Virkkausrinki

 Vanhat puiset henkarit saivat ensin ylleen kerroksen valkoista spraymaalia, sen jälkeen erivärisistä puuvillalangoista virkatut päälliset. Virkkasin koristeeksi vielä tuollaiset kierrejutut. Henkarit ovat menossa tuparilahjaksi.
Iloisen väriseen pannulappupariin värit valitsi 10-vuotias Tipu. Kun minä yritin ohjailla valintaa vähän rauhallisempiin väreihin, Tipu melkein suutahti ja sanoi: "MINÄ ymmärrän näistä värijutuista, ja nämä on hyvät!" Ihan totta, jos kerran itse kysyn Tipulta, täytyyhän häntä sitten kuunnellakin. Toinen puoli on sateenkaariseiskaveikkaa ja toinen tummanharmaata, reunukset ja koristepistot pinkkiä. Väriä riittää!

Lainasin kirjastosta Jan Eatonin kirjan "200 virkattua ruutua", ja se oli sitten menoa. Olen nyt virkannut ison kasan paloja, enkä oikein tiedä mitä niillä tekisin. No onhan tuo sommittelukin mukavaa, ainakin tällaisella kelillä, vaikkapa saaren rannassa. Todennäköisesti näistä tulee verhot tai verho ainakin yhteen ikkunaan, joko mökille tai veneeseen.  Koukuttavaa on tuo palavirkkaus, täytyy varmaan hankkia tuo Eatonin kirja omaankin kirjahyllyyn.
Oma mökkiranta ei ole niin kallioinen, joten sieltä löytyy runsaasti myös päivänkakkaroita ja pajuja, joista nämä palat ovat saaneet innoituksensa.

Kesä on innostanut virkkaamaan neliöitä ja samalla kuluttamaan langanloppuja. Puutarhapöydällä kunnon valossa kuvauskin onnistuu.  Vielä olisi aika kasa kuusikulmoita yhdistelemättä. Lisää näistä virkkuista blogissani.

Tämän torkkupeiton virkkasin melkoisen isoista neliöistä Delano-mohairlangasta. Ihanan pehmoinen ja kevyt siitä tuli!

Tyttäreni halusivat kovasti Super Mario peleihin kuuluvia pehmoleluja. Onneksi ilmaisia ohjeita näihin löytyi Ravelrystä ja tässä ensimmäinen, Toadette. Hän sisukkaana tattityttönä kiipesi viiniköynnökseen tutkailemaan ympäristöä. Seuraavana koukulla odottaa jo Yoshi. Itse Mario sekä Luigi valmistuvat toivottavsti viimeistään jouluksi. =)

Hyvää lauantain jatkoa kaikille!

Ensimmäinen yritys makoilee tässä pihanurmikolla. Kudetta kului melkein neljä kiloa ja maton halkaisija on 160 cm. Näin paloista koottuna matto pääsi salakavalasti kasvamaan melkoisiin mittoihin. Maton virkkaaminen oli hauskaa ja nopeaa, suorastaan addiktoivaa. Harmi vaan, että kudetta myyvä kauppa on kesälomilla vielä ainakin ensi viikon...
 Tein huivin 10 vuotiaalle Tipulle. Malli on sovellettu Suuren Käsityö -lehden touko-kesäkuun numeron mallista. Tupsujen tekeminen oli yllättävän työlästä, mutta ilman niitä huivi olisi vain tavallinen huivi, näin se on  paljon persoonallisempi.
Topin malli on sovellettu samasta lehdestä. Haarukkapitsiä tällä kertaa. Haarukkapitsi on kyllä yksi lempitekniikoistani: helppoa ja näyttävää.

Vielä ehtii ulkoiluttaa virkkuitaan!
Tässä ulkoilee virkattu huivi ja pieni tilpehöörikori. Huivin sain valmiiksi viime viikolla. Virkkasin sen tapaillen Small talk shawl -ohjetta, reunus on omasta päästä. Mukava ja helppo malli.

 

Pienen korin virkkasin tekemällä kiinteitä silmukoita punoskuteen ympärille ja kuten kuvasta näkyy, jätin kuteesta yläosaan lenkkejä koristeeksi. Ihan hauskaa välillä virkata näinkin. Jos tekisi renkaita vain kaksi ja sivuille siipiä ja reunoihin korvatupsut, niin kori muistuttaisi pöllöä..täytyypä joskus kokeilla.

Olen näissä kiinni,ei voi mitään.
Enemmän täältä

Kesään sopisi hyvin tällainen vapaavirkkausaihe, vaikkapa laiturin nokkaan tai terassille, kun kiviä on käden ulottuvilla joka paikassa.

Lisää kuvia ja linkkejä ohjeisiin blogissani.

Keittiön matto,lisääTäältä

Pöllöilyä kerrakseen takapihan kukkapenkin edustalla
Nämä tiskirätit olivat oivaa laiturilla virkkaamista.  =)

Hyvää heinäkuun jatkoa.