KAIKKEA MUUTA...

 VÄRIKOLLAASI  475 (43/2025)

joulua kohti värit

- Oi kiitos säää Luojaaani armooollinen joka päivästä jonka määä elin.... 

Kirkkokansan veisuu kaikuu voimallisena vanhan kivikirkon seinistä.  Kolmannen penkkirivin kolmantena vasemmalta istuu Repa, paljon elämää nähnyt ja kokenut mies.  Pitkäaikaistyötön, nuoruudessaan pätevä ammattimies ja monta taloa rakentanut,   -muille.

Repa istuu hiljaa, kuuntelee  veisuuta ja sen sanomaa..

-Kun annoit sää ruumihin tervehen ja syömen mi sykähteli,

 Terveys,  kaikenlaista kremppaa, sydänvaivojakin mutta hoitoon et pääse ennenkuin tämä yks pirulainen on pois kuvioista, sanovat.. 

.....kun annoit sä kodin hyvän, soit äidin niin hellän ja hertt...

Tämä  on  liikaa Repalle, kodittomalle siltojen alla majailevalle.  Repa nousee ja lähtee, yhtä hiljaa kun tulikin. 

***

Viikolla 48 kravussa on vuorossa aihe KIITOLLISUUS. Muuten säännöt ovat saman vanhat eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina. 

kuva pixbay

Värikollaasi 474 (42/2025)

Kesässä mennään vaikka pakkanen paukkuu -3 ja lumi on jo peittänyt kukat kaikkialla.

 Tässäpä minun panokseni iäkkäitten yksinäisten valtakunnalliseen joulukortti kampanjaan

Siskot ja Simot.

Tämän vuoden teemana askartelussa on kierrätys.

Minä leikkelin vanhoista korteistani kuvia ja liimasin A5 kartonkipohjalle.

Osassa on kuvan taustana silkkipaperi kaistale ja mm.tarratähtiä.

Tonttulakkeihin kiinnitin pienen kilikilikello kulkusen kun sattui niitäkin olemaan muutama laatikon pohjalla.

Kortin taakse teksti`: Sinulle ja oma nimi.

 Kristiinan kuukausihaaste/marraskuussa  PORTTI. 

Porttikuvia ei arkistoistani löytynyt yhtäainoaa niin osallistun näillä kahdella kauniilla postikortilla. 

kortti on kulkematon ja oma aika suloinen

Tämän sain joskus postgrossingin kautta mutta enpä katsonut mistä tuli. Kaunis jokatapauksessa.

 Värikollaasi 473

 Mirjan ilme oli sanoinkuvaamattoman järkyttynyt hänen huomattuaan mitä oli juuri tapahtunut.  Se.  Naisen pahin painajainen,
Silmäpako.
Ja juuri tänään  kun hän oli pukeutumassa seksikkäimpiin vetimiinsä ja  lähdössä treffeille eilen tapaamansa hauskan mutta tumman  miehen kanssa.  Miksi juuri tänään, mitä pahaa hän on tehnyt ja kyllä hän tämän arvasi että viimehetkellä tapahtuisi jotain kamalaa ja odottamatonta.. mutta että silmäpako. 

Lattialla lojui tyhjä sukkahousukääre ja siihen viereen Mirja romahti pitkin pituuttaan ja nyyhkien sydäntä särkevästi.  Siihen vaan kylmälle lattialle ja siinä maatessaan hän mietti että ehkä kohtalo tietää että hänen on tyytyminen tähän tuttuun mutta turvalliseen ja säännölliseen  kahdeksasta neljään elämäänsä.

--------------

Viikon 47 krapusanat ovat ilme, turvallisuus, säännöllinen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan teksti. Koko viikko on aikaa kirjoittaa.

 Värikollaasi 472 (40/2025)

 

Minun äiti osaa laittaa hyvää ruokaa. Minun lempiruoka on hernekeitto. 

Kun äiti alkaa tekemään hernekeittoa äiti ottaa kaapista ison kattilan. 

Sitten se huokaisee ja sanoo että kaupasta ei saa enää kunnon sianpotkaa.  Hernekeittoon pitää olla  savustettua sianpotkaa.                         

Ja sitten äiti alkaa kertomaan minkälaista oli hänen lapsuus ja hänen äitin tekemä hernekeitto.  

Muttakun kysyin mitä se sianpotka on kun se oli minulle  outo sana ja äiti alkoi kertomaan siitä niin en  halunnut  kuunnella ja minua ei haittaa yhtään vaikka sitä sianpotkaa ei saakkaan enää kaupasta. 

Ja taas äiti huokaisee ja sanoo että nämä nykyajan herneetkin on ihan kalpeita..

                                                                                                            Sanna 8v.

***

Viikon 46 krapusanat ovat kertoa, huokaista, kattila.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina. 

-Joku tuijottaa mua.   Kuulitsä, ihanku joku tuijottas mua. Mulla on tosi ahistava olo. 

-Kuinniin älä höpsi, kuka sua ny tuijottas. Eihän täällä oo muita 

-Emmätiä, mulla on vaan sellanen  tunne kuin tossa seinässä ois monta silmää ja ne tuijottas mua ja ihanku joku köysi tarrautus muhun. 

-Se eilinen kauhuleffa tais olla sulle liikaa  ja nyt tää halloweeniki. 

No sanooko se mitään, se tuijottaja. Miltä se näyttää. Irvistääkö se?

-Älä naura.. Mähän sanoin etten nää mitään  Kun mulla on vaan inhottava tunne kuin joku tuijottas. Tajuutsä.

 

-Kuuletko joku koputtaa..vai koputtaako?  Kuka siellä?  

-Joulupukki. Onko siellä kellarissa kilttejä lapsia. Krähä-hää

------

Viikolla 45 ei olekaan haasteena kolmea sanaa, vaan tarkoitus on kirjoittaa yllä olevasta kuvasta juttu. Eikun siis inspiroitumaan tuosta kuvasta!
Muuten säännöt ovat vanhat samat eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina. 

 Marraskuussa mennään jo, enää yksi kuva tästä haasteesta itselleni. 

kylläpä onkin harmaata

Marraskuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden yhdestoista kuukausi. Sitä edeltää lokakuu ja seuraa joulukuu. Marraskuussa on 30 päivää. Marraskuun nimi tulee kuolemaa merkitsevästä sanasta marras.^[1]

Marraskuun latinankielinen nimi november tulee yhdeksää merkitsevästä sanasta novem, sillä ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi.^[2]

Keskilämpötila

Marraskuun keskilämpötilat vaihtelevat eri puolilla Suomea. Vuosina 1981–2010 keskilämpötilat olivat Vantaalla 0,4 °C, Lahdessa −0,6 °C, Tampereella −0,6 °C, Jyväskylässä −2,0 °C, Rovaniemellä −5,5 °C ja Sodankylässä −7,1 °C.^[3] Tyypillinen päivälämpötila Etelä-Suomessa marraskuun alussa on noin 4–5 °C ja kuun lopulla enää noin 0–2 °C. Pohjois-Suomessa marraskuun alussa tyypillinen päivälämpötila on pari astetta pakkasta, kuun lopulla kuitenkin on toisinaan jo koviakin pakkasia Keski-Lapissa päivisin, vaikkakin toisinaan voi Keski-Lappia myöten olla plusasteita.

Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi.^[4]

Pohjois-Suomessa pysyvän lumen aika alkaa heti marraskuun alusta. Etelä-Suomessa marraskuu on pääosin synkkä ja lumeton, sateet tulevat etelässä useammin vetenä tai räntänä kuin lumena, tosin lyhyet lumiset jaksot ovat Etelä-Suomessakin jo tavallisia. Ensilumi sataa etelärannikolla vasta marraskuun puolivälin paikkeilla, kun se on Lapissa satanut keskimäärin jo lokakuun alkupäivinä. Marraskuun aikana sademäärät vähenevät Suomessa elo–lokakuun runsaiden syyssateiden jäljiltä. Marraskuussa sateet voivat olla hyvin pitkäkestoisia, jopa vuorokauden mittaisia, mutta niiden tuoma sademäärä ei ole yleensä korkea. Loppuvuodesta sateet ovatkin lähinnä pitkäkestoisia tihkusateita. Auringonpaistetta saadaan marraskuisin todella niukasti, johtuen runsaasta pilvisyydestä. Ajoittain pohjoiselta napaseudulta pyrkivät arktiset kylmänpurkaukset voivat tuoda väliaikaisesti kuivaa pakkasilmaa eteläiseen Suomeenkin saakka ja rikkoa tämän lähes taukoamattoman pilvisyyden.

Lähes kaikki muuttolinnut ovat marraskuussa jo muuttaneet etelään, paitsi eräät Etelä-Suomessa vielä tähänkin aikaan majailevat vesilinnut ja rastaat, jotka siirtyvät etelämmäksi vasta talven reunalla tai jäiden tulon aikaan.