Mietteeni mun

Nyt se on sitten joululoma virallisesti ohi. Itse olen ollut pyhien väliin osuneet arkipäivät töissä, mutta Miete on isänsä kanssa viettänyt pitkät jouluvapaat. Veikkaanpa, että huomenaamulla ei kyyneleiltä vältytä kun arki päiväkodissa taas alkaa. Minullekin on ollut kyllä ihan luksusta lähteä töihin kaikessa rauhassa, kun ei ole tarvinnut aamuisin yhtään säätää...

Tänään meillä oli kiva päivä, kun käytiin hurjilla merorosvosynttäreillä, ja sen jälkeen vuokrattiin Makuunista 101 dalmatialaista -elokuva. Miete sai kyseisen kirjan Joulupukilta, ja sitä on nyt luettu ainakin sen satayksi kertaa. Neiti on myös kovasti suunnitellut, että meille otettaisiin kiltti dalmatialaisnarttu, joka voisi sitten tehdä pentuja meidän Aatoksen kanssa... Mutta elokuva oli siis todellakin aivan loistava, aikaa kestävä klassikko! Suosittelen lämpimästi, jos jostain kumman syystä jollakin muullakin on se vielä näkemättä.

Leffan jälkeen Miete leikki isänsä kanssa piilosta ja ottivathan nuo keskenään kunnon painimatsinkin. Miete sanoo, että "nyt mä isi painin sua!" ja musta se kuulostaa niin hupaisalta:)

Aika paljon tässä jouluvapaiden aikaan onkin tullut luettua, painittua ja katseltua telkkaria. Tuossa illansuussa innostuin tytön leikin lomassa vähän taas seulomaan neidin lelukasoja, ja nappasin samalla muutamat kuvat niin ikään viime aikojen lempparipuuhista...

Mietteellä on nyt tosi vahvasti pinnalla leikit, joissa pukeudutaan rooliasuihin. Halloweeniksi hommattu noita-asu on päällä lähes päivittäin. Tänään meillä oli hoitopäivän jälkeen muskari, mutta silti tyttö ehti tässä illan aikana pukeutua prinsessaksi, noidaksi ja hiireksi.

Huvittavaa muuten, että vaikka pukeminen on välillä erittäin hankalaa, niin täysin omatoimisesti tyttö oli kaivanut kaapistaan hiirenkorvapannan kaveriksi harmaan neuletakin. Sukatkin tyttö kiskoi jaloistaan ja vaihtoi ne harmaisiin. On se tarkka tyttö:) Minullekin iskettiin joku eläinpanta päähän. Isi oli meidän omistaja ja koiramme Aatos oli kissa, joka jahtasi meitä.

Miete on nyt ihan viikon sisällä oppinut todella hienosti R-kirjaimen. Nauratti kyllä, kun neiti intoili: "Mä voisin orra rinsessa ja mä tarviin rimpsumekon ja ruunun!" Aivan ihana rimpsumekko meiltä löytyykin, kun äiti vähän hullaantui Lindexillä...


Ja kuten huomaatte, niin jotain muutakin tarttui rimpsujen lisäksi mukaan... Nyt on kyllä mielestäni Lindexillä tarjolla ihanimpia tytönvaatteita aikoihin: Kauniita värejä ja kontrasteja, suloista tylliä ja leikkisiä asusteita. Ostin näiden lisäksi sellaista vahvaa kangasta olevat mustat legginsit, joita voi yhdistellä kaikkien noiden yläosien kanssa.

Tuosta vasemman ylälaidan mekosta Miete tykkää kovasti (kuin myös!). Se kelpaa prinsessaleikkeihin,  ja lisäksi neiti on saanut päähänsä, että se on hänen jumppa-asunsa. Miete on haaveillut pitkään jumpasta tai temppukoulusta (idea on tainnut tulla Pikkukakkosesta), ja menemmekin ensi perjantaina tutustumaan temppukouluun. Miete kysyy joka päivä, että onko nyt perjantai.

Tärkeintä siinä temppukoulussa tuntuisi olevan se, että Miete saa päälleen tuon "jumppamekon" ja lisäksi sellaiset röyhelöitä rönsyilevät suloiset sukat, joita hän kutsuu "jumppasukiksi". Yritin kauniisti huomauttaa, ettei se ole välttämättä paras asu jumppaan ("Ai, miksi?"), mutta jos tyttö innostuu temppukoulusta, niin voidaan sitten kaupasta ostaa ihan oikea jumppapuku. 


Kaikki Muumivaatteet olivat Lindexillä myynnissä puoleen hintaan. Ihastuin tuohon tummansiniseen collegemekkoon ja nappasin rekistä viimeisen paketin muumisukkia, joita Miete alkoikin heti mallailemaan mekon kanssa. Tyttö miettiikin aina innokkaasti, että mikä sopii minkäkin kanssa...


... ja kun yritin tarjota uuden raitapaidan kaveriksi mustia legginsejä, oli Miete sitä mieltä, että pinkkiä sen olla pitää, ja haki tomerasti kaapista Bogin raitaleggarit. Voi äidin värisilmä parkoja;)

Repsahdin. Nukenvaunut piti hankkia vasta kesäloman kunniaksi, mutta jotenkin ne vaan lähti mukaan Ideparkin Toys R Usista...

Mummo oli tammikuussa hoitamassa Mietettä kun minä olin työmatkalla. Kotiin tullessani Mietteen leikkiastiat oli aseteltu koriin pyyhkeen päälle kuivumaan. Eilen Miete pyysi että saisi taas pestä astioita. Ja kyllä niitä pestiinkin! Tyttö leikki lavuaarin äärellä toista tuntia, ja minä sain samalla järjesteltyä ja pyyhittyä kylppärin kaapit.

Tänään neiti oli niin omatoiminen, että oli itse laittanut tulpan altaaseen, laskenut siihen vettä ja hakenut astiat pesuun. Äänistä päätellen astioilla oli ainakin uimakilpailu ja uimaopettajana toimi tietenkin Miete. Lopuksi neiti nappasi (juuri vaihtamani puhtaan) käsipyyhkeen ja kuivasi sillä kylppärin lattian...


Ihana nähdä kuinka lapsi tempautuu leikkiin ja nauttii siitä silmin nähden. Täytyy pitää astioiden pesu mielessä jos tulee vaikkapa tarve järjestää itselle vähän ylimääräistä bloggailuaikaa;)

Vinkkaan vielä, että Halesilla on nyt ihan mieletön valikoima Espritin vaatteita puoleen hintaan (sis. mainoslinkki).

Meille tarjoutui jälleen mahdollisuus vastaanottaa muutama Sylvanian Families -ihanuus. Kyseisen lelusarjan merkeissä teen enemmän kuin mielelläni blogiyhteistyötä, sillä lelut ovat hurmanneet sekä minut että Mietteen.








Pyysin mahdollisuutta arpoa myös lukijoilleni Sylvanian Families -ihanuuksia. Koska kenguruperhe löytyi meiltä jo ennestään, laitan molemmat paketit jakoon. Lisäksi arvon ihanan Childrens Bedroom -setin.

Voi itku, otin viikonloppuna puhelimella aivan täydellisiä ulkoilukuvia Mietteestä ja hänen rakkaista ystävistään. Kuvia joissa ei juuri haalarissa puhdasta kohtaa näkynyt, vaahteran lehdet lensivät ja naama oli kurassa. Mutta ne kuvat ovat vaan kadonneet jonnekin, en käsitä!

Bloggailu aktivoi kyllä kameran käyttöä. Ehkä liikaakin? Olimme yhtenä päivänä Mietteen kanssa lähdössä ulos kun tyttö kysyi että otetaanko lähtökuvat...Mieheni alkoi nauraa ja tunsin itseni hieman noloksi: olenkohan yksi tai kaksi kertaa liikaa halunnut napsaista tytöstä söpöt vaatekuvat ennen uloslähtöä;)  Eräänä iltana mieheni laittoi iltapalaa, ja ennen kuin hyökkäsimme syömään, hän lohkaisi: "Hei oottakaa, mä otan ensin kuvan!". Pientä kettuilua?!




Miete kantoi olohuoneeseen iloksemme kolme nukkea tuoleineen ja hoitotarvikkeineen. Saanko esitellä: Kukka Mäkinen (syöttötuolissa), Kukan takana Sami tutti suussaan ja taaimmaisena Ville. Kaikki nakupelleinä, kuinkas muutenkaan.

Mietteellä on kuvissa yllään Cupcaken villakerrasto koossa 104. Aivan passeli tähän syksyyn ja talveen. On ihanaa varata lapselle lämpimät vaatteet ja tietää, että hän ei palele. Saatella neiti aamulla hoitoon ja rutistaa vielä tiukasti hänet syliin kurakumppareista huolimatta (ja vaivihkaa omia vaatteita varoen). Hakea hänet iltapäivällä hoidosta, kertoa että oli ikävä, mennä omaan kotiin.

"Äiti sano mulle kullasti", tyttö pyytää.
Ja minä sanon.
Sanon että kylläpäs hän on suloinen keijukaunokainen,
kun hän liitelee olohuoneessa keijusiivet selässään.
"En minä ole kaunokainen!"
"No mikäs sinä sitten olet?" kysyn.
"Minä olen ihanaliini."

Mietteellä on ihmeellinen kettu. Sille on helppo kertoa kaikenlaisista asioista, ja joskus, ollessaan sillä tuulella, tykkää kettukin jutella. Me olemme Mietteen kanssa yhteen ääneen harjoitelleen litaniaa viikonpäivistä, ja yhtenä iltana keksin ehdottaa, että mitäs jos opetettaisiin ketullekin viikonpäivät.

Mutta voi kettupoloista, sehän oli ihan pöhkö. Vaikka kuinka moneen kertaan ja huolellisesti artikuloiden häntä neuvottiin, puhui kettu aivan höpöjuttuja!

Minä: "No niin kettu, sano maa-nan-tai."
Kettu kimeällä ketunäänellään: "Makapakamakapaka..."

Miete alkaa kiljua naurusta: "Äiti, mitä se sano? Voi ei! Äiti se sano makapaka!"

Yritämme uudestaan. Mietekin pyytelee, sano nyt vaan että maanantai...Mutta kettu raukka ei vaan osaa!

Minä: "Jos yritetään seuraavaa viikonpäivää, mikäs sen maanantain jälkeen tulikaan, hmm, tiistai. Kettu, sano tiis-tai."

Kettu on hetken hiljaa ja katselee meitä pää kallellaan. Odotamme hiiskumatta. Sitten punaturkki aukaisee suunsa ja sanoo kimeällä ketunäänellään: "Tis-si!"

Miete repeää sellaiseen huutonauruun, että tipahtaa kirjaimellisesti lattialle. (Myös tilannetta sivusta seurannut isi alkaa hekottaa ja katsoo minua sellaisella ilmeellä, että onko mulla nyt ihan kaikki kotona...)

Ei suju siis ketulta tiistai, ja me siirrymme keskiviikkoon. Yritämme molemmat neuvoa kettua.

Miete: "Kettu, sano keskiviikko!"
Kettu: "KEKSIviikko!" huudahtaa kettu iloisesti.

Me katsomme Mietteen kanssa toisiamme ja pudistelemme päätämme. Voi tuota höpsöä kettua!

Torstaita kettu sanoo tortillaksi, perjantain kohdalla pärisyttelee ärrää, lauantain se tulkitsee laulukehoituksena ja kun opetamme ketulle sinnikkäästi sunnuntaita, huutaa kettu vaan että suukotellaan ja säntää antamaan Mietteelle pusuja.

On se kettu kyllä hauska. Saa meidän nauramaan vedet silmissä. Ja kovasti me sitä rakastetaan, vaikkei se vielä ihan kaikkea osaakaan.

Multa on joskus pyydelty tarkempaa postausta Mietteen nukkekodista ja talon merkkiäkään en viimeksi osannut kertoa kun sitä kysyttiin. Nukkekoti myytiin loppuun(?) Ideaparkin Toys"R"Us -lelukaupasta, ja jossain vaiheessa totesin, ettei sarjan huonekalujakaan enää kaupan hyllyllä näkynyt. Niinpä viimeksi tuossa leluparatiisissa pistäytyessäni huomasin ilokseni, että siellä oli tarjoushintaan muutama huonekalupaketti myynnissä. Aikaisemmin meillä ei huonekaluja ole vielä leikeissä ollut, joten nyt ostinkin sen mitä löytyi: kalusteet keittiöön ja lastenhuoneeseen.

Kalustepaketit kainalossa iloitsin, miten kivat lahjat mulla on nyt jemmassa synttäreille tai jouluksi. Mutta kuinkas sitten kävikään: en ïhan malttanut odottaa...




Keittiö sijoitettiin (ainakin kuvaushetkellä) alakertaan, ja lastenhuoneen kalusteet löysivät paikkansa talon ullakolta. Eikö olekin suloiset! Miete tykkää touhuta kerrossängyn tikapuiden kimpussa ja laittaa isät ja äidit nukuttelemaan pienokaisiaan. Välillä mennään suihkuun ja sitten pukeudutaan juhliin.


Noiden Sylvanian Families -lelujen mukana tuli joskus iso arkillinen tarroja jotka "me" laitettiin nukkekotia koristamaan. Mietteen suurta huvia on repiä tarrat paikoiltaan ja liimata ne uusiksi ihan itse.

Mielekästä puuhaa on siis syysmyrskypäivien varalle. Seuraava isompi leluhankinta onkin jo mielessä ja tällä kertaa olisi ajatus mennä vähän vaaleanpunaisen tyttömaailman ulkopuolelle...Palataan asiaan!