Virkkausrinki

Tiukoille meni tämän varsinaisen HuPo-huivini kanssa, mutta ehdinpäs kuitenkin. Huivi valmistui n. viisi minuuttia sitten. :D
Ohje on Suuri Käsityölehden numerosta 2/2004. Ohjeessa lankana oli Novitan wool, minulla Novitan Tennesee. Lankaa meni 460g. Mallina toimiva mieheni venyttää huivia ehkä vähän liikaa. Mitään ihmeellisempää pingotusta en ole tälle vielä tehnyt, enkä usko että kovasti tätä pingottelenkaan. Höyrysuihkussa taitaa kuitenkin päästä käymään.












Toisena huivina kuukauden aiakna valmistui Salomon-kolmio Koukkuniemeen lähetettäväksi. Lankana seiskaveikan jättiraita. Kulutus 144g.


















Huivi- ja käsityörikasta syksyn jatkoa!

Matuni (http://matuni.vuodatus.net)

Siis tämä musta virkattu kolmiohuivi (taitaa olla omalla kohdallani seitsemäs tähän tempaukseen) , sillä samalla kuuluisalla "omalla mallilla" tehty. Tämä huivi lähtee varamammalle, joka oli hoitamassa lastemme iltapäivähoitoa silloin, kun isovanhemmat olivat pikku etelänmatkalla Keniassa... =) Huivi valmistui tuossa iltapäivällä ja on parhaillaan kuivumassa ja pingottumassa parisängyssämme... Alakuvassa pingottamaton huivi.

Lankana on musta Florica ja sitä kului 132 g. Jostain syystä en näköjään osaa tehdä pieniä huiveja, vaikka kuinka yrittäisin: tällekin tuli mittaa leveyteen reilut 180 cm ja korkeuteen 95 cm, eikä tätä ole edes pingotettu kovin tiukasti. Pitäisi kai uskoa, että voisi lopettaa muutamaa kerrosta aiemmin...

Tempauksen lopputulos ja tilastot sitten huomenna, nyt poistun takavasemmalle katsomaan DVD:ltä Parempi myöhään ja -uskallanko sanoakaan - neulomaan!

Minun tempaussatoni jäi jälleen laihaksi - tuloksena yksi valmis huivi. Harhauduin vähän muihin töihin kesken HuPoilun. Kesken jää yksi kolmiohuivi - oikeastaan osallistun siis tempaukseen 1,5:llä huivilla, joista sitä puolikasta en kylläkään ala tässä esitellä. :) Langat pariin muuhun lahjahuiviin on niin ikään hankittuna, ja ne pitäisi saada valmiiksi ennen reissulle lähtöä. Tuliaisiksi Lähi-itään lähtee siis läjä itse virkattuja huiveja.

Jaarittelun päätteeksi tässä se ainut valmis huivi. Suunnilleen Stitch'n'Bitch Koukussa -kirjan yhden kerän huivin ohjeella tehty - tosin tähän meni enemmän kuin yksi kerä. Lanka on kirpparilta ostettua mohairsekoitetta, todella pehmeää ja mukavaa materiaalia.

Kiitos emännälle ja kanssavirkkaajille tempauksesta, rinkiä on ollut mukava seurata vaikka itse olen ollut hiljaisempi.

Miten niin jätän kaikki aina viime tippaan :). Nämä huivit ovat olleet valmiina jo tovin, mutta kuvien päivittäminen tänne on vaan jäänyt. Tässä näitä nyt sitten on.

Taas viimeisten joukossa ellei peräti viimeisenä. Huoh. Ei ole huivi, ei ole poncho, on keeppi. Sekin kuulemma kelpaa. Lanka Novitan Malibu ja Tango Fani, koukku 7. Malli omasta päästä. Paljon itkua ja hammastenkiristystä, nipullinen virheitä, vaan täs se ny ois. Eestä puuttuu pari hakasta, en vaan saa niitä näin sunnuntaina lisää. Te varmaan osaatte kuvitella ne siihen ja mehän olemme Virkkausrinki ja virkkausosio on valmis. =)

Ranskan reissu tuli tehtyä ja sen jälkeen sain vielä valmiiksi ennen reissua aloitetut HuPot. Eli huivi Salomonin solmuilla ja pontso josta jo oli keskeneräisenä kuva aikaisemmin. Huivi piti mennä joululahjaksi mutta päätinkin että pidän sen itse uuden takkini kanssa käytettäväksi.
Mun koko saldo oli siis kolme huivia ja yksi pontso.

Ria
http://lankaa-ja-koirankarvoja.blogspot.com/

Saimpas viel yhden ponchon mukaa ängettyy :) Ostin mul outoo lankaa, Novitan Jengaa. Oli nii herkullisen näköst, ettei sitä voinnu jättää rauhaa. Kaks kerää riitti hyvin ja koukku 8. Kuva on hiukan huono, koska salamaa ei voinnu käyttää, se löi ton valkosen ihan pläkäks. En tie viel mihi menee, mut kait se paikkas löytää. Kiitos kaikil, tää Hupoilu oli kivaa :)

Olikos tässä Hupoilussa taas joku osallistumisraja???

No vanhoja ringin jäseniä tässä ollaan, ja on tullut koukkua heiluteltua ahkerasti (tai ainakin yritetty flunssan kourissa).

No kaikesta huolimatta kolme hyvin hyvin yksinkertaista huivia on valmistunut, mutta eikös yksinkertaisuus ole yleensä kaunista.

Eka hupohuivi valmiina, tehty harmaasta lanett-langasta salomoninsolmuilla, ja on menossa tilaustyönä kaverille. Tämä onnistui tosi kivasti ja olen aikasen tyytyväinen lopputulokseen :)

HuPo-tempauksemmme alkaa lähestyä loppuaan, vielä on kuitenkin muutama päivä aikaa virkata koukku sauhuten vaikkapa useampikin huivi tempaussaldoa kaunistamaan! Jätin tällä viikolla väliaikatilastoinnin väliin, vetoan tällä kertaa henkilökohtaisiin kiireisiin ja luonteenomaiseen laiskuuteen, antakaa anteeksi tai olkaa antamatta! =)

Tempauksen lopputilastot tulen tarjoilemaan heti lokakuun aluksi. Ja nyt lienee jo aika mietiskellä myös, onko välittömästi aika uudelle tempaukselle ja jos on, mikä se mahtaisi olla?

Minä innostuin vähän liikaa tuosta Tilkkujen yöstä ja Vaaka-tilkuista, ja neulon niitä nyt vain puikot kilisten, virkkaus jäi taas hetkeksi lapsipuolen asemaan... Näin käy, kun antaa HYVÄLLE pikkusormen, se vie koko käden, ainakin hetkeksi! =) Mutta ehkä tässä vielä, minulla on yksi musta huivivirkkuu kesken, ja se olisi hyvä saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti, joten ehkä koukuttelen sitä tässä loppuviikon, katsotaan sitten, saadaanko se vielä saldoihin mukaan!

Mukavia virkkaushetkiä!

Kun sitä ensimmäistä Huuta ei lasketa, niin nyt sain tehtyä ensimmäisen hyväksyttävän huivin HuPo-viikkojen aikana. Salomoninsolmuilla lilasta mohairlangasta. Huivi meni Vaakan kautta Koukkuniemeen ja sen verran kiire tuli sen kanssa, että kuvaa en ehtinyt ottaa. Tein meinaan viimeiset silmukat matkalla Koukkuniemeen... Huivi kyllä näkyy ystäväni Koukkuniemessä ottamien kuvien nurkassa eli kunhan ne kuvat tulevat johonkin julkiseen levitykseen, niin vinkkaan sitten niitä katsomaan :)

Inspiraatio huiviin tuli Suuri Käsityökerho –lehdestä (lokakuu, 1978). Lehden huivista taitaa olla jäljellä haarukkapitsikaitaleiden leveys (8 cm) ja se, että osassa huivia lenkit yhdistetään 3 lenkkiä kerrallaan sekä se, että takana on kulma.
Huivi on V-kirjaimen muotoinen, V:n sakaran mitta on noin 120 cm. Leveys KT-kohdalla on noin 55 cm (sis. hapsut), hapsujen pituus on 12 cm.

OHJE:- Virkkaa 8 cm leveää haarukkapitsikaitaletta 243 lenkkiä molemmille puolille
- Lenkit virkataan yhteen näin:
- 1. laita - Jatka virkkausta suoraan samalla langalla kaitaleen virkkauksen jälkeen (ei sitten tarvitse päätellä niin monta langanpäätä)
- Aloita siis ketjusilmukat kaitaleen keskeltä
- Virkkaa 9 kjs
- Ota koukulle 3 lenkkiä ja virkkaa ne ks:llä yhteen
- Virkkaa 9 kjs ja taas 3 lenkkiä yhteen
- Jatka, kunnes 3 lenkin ryhmiä on 36 kpl
- Virkkaa taas 9 kjs
- Ota koukulle 27 lenkkiä ja virkkaa ne ks:llä yhteen (KT-kohta)
- Jatka toinen puoli samalla tavalla (9 kjs, 3 lenkkiä ks:llä yhteen, 9 kjs, 3 lenkkiä ks:llä yhteen jne)
- Kun tämän puolen lenkit loppuvat, sinulla pitäisi olla kulman molemmilla puolilla 36 kpl kolmen lenkin ryhmiä ja jokaisessa välissä 9 kjs.
- 2. laita
- Virkkaa taas 9 kjs, ks kaitaleen päähän, 9 kjs
- Ota koululle 15 lenkkiä ja virkkaa ne ks:llä yhteen
- Virkkaa 9 kjs
- Virkkaa 3 lenkkiä yhteen ks:llä
- Jatka kolmen lenkin yhdistämistä, väleissä aina 9 kjs, kunnes reunassa on jäljellä 15 lenkkiä. Yhdistä loput lenkit kerralla ks:llä
- Tällä laidalla pitäisi nyt olla päissä 15 lenkin ryhmät ja välissä 71 kpl 3 lenkin ryhmiä

- Virkkaa toinen kaitale samalla tavalla, mutta yhdistä se ensimmäiseen 2. laitaa virkatessasi. Mallihuivissa olen virkannut 9 kjs:n kaaren tilalle 4 kjs, ps 1. huivin kjs-kaareen, 4 kjs.
- Kolmas ja neljäs kaitale virkataan ihan samalla tavalla kuin kaksi edellistä. Huivin etureunoista tulee tuommoiset suipot.
- Kannattaa olla tarkkana kaitaleita yhdistettäessä, että KT-kohdat tulevat joka kaitaleessa samalle kohdalle.

- Hapsut tehdään ulkoreunan jokaiseen kjs-lenkkiin
- Mallihuivissa kaitaleita on neljä kappaletta. Leveyttä voi helposti lisätä lisäämällä tai vähentämällä kaitaleiden määrää. Halusin myös huivista aika pitkän, sitä voi lyhentää virkkaamalla kaitaleisiin vähemmän lenkkejä.

Olen vähän yli kolmekymppinen kohta kolmen lapsen äiti Keski-Suomesta. Käsityöharrastuksista löytyy mm. neulominen, virkkaaminen, tilkkutyöt ja pajutyöt. Ja aina innostuksen iskiessä kaikkea muutakin. Se, mitä en osaa, on opettelua varten. Virkkausrinkiä olen seuraillut jonkun aikaa, HuPo-tempaus sattui sopivasti samaan aikaan kuin välttämätön tarve saada itselle uusi huivi talveksi.

Ensimmäistä kertaa tässä kirjoittelen blogiin. Huhhuh... Saa nähdä, mitä tästä tulee, varsinkin, kun nyt olen lopulta uskaltautunut tälläkin tavalla mukaan, en ainoastaan lukijana ja kommentoijana. Mihin asti tämä mahtaa vielä johtaa...

En sit nukkunut yhtenä yönä, eli oli kova matkakuume ja tein tän pienen huivin. Koko 120 kertaa 15cm. Lanka jotain mohairin tapaista, pehmeetä. Väri on aivan tumma viininpunainen. Tää jää mun viimeseks Hupo-huiviks. Kiva tempaus :)

Päätin vielä tekaista yhden HuPon tempaukseen, ja sitten tämä tempaus on minun osaltani tässä. Tämän ponchon virkkaamiseen ei kulunut kuin pari tuntia. Tämä on virkattu kaksinkertaisella Jenny-langalla (Halpa-Hallin oma lanka) 8 mm koukulla. Ja ihan verkkoponcho tämä on, ei mitään kommervenkkeja. Paitsi ylijäämälangasta virkkasin vielä ketjusilmukkanyörin, jonka solmin rusetiksi tuohon ponchon etuosaan, joskaan rusetti ei nyt oikein näy kuvassa hyvin. Lankaa meni kaksi kerää eli 200 g.

ELi yksi päähuivi on valmistunut. Tämä on kummitytön joululahja joten omassa blogissa en sitä ole esitellyt.Vielä on yksi huivi koukulla mutta en tiedä ehtiikö valmistua ennen kuin tempaus loppuu...

Nämä kaikki ovat menossa Vaakan kautta Koukkuniemeen, mutta se ainoa HuPo-viikkoihin hyväksyttävä on tuo vasemmalla oleva poncho. Virkkailin sen jämälangoista siemenvirkkauksella ja lankaa meni 200 grammaa. Siemenvirkkaukseen ihastuin kun virkkasin Koukussa-kirjasta takin, mutta en ole löytänyt mistään muualta samaa nimitystä. Ehkä sille on siis joku muukin nimi. Kuvassa näkyvät kämmekkäät on samalla siemenvirkkauksella tehty, toinen poncho taasen helmineuletta. Ja huomenna pääsen viemään näitä itse paikan päälle. Toivottavasti viimeistään perillä Koukkuniemessä valmistuu kolmiohuivi salomoninsolmuilla mohairlangasta, niin voin sen jättää sinne heti :)

HuPoilu jatkuu minun osaltani violetin sävyissä. Tällä kertaa tuotoksena Hu. :) Huivin malli on napattu Mary Oljen Kauneimmista käsitöistä, siinä nimellä "Ruutu ja risti". Lankana tässä on Mark & Kattensin Anemone, jota olin hamstrannut joskus heräteostoksena 200 g ja sen myös päätin kokonaisuudessaan tähän huiviin kuluttaa. Sen verran jäi lankaa, ettei enää uutta kerrosta olisi syntynyt, joten virkkasin jämästä tuollaisen kukkasen, jota käytän huivisolkena - tykkään nimittäin pitää huivisolkea kolmionmuotoisten huivieni kanssa. Nyt on sitten yksi sellainen olemassa ihan huivin kanssa sävy sävyyn. :)

Sipin innoittamana ja ohjettaa mukaillen ehdin mukaan minäkin parilla hupotuksella, vaikkakin alkuperäishupokkeeni aina vaan odottaa loppuratkaisujaan. Nämä mutkikset syntyi vähän kuin välipaloiksi.

Crochet on the Edge on etukannen tekstin mukaan 140 koristereunuksen klassinen kokoelma. Kirjan reunukset ovat Belinda Carterin suunnittelemia, ja teoksen kustantaja on Annie's Attic. Ilmestymisvuosi on 2006.

Kirja on nimensä mukaisesti kokoelma erilaisia virkattuja reunuksia: on pitsejä, erilaisia kukkareunuksia, resoria, helmivirkkausta, röyhelöitä, hapsuja, pintakuvioita ja "väkäsiä". Jokaisen jakson yhteydessä on yksi ohje, jossa käytetään jotakin esiteltyä reunusta, yhteensä näitä varsinaisia virkkausohjeita on kahdeksan.

Erityyppiset reunukset on erotettu toisistaan värikoodeilla, ja kaikki saman tyypin reunukset on toteutettu suurin piirtein saman värisillä langoilla. Ohjeet ovat sanallisia, kaavioita ei siis ole, ja jokaisen ohjeen yhteydessä on selkeä ja suuri värikuva valmiista tuotteesta. Jossain määrin reunuksien esittely kärsii siitä, että kaikki mallitilkut on virkattu hyvinkin paksulla langalla - jotkin malleista olisivat varmasti enemmän edukseen ohuemmasta langasta virkattuina, ja niiden rakenteesta saisi myös paremmin selvää.

Reunukset ovat jenkkitapaan varsin koristeellisia ja aika erikoisiakin, kuten esimerkiksi valokuvan hapsuista voi nähdä, mutta mukana on myös tosiaankin klassisia reunuksia, ja erityisesti nuo pintakuvioinnit viehättävät minua - virkkaamallakin voi halutessaan tehdä hyvinkin aran-tyyppistä pintaa... =)

Tämä(kin) teos on varsin uusi ostos, joten kovin syvällisesti en ole sitä ehtinyt hyödyntää. Ideoita siitä kyllä taatusti saa, myös muuhunkin kuin reunuksien tekemiseen. Suosittelen!

Minä, blogger ja kuvat emme näköjään tule tällä hetkellä oikein toimeen... Omalta koneelta kuvat eivät suostu latautumaan ja nettivarastosta kopioituu kuvia liikaakin - menee raivostuttavaksi säätämiseksi. Toivottavasti kuvat näkyvät muille edes jotenkin säädyllisesti.

Esittelyvuorossa on Melody Griffithsin kohtuullisen uusi (2007) julkaisu, Simple Stylish Crochet. Etukansitekstin mukaan kirja on "loistava, 24 muodikkaan ja hauskan mallin kokoelma". No joo. Minuun eivät nämä mallit ole kovinkaan hyvin iskeneet, mieluisimmilta tuntuvat kuvassakin näkyvä shaali sekä muutama muu malli. Käytetyt langat ovat kovin paksuja, ja mallit jotensakin tavanomaisia... Mutta tämä on siis vain minun mielipiteeni.

Muuten teos on ihan kelpoisa, ohjeet ja kuvat ovat selkeitä, ja kirjan alussa on pitkähkö jakso, jossa kerrotaan virkkauksen perusasioita. Mutta se jokin vain jää puuttumaan... Tämä kirja on varsin tuore tuttavuus hyllyssäni, joten voi olla, että se ajan kanssa alkaa miellyttää enemmänkin - katsotaan.

Muutama pikahuivi valmistui :)
Pienelle sukulaistytölle huivi jossa on hapsuissa paaljon kiiltävää :)
Lanka luultavasti 7-veikan jättiraita kerän jäännöksiä ja hapsut TangoFania




Toinen huivi onkin sitten taas salomoneita..lankana Sirdarin YoYo. Virkkasin 6 koukulla isoja lenkkejä, koska ennestään muistan, että tämä keinokuitulanka hiostaa kovasti..on tullut yks pusero tästä langasta tehtyä..toisaalta huivissa taas lämpö on kyllä plussaa..no, jokatapauksessa tästä tuli tosi suuri kokoinen salomoninsolmuhuivi :)

Kuten olette varmaan huomanneet, emäntä on paremman tekemisen puutteessa - kun ei huiveja valmistu - ryhtynyt valistamaan maailmaa virkkauskirjoja esitellen. Tiedoksenne vain, että eivät ne ihan vielä loppuneet, vielä on jokunen kirja esittelemättä...

Mutta asiaan. Tahti on ymmärrettävästi hieman hidastunut alkuviikkojen mahtavasta innostuksesta, mutta edelleen on valmista tullut yli kahden huivin päivävauhtia. Viime viikon aikana on valmistunut siis 16 uutta huivia! Jee! Aplodit kaikille ahkeroineille!

Valmistuneiden lukema on nyt siis 88 huivia ja edelleen 9 ponchoa, sillä Rian keskeneräistä en vielä ole laskenut mukaan. Ajatelkaapa, tempausta on nyt jatkunut 29 päivää, joten huiveja on valmistunut keskimäärin 3 kpl päivässä... ja ponchoja hieman vähemmän. =)

Tilkkujen yö lähestyy jo kovaa vauhtia, ja emäntä on nyt keskittynyt viimeistelemään Koukkuniemeen lahjoituksina lähtevät huivit. Siksi juolahtikin mieleeni, että olisi kiva, jos vaikkapa tämän viestin kommentteihin laittaisitte tietoa, jos olette lähettäneet tai lähettämässä Vaaka ry:lle huiveja ja kuinka monta huivia on menossa/mennyt. Saataisiin summittaista saldoa laskettua lahjoituksillekin... Omasta puolestani olen laittamassa mukaan myös muutaman jo ennen tempausta valmistuneen huivin, joista kaksi on neulottuja, joten tämän tempauksen puitteissa emännän Koukkuniemi-saldo on kolme huivia.

Tämän teoksen mallit perustuvat taiteilija-kuvittaja Mary Engelbreitin luomaan visuaaliseen maailmaan. Kirjan ensisivuilla esitellään Engelbreit ja hänen työnsä, jonka tunnusmerkkejä ovat esittelytekstin mukaan kukat, kirsikat ja mustat scottie-terrierit.

Jo kansikuva antaa hyvän käsityksen siitä, mitä kirjan kansien välistä tulee löytymään. Puhtaiden värien ja yksinkertaisten muotojen maailma, jota voisi kai parhaiten kuvailla uusenglantilaiseksi maalaismaisemaksi. Kaikki ohjeet ovat lähinnä kodin sisustukseen liittyviä: mattoja, tabletteja, pannunalusia, teepannun myssyjä, keittiöpyyhkeiden koristeita, jääkaappimagneetteja, tyynyjä ja peitteitä, mutta mukana on myös ohje lapsen puseroon, suloiseen mustaan scottie-pehmoleluun sekä pieniin laukkuihin.

Teos noudattelee ulkoasussaan uskollisesti Engelbreitin luomaa linjaa: sivujen reunojen marginaalit on runsaasti kuvitettu erilaisilla kuoseilla ja taiteilijan omilla kuvituksilla. Mistään ei tosin ilmene, onko Engelbreit itse suunnitellut mallitkin, vai ovatko ne jonkun muun käsialaa. Amerikkalaiseen tapaan ohjeet on annettu sanallisina, joten virkkaussanaston täytyy olla kohtuullisen hyvin hallussa ohjeiden toteuttamiseen. Ohjeita on tarpeen vaatiessa täydennetty myös selkeillä piirroskuvituksilla, ja lopussa on muutaman sivun verran yleisiä ohjeita.

Itselleni olen teoksesta toteuttanut muutaman kukkamagneetin sekä pannunalusen, ja vaikka olen aika kaukana uusenglantilaisesta maalaisromantiikasta, olen hyvin viehättynyt siitä, miten puhtailla muodoilla ja linjoillakin voi toteuttaa romanttista kotia. Ideakirjana teos on myös mitä parhain, ja nyt kun tätä taas selailin pitkästä aikaa, alkoi kovasti houkuttaa ajatus virkata kukan muotoinen pikkumatto vessaan... =) Edelleen, tästä teoksesta löytyy paljon hyviä pikkulahjojen ohjeita - näin joulun lähestyessä...

Kustantaja on Leisure Arts ja ilmestymisvuosi 2003. Todennäköisesti kirjaa on saatavana esim. Amazonin tai vastaavan nettikauppiaan kautta. Suosittelenko? Varauksella siinä mielessä, että jokaiseen ei taatusti tämä sisustustyyli söpöilyineen iske ollenkaan. Itse olin aikoinani kirjan hankittuani kovasti kahden vaiheilla, palautanko tai myynkö eteenpäin, mutta kyllä teos on hyllyyni jäänyt ja pysyneekin siellä, vaikkapa vain nautinnollisena katselukirjana.

Jenkeistä peräisin oleva, Carol Alexanderin toimittama kokoelma virkkausohjeita, nimensä mukaisesti jämälangoista tai pienistä määristä lankaa tehtäviin projekteihin. Kustantaja on House of White Birches, ja Carol Alexander on muistaakseni kyseisen kustantamon virkkaus- ja/tai askartelulehden vastaava toimittaja (julkaisuvuosi 2005).

Kantta ja sisäsivua vilkaistessa varmistuu jo siitä, että kyseessä on amerikkalainen virkkauskirja. Joskus ei voi kuin ihmetellä, että mitä kaikkea amerikkalaiset virkkaavatkin: oma suosikki-ihmetykseni aihe on jenkeissä niin suosittu vessapaperirullan päälle virkattava suojus... Juuh, eiväthän nämä kotoisetkaan serlat välttämättä kauniita ole, mutta toisinaan ihmetyttää se, eikö jenkeissä ole keksitty kylpyhuoneisiin kaappeja? Ei nyt ihan ensimmäiseksi nimittäin meikäläisellä mieleen tulisi säilyttää vararullaa pesupöydällä.

Mutta asiaan. Kyseessä on siis kirjava kokoelma erilaisia virkkausohjeita, joita voi toteuttaa (ainakin joitakin) myös vähäisestä määrästä lankaa. Mikään "One Skeinin" tapainen visuaalisesti upea ja kalliita luonnonkuitulankoja hyödyntävä teos tämä ei ole, onpahan enemmänkin hieman hupaisa katsaus amerikkalaiseen virkkauskulttuuriin. Ohjeita löytyy n. 60, ja mukana on niin pieniä koristeita, kännypusseja kuin patalappujakin, huiveja, pipoja, laukkuja ja jopa säkkituoli (jota ei kyllä ihan jämälangoista saa toteutettua). Lisäksi on tietysti muutama ohje varsin houkutteleviin torkkupeittoihin sekä koristetyynyihin.

Tästä kirjasta en ole tainnut vielä koskaan varsinaisesti toteuttaa mitään muuta kuin yhdet vauvantossut, mutta ideoita erilaisiin omiin projekteihin on kyllä löytynyt. Tämä teos on erityisen hyödyllinen, mikäli tekee paljon pikkujuttuja esim. arpajaisvoitoiksi (kuten minä) tai lahjoiksi, sillä juuri sentyyppisiä projekteja kirjan kansien välistä löytyy: nukke ja nukelle vaatteet, amigurumi-tyyppinen mehiläinen, virkattuja kaulakoruja ja korviksia, pieniä liinoja jne.

Varauksetta en tätä teosta suosittele, amerikkalaiseen tapaan runsaat värit ja kruusatut mallit voivat säikäyttää yksinkertaisempaan tyyliin tottuneen suomalaisen, mutta mallit ovat lankoja vaihtamalla ja hieman yksinkertaistamalla varsin toteutettavia. Ja jos koristeellisempi tyyli on juuri sinun juttusi, sitä paremmin tämä teos sopisi kirjahyllyysi!

Tämä ei ole varsinainen virkkauskirja, vaan virkkausharrastajilta kootuista ohjeista koottu kalenteri, jossa on (lähes) jokaiselle vuoden päivälle virkkausohje. Ohjeiden ja kalenterin kokoajana on toiminut Annie Modesitt (jenkkiläinen virkkausguru), jolta myös on muutama ohje kalenterissa.

Kirjahyllystäni löytyy aika lailla englanninkielistä virkkausmateriaalia, johtuen siitä, että jenkkilähän on varsinainen virkkauksen ihmemaa - sieltä löytyy suomalaisittain ajatellen tavaraa enemmän kuin tarvitaan aiheeseen liittyen. Olen jo parin vuoden ajan asioinut netin kautta erään palvelutarjoajan "kaupassa", ja sieltä tarttui mukaani myös tämä kalenteri.

Kuten vikkelimmät jo huomasivat, kalenteri on peräisin vuodelta 2006, mutta virkkausohjeethan eivät ihan näin vähässä ajassa vanhene. Ohjeiden taso on hieman kirjava, koska kyseessä on harrastajien omista malleista, mutta se ei tahtia haittaa. Kalenterin sivut ovat ohuita liuskoja, jotka on pakattu tukevaan, pöydällä näppärästi seisovaan pahvikoteloon, ja ohjeet on näppärästi indeksoitu jokainen kuukausi omalla värillään. Lisäksi on toki aiheenmukainen hakemisto.

Virkkausohjeet on ryhmitelty siten, että ohjeet on sijoiteltu niille sopivaan vuodenaikaan, ja toki on huomioitu kaikki mahdolliset amerikkalaiset pyhäpäivät: halloween, ystävänpäivä, kiitospäivä, pääsiäinen, joulu ja monet muut, meille suomalaisille eksoottisemmat juhlat. Ohjeita löytyy laidasta laitaan: peittoneliöistä ponchoihin, tossuista huiveihin ja siitä eteenpäin. Ohjeet on helppo ottaa mukaan vaikkapa reissuun, sillä pari liuskaa ei laukussa paljoa paina. Kuvien laadussa ja yleensä taitossa on toki toivomisen varaa, mutta ottaen huomioon hinnan ja ohjeiden määrän on hinta-laatusuhde enemmän kuin hyvä!

Tätä nimenomaista kalenteria tuskin on enää saatavissa, mutta ainakin vuodelle 2007 ilmestyi omansa ja toivon mukaan myös vuodelle 2008 on tulossa, sillä sen aion taas varastooni hankkia. Jos englanniksi virkkaaminen sujuu ja silmiisi osuu ensi vuoden kalenteri, suosittelen ainakin harkitsemaan sen hankkimista. Vaikka ei ohjeista toteuttaisi yhtäkään, jo pelkkä ajatus siitä, että sadat harrastajat saavat näin omia mallejaan julki, on kannatettava!

Suomalaisen virkkausgurun Maire Uotilan teoksista on kirjahyllyyni eksynyt vain yksi, tämä yllä näkyvä Virkkaa kesä kotiin. En ole mitenkään erityisen suuri ruutuvirkkauksen ystävä, siinä lienee suurin syy siihen, miksi Uotilan kirjat eivät kourissani kulu.

On kuitenkin todettava, että JOS tykkäisin ruutuvirkata, tekisin mielelläni Uotilan ohjeilla! Mallit ovat silmääni miellyttävän yksinkertaisia, vailla turhia krumeluureja, ja ainakin tässä teoksessa useimmat suoraan Suomen luonnosta. Ohjeet ovat selkeitä, taittokin miellyttää silmää. Omassa käytössäni kirjan parasta antia ovat aivan lopussa olevat reunuspitsit, joita voi hyvin soveltaa vaikkapa virkattuun huiviin!

Suosittelen edelleenkin, oman alansa mainiona edustajana. Kannattaa varmasti myös vilkaista Uotilan muita teoksia, jos ruutuvirkkaus kiinnostaa.