :D Joulunaikana me aiotaan keskittyä vaan rentoutumiseen, lenkkeilyyn ja iloiseen fiilikseen.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Paluu maanpinnalle

Yksin treenaamisessa on se ongelma, että ei näe niin selvästi vikoja. Sitä myös silottelee niitä vikoja, mieleen jää onnistumiset ja ne virheet ei tunnu niin suurilta, kun mitä ne oikeasti on. Se kokeisiin ilmoittautuminen alkaa pyöriä mielessä, josko sitä vaikka menisi. Mutta koska keskeneräisenä on turha mennä kokeisiin, on hyvä tsekata se koekunto. Ja me tehtiin se tänään, otettiin Oililta yksäri sitä varten. Ja aivan mahtava juttu: mä sain palautteen kirjallisena! Nyt ei tarvi pelata oman muistin varassa.

Eli koeomainen voittaja, ilman paikkista ja tunnaria. Paikkiksen kanssa kun ei ole koskaan ollut ongelmia niin en nähnyt järkeä että sitä tehdään, turhaa aikaa. Tunnarin puremattomuus on edennyt yhdessä tikulla niin hyväksi, että nyt maltetaan tehdä rauhassa eikä tehdä sitä kokeenomaista vielä.

Seuraamiskaavio tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Itseasiassa normaalikisaseuraaminen, mutta mä en oo vaan aikoihin sitä tehnyt näin pitkänä ja tuntui äkkiseltään pitkältä. Myös käskytys siitä, mitä kaikkea siinä voikaan tapahtua veti pasmat sekaisin. Liike seis - käännös vasempaan ja liikkeelle mars. Hetken aikaa aivot raksutti että mitä hittoa mun tässä pitää tehdä. Palautetta tuli Sinnan köhimisestä (söi lunta aikaisemmin...), hyvästä paikasta, pienestä edistämisestä, hyvästä kontaktista ja siitä että perusasennot ovat epäselviä koiralle.

Liikkeestä istuminen veti mut taas epävarmaksi, mutta koetin olla näyttämättä sitä. En katsonut niinkuin normaalisti ja hetken mietin mihinköhän asentoon jäi. No siellä se istui. Palautteessa luki että sekä seuruu että istuu ok, ohjaaja hidasteli vähän ja loppu ok. Toi hidastelu on kuulemma ihan jees, ei ehkä ihan noin hidas. Mulla on ollut siis ideana jättävissä kävellä vähän rauhallisemmin, kertoa sille sitä liikettä. Ei kuitenkaan tarvi liioitella.

Luoksetulo aloitettiin läheltä a-estettä. Tässä vaiheessa Sinna oli ihan jee, esteitä moodissa. Jäi kuitenkin maahan. Teki tosi valuneen seisomisen ja maahanmenon skippasi. Palaute: levoton alku ja nuo ongelmat mitä tuossa mainitsinkin. Vauhti oli hyvä.

Ruutu olikin sitten aivan karsea, mutta toisaalta olin tyytyväinen siihen että pääsin näyttämään sen meidän ongelman - ruutu ei yksinkertaisesti löydy ja jää kiinni kentällä oleviin tötsiin. Ei siis mennyt ruutuun ja tehtiin se muutamaan kertaankin, kävin näyttämässä jne. Lopulta kun sain sen sinne sisälle (reunaan) niin laitoin maahan ja tehtiin loppuun asti. Palautteessa tuli huomautuksia ylös jäävistä kyynäristä, hyvästä fokuksesta, tekniikan pitämättömyydestä ja ääntelystä.

Metalli oli ihan perus. Palautteessa moitetta ääntelystä ja hitaus takaisin tullessa. Lisäksi Sinna kääntyy mun edessä ja pakittaa sivulle.

Hyppynouto hieman ennakoiden, minkä Oilikin palautteessa mainitsi. Puri kapulaa, mutta vauhti ok.

Kaukot sitten viimeiseksi. Vaikka äänteli, niin oli kyllä parhaimpia Sinnan kaukoja tuolla etäisyydellä. Palautteessa plussaa oli se että vaihdot tapahtui ekalla ja hyvä fokus, miinuksia tuli kyynärien ylös jäänti, tekniikan pettäminen joissain kohdissa ja ääntely.

Ensimmäinen fiilis oli se, että hitsi, ei meillä mennytkään niin hyvin kuin piti. Mutta sitten tuli tyytyväisyys siitä, että päästiin näyttämään se mikä meillä on ongelma. Esimerkiksi ruutuongelma ei näkynyt syksyn kurssilla, nyt se näkyi. Lisäksi Sinna oli tuolla hallissa ääntelevämpi. Me ollaan tässä välissä ehditty käydä tuolla aksaamassa ja se vaikuttaa heti Sinna vireeseen. Sitä on nyt vaan treenattava, vedettävä ne ylimääräiset energiat pois ennen tokotreenin alkamista.

Kotiläksyksi ruudun kanssa alkuaameniin paluu. Se on selvästi tosi epäselvä liike, nyt on oltava johdonmukainen. Samoin ne luoksetulon stopit tehotreeniin. Ja vielä kestävyystreeniä, kolme liikettä peräkanaa. Ei kuitenkaan keskeneräisiä liikkeitä, eli luoksetulokin ihan suorana.

Lisäksi Sinnalta puuttuu vielä vähän sitä fiilistä, että nyt ollaan töissä. Eli tekee vähän vasemmalla tassulla sinnepäin. Fokusta kokonaissuoritukseen lisää, vaatimista. Opetetaan siihen että mun kanssa tehdään hommia, ei himmailla muuta. Syksyn tilanteeseen ollaan kyllä tultu eteenpäin. Sinna teki koko setin hirmu iloisesti ja energisesti, ei väsymyksestä puhettakaan. Mutta vielä se täydellinen keskittyminen puuttuu. Eli ei muuta kun treeniä, treeniä ja treeniä. Onneksi kohta on jo tammikuu ja uuden kurssin aika :)

Terveyspuolelta vielä kuulumisia: käytiin viikon alussa eläinlääkärikeikalla molempien kanssa. Sinnan suu on parantunut loistavasti. Milja sai tutusti akupunktiota, oikea takajalka oli vähän jäykempi. Lisäksi Miljalta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat hyvät. On se pirteä mymmeli tuo Milja <3

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kaikkea ei voi muistaa

Ja mä en muista mitä ollaan tehty parina viime viikkona. Säännöllinen treeni kun muuttuu siihen ei niin säännölliseen, niin ei sitä tule päivitettyä tätä ja muistettua mitä ollaan tehty. Siispä en muista. Kotona ollaan treenattu tunnaria, saatu sitä jo yhdellä tikulla hyvään malliin. Myös sitä yhden etsintää erilaisten vaatekasojen alta on tehty. Ei aiheuta pureskelua. Nyt pitäisi se sama saada hallitreeneihinkin.

Viime viikko oli sairastelu ja agiviikko. Maanantaina käytiin Anun kanssa A-qilityn hallilla treenaamassa, kun Anu oli voittanut sinne lahjakortilla ilmaisen tunnin. Sinnan kanssa tehtiin juoksukontakteja ja erityisesti harjoiteltiin A:n kanssa sitä että vaikka mä jään taakse, niin Sinna juoksee suoraan edellä olevalle esteelle. Olin varsin tyytyväinen harjoituksiin. Se olikin sitten viikon viimeinen treeni, sillä flunssa iski ja kaatoi vuodepotilaaksi loppuviikoksi.

Eilen (sunnuntaina) oli kisat Vuokkoset areenalle, Sinna oli ilmoitettu kolmelle radalle. Päätöksen kisoihin menemisestä tein vasta lauantaina, varsinaisen kisapäätöksen vasta paikan päällä. Se kunto kun ei ollut niin hyvä. Ensimmäinen rata oli aika kaaos, vaikka omalla kummalla tavalla se tuntui hyvältä. Sinna irtosi, mutta oli kuitenkin tosi herkkä ohjaukseen. Monta kielto ja lopulta hyvästä irtoamisesta johtuva hylky. Mutta kiellot johtuivat omista vajanaisista ohjauksista. Se hyvyys tuli sitten siitä - mulla on käsissä oleva koira, joka tekee just sitä mitä pyydetään.

Seuraavalla radalla sitten olin tietoinen siitä, että mulla on ohjausta totteleva koira. Ja hitto mikä rata tehtiinkin! Viis siitä että tehtiin hylky lopussa, se oli äärimmäisen hyvän tuntuinen rata! Kepeillä multa sitten katosi rata päästä ja hetken aikaa tuijottelin edessä olevaa hyppyä. Älysin kuitenkin kääntää putkelle ja siitä katosi mun ohjaus. Epäselvästi putken takana olevalle hypylle ja siitä rima alas. Putken jälkeen A, josta Sinna muisteli ekaa rataa ja jatkoi pituudelle. Hylky, koska sinne ei kuulunut enää mennä. Toisaalta juuri tota me treenattiin maanantaina, niin Sinna teki juuri sen mitä oli opetettu :) Tästä radasta on jopa video!

Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli jäädä kolmannelle radalle, mutta järki puuttui peliin. Kerrasta opin viime vuonna, että jos kipeänä käy juoksemassa kolme rataa niin jälkitauti on karmaiseva ja pitkä. Siispä kiltisti kävin ilmoittamassa jääväni pois viimeiseltä radalta ja lähdettiin tyytyväisenä kotiin. Nyt ei muuta kun parantumista ja sitten lisätreeniä ja kenties uusia kisoja. Ja onhan meillä tiedossa yksi tokoyksärikin, missä katsotaan voittajaluokka kokonaisuudessa. Sitten aletaan tehdä suunnitelmaa tokokokeista ;)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Viimeinen koulutuskerta

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän tokokurssi, eilen oli viimeinen kerta. Aiheeksi päätin ottaa tunnarin, se kun on vielä niin kovin epävarma. Heti jos Sinna joutuu haistellen sitä etsimään, niin alkaa rouske. Muuten pitää ihan nätisti ja hakee. Tehtiin ensin siten että vietiin se oma tavarakeon sekaan, siellä oli siis laatikkoa, tötsää ja ohjatun noudon kapuloita. Teki hyvin töitä, otti ja rousk. Uudestaan, korostettiin sitä että multa saa nameja sillä, että heti kun Sinna lähti etsimään menin kyykkyyn ja sitten kun palauttaa niin nameja saa aivan valtavan kasan. Korostetaan sitä että luokse kannattaa tulla.

Sitten yhden piilotusta, kevyellä rouskaisulla. Siirryttiin katselemaan ihan pitoa. Kapula suuhun, sivulla seuraamista. Perusasentoa, maahanmenoa, istumista. Kaukotyyppisesti siis. Tässä kohtaa korostui se, että Sinna on vielä kovin epävarma sen kapulan pitämisestä. Näitä treenejä paljon.

Yhden luoksetuontia. Sinna istumaan, kapula n. metrin päähän ja kutsu tuo-käskyllä luokse. Tässä jos mälvää niin äpäp. Tässä tuli mulle ongelmaksi se, että en yksinkertaisesti näe sitä pientä mälväystä edestä päin. Sinna liikuttaa kieltä ja siitä tulee sitten se mälväys. Ensin siis isommalla kapulalla, jotta se liike näkyy mulle :D

Lopuksi vielä yhden piilotusta. Ja voi vitsi Sinna toi kauniisti! Vaikealla kannolla toi, ikäänkuin sikari olisi ollut suussa. Mutta ei yhtään mälväystä vaikka joutui käyttämään nenäänsä! Nyt sitten vahvistetaan sitä pitämistä näillä yhden kapulan treeneillä, ei vielä muiden esineiden joukosta etsimistä. Mä luulen että me joudutaan tekemään tunnaria jossain muodossa päivittäin, jotta oppi menee varmasti perille.

Aikaa jäi vielä, joten katseltiin kaukot. Viime koulutuksessa toimi ihan älyttömän hyvin se, että namit oli sivulla. Kotihallilla treenatessa ne taas aiheutti ihan älytöntä ahdistusta. Katseltiin niitä nyt ja kyllähän ne vähän ahdisti. Sinna menee lukkoon, tarjoaa liikkeitä mitä ei pitäisi tehdä, ei kuuntele. Kokeiltiin siten että nami tuli mun eteen - ahdisti edelleen. Tehtiin ihan helppoja tehtäviä mihin Sinnan olisi pitänyt kyetä keskittyä, ei kyennyt. Tässä kohtaa sitten pohdittiin sitä että ei niitä nameja kannata käyttää silloin kun ahdistaa. Eli vaan silloin tällöin ja joskus jouluna.

Lopuksi saatiin vielä esiin se, mitä en ole oikein meinannut saada koulutuksissa esiin, eli Sinnan älämölö kaukojen aikana. Ei siis semmoinen "olen niin energinen että halkean"-älämölö, vaan semmoinen kommentoiminen. Wiuh, tylsä tämmöi siirto. Möäh, mä tekisin mieluummin näin. Siitä mölisemisestä pitää kieltää, mutta ei siten että astun rivakasti eteen ja kiellän rivakasti. Sen sijaan pitää mennä luokse ja pitää pieni puhuttelu, mikä samalla vähän laskee niitä kierroksia. Tuo tekniikka toimi! Nyt oikein innolla odotan että päästään itsekseen noita treenaamaan.

Tämä tokokurssi oli kyllä älyttömän hyvä meille. Niin paljon mentiin eteenpäin kaikessa, että ilmoittauduin jo seuraavallekin. Nyt on semmoinen olo, että kokeisiin menoa voi jollain aikataululla ruveta suunnittelemaan ;)

Sinna odottaa vuoroaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyvää ja huonoa

Kauhistus kun aika kulkee hirmuista vauhtia! Olin viime viikon lomalla niin kiireinen että en ehtinyt edes meidän treenejä päivitellä. Lomalla ei paljon koneella istuskella :)

Pieni saikku tosiaan tuli Sinnan pattioperaatiosta. Poisto meni hyvin ja samalla otettiin hammaskivikin. Koko toimenpide tehtiin sillä välin kun Milja oli akuneulat niskassa - nopeaa toimintaa siis. Pari päivää Sinna sai levätä toimenpiteen jälkeen ja sitten taas normaalielämään.

Viime keskiviikkona tutusti Oilin opissa (mitenköhän me pärjätäänkään sitten kun tää kurssi loppuu!). Aloitettiin kaukokatselmuksella. Vähän levoton, seisomaan nousuissa tuppasi etenemään. Katseltiin eri palkkausvaihtoehtoja, takapalkka ei oikein toiminut vaan sivupalkka oli ihan hyvä. Näitä mä oon ennenkin pyöritellyt niin mielessä kun treenatessa ja on se vaan hassua - aina kun jollekkin näytän, niin tuo sivupalkat toimii hyvin. Mutta kotona treenatessa ne sivupalkat ahdistaa vaan Sinnaa ja väistää niitä. Hassu.

Treenattavaksi asiaksi tuli vahvistaa sitä etupään paikallapitoa. Etutassut jonkin erilaisen alustan päällä, mistä ne ei saa liikkua tai sitten joku rima tms. eteen. Kallistuin pitämään jotain siinä edessä, kokeiltiin tassuja alustan päällä mutta ei oikein klikannut Sinnan päässä. Rima (tai taiteltu pyyhe) toimii. Ongelmaksi meidän kaukoissa kuitenkin muodostuu seisomisesta istuminen. Sen Sinna tuppaa tekemään taakse ja siitä sitten kun nousee seisomaan niin Sinna on siirtynyt liian taakse. Paljon pystyn pelaamaan sillä että sekä seisomisesta että istumisesta Sinna osaa mennä suoraan maahan sekä taakse maahan, mutta tuota ongelmaa en oikein noilla voi pelastaa.

Kaukojen jälkeen ruutua. Nyt hirmuisesti kaikenlaista treeniä että ruutuun menomatkalla voi olla vaikka mitä. Ja jos menee vallan temppuiluksi, eli hakeutuu lähellä olevien ihmisten, esineiden luo, niin sitten vaan pannasta kiinni ja viedään sinne ruutuun. Vaihtoehtoja ei ole, ruutuun mennään. Tätä sitten koetin treenailla itsekseni kun sunnuntaina hallilla oltiin. Tarkoituksena oli käyttää Maria ja Venniä ruudun matkan varrella olevina häiriöinä, mutta ei tarvittu. Häiriöksi riitti jo ei-ruudun matkan varrella ollut, seinän vierustalla olevat putket. Sinne vaan hujahti. Vaati taas pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä taistella ruudun kanssa. Miten voikin olla että se ruutu toimii muualla, mutta ei sitten kotihallissa? Käsittämätöntä!

Ruututreenin lisäksi tunnaria. Ihan pitoa, sekä hakua. Sitten etsimistä. Kolme tötsää, yhden alla tunnari. Haistelee hyvin, ottaa oman ja sitten pureskelee. Miten voi olla mahdollista, että Sinna osaa hyvin tuoda ja pitää jne. mutta heti kun nenä otetaan käyttöön niin menee pureskeluksi? Vallan ärsyttävää ja niiiiin vaikea saada pois. Onneksi tälle vuodelle ei ole kokeita suunniteltuna...

Merkille meno sentään pelasti tuon sunnuntain treenit. Se oli oikein mallikasta.

Niin, ja käytiinhän me agilitykoulutuksessakin. Ongelmat oli tuttuja (pitkillä, vauhdikkailla suorilla rimojen pysyminen) ja onnistumiset tuttuja. Tiedän mitä Sinna ei osaa ja mitä osaa. Taas tuli muistutuksena että muista pitää kontakti koiraan, mutta silti liikkua eteenpäin. Se vaan on niin pirun vaikeaa...

Pienenä mustana pilvenä meidän muuten niin aurinkoisessa elossa on nyt Sinnan patin patologiset tulokset. Se kasvainpatti oli pahanlaatuinen, mutta onneksi sen laatuinen että leviäminen on harvinaista. Täytyy nyt vaan tarkkailla ja toivoa että uusia patteja ei ilmaannu.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Keskiviikon koulutus

Eilen siis taas reissu Lahteen ja tokokoulutukseen. Ei kyllä yhtään haittaa ajella tuota motaria pimeällä, kun on niin hyvää koulutusta :)

Viikonlopun jäljiltä olin ihan sekaisin koko meidän tokosta. Miten palkata, millä, koska ja muutenkin koko tunnetila tokossa veti ihan sekaisin. Siihen päälle ne varsin epäonnistuneet treenit, niin ei ihme että olin sekaisin. Niitä sitten käytiin läpi koulutuksessa ja keskusteltiin. Lähdetään nyt kokeilemaan sitä että korostetaan sosiaalista palkkaa, sekä annetaan runsasta namipalkkaa. Lelun käyttöä ei jätetä kokonaan pois, vaan sitä vähennetään. Nytkin tehtiin niin että alkukeskustelun aikana Sinna sai jäystää palloa. Mentiin tekemään harjoite, muutama toisto, sitten haettiin se pallo sieltä repusta (mennään hakemaan pallo, Sinna saa leikkiä pallolla) ja annettiin pallo suoraan nenän eteen. Sai jäystää sitä sen aikaa kun mietittiin/valmisteltiin seuraava liike, pallo pois ja reppuun. Tehtiin liike, annettiin pallo. Tällä kertaa se pallo ei vaan ollutkaan niin kiva, vaan Sinna plumpsautti sen takaisin reppuun ja oli silleen että hei mitäs sitten tehdään. Mullistavaa!

Liikkeinä käytiin eilen ruutua ja tunnaria. Ruudun epäilin olevan täysin hajalla ja pah. Sinne se käskystä ampaisi. Haukkuen tosin. Kävi epäilys, että onko mun valmistelu siinä paikalla ollessa (missä ruutu, mennään ruutuun) kuumentavaa. Tehtiin niin että kävelin hieman ikään kuin liikkeen aloitus paikalle, siinä sanoin että mennään ruutuun. Sitten perusasennossa en enää sano mitään. Laitettiin pari namia etutassujen eteen, ei vielä lupaa ottaa. Kun liikkuri ilmoitti "käsky" annoin luvan syödä namit ja lähetin ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Sinna keskittyi niin syöntiin että hukkasi ajatuksen mitä tehdä ja lähti juoksemaan merkkitötsille. Uusinta ja sitten se ruutu löytyi ja se löytyi haukkumatta! Ideana on siis nyt saada se suu täyteen ruokaan ja rauhoittaa ja lähettää ruutuun. Tuntui toimivan, tätä jatketaan omissa treeneissä.

Sinnan mökkilelu päätyi pihlajaan :(

Tunnaria sitten. Ensin tehtiin siten että menin itse keskelle hallia seisomaan. Toiselle seinälle vietiin esteiden sekaan piilotettu tunnarikapula ja mun selän taakse rakennettiin ihan kokonainen tunnari. Lähetin ensin etsimään omaa, etsi hyvin, mutta palautti rouskutellen. Siitä palkkasin, otin sivulle ja lähetin sitten "oikeaan" tunnaripaikkaan. Hyvin huono haistelu. Suu auki kävi jokaisen kapulan, paitsi sen oman. Otti lopulta väärän ja jäi siihen rouskuttelemaan sitä. Eli meillä on ihan todellinen ongelma nyt sen asian suhteen.

Otettiin sen jälkeen yhtä tunnaria siten että se oli piilossa yhden ufotötsän alla. Toi hyvin, rouskutellen. Laitettiin kolme tötsää, joista yhden alla oli tunnari. Edelleen haki hyvin. Sen jälkeen pelkkää yhden tuontia siten, että se tunnaritikku on heittomatkan takana. Namit nenän eteen, liikkurin luvasta lupa namien syöntiin ja sitten pidä-käskyllä tunnarilla. Nostosta uusi pidä-käsky. Hillitsi sitä puremista.

Nyt sitten meillä on kasa uusia tunnariharjoitteita.

- sitä tötsän alta etsimistreeniä (tai sitten metsässä tms. piilottamista). Siinä ei saa komentaa pureskelusta, vaan jee, loistavaa! kehut siitä löytämisestä. Ideana olisi päästä siihen että lopulta ne kehut voi antaa siitä kun on jo lähellä, parin metrin päässä

- yhden tunnarin tuontia pidä-käskyllä, siinä puututaan siihen pureskeluun. Kun alkaa toimia voi lisätä toisen, hajuttoman vierelle

- ja sitten ihan pelkkää pitotreeniä missä sitä ei saa purra yhtään

Näillä eväillä nyt sitten eteenpäin. Harmillista kyllä tuo tunnarijuttu ei nyt pääse heti jatkumaan, sillä Sinnalta poistetaan suupielestä näppylä lauantaina, joten vähään aikaan ei sinne suuhun mitään tikkuja tungeta. Toivotaan kuitenkin että operaatio ei vaadi tikkejä ja suu paranee nopeasti, päästään jatkamaan näitä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kuulumisia treenirintamalta

Meidän tapahtumiin nähden on nyt ollut hiljainenkin päivitystahti. Pitäisi kyllä kirjoittaa aina heti ylös koulutuksen jälkeen mitä kuultiin, jotta kaikki jäisi muistiin. No, katsotaan mitä muistetaan.

Lähdetään kuitenkin liikkeelle meidän agilitykisoista toissa viikon sunnuntaina (siis 26.10.). Koska lähellä on kisat, niin sinne on mentävä. Viis siitä että mitään olla treenattu, sinne vaan mentiin. Oltiin jo aamulla siellä kannustamassa Maria ja Venniä hauskoihin suorituksiinsa ja iltapäivästä oli sitten meidän vuoro. Ykkös-kakkosluokien vaihtuessa hain Sinna jo sisälle halliin ja oltiin nyt siellä tässä meidän uudessa kurissa. Ja hemmetti. Enpä olisi uskonut että Sinnan kanssa joskus oltaisiin kisoissa kisakentän vieressä, Sinna nätisti paikallaan pötkötellen. Sama jatkui radalle mentäessä, oli kivaa kun koira oli täysin käsissä. Oma luotto ei vaan riittänyt siihen että pysyy paikallaan lähdössä ja rauhallisen alun sijaan kutsuin nopeasti ja tietenkin se ensimmäinen rima tippui. Muuten koko rata oli aivan älyttömän hyvää menoa, kiva että on ohjattavissa oleva koira ja yhteistyö pelasi. 10 virhepistettä yhteensä, tuo eka rima ja sitten radalla yksi rima. Mutta hirmu kivaa oli!

Agilityrataa katselin jo maksien aikana että ei ole meidän rata. Olisi pitänyt olla kontaktit kunnossa ja ne ei ole tällä hetkellä. Juoksukontakteja ollaan tehty ja koetin sitten rääkyä pysähdystä. Sekasin meni pieni koira ja päädyttiin väärälle esteelle. Hyllyteltiin aika rattoisasti muissakin paikoissa, nyt oli pasmat niin sekaisin. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä.

Viime keskiviikkona sitten taas Oilin opissa. Ei ollut jotenkin yhtään meidän päivä. Keli oli aivan karsea, ajaa sai varovasti. Itselläni on fyssari aina keskiviikkoisin töiden jälkeen ja nyt olin poikkeuksellisen väsynyt sen jälkeen. Normaalia lämppälenkkiäkään ei jaksanut kävellä, oli niin puhditon olo. Halliin mentiin totutusti "uudella" tavalla, vierellä kontaktissa. Sen jälkeen Sinnan pitäisi mennä käy siihen-käskyllä maahan makailemaan, kun itse vaihdan kenkiä, riisun takkia, laitan treenitaskua jne. Mutta eipä käynyt. Mikään käsky ei mennyt perille, Sinna vaan jurnutti. Jouduttiin käymään aika kova keskustelu että maahan meni. Tosi harmi aloittaa treeni tollaisella...

Otettiin ensimmäisenä sitten tunnaria. Sinna hakee nätisti, mutta sivulle tullessa järsii. Koska ollaan niin pitkään tuota tahkottu, niin otettiin sitten vähän kovemmat otteet käyttöön. Sinna eteen istumaan ja kapula suuhun (vasta luvan saatua!). Mikäli jäystää, niin kevyesti kuonosta kiinni. Vapautetaan kun pitää nätisti. Aluksi Sinna laittoi kovastikkin vastaan ja tälläiselle kukkahatulle tilanne oli vallan kamala. Kuitenkin parin toiston jälkeen Sinna piti tosi nätisti tunnaria suussa, kesti samalla silittelyä päästä. Koitetaan nyt saada se järjetön pureskelu tällä tavalla kuriin.

Sitten ruutua. Ensin näytettiin mitä ollaan tehty. Sinna juoksee sisään, reagoi hitaasti jes-käskyyn ja reagoi kunnolla vasta maahanmenoon. Vähän pelastelu meininkiä, sen sijaan että koira tietäisi tarkkaan missä se ruutu on. Siispä erillistä ruutu treeniä siten, että Sinna jäi istumaan ruudun ulkopuolelle, itse menin ruutuun ja kutsuin ruutu, siitä ohjasin oikeaan asentoon. Kehua hyvä ruutu, hieno ruutu ja poistuin itse sieltä vaivihkaa. Siinä kohtaa koiran kuuluisi vähän vilkuilla että missäs sitä ollaankaan, Sinna teki sen vasta toisella kerralla.

Sitten alettiin hioa siihen jes-käskyyn reagoimista. Lähetys ruutuun, jes-käsky ja samantien juoksu koiran luokse ja megapalkka. Terävöityi hyvin. Huonona juttuna sitten Oili huomasi Sinnan haukkumisen. Lähtiessään pari terävää haukkua ja sitten hiljaa ruutuun. Siihen pitäisi nyt puuttua.

Ja tuota haukkumista sitten käsiteltiinkin lauantaina Korrin Pekan koulutuksessa. Aloitettiin ohjatun opiskelemisella. Tehtiin ihan "kisanomaisesti", tosin opastin Sinnan vielä siihen merkille. Haki hienosti oman, mutta siinäkin haukkui. Siitä päästiinkin sitten sopivasti keskusteluun koiran mielentilasta tokon aikana. Pureuduttiin mun palkkaamiseen, käytökseen. Sitä nähdäkseen Pekka halusi nähdä miten toimin kokeessa. Tehtiin kolme lyhyttä ALO/AVO liikettä kisanomaisesti. Tuttuun tapaan kehuin hillitysti liikkeen jälkeen, sitten seuruutin seuraavaan kohtaan. Sinnasta oli oikein nähnyt, kuinka se vaan patosi intoa sisäänsä, kun odotti kunnon palkkaa, hyppi jopa lelutaskulle. Eli reippaampi palkkaus sosiaalisesti. Harjoiteltiin semmoista että liikkeen jälkeen levitän kädet, astun taaksepäin ja hieno koira, loistava koira! Saa hyppiä vastenkin. Siitä sitten jollain lähelläpysymiskäskyllä siirrytään seuraavan liikkeen alkamiskohtaan.

Ohjatun noudon kapulalle haukkumista koetettiin estää siten että olen lähempänä kapulaa - ei toiminut. Laitettiin lelu matkalle, jolloin Sinna joutui miettimään tarkasti mitä on hakemassa - toimi sen verran, että kahden haukahduksen sijaan tuli yksi. Alettiin sitten miettiä että jospa vika on kokonaan siinä tokon tunnetilassa. Ihanne olisi, että ennen treenejä heittelisi lelua oikein paljon, väsyttäisi sen suurimman riehakkuuden. Ongelma tuossa on vaan se, että Sinnahan ei tuo lelua vaan jää sitä jäystämään. Itseään palkkaava koira on hyvä asia - tärkeintähän on että koira on tyytyväinen. Mutta onko Sinnan pallon jäystäminen kuitenkin "huumetta", jota on vain saatava lisää? Siihenhän Sinna ei väsy ikinä. Tästä lähdettiin miettimään josko jonkinaikaa testattaisiin nyt sitä, että tokoillessa palkkana olisi vain namit ja sosiaalinen palkka. Muuttuuko se mielentila? Estetään niitä hetkiä jolloin Sinna patoaa itseensä energiaa. Lisäksi läksyksi tuli opettaa joku ei-tokoliike pelkällä sosiaalisella palkalla.

Tätä tunnetilaa pohdiskelin itsekseni sitten loppuillan ja sunnuntaina kun mentiin Marin kanssa hallille niin tarkoituksena oli pureutua siihen lisää. Harmi vaan että koko treeni meni niin persiilleen että olisi kannattanut jäädä kotisohvalle nyhjäämään. Ensin tunnarinpitoa, no se meni hyvin. Sitten ufomerkille lähetystä, tarkoituksena naksutella sitä oikeaa merkkipaikkaa. Ja jestas että oli vaikeaa, pitkästä aikaa Sinna söi merkkiä, lätki sitä tassulle ja pahoinpiteli muuten vaan. Oli tosi vaikeaa löytää se oikea kohta, mikä on hienosti ollut jo esillä pitkään.

Siitä sitten ruutua treenaamaan. Ensin muutama kerta siten että näytän paikan ja sitten lähetystä. Muutama kerta meni nätisti ja sitten koko pakka alkoi vaan hajoamaan. Ensin Sinna alkoi hakeutua ruudun vasemman takakulman merkin taakse. Tosta noin vaan. Kun se ei kelvannut, niin sitten hilpastiin ruudun oikean etureunan ohi ja pois ruudusta, takana olevian esteiden sekaan. Ihan älytöntä menoa, ei mitään järkeä. Se oikea paikka ei vaan löytynyt sitten millään. Hetki taukoa, jolla mietin että pakkaanko koiran autoon ja kotiin. Kunnon itkupotkuraivariolo. Mutta ei, mentiin takaisin vielä sinne ruutuun. Muutama näyttö, läheltä lähetys, oikeasta kohdasta naksautus. Äärimmäisen vaikeaa, mutta kyllä se sieltä löytyi. Se vaan että Sinna ei enää mennyt sinne ensimmäisellä käskyllä. Ja haukkui, haukkui ihan hirveästi. Että kivat sille treenille. Joskus vaan pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa. Nyt me sitten koetetaan ottaa rennosti tässä muutama päivä, agiliitää ja pitää hauskaa. Katsellaan tokoa sitten taas keskiviikkona.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Korvat kuulolla

Viime keskiviikon koulutuksen jälkeen ollaan lähes päivittäin nyt treenattu sitä kuuntelua. Fyssarin jälkeen oli to-pe vapaana, mutta lauantaista lähtien joka päivä treeniä. Lauantaina Sinna yllätti mut osaamalla jo ekalla kerralla pysähtyä hienosti. Selvästi oli pari päivää miettinyt että mitä me viimeksi tehtiinkään. Tiistai-iltana agilitytreeneissä oli meillä kunnon ilonaihe - Sinna juoksi agitreeneistä kuumenneena (ja esteiden seassa!) sinne lelulle ja pysähtyi niin kuin pitikin. Voi vitsi kuinka pätevää.

Eilen sitten oli taas koulutuspäivä. Halliin mentiin sisälle hallitusti sivulla, omaa vuoroa odotettiin käy siihen-käskyn alaisena. Siitä sivulla seuraten treenialueelle, missä otin sitten vasta manttelin pois päältä. Näytettiin ensin meidän viikon harjoittelun tulos - toimi. Kerran Sinna possuili menemällä lelulle asti, mutta huomasi samantien että hitsi, ei näin pitänyt tehdä. Huomaa että palkanvaihto ja eri treenipaikka vaikuttavat. Vaikka tämä treeni oli hyvin palkitsevaa, ei sitä kannata tehdä usein. Vain silloin, kun tuntuu siltä että Sinna on räyhäasenteella korvat tukossa. Nythän Sinna oli aivan eri koira kun viime viikolla. Oli hyvin kuulolla, tarkkaili jatkuvasti mua "mitä tehdään nyt!" ilmeellä. Aika siistiä :)

Katsottiin sitten seuraamista, se kun viimeksi oli semmoista puolihullua sähläämistä. Ensimmäisenä sain huomautuksen että liikkeestä seisomisessa otan askeleen vasemmalle. Veikeää, en oo ite tajunnut. Sen jälkeen tehtiin pari kertaa niin että pysähtymisessä astunkin oikealle, jolloin Sinna joutuu itse korjaamaan paikkaa. Lisäksi pysähtymisissä Sinna ei ole tarpeeksi nopeasti tulossa perusasentoon, vaan päätyy pari askelta eteen, josta korjaa sivulle. Sitä lähdettiin korjaamaan siten että tein äkkipysäyksiä ja Sinna mennessä eteenpäin heti äpäp-kielto. Kehu oikeasta paikasta ja uudestaan liikkeelle. Eli ideana se että saadaan "käräytettyä" koira väärin teosta ja korjattua oikeaan. Toimi, Sinna alkoi korjata koko seuraamispaikkaa, oli vielä aktiivisempi ja pysyi kartalla mun pysähtymisistä. Seuraamisharjoite kotiläksyksi.

Luoksetulon pysäytystä. Tässä kohdin pohdin sitä että onko meidän luoksetulon pysäytyksen toimimattomuus johtunut kuunteluongelmasta, mikä on hyvinkin mahdollista. Katsottiin tilanne, kun mietin käytänkö ääntä vaiko käsimerkkiä (käsimerkki siis normaalisti) niin ohjeeksi tuli molemmat. Mahdollisimman vahvat avut, jotta treeneissä aina koira pysähtyisi varmasti. Ja huomasi että ollaan treenattu sitä kuuntelua, sillä Sinna pysähtyi hienosti. Huomasi että oli sen verran epävarma että kun kehuin niin hiipi eteenpäin - mä olen niin vahva palkka. Takapalkkaa kannattaa siis käyttää paljon. Enemmän kuitenkin aina läpijuoksuja ja vähemmän pysäytyksiä. Tyyliin kaksi läpijuoksua - pysäytys - kaksi läpijuoksua. Saatiin myös ohjeet pysäytysleikkiin, mikä kannustaa koiraa aina juoksemaan kohti. Eli heitetään nami, kutsutaan, heitetään nami taakse. Käännytään ja kutsutaan taas, heitetään nami taakse. Välillä sitten se stoppaus siihen väliin. Muistettava tarkasti vapautus ja stoppaus käskyt. Tuon tapaista treeniä ollaan tehty aiemmin, mutta niissä tavoitteena on ollut se pysähtyminen, tässä tavoitteena se iloinen kohtijuoksu.

Lopuksi oli puhetta että ensi viikolla sitten tunnaria ja ehdin jo kehua että kyllä Sinna osaa pitää nätisti tunnarikapulaa. Piti sitten näyttää ja kapula laitettiin päreiksi. Hitsin vitsi, tuokin sitten katosi tässä kesän aikana. Nätisti pitäminen siis tämän viikon kotiläksynä myös, katsotaan saako sen kanssa yhtä hyviä onnistumisia.

Koska kamera on ulkoillut niin vähän ja teksti ilman kuvia on tosi puuduttavaa, niin täytekuvina on nyt keväisiä vanhoja kuvia :)

torstai 16. lokakuuta 2014

Korvat kuulolle

Viime viikonloppuna tokotreeneissä sain taas muistutuksen siitä että miksi toko on niin kivaa - siinä on aina jotain uutta pohdittavaa. Olen jo pitkään miettinyt Sinnan merkille menoa, kun se on vähän semmoista diipadaapa-menoa ja kierrossa ympärillä olevan kyttäilyä. Tuossa kyttäilyssä se ei kuuntele sitten käskyjä jolloin se pysähtyminen tulee liian myöhään, merkin jäädessä oikean kyljen kohdalle. Ärsyttää tuommoinen haahuilu ja aloin sitten naksuttelemaan merkkiä siten kun Sinna pentuna teki. Eli merkki-käsky tarkoittaa sitä että pitää hakeutua merkin taakse. Ja tällälaillahan se onnistuu, Sinnalla on the tehtävä ja suorittaa sen innoissaan.

Mutta niin. Tuo haahuilu ja ympäristön tarkkailu. Sitä alettiin nyt hinkkaamaan Oilin kurssilla. Olin etukäteen ilmoittanut ongelmaksi sen meidän yhteisen kuplan katoamisen tänä kesänä ja siihen löytyi aika hyväksin syy. Sinna oli ääri-innoissaan kun mentiin koulutukseen, takana pari löysempää päivää kun flunssaisena en ole pystynyt tarjoamaan sitä lenkkimäärää minkä olisi tarvinnut. Mietittiin että miten saadaan ongelma näkyviin, aloitettiin seuraamisella. Sinna teki semmoista pomppivaa, innokasta seuraamista. Itse olin aika tyytyväinen, kunnes tehtiin peruutusta ja käännöksiä. Tarkkuus puuttui, Oilikin sanoi että tekee vähän vasemmalla kädellä, ei keskityä.

Seuraavaksi näytettiin ruutua. Juoksi banaanina sisään, mutta meni oikeiden tötsien välistä. Pysäytyskäskystä hiljeni, mutta ei reagoinut välittömästi maahan-käskyyn. Vähän semmoinen joojoo, mä nyt eka tsiigailen ympäriinsä ja sitten vasta tottelen. Kuuntelematon piski. Samaa näytettiin merkillä, tosin se oli esimerkkinä vähän huono kun ollaan laitettu koko juttu uuteen uskoon.

Teemaksi Sinnan kanssa siis lähti kuunteleminen, hallinta. Piti heittää pallo, Sinnaa pannasta pitäen ja laskea sitten pallon perään. Pysäytys käskyllä ennen palloa, no ei pysähtynyt. Tässä kohtaa tuli puhetta siitä minkä olen ennenkin kuullut, pitää olla käskysana millä koira pysäytetään ettei jää junan alle (eli kuvitellaan kohta missä se juna kulkee). Mun koirat on jääneet monesti junan alle...

Koska pallo oli niiiiin kiva, otettiin narulelu joka kenties saattaisi olla vähemmän kivempi. Käytiin jättämässä se maahan, vein Sinnan kauemmas istumaan. Menin itse lähemmäs lelua. Vapaa-käskyllä vapautus ja käskyllä pysäytys ennen lelua. Ensimmäisillä kerroilla jouduin ihan fyysisesti pysäyttämään Sinnan, sitten alkoi korvat olemaan vähän kuulolla. Pysäytyksestä kehu ja sitten kun huomio on täysin mussa niin vapautus sinne lelulle. Tätä treeniä nyt kovasti ennen seuraavaa kertaa.

Lisäksi kotiläksyksi tuli opetella pötköttely-käsky. Eli ideana se, että aina treeneihin/kokeeseen tultaessa Sinna on aina käskyn alla ja ennen omaa vuoroa sitten pötköttelee. Harjoittelut aloitetaan kotona, mietitään käsky millä Sinna makoilee paikoillaan niin kauan että tylsistyy. Sinnan elämästä tehdään nyt siis kurinalaista ja tylsää :)

Mä olen aivan innoissani näistä harjoitteista, voi että kun olisi aiemmin tajunnut. Sen takia meillä hajosi pakka ylemmissä luokissa, kun liikkeiden itsenäistyessä Sinna ei enää kuunnellut vaan valitsi itse tekemisensä. Nyt Sinnalle korvat kuulolle, siinä meidän tämän syksyn teema!

Keskiviikon ahkeran kouluttautumisen jälkeen koitti eilen sitten rennompi päivä. Molemmilla koirilla hoidot, Milja pääsi ensin akupunktioon ja Sinna fysioterapiaan. Milja oli vähän köpö etujalasta, liekö venäyttänyt sen kotona riehuessa. Selkä oli myös jumissa. Onneksi nuo kaikki hoituvat kätevästi akuneuloilla. Sinnallakin selässä oli vikaa, samoin myös oikean jalan si-nivel oli himppasen jumissa. Kuitenkin pysynyt hyvässä kunnossa, ei kauheasti korjattavaa. Semmoista perusSinna jumia. Mutta molemmissa näkyneet pienet selkäjutut on kyllä täysin mun vikaa. Me asutaan niemessä, jossa tuulee todella pistävästi. Jotenkin en vaan ole aloittanut vaatettamista tuulta vastaan ja kun molemmat on kylmänherkkiä niin kyllähän se näkyy. Nyt kaivoin esiin tuulitakit, enää ei palella!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Treenejä

Me ollaan treenattu! Pitää ihan itsekin ihmetellä tätä aktivoitumista, nyt maistuu taas treenaaminen. Ohjatut treenit jätettiin vielä tiistaina välistä, mutta torstaina käytiin itsenäisesti katsomassa mitä agilityyn kuuluu. Olin ennakkoon miettinyt että sitä juoksu A:ta pitäisi treenata, mutta kun A oli nostettu sivuun niin en alkanut sitä sieltä rempomaan (enkä kyllä olisi saanutkaan sitä). Sen sijaan treenattiin ihan hirmuisen kivaa rataa, mikä siellä oli vapaana. Ensimmäisellä harjoituskerralla rullasi oikein hyvin, sitten jäätiin jumiin muutamaan kohtaan. Lähinnä tökkimistä aiheutti oikea mielentila, Sinna oli vähän rälläystuulella niin olisi mennyt jotenkin tosta noin vaan. Rauhoituttiin, selvensin ohjauksia ja kas, silleenhän se asia sitten meni taas eteenpäin.Juoksupuomi oli aika hankala radan jatkon kannalta, mutta siitäkin selvittiin sähläten. Noita pitää kyllä nyt treenata, kontaktit tehotreeniin! Samoin kun takaaleikkauksetkin. Mutta kivat pikku treenit oli.

Viikonloppuna Sinna pääsi sitten pellolle juoksentelemaan kumpanakin päivänä, Venni oli mukana juoksuttamassa. Minä fiksuna laitoin risat kengät lauantaina jalkaan ja jalat oli märät jo alkulenkistä. Jatkettiin pellolta vähän metsänkin puolelle, mutta mun märkien jalkojen takia tehtiin lyhyin lenkkivaihtoehto siellä.

Everybody was Kung Fu fighting!

Sunnuntaina pysyttiin pelkästään pellolla, samalla kamerat saivat myös ulkoilutusta. Sinna oli varsin hieno, meni aika lähelle joutsenparvea mutta ei reagoinut niihin juuri mitenkään. Tosin veikkaan että se joutsenen kakka oli niin kiinnostavaa ettei tajunnut koko lintuja... Tällä kertaa mullakin oli jo ehjät kengät jalassa niin päästiin kuivin jaloin kotiin.

Pari tuntia kotona lepoa ja sitten lähdettiin tokotreeneihin. Itse olin juuri ollut ulkona syömässä, joten päiväunet olisivat olleet kutsuvammat. Lisäksi mun treenikamat olivat toisaalla, joten aivan kädetön olo. Sinnakin oli selvästi vielä naatti aamu-ulkoilusta, joten hyvin helpot treenit tehtiin.

Teemana pidin kuuntelua, ympärillä oli monta erilaista merkkiä ja koiraa. Alkulämppänä tehtiin perusasentoa ja luopumista posken vieressä olevasta namista. Se alkaa muuten toimia! Ollaan sitä kotona jonkin verran tehty ja nyt ulkona, kehitys on viikossa ollut varsin positiivista. Siitä siirryttiin sitten kaukoihin suoraan pitkällä matkalla ja Sinna taisi tehdä elämänsä kaukot. Selvästi rauhallinen mielentila sopii Sinnan kaukoihin, sen kun saisi silloin kun sitä energiaa on enemmänkin.

Marin tumppu koki rankan kohtalon

Kaukojen jälkeen merkin kiertämistä, se on yllättävän huono. Tai ei se itse kiertäminen, vaan se pysähtyminen. Sinna kiersi sitä merkkiä hitaasti, selvästi käytti sen kääntymisen muiden tarkkailuun. Toi pitää nyt ottaa tarkkailuun, tekeekö sitä vireämpänä. Jouduin lyhentämään matkaa että sain pysähtymisistä napakoita, tuppasi olemaan vähän "joo, joo, kyllä mä kuulin mutta kun ei vielä"-tuulella.

Siitä sitten luoksetulon pysähdykseen, kisanomaisesti. Seisoi käsimerkistä! (wuhuu), maahanmenokäskyllä seisoi ensin ja toisella maahan. Toinen luoksetulo palloheitolla seisomisesta. Joskus se aurinko paistaa risukasaankin, ehkä me saadaan se seisomaan pysähdys vielä kuntoon.

Sinna voitti!

Ruutuun yksi lähetys, juoksi suoraan sinne, mutta ei sielläkään reagoinut siihen käskyyn vaan jäi haistelemaan maata. Huomautin ilman suurempaa vaikutusta. Vähän jotenkin väsynyttä tunnelmaa? Lopuksi ihan kuuntelutreeniä, lähetin kiertämään merkkiä, pysäytin kädellä, muutama kaukovaihto, takaisin kiertämään. Vähän jäi kiinni kauempana olevaan kassiin mutta teki kyllä nätisti, vähän hitaasti. Väsymys painoi selvästi, mutta teki silti tarkempaa työtä. Nyt vaan kuuntelutreeniä lisää kehiin ja koetetaan saada ulkopuoliset häiriöt meidän kuplan sisältä pois.

Miljan viikonloppuun on kuulunut vaan vanhuksen touhuilua. Ruokavalion vaihdos on tehnyt selvästi hyvää ja nyt vatsa voi paremmin. Hauska huomata että joissain asioissa vanhukset taantuvat pentutasolle - Milja on alkanut ilmoittamaan nälästä tulemalla päälle. Mikäli olen makuuasennossa, niin se jysäyttää kyynäränsä rintakehän päälle. 20 kilonen koira tuntuu aika ikävältä siinä.. Samaa Milja teki siis nuorempana :)

Milja <3 syksyn värit

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tokossa koulutusta ja agilityssä ralleilua

Pitkästä aikaa hieman aktivoitumista meillä. Lauantaina oli staffiyhdistyksen järkkäämä tokokoulutus Lahdessa, kouluttajana Marko Vuorenmaa. Pitkään pähkäilin että mitä liikkeitä siellä ottaisi ongelmaksi - me kun ei olla nyt treenattu kunnolla niin ei ole järkeä lähteä näyttämään mitään liikettä.

Päätin ottaa ensimmäisen kierroksen ongelmaksi Sinnan ääntelyn kaukoissa. Sitä ilmenee aina välillä omalla hallilla treenatessa, ei onneksi kisoissa. Kuitenkin semmoista mihin haluaisin puuttua, mutta en tiedä miten (kiellosta lopettaa kaiken tekemisen). No, ääntelyä päästiin näyttämään mutta ei ihan sitä mitä piti :D Sinna oli aivan järjettömän energinen, vinkui ja mölisi kokoajan, oli enemmänkin sen oloinen että hei nyt tehdään jotain, anna käsky, nyt heti samantien.

Katseltiin sitten erilaisia harjoituksia millä saada hieman kuulolle ja rauhoittumaan. Ehdottomasti vaikein oli se, että oli itse polvillani, Sinna perusasennossa vieressä. Siinä Sinnan piti pitää muhun kontaktia, kun samanaikaisesti pidin naminyrkkiä Sinnan pään vasemmalla puolella. Vaikeaa! Mähän oon pentuaikana skipannut koko nami kädessä-vaiheen, joten toimintakyky katosi samantien kun nami ilmestyi. Tätä pitääkin treenailla nyt kotona.

Tauon jälkeen oli yhteistreenit, missä tehtiin pari erilaista häiriö- ja paikallaoloharjoitusta. Sinna käyttäytyi juuri niin kuin pitääkin noissa tollaisissa, eli ei ongelmaa. Siinä vaiheessa kun laitettiin neljän staffin peput neliöön melkein vastakkain, Sinna osoitti vähän jännitystä mutta ei siinäkään mitään ongelmaa ollut.

Toisella kierroksella käytiin sitten läpi ohjattu nouto. Noloa, mutta sitä me ei olla treenattu yhtään ja olen halunnut siihen ammattilaisen neuvomaan miten lähdetään opettamaan. Koska nouto on tuttu, joten heti kapuloille. Aluksi sitä haettavaa kapulaa korostaen, mutta samalla myös sitä keskimmäistä kapulaa esiin tuoden. Samalla erikseen merkki treeniä. Voisin kuvitella että tää liike tulee Sinnalle kyllä kasaan nopeasti, pitää yrittää vaan itse olla oikomatta liikaa.

Oli kyllä tosi kiva päivä, hienointa oli se että koko koulutus oli täynnä staffeja! Kymmenen hienoa tokostaffia, oli ilo ja nautinto seurata sitä touhua.

Sunnuntaina sitten vähän extempore nappasin Sinnan mukaan hallille agiepiksiin. Ensimmäisenä oli putkiralli, joten ilmoitin Sinnan sinne formuloimaan. Ensimmäinen putkiralli meille ja voi vitsi oli hauskaa. Radan oppiminen oli yllättävän haasteellista, mutta kyllä se päähän jäi. Sinna teki puhtaan radan nopeimmalla ajalla joten voitto kaiken kivan päälle.

Viikonlopun jälkeen on semmoinen olo että nyt vaan treeniä alle. Tokon suhteen sitä saadaankin kun ilmoittauduimme kuuden kerran tokokurssille Oili Huotarin oppiin, mutta eiköhän me agitreeneihinkin ilmaannuta. Ensimmäinen hallikoekin on vähän jo kiikarissa ;)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Agilitykuulumisia

Meille ei tänne treenirintamalla ihmeellisiä kuulu, ei yksinkertaisesti ole nyt ollut aikaa ja energiaa. Mutta kuitenkin parit kisat ollaan käyty juoksemassa vähäisellä treenimäärällä, joten niistä voisi raportit kirjoittaa.

Myrsky repi puita.

Mikkelissä kisailtiin 16.8., kaksi rataa kakkosluokkalaisille. Tuomarin Henri Luomala. Tavoitteena oli tulokset molemmilta radoilta, mutta siihen ei tällä kertaa päästy. Ensimmäinen rata näytti tältä. Nelosesteen jälkeen olisi ollut oikein sopiva matka putkelle, mutta onneksi Sinna on niin keppivarma, kepit-huudosta sujahti oikein nätisti kepeille. Hylky tuli sitten 10-hypyn jälkeen, kun kirmasi siitä onnellisena pienenä possuna puomille. Oli ainakin hauskaa. Muuten rata oli ihan kaamea, rimoja tippui ja Sinna kaahotti.

Iloinen pieni eläin.

Seuraavalle radalle odotin vähän enemmän käsissä olevaa koiraa ja niin se olikin. Rata oli tämmöi. Harmi vaan, että en osannut odottaa Sinnan olevan niin kovin ohjauksessa mukana ja kun tiukasti käskytin sen A:n jälkeen hypylle, se hyppäsi sen suoraan. Ajattelin että putki vetäisi joten pitää käskyttää ja sillä vedin sen liikaakin sivuun. Loppu rata meni vallan hienosti, tosin muurin ohi juostiin kun oma ohjaus petti siinä kohtaa. Yhtään rimaa ei tippunut, siitä saadaan olla ylpeitä!

Viime viikonloppuna oli sitten meidän oman seuran kisat täällä Heinolassa, osallistumista mietin kyllä pitkään mutta oli se sitten pakko. Viimeksi olen päässyt kisaamaan omiin kisoihin 2007 Miljan kanssa, joten ihan pelkästään sen takia oli pakko :) Tuomarina Johanna Nyberg, kaksi varsin mukavaa rataa. Sinna oli kentälle tuodessa aivan kuumana, olisi vaan halunnut radalle. Eka rata lähti varsin kivasti, rimoja tippui semmoisissa kohdissa missä tiesinkin tippuvan - takaaleikkaukset on siellä treenattavien asioiden listalla. Kokonaistuloksena 20 virhepistettä (2 rimaa, A:n alastulo ja pituuden palikoiden kumoaminen). Varsin rälläysrata, mutta hei, me voitettiin sillä! Osallistujia ei ollut kuin kolme ja me oltiin ainut joka tehtiin tulos. Ja tavoitteenahan meillä oli tulos ;) Lisäksi oli kiva saada ensimmäinen ykköstilan ruusuke. Ollaan ennenkin voitettu kisoja, jopa nollatuloksella, mutta ei olla saatu ensimmäisen sijan ruusuketta. On se hieno.

Iloinen vähän isompi eläin.

Toinen rata ja Sinna ei ollut yhtään enempää käsissä. Oma olo oli aika huono, fiilis puuttui. Sinna karkasi lähdöstä ja siitä se alamäki alkoikin. Hylly heti alkuun ja se rata oli niin luvattoman huono että olisi pitänyt keskeyttää. Itseäni ei huvittanut ohjata, huidoin vaan sinne tänne. Loppusuoran Sinna sentään pinkoi hienosti. Mitä tästä radasta opimme? Sinne on turha lähteä räpeltämään jos tietää että nyt ei kykene.

Treenattavien asioiden lista on nyt pitkä. Mutta ihan kivaa silti kisoissa oli, me käydään niissä kun se on hauskaa vaihtelua.

Milja puomilla.

tiistai 12. elokuuta 2014

Epäonnistumisesta onnistuminen

Tokon sm-kisojen jälkeen vannotin että enää ei kuumalla tokoilla. Kun ei kestä niin ei kestä. No meillähän oli sitten paikka varattu Schapendoesten erkkarin yhteydessä olevaan tokokokeeseen, minne osallistumisen järkevyyttä ehdin miettiä kyllä ihan viimeiseen yöhön asti (yöllä kun nukkuu kolmen tunnin yöunet, niin sinne väliin mahtuu paljon miettimistä!). Kelin ei pitänyt olla kuuma, meidän luokka alkoi heti aamulla 9.30, voisi siis oikeasti onnistua! Treenitkin ovat menneet ihan hyvin, se vähä mitä ollaan treenattu helteiden kestäessä ja kestäessä.

Koe oli nurmikentällä, viilentävän järven vieressä. Lämpöasteita oli se +21, eli ei siis paha. Foreca kuitenkin näytti ilmankosteudeksi 68%, joten ihmekkös mulla oli hieman nihkeä olo. Sinnan nesteytys oli aloitettu jo lauantai-iltana, joten kaikkemme tehtiin etukäteisvalmisteluja.

Siellä on pieni nenä

Paikan päällä Sinna oli reipas, autolta koealueelle mennessä roikkui remmissä. Koe aloitettiin yksilöliikkeillä, meidän vuoro oli toisena. Siinä odotteluaikana kävin läpi nopeasti tunnarikapulan tuonnin, kaukot sekä luoksetulon pysähdyksen. Sen jälkeen vaan käskin maata paikallaan, minkä tekikin. Tosin ei siten kun olisin toivonut, vaan hetken normaalisti maattuaan kippasi selälleen ja hinkutteli hetken siinä - sillä oli kuuma. Tuota Sinna tekee kotipihalla kun on hiki. Siinä vaiheessa alkoi jo sitten oma tuskanhiki valua, hittoako me siellä tehdään mitään.

Yksilöliikkeet alkoivat liikkeestä istumisella. Hieman väljää seuraamista, mutta hyvä istuminen. Arvosana yhdeksän. Sen jälkeen oli ruutu, mikä olikin veikeä. Sen lisäksi ettei muuten oltu treenattu ruutua nurmialustalla (oho), tuli yllätyksenä se että ruutuun meno matkalla voi olla vaikka hyppy. Hyppy oli siis pari metriä ennen, pari metriä sivussa. Käskin ruutuun, Sinna lähti iloisesti kohden, kunnes bongasi hypyn ja lähti sinne kääntymään. Huusin uudestaan ruutuun, niin laittoi isomman vaihteen silmään ja meni ja hyppäsi sen hypyn. Kutsuin sieltä pois hyvin tyytyväisen oloisen pienen porsaan :D Toi asia menee kyllä treenilistalle, vaikken ole koskaan missään kokeessa nähnytkään tollaista tilannetta, siis että hyppy on noin lähellä. Se voi olla, joten nyt treenataan sitä ruutuun menoa että ympärillä on kaikkea hypystä pieniin vihreisiin miehiin. Ihan kaikkea.

Ruudun jälkeen kaukot. Nyt alkoi hikisyys näkyä. Toisella käskyllä maahan, toisellä käskyllä istumaan. Muuta ei tehnytkään, kun sitten sen viimeisen maahanmenon. Makasi vaan kita ammollaan voimakkaasti läähättäen ja vilkuili ympärilleen. Tämän jälkeen oli seuraaminen ja ilmoitin tuomarille että seuraamisen jälkeen keskeytetään. Tehtiin seuraaminen, mikä oli ihan jees, väljät käännökset ja innoton, mutta teki kuitenkin reippaasti. Arvosana 8,5, kiitin tuomaria ja juostiin kehästä rantaan leikkimään. Superpalkka.

Mulla meni pitkään siihen, että pystyin vakuuttamaan itseni siitä että keskeyttäminen on ok. Ja nyt on semmoinen olo että se oli maailman paras ratkaisu. Sen sijaan että oltaisiin rahjustettu koe läpi aivan surkealla meiningillä, lopetettiin siihen minkä tiesin onnistuvan ja siitä Sinna sai palkan. Kuumuudensietokyky kun nähtävästi on Sinnalla noin surkea, niin en mä ala vaatimaan sitten jaksamista. Ainakin mulle tuli parempi mieli tosta ratkaisusta ja luulenpa että niin Sinnallekin. Muista viis.

Oltaisiin saatu vielä osallistua lopun paikkikseen, mutta jätettiin se väliin kun olin ehtinyt antaa sen palkan ja ruuankin autolla. Sen sijaan otin kisakirjan, kiitin ja lähdettiin ajelemaan kotia mutkan kautta. Käväistiin Porvoossa rannassa lounaalla ja jossain siinä Porvoon lähellä olevalle hiidenkirnuilla. Kiva pieni kesälomareissu, illalla oltiinkin koko sakki aivan väsyneitä. Paitsi tietenkin Milja, joka oli kotona odotellut ja valmis leikkimään. Toisaalta Milja on tyytyväinen siitä kun saa olla lähellä niin nukuttiin sitten yhdessä päikkärit.

Että tämmöistä tänne. Huonoa koetta lukuunottamatta meillä on ollut oikeestaan ihan normaalia. Molemmat parantui tulehduksistaan, ollaan uitu, löhöilty, harrasteltu. Kuumuus on vaivannut ja kotona koirat tuntuukin viihtyvän paljon tuulettimen edessä. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla liikutaan, päivä keskitytään pysymään viileänä. Nyt onneksi helteet tuntuu hellittävän, pystyy jo ihan normaalielämäänkin. Ei tätä lomaa oikein ole mukava viettää sisällä kuumuutta pakoillen :D

Kuvat on Sinnan ja Vennin uimareissulta meidän mökiltä. Miljaa on tullut harmillisen vähän kuvattua, pitää se seikka korjata ihan pikapuoliin. Nyt kuitenkin masentavaa tekstiä elävöittää vähän iloisemmat kuvat.

Venni ihmettelee hullua.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Pakkolomalle

Helteet sen kuin jatkuvat, mutta viime viikolla ei annettu niiden vielä vaikuttaa tekemisiin. Tiistaina käytiin hallilla treenaamassa juoksupuomia sekä hyppytekniikassa painon siirtoa. Juoksupuomi alkaa olemaan hyvällä mallilla, nyt lisäsin yhden hypyn puomin päähän ja hyvin menee. Muuta agilityä ei pitänyt tehdä, mutta sitten kun katselin kivasti laitettua rataa niin oli pakko treenata vähän keppikulmia. Tuli jälleen todettua että kepit Sinna osaa.

Torstaina sitten ihan agilitytreenit. Oli siedettävän lämmin ilma, pystyi tekemään pikkupätkiä. Rata näytti suurinpiirtein tältä:

Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui tuo 5-6-7. Koska en ehtinyt sinne tekemään sokkaria, niin mentiin sitten takaaleikkauksella ja sehän on meille vaikea. Nyt pitää aloittaa kunnon takaaleikkaus kuuri, jotta saadaan ne toimimaan. Muuten meni ihan mainiosti, kepeilläkin onnistui putken leijeröinti. Ainut ongelma lopussa oli 14.putkesta tullessa Sinna nappasi kolmoshypyn. En kyllä osaa pitää tuota maatakaatavana virheenä (ainakaan vielä) koska koen sen positiiviseksi että Sinna hakeutuu esteille eikä muhun.

Agitreenien jälkeen Sinna pääsi vielä mökille uimaan ja hömpöttelemään, hyvä loppujäähdytely.

Perjantaina käytiin koko konkkaronkka mökillä, viikonloppu vaan oleskeltiin pihassa. Ainut aktiviteetti sunnuntaina oli Sinnan kanssa mökillä käynti, missä tehtiin myös pienet tokosulkeiset. Ruutu löytyi hienosti, samoin luoksetulon pysäytys onnistui. Kaukojen tekemisen jätin kesken kun paarmat kiusasivat Sinnaa niin pahasti. Palkaksi hienosta tekemisestä Sinna pääsi uimaan.

Eilen sitten olikin vähän toiminnallisempi päivä. Ohjelmassa piti olla pelkkä Miljan akupunktio, mutta maanantaiaamuna Milja vaikutti siltä että pissatulehdus on iskenyt, onneksi oli se eläinlääkäri. Juuri kun olin lähdössä eläinlääkäriin, niin Pete huomasi Sinnan kainalossa turvonneen haavan - ei kun Sinnakin autoon. Eläinlääkärissä Miljalta otettiin näytteitä, annettiin akupunktiota ja Sinnan haava tutkittiin. Molemmille antibioottikuurit, Miljan maksa- ja munuaisarvot todettiin hyviksi ja loput arvot tulevat loppuviikosta. Ja jotta rahanmeno ei olisi loppunut siihen, niin onnistuin sitten vielä peruuttamaan terävään kulmaan (onneksi jo melkein kotona) ja autosta puhkesi rengas. Hyvä minä!

Nyt sitten vietetään tämä viikko rennosti, eikä kyllä yhtään haittaa näillä helteillä. Sinna saa taukoilla kaikesta niin kauan kunnes kainalo on kunnossa, se haava on kehittänyt mätäpaisetta niin kävely on selvästi vähän hankalaa. Oma selkä on myös täysin jumissa, joten nyt vaan oleskellaan. Tähän malliin:

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Helleviikkoa

Helteet tulivat ja sitä myöten meilläkin siirryttiin lähinnä uimiseen. Sinnasta on kuoriutunut aivan hirmuinen vesipeto, mökille kun menee niin jo portilta syöksyy rantaan odottamaan. Ei tosin lähde itsenäisesti polskuttelemaan, vaan odottaa että tulen rannalle vahtimaan. Menee veteen lelun perässä, sekä ilman. Tuntuu tosin tarvitsevan jonkinnäköisen kohteen mitä kohden mennä, muuten uimatyyli heikkenee ja asento muuttuu pystymmäksi. Voisi muutaman kerran uittaa taas pelastusliivin kanssa, saisi se oikea asento vahvistusta.

Lauantain jälkeen tosin en tosin ole uskaltanut uittaa, sillä pitkän uimarupeaman jälkeen Sinnan häntä vaikutti kotona reppanalta. Roikotti sitä vaan, ei heilunut. Tietenkin mieleen välähti heti vesihäntä ja ehdin jo tutkistellakin siitä tietoja. Onneksi parin tunnin päästä häntä toimi normaalisti, mutta päätin kuitenkin että viime aikoina on lutrattu niin paljon että nyt saa pari päivää pysyä kuivana.

Agilityä me harrasteltiin torstaina, oli muuten kivaa pitkästä aikaa. Täysin rimanroiskimisia ei selvitty, mutta ne oli aina mun vika. Tai ei vika, mutta ei tarpeeksi selvä ohjaus. Hitsi kun on niin tarkka koira! Nyt on tarkoitus kerran viikkoon käydä ohjatuissa treeneissä ja sitten itsenäisesti käydä tekemässä hyppytekniikkaa ja juoksukontakteja.

Viikonloppu meni pk-kisoissa työskennellessä ja kotona löhötessä. Oli muuten pitkästä aikaa ihanaa viettää vaan rauhallista viikonloppua. Sunnuntaina oleskeltiin koko porukka pihalla, oleskeltiin vaan. Varsinkin Milja nauttii tuosta ulkona olosta, hölmönä tuppaa vaan makaamaan auringossa ja sitten tulee hiki :D Onneksi tajuaa siirtyä varjoon, mutta on se hömppänä. Sinna taas viettää pihalla aikaa lähinnä selällään maaten.

Niin ja sitten eilisiltaan... Mähän niin vannotin että nyt pidetään tokotaukoa. Hehe, kesti se viikon verran. Sinna tuntui pursuvan energiaa ja itselläkin oli intoa. Lopulta päädyttiin iltalenkin yhteydessä tohon lähinurtsille treenaamaan. Pikkujuttuja, kuuntelemista, perusasentoa, naksulla vahvistamista. Koska Sinna tuntui olevan kuulolla niin hyvin, niin alettiin tekemään vähän enemmänkin, kaukoja 10 metrin päästä. Palkka tuli useimmiten yhden vaihdon jälkeen, mutta ei heti vaan hetken päästä. Pääpointtina pidettiin sitä että huomio on kokoajan mussa, eikä missään muussa. Otettiin myös muutama tunnarin haku n. 15 metrin päässä, hyvin haki. Ainut ei-niin-hyvin mennyt liike oli luoksetulon pysähdys, mulla ei ollut palloa niin epäonnistumisia saatiin muutamia. Pirhana, että tuo osaakin olla meille vaikea.

Loppuvaiheessa sössin itse vähän treeniä, kun huomasin lähestyvän koiran. Tyhmästi nappasin Sinnaa pannasta kiinni ja raahasin remmille. Just silleen koiraan luottamatta, onnistuin sitten provosoimaan Sinnan rähjäämään. Se siitä kuuntelutreenistä. Uskoi kuitenkin kovempaa sanaa ja keskittyi istumaan. Mutta voi mälsä, kun olisinkin vaan ottanut tuon koiran ylimääräisenä häiriönä ja pitänyt Sinnan maassa. Tän siitä saa kun ei luota :( Välikohtaus kuitenkin unohtui nopeasti ja jatkettiin tiiviin kontaktin pitämistä. Ensi kerralla toimin itsekin sitten järkevämmin niin nuo tilanteet menevät paremmin.

Mutta se siis siitä tokotauosta. Oli muuten taas kivaa :)