Puhelu siskolle.
Tänään on ollut hyvä päivä. Ja eilenkin. Joka kolmannella askeleella tuntuu enempi tutulle kuin niillä kahdella muulla. Ne kaksi on yhtä vielä kysymysmerkkiä. Hissuttelua. Tukan rapsuttamista ja hiljana katselemista. Siten kuin mennään junaan ja ollaan kyydissä. Istutaan ja silti ympärillä tapahtuu. Hitsin omituista kaikki! Jos vuosi sitten olis ollut Veikkauspaikassa vaihtoehtona tämä kaikki, niin enpä takuuna olisi siihen kolikkoa siirtänyt. Silti. Tässä sitä ollaan. Hurjaa.
Tänään käytiin lenkillä tuolla pidemmällä. Hilmalla oli kuuma, vaikkei edes ollut. Puita ja metsää oli silmien kantamilla joka suuntaan. Hermanni puheli niitä näitä. Pöljäili juttujansa ja mua nauratti ääneen. Tuon tuosta salaa kattelen sitä. Tekemässä omiaan. Tai kattelemassa salaa mua. :)
Oon ommellut verhojen lahkeita koneella ja nyplännyt pihakukkeja. Miihaillut. Leikkasin Hermannin tukan, kun alkoi näyttää mehtäläiseltä. Lomppasin kesken saunan Isopikun pieni kylpytakki viuhuen metsästä uuden vastan. =) Edelliset mureni laatoille kesken elvytyksen.
En taida vielä ymmärtää tajuta, jotta kesäloman jälkeen jäädäänkin tänne. Maalle. Olemaan elämään.
Voi hitto notta mullon teitä ikävä usein! Tiedätköhän? Sinua ja ihmisiä siellä! Ihan hirmuisosti ikävä. Tiedä se aina.
P.s. Sain sitkeydellä Hermannin hiuksenpätkän pois hampaan ja ikenen välistä. Nii juu. Mun omasta suusta tietty! =D Tarvisin vaan nuppineulan ja pinsetit. Taitava olin. =) Tulkaa pian tänne!
