Ulkona on ollut aivan huippupimeää! =) Mä kuljeskelen hirsituvassa sytyttelemässä kynttilöitä ympäriämpäri. Leivinuunikin on korkattu tältä syksyltä. Muutama aamua sitten heräsin takuulla Unton kiekua aiemmin. Hermanni oli yötyössä ja pienipikku nukkui lapsiunta mun vieressä. Hetken kuuntelin sydän pakahtumisellaan pienen unituhinaa kunnes nousin ylös. Laittelin tulen uuniin ja kannoin tuolin siihen eteen. Saatoin istua siinä miltei tunnin. Silmät kii, joogiasennossa. Hengittelin. Tuntui. Iso aina sanoi, jotta ois opettanut. Ja mä aina sanoin, jotten kuitenka malta olla paikoillaanhiljaa niin kauanpitkästi. =D Tuli vain mieleen se. Hymytti.
Kriisikeskus on tullut tutummaksi. Muistan jo montako räsymattoa käytävässä on ovesta Siihen ovelle. Ensin kuramatto. Pieni räsymatto. Pitkäräsymatto poikkikäytävässä sohvan edessä. Toinen pitkulainen räsy viemässä perille. En vieläkään muista kriisinaisen nimeä, mutta osaa kysyä. Kuunnella. Kuulla. Osaa nähdä ja tyrkkiä katsomaan itse. Mukavan Rouvan ansio tuo. Paikka ja menot sinne. Ei riitä kiitokset. Millään.
Sunnuntaina käytiin pienemmän pikun kanssa Iskälässä. Oli ihan hirmu hyvä olla. Sanoin siellä, jotta ollaan ihan rauhalla. Hain Mamman tarhasta ja suittiin sitä pikun kanssa kahdestaan. Pieni vaihtoi sukaa ja harjaa tuon tuosta, minä viimeistelin ja putsin kaviot. Iskä satuloi ja päitsetti, kun olen aivan pihaihminen lännenkaiken kanssa. En tiedä oikeaa paikkaa satulahuovalle (kun on jättikokoa) satulan alla, saati ole koskaan laittanut narupäitsiä... Pikku kiipesi satulaan rappusilta ja sai kääntöohjemuistukset. :) Ja sitten mentiin. Minä edellä. Mamma perässä pikku selässään. Käytiin metsässä ja meinattiin eksyä. Pieni riemuitsi taidostaan ohjata, vaikkei suurauta ole edes suussa. Oli ihan hirmu hyvä olla.
Maastoköpyn jälkeen harjailin itsekseni satulan jäljet ja koko hevon. Kuiskutin juttuja ja rapsusin hiljaa harjan alta. Vein karsinaan jossa oli valmiina heinien päällä monia kotimaisia omeneja sekä kaurojen joukossa porkkaneja lohkoina. Halasin vielä pitkään. Oli niin vaan hyvä.
Kulman takana tajusin taas mitä eroa on pikkutytöillä ja pikkupojilla. Kaksi pientä tyttölasta oli hevosta syöttelemässä tuoreella nurmikkolla. Ihastelivat. Huokailivat. Ja minun pikku seisoi onnellisen näköisenä suuressa kuraläpäkössä! =)) Onni on pieniä asioita. Tuoretta nurtsia ja kuralätäkköä. Kriisikeskuksessa selviäviä tappuroita. Räsymattoja pitkin poikin.
Huomenna Kalastustorppaan viikonlopuksi. :)
