Moni kakku päältä kaunis? Moni koira paperilla terve, tai paperilla sairas.
Mitä pitää katsoa koiraa hankkiessa? Mihin pyritään?
Mikä on sitten kokonaiskuva?

Nykyään koiran pitää olla: Erittäin hyväluonteinen, yhteiskuntakelpoinen, vahvahermoinen, kova mutta kuitenkin tarpeeksi pehmeä, terve lonkista, selästä, kyynäristä, polvista, silmistä ja sydämestä, tykki kisakentillä, vietikäs, energinen, kaunis niin että näyttelytitteleitä ropisee, lapsirakas, pieneläinrakas, ystävällinen, hyvä puruissa, sopivasti terävä, puolustaa tarvittaessa, rauhallinen, vahtiviettnen, reaktiivinen, neutraali... etc mitä näitä nyt on - Kaikki samassa paketissa.
Onko sellaista koiraa olemassa? Ei.

Joskus ihan aloittelevana koiraharrastajana ilman kokemusta eri sukulinjojen koirista, koirat olivat tosiaan sitä mitä kuvissa ja sitä mitä KoiraNet sanoi. Tavoiteltiin A/A lonkkia ja 0/0 kyynäriä ja hienon näköistä luonnetestiä pistein 200+++ ja käyttötuloksia.
Onhan se hienon näköistä paperilla. Vaan onko se kaikki, mihin kiinnittää huomiota?


Kuitenkin nyt katson omia koiriani, menneitä ja nykyisiä paperilla ja sitten kotona näen koko totuuden.

Deimos on paperilla kyynäriltään "sairas", samoin Sinister.
Zeus on paperilla priimaterve.
Kuitenkin totuus kaikesta on se, että koko porukasta vain se 100% tervenivelinen Zeus harrastaa mysteeriontumista pienenkin rasituksen jälkeen. Tästä priimaterveestä koirasta ei löydy vikaa, vaikkakin se oksentaa verta ja elimistö ei kestä mitään. Kokonaisuudessaan tähän koiraan on mennyt eläinlääkärikuluina kevyesti yli 1300euroa, puhumattakaan koirahierojista, fyssareista, ravintoterapeuteista, erikoisruokavalioista ja valvotuista epätoivoisista öistä.

Sensijaan vanhempi "kyynärvikainen" kaksikko Deimos&Sinister on elänyt tervettä elämää.
Paperillahan kumpikaan ei näytä huippukoirilta, mutta oikeassa elämässä sitäkin paremmilta.

Kaikista vähiten on sairastanut Deimos - Ei koskaan mitään, paitsi syötyään opiaatteja myrkkysyötistä Hakunilassa 2014.
Tänään käytiin eläinlääkärissä perusrokotuksella, hampaat erinomaiset, hyvä lihaskunto joskin saa vielä vähän hankkia läskiä. Paino viimekertaisesta +2,5kg.


Sen superhienon koiran takana voi olla silmätulehduksia, PEVISA:san ulkopuolisia silmäsairauksia joita ei ole listattu, mysteeriontumista, kroonisia suolistotulehduksia, gastriittia, lukuisia määriä kasvaimia lähisuvussa, purentavikoja, allergioita, pahaa arkuutta yms.
Niistä mikään ei näy virallisissa dokumenteissä, paitsi radikaalimpi arkuus luonnetestissä.

Ennen katsoin koiraa hyvin suppeasti, onhan sillä hyvät PEVISA:n mukaiset tulokset ja käyttötuloksia ja näyttelyssäkin pärjännyt.
Karu totuus on todellakin se, että se päällipuolinen terveys on vain pieni kärpäsenkakka kokonaisuudessa.
Koko koiran suku painaa kaikessa, ei pelkästään se että sulla on se uros x, joka on mahtava. Jos puoli muuta sukua on sairaita, ei siinä ole järkeä.

Entäs ohjaajan merkitys? Mitä se koira on alunperin, mitä siitä koirasta on hyvällä koulutuksella koulutettu piiloon? Mitä pilattu huonoissa käsissä? Esim kodinvaihtajakoira, jonka menneistä ei saa vastausta, mitä siellä on tapahtunut?
Tai se nuorena lopetettu/kuollut sisarus, mitä sen elämä olisi paljastanut?


Nyt jos koskaan mietin näitä.
Mutta faktahan vaan on se että mitä tahansa teet, joku on asiasta erimieltä ja sen kuulee aina.
Se missä toinen menee riman ali silmäsairauksien kanssa, toinen tekee sen epilepsian kohdalla. Joku joustaa nivelten terveydestä, jotkut luonteesta.
Jokainen kasvattaja tavoittelee jotain yhdistelmillään, toisilla se on ulkonäkö, toisilla käyttöpuoli. Toinen haluaa kasvateilleen reilusti terävyyttä, toinen päinvastoin.

Mikään ei ole niin yksiselitteistäkään. Se 50 tervettä jälkeläistä jättänyt uros voikin tuottaa seuraavaksi sen epilepsiaa sairastavan jälkeläisen. Tai ne niveliltään priimaterveet vanhemmat voivat yhtäkkiä jättää E/E-lonkkaisen, eikä syytä ehkä koskaan tiedetä.
Maalaisjärjellä kuitenkin niin, ettei yhdistetä kahta sukua, joissa on samat ongelmat. Jos esim suvussa A on suurena riskinä/liippaa läheltä epilepsia, siihen pyritään yhdistämään suku B, jossa riski on minimaalinen.

Miten esimerkiksi käyttäisin Deimosta jalostukseen? Ensin tiedostaisin virheet, mitä halutaan parantaa?
- Deimoksella on ahdas rintakehä, joten sitä kompensoitaisiin parilla, jolla on tilava rintakehä.
- Deimos on myös pienikokoinen, joten vaimoke saa olla isohko.
- Deimoksella ei ole parhaat mahdolliset nivelet, joten kumppanilta vaaditaan priimat.
- Deimoksella on todella heikot kulmaukset ja lyhyt runko, ja siksi haluan vaimokkeiden olevan mieluusti hyvin kulmautuneita ja pidempiä rakenteeltaan.
- Luonteen osalta Deimos voi olla jonkun mieleen häiritsevän vilkas, joten siihen sopii vastapainoksi rauhallinen narttu.
- Terveysriskeinä vatsasyöpä on surullisen yleinen, mutta pyrkisin valikoimaan sen mukaan että vatsasyöpäriskit kiertäisivät mahdollisimman kaukaa.
- Deimoksella ei ole käyttötuloksia, joten vastapainoksi olisi hyvä jos toisella osapuolella olisi.

Tasapaino kaikessa?

Muutama on varmaa:
Omasta kasvatuksestaan pitää kantaa elinikäinen vastuu. Kasvattajan vastuu ei pääty siihen kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa.
Myöskään omistajan vastuu ei pääty kun se koira on saatu about yhteiskuntakelpoiseksi - se vaatii ylläpitoa. Parhaatkin taidot elämässä ruostuvat jos niitä ei ylläpidä.
Jokainen kasvattaja varmasti myös pyrkii luomaan tuloksen, koiran, jollaisen itse haluaisi ja josta voi olla ylpeä. Ja päinvastoin, pyrkii välttämään sellaisia murhenäytelmiä joita ei itse haluaisi katsoa seuraavaa yli 10vuotta.

Kokemus opettaa, ihan kaikessa mitä elämä tarjoaa. Kaikkea saa ja pitääkin vähän kyseenalaistaa, mutta omaan juttuunsa pitää uskoa.

Kennel Mind Breakers
Belgianpaimenkoira -kasvatit

Vaikkakin Kennel Mind Breakers on kennelnimenä uusi, ei Riikka ole harrastajana mikään uusi tuttavuus belgimaailmassa. Riikka on auttanut pulmissa ja kuntouttanut myös muiden koiria jo aikaa ennen kennelnimeään.
Riikka on ennen kaikkea rehellinen ja kantaa vastuunsa kasvatuksestaan. Riikka kertoo aina avoimesti kasvateistaan ja koiristaan, mitä ikinä tapahtuukin.

Mind Breakers järjestää kasvateilleen erilaista toimintaa, mm. pentutreffejä, koulutuspäiviä, ryhmätutkimuksia ja pitää muutenkin aina yhteyttä kasvatinomistajiinsa.
Ihmisenä Riikka on pirteää, reipasta seuraa, joka valaisee synkänkin päivän. Helppo ihminen tulla toimeen. Riikka herättää, jos ei itse tajua olevansa hakoteillä jossakin asiassa. Tällaisia ihmisiä kaivataan lisää.

Kennel Mind Breakers edustaa kasvatuksessaan puhdasta avoimuutta. Kasvattajana Riikka haluaa kasvattaa työkykyistä ja tervettä koiraa, jolla on annettavaa rodulle.
Riikka ei tuijota koiraa pelkästään paperilla tai vanhempien tulosten perusteella, vaan haluaa arvioida koiran todellista potentiaalia myös tilastojen ulkopuolella.

Riikka kasvattaa koiriaan terveellä maalaisjärjellä, asettaen rajat ja rakkautta sopivissa suhteissa.
Koirat lenkkeilevät upeissa maastoissa vapaana päivittäin ja niiden lihashuollosta pidetään säännöllisesti huolta. Jokaisella koiralla on yksilöllinen toimiva ruokintasuunnitelma.

Suosittelen Kennel Mind Breakersia kaikille, jotka haluavat koiran rehelliseltä kasvattajalta, joka tekee työtä rodun tason eteen tosissaan.
Riikka auttaa aina, vaikka kyseessä ei olisikaan hänen oma kasvattinsa. Myös muiden koirien hyvinvointi on Riikalle tärkeää. Riikka jaksaa kannustaa ja tsempata eteenpäin ja osaa olla aidosti onnellinen myös muiden puolesta! Rakkaus!

Nyt avaan sanaisen arkkuni tästä pitkään vaivanneesta asiasta.

Miksi ihmiset eivät tutkituta koiriaan?
Mielestäni se on suorastaan loukkaus rotua ja kasvatusta kohtaan.

Useimmat perustelut ovat: "tää on vaan tällänen kotikoira" 
- Tiesitkös, että kotikoirasi kolme sisarusta ovat jalostuskoiria? 
Hyvän jalostuksen pohjalla on tieto sukulaisten terveydestä. Jos koiria ei tutkita eikä tietoa koskaan tuoda esiin, ei ole enää terveitä rotuja. Belgianpaimenkoirakin on terveimpiä rotuja juuri sen takia, että on saatu tietoa, faktaa ja saatu valittua jalostukseen vain terveimpiä koiria.

Ei Sinisterkään ole jalostuskoira tai mikään super-näyttelykoira. Sinisterin siskot(mm. Ruki ♥) sensijaan ovat tulevia jalostusnarttuja ja kaikki tieto sisaruksista auttaa heidän tulevaisuuttaan.
Sinisterin tiedot auttavat myös kasvattajaa jalostustyössään ja antavat suuntaa mitä tämän vanhemmat jättävät tuleville pennuilleen. Sinisterin pentueesta 5/10 on tutkittu.



Olin kauhistunut kun Deimoksen sisaruksia ei muutamaa lukuunottamatta aijota edes lonkkakuvata.
Ulkomailla eivät kaikkialla myöskään kuvauta kyynäriä, selkää tai peilauta aina silmiäkään.
Kannattaa siis kysellä kasvattajalta näistä ennen pennun ostoa, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Deimoksen suvusta löytyy siis usean sukupolven ajalta kyynär-tutkimattomia koiria, joten Deimoksen tulevat kyynärkuvat voivat hyvin olla aivan mitä tahansa. Ne voivat olla terveet 0/0 tai vaikkapa huonoimmat mahdolliset luokkaa 3/3. Deimos näyttää ja vaikuttaa terveeltä, mutta se ei tee siitä faktaa vielä.
Deimoksen Karamel-sisko on tuleva jalostusnarttu, ja ainoat terveystulokset sisaruksista tuleekin meiltä.
Eräs sisaruksen omistaja myös kauhistui kuinka laajasti meillä Suomessa koirat tutkitaan. Ei ollut kuullutkaan selän kuvauttamisesta.

- Deimosta on kyselty tulevaisuuden astutuksiin JOS tulevat terveystulokset ovat hyviä, ja kieltämättä muiden sisarusten tiedot olisivat voineet auttaa. Deimos on toistaiseksi vasta silmäpeilattu terveeksi ja BAER-testattu erinomaisesti kuulevaksi.
Vaadin jalostuskoiralta kuitenkin vielä paljon enemmän kuin perustestit ja pari näyttelyä.


Perustelu nro.2 "Se on ihan terve, kyllä sen näkee"
Osa koiran selviytymistä laumassa on nimenomaan kivun piilottaminen. 
Luonnossa heikkoutensa näyttävä, sairas laumanjäsen yleensä tapetaan.

Koira ei välttämättä näytä esim.selkäkipua liikkeessään, mutta saattaa olla kosketuksesta aggressiivinen.
Koira saatetaan leimata "mielenvikaiseksi" vaikka syy löytyisi rikkinäisistä/viallisista selkänikamista, jotka ovat helposti nähtävissä (epävirallisissakin) selän röntgenkuvissa.


"Kotikoiruus" ei ole mikään syy jättää koiraa tutkimatta. 
Kotikoira kärsii silmäsairauksista aivan samalla tavalla kuin vaikkapa agilityvalio. 
Silmäsairautta ei voi nähdä ilman kunnon tutkimusta, joten pelkkä vilkaisu silmiin ei riitä.

Kotikoira kärsii myös lonkka/kyynärviasta samalla tavalla kuin näyttelykoirakin.

Luustoviat, nivelrikot, silmäsairaudet, kaikki sairaudet yleensäkin, voivat tehdä koirasta vaikean elämänkumppanin. Kipeä koira saattaa hyökkäillä ilman näkyvää syytä tai käyttäytyä muuten häiriintyneesti.
Kipeä koira voi olla myös täysin passiivinen ja haluton tekemään mitään.

Mielestäni omasta koirastaan on tärkeää tietää kaikki mahdollinen. Koiran fyysinen olemus voi kertoa paljon koiran persoonasta. Myös pelkkä koiran kuulotesti(Klik!) selittää paljon.

Koira on terve kun se on todistettu terveeksi. Mustaa valkoisella.