Kaikki hyvät tarinat ja monet sadut alkavat sanoilla olipa kerran ja moni niistä voisi jatkua, että kaukana Itä-Suomessa. Aloitetaan siis siitä.
Olipa ja elipä siellä kissa. Ei ollut rotukissaa nähnytkään, mutta tiesi se toki lajitovereistaan sellaisiakin löytyvän. Kissa tunnettiin lähipiirissään työteliäänä ja vaatimattomana. Senpä vuoksi sille vähän naureskeltiinkin selän takana. Hyväuskoinen ja kiltti, sanottiin. Ehkä vähän höpsökin, kun luottaa niin kovin.
Monesti muisteltiin, että ei sillä raasulla ollut edes tuuriakaan. Juuri kun vähän alkoi pellon reuna keväällä vihertää, niin tulva vei niin pellon kulman kuin naapurinkin maita jokena mukanaan. Ei auttanut kuin pienempää peltoa pyrkiä viljelemään.
Päätyipä kissa pyytämään avukseen hiirtä, joka tunnettiin paitsi monenlaisena hyväntekijänä, niin myös taitavana räätälinä. Työvaatteeksi uusi haalari kissalle, että kelpaisi peltotöitä tehdä.
Nyt se onni kääntyy.
Hiiri kertoili haalarin mittoja ottaessaan, että Itä-Suomen tulvatuhoja voisi kompensoida monella tapaa. Tulisi itään katokorvauksia, entistä paremmat kastelujärjestelmät, leveämpi tie viljakuormia kuljetella ja eiköhän tuo maaperäkin vielä viljavammaksi saataisi. Hiiren tuttavapiirissä kun oli muitakin ammattilaisia hommia hoitamaan. Nimesi kehityspakettinsa mahtipontisesti Itä-Suomen ohjelmaksi.
Kissa mietti, että nyt se onni kääntyy.
Viikossa ei haalarista kuulunut. Hiiren kavereita kävi käsiään heiluttamassa ja kehumassa hiiren visioita. Joku pellon laidalle nosti kyltinkin, jossa oli komea sinikeltainen tähtikuvio.
Meni viikko lisää ja haalaritilaus näytti unohtuneen. Tekstiviestillä hiiri kissaa kuitenkin vinkkasi, että kankaat on tilattu ja konsultteja on kuultu. Malttamaton ei kissan pidä olla, kun isoja on luvattu ja tapahtumassa.
Kului kuukausi ja toinen, ehti jo vuosikin vaihtua. Hiiri muisti tekstarin laittaa ja kertoi viivästyksissä niin konsulttien töissä kuin räätälin hommissa. Päätyipä hiiri kavereineen vielä paikallislehteenkin. Kertoi siellä, että ei sitä nyt leveää tietä noin pienelle pellolle, eikä tainnut tulvakaan niin paha olla kissan kulmilla ja taitaa kuitenkin kangaskauppoihinkin vaikuttaa maailmanmarkkinahinta ja suurvaltasuhteet.
Kissa ihmetteli, että eipä se nyt vaatetilaus onnistunut taaskaan. Ei sen auttanut kuin jatkaa töitään ja uskoa, että kyllä se seuraavan kerran hiireltä tai sen kavereilta onnistuu.
– Ihan varmasti onnistuu, kun näin monesti on jo harjoiteltu. Mutta ite se pittää, kissa sanoi ääneen ja katsoi auringon nousua itäisen peltonsa päälle.