Se meni siten, että samana päivänä sai Ystäväkallis, Liianläheinen sekä minäitse. Yksi varma kasvainhavainto. Yksi lisäseurantakomennus. Sekä koepalakutsu. Kulunut viikonloppu kului hirsituvassa. Kaksi nuo tulivat etelästä ja yöpyivät molemmat meillä. Nostin punaiset kynttilät pöytään ja lämmitin puna-Arabioissa glögiä ja pilkoin manteleita lastuiksi. Kippisteltiin pullilla ja toivotettiin Hyvää Joulua. Tänään nuo kaksi läksivät samalla kyydillä kohti kotejaan etelään. Mä jäin tänne. Vein pienenpikun kylälle kaverin luo ja ajoin verhoomon pihaan itkemään. Hiton elämä millä heittelet!
Ensi lumi sateli viikolla. Etupiha näytti ihan mudcacelta tomusokureineen. Teki mieli pukea Hermannin pilkkihaalari päälle ja sännätä lumienkelin tekoon, mutta tiesin joutuvani käsinpesuhommiin, jos niin. En siis. Säästän vielä. Uudet Uggit tuli postilla ja ne tököttää makkarissa suhuttamista odotellen. Lankoja ostelin, vaikka lupasin itseminulle jotten ennen kuin entiset on edes alullaan joksikin. Mutta kun... :) Ekat pihavalokynttilähommelit kieputin timanttiseen tänään. Herra Hoo takuulla pyörittää taas päätään, kunhan kotiutuu. Mutta tehköön niin. Sillä osuu juhannus ja mulla joulu. Kunnioitellaan sitä.
Isopikku on oireillut. Huokaus. Soitan huomenna Paikkaan ja pyydän kiirehtimään seuraavaa aikaa. Tuntuu jotta molemmat kaipaa edes kokeilua lääkkeistä. Iipponen turhautuu, kun ei jaksa keskittyä mihinkään. Oli sitä mieltä, jotta hänen pitäisi voida lakata koulun käynti. Ihan vain, kun lepääminen sopii hänelle paremmin. =D Eipä onneksi ole noin helppoa sanottu ja tehty.
Punaiset kynttilät sai jäädä pöytään. Vaikka ajatukset ei riitä vuorokautta kauemmas.
Mitäs nyt sitten.
