Kuplia kahvissa

Lyhyestä virsi kaunis.

Viimeisten tippojen joukossa haettiin pikuille raketteja paukuteltavaksi. Että vuosi vaihtuisi. Vaikka vaihtuuhan se. Kohta on ensi vuosi. Kohta on tämä vuosi mennyttä. Mikä vuosi olikaan. Puuh!  Mietin Lupausta, jonka pitää. Ainoa minulle tärkein on Yrittää olla entistä enempi olla itselleni armollinen sekä ihmisille hyvä ja voimaava. Tahdon kohdata katseella. Kuunella kunnolla. Pysähtyä ja tuntea. Olla läsnä. Pysyä. Antaa.
Siinä kaikki. Siinä kaikki mitä minä haluan. :)

Ja sen lisäksi teippaan ja sinitarraan liikuntalisän jokaiseen päivään, kuten menneessä. :) Lupaan minulleitselle sen!

Onnea, Rakkautta ja Rohkeutta vuodelle 2012!! <3

Kylppärin naulassa roikkui saunamyssy, sakset ja otsalamppu! =) Normisetti.

Aamusuihkussa tuhlasin vähän vettä. (taas... ) Kompensoin vedenkulutusta laittamalla suihkun vesipaineen pienelle vaihteelle, jottei omatunto potki NIIN kovaa kuin tekee. Minkä voin kun rakastan vettä! Voisin lojua vedessä ryppyrusinaksi saakka. Mutta erityisesti suihkuvedessä on joku viehko. Sillä on taito huuhtoa tukasta paljon joutavia asioita. Hoitaa kipeitä haavoja ihosta. Sielusta asti.

Tänään jaoin aamusuihkun lintupöntön kanssa. Tai simmosen tirppa-aluksen mihkä laitetaan jyväsiä ja aurinkosiemeniä. Mun mielestä se törrötti pihassa sen näköisenä, jotta kaipaa suihkua joten koppasin sen mukaan. Siitä tuli puhdas ja minusta myös. :) Ennen suihkupesun lakkauttamista tonkasin lattiaan tipahtanutta purnukkaa ja kolhasin otsani kaakelireunushyllyn reunaan. Tönks ja siinä on komea vino viivakuhmu! Olinpa taitava! =P
Samaan päivään myöhemmin uusin kolhun. Mallinukketorsoa roijatessa pitkin poikin kesken matkan tökkäsin nukkea parempaan asentoon kannossani ja tönks - sen mallinukketorson maailman kova nenä töksähti suoraan mun silmän alle. =DD Iipot katsoi pöljäksi, kun purskahdin nauruun mallinukketorsotyyppi roikkuen miten sattuu sylissä ja pitelin toisella kädellä silmää. Jotenki tämmönen päivä ollu. (:

Ikävistä kovin on ihmisiäni. Ihan sattumisikävä. Kuuntelen välillä useita kertoja luurista siskonsuloisenpienentytön puhinoita ja jutteluita. Sillä on hirmu paljon viisaita asioita mielessä noin yhdeksän kuiseksi tyypiksi! <3 Pienen jokaisessa äännähdyksessä on dinofantin kokoinen ihmetys. Ja sisko sitten. Voi reikävarpaankynsisilsa, että mulla on IKÄVÄ sitä. :((  eniten inhoan tätä välimatkaa meidän kotien välissä!! =(( enkä edes ole ihminen, joka vihaa. plah! telluksen kokoinen Plah! :(

Odotan maailmanympyrän laajentumista. Minun siis. Elopiirin kasvamista. Kattelen jo sillä silmällä ohi kulkevia autoja, notta jos sitä vaan hyppäis kyytiin! Antais tuulen viedä. :) okei, ehkei kuitenka. sattuis mun tuurilla joku hullupullu jolla ois ritsa hanskalokerossa ja se veis mut  johki minne pippuri kasvaa... ;P mietin jotain turvallisempaa siis. :)


Hermanni laskee jo. Kaksi kuun kiertoa matkaan. ;)

PikkuIipon akuankka-aamiainen <3

Valpas vahtikoira... ;)

Umpioihana Joululahja siskolasta <3

Piti hyppiä. Paljosti. Pienipikku kuvisti ja nauroi. =)

Vaikka mikään ei mennyt jouluaattona siten miten piti, niin oli ihananIhana joulu! Me oltiin kolmin kotona, koska isopikku oli kipeä. Minä, iipot ja Hilma tietysti. Joulupuuro ei palanut tällä kertaa pohjaan. Mantelin sai puurokattila. =) Sitä en tiedä, notta toivoiko mitään. Kattila. Thih! Vaikka lommotonta loppuvuotta. ;P

Ulos sytyttelin paljon lyhtyjä ja kynttilöitä lasipurkkeihin. Portille asti. Kaikki jo juuri ennen joulurauhaa. Telkusta katsoin Suomenturkua ja lauloin hienosti mukana. Joulukuusi on tänä vuonna kauniimpi kuin koskaan! Korkea ja sopivan tuuhea. Tuossa olen istunut nenä kiinni oksistossa. Nuuhkinut joulua. (Hermannin mielestä olen pikkasen omituinen. Edelleen... =D)
Aatoksi satoi lisää lunta. Jouluruoka oli hyvää. Iipot pitivät lahjoistaan, joita oli kohtuudella. Osuvimmat oli heilahtaen pikkuiipon Guitar Hero PS3:lle ja kamera. Isopikku ei meinannut millään lakata ihmettelemästä saamaansa kosketusnäyttöluurinta. Ja toinen huomiopiste on ollut kauko-ohjain helikopteri. =) Hermannin vanhemmat muistivat pieniäni aivan uskomattomalla tavalla! Olen sydämestäni kiitollinen tästä joulusta. Koko joulunajasta. Tuntuu kuin viimein olisi tullut vaikeaan vuoteen pehmennys. Kuin olisi nyöritetty peppuun tyyny pehmusteeksi, ennen jäälle menoa. Untuvainen ja pullea, ettei mustelmat korista kaatuilun jäljiltä. Olen niiiiiin kiitollinen!! hyvä huokaus. :)


Minä sain lahjan, jota olin toivonut joskus syksyllä jo. Paketista löytyi Pinkit Peltorit!! =D Täydelliset. Täydellinen hiljaisuus.Nyt voin jammata konserteissa ja kotona - anytime. Eikä mekkala särje kalvoja korvista! ;))

Kynttilöitä on palanut takuulla kottikärryllinen! Glögiä samoin ja suklaita. :) Suukkoihin ja halauksiin olen hukuttanut pikut. Ihanat pienet. Jo isot pienet. Minun omat. Olen ollut paljon läsnä ja lähellä. Silitellyt hiuksia. Hipsutellut selkiä. Jutellut hassuja. Kuunnellut hassumpia. Olen niiiiiiiiiiiin kiitollinen! <3


Ensi vuodeksi aion Toivoa. Ensi vuosi on ihan - tuossa jo.

Niin. huokaus. Nii-in.

Oltiin kriisipaikassa. Vietiin apurouvalle suklaata. Kiitokseksi ja joulunterveeksi. Olen laulanut tänään monesti sen mitä lasten kanssa jo vuosia. =)) Ja vaikka osaankin Oikein, niin tuo on kovalevyllä ja hymyilyttää, ni sitä siksi. :) Urpoo... =)

Kriisipaikassa meni tunti reilu. Kotipihasta lähtöasennossa ehdotin, notta sanotaan jotain vaan ja nyt ei kyllä aleta kaivelemaan Kriisiä, ettei mee taas loppu päivä niissä kuvissa ja tunnelmissa! Ei tehty niin. Mutta silti meni ihan ookoo. Jotenkin armollisesti. Ajattelevasti. Paremmasti kuin viime. Heittämällä! Kerroin tuntemuksia. Painiotteita joilla yritän selättää kipuajatukset. Kerroin inhosta ajatusta kohtaan, että oltiin niin lähellä Valkoista. Ihan hitsi millin päässä. Ja että tuo meni pilas kaiken. Että SEN faktan kanssa on kyllä töitä tehtävä. Paljosti!
Saatiin kuulla salaisuus. "Ei ole olemassa mitään Täysin Valkoista." Kaikissa suhteissa on joku kipupiste. Jos ei tämä niin joku muu. Aina. Jos yhteistä tietä on pitkästi takana. Sanoi kymmenien vuosien kokemuksella. Eikä yhtään katkerasti. Tai ivakkaasti. Ainoastaan lohduttaen totesi. Ja vaikka kielsin uskomasta, niin se helpotti. Ajatus ettei täydellisyyttä ole. Ei kymmenissä vuosissa elä pelkkä täydellisyys. :)  Öö. Saankohan hymyillä tälle?! 


Kattelin vanhoja joulukuvia. Toissa vuonna oltiin Erikodissa. Viime vuonna eri. Ja tänä vuonna hirsitässä. En kaksi vuotta sitten MILLÄÄN olisi uskonut, jotta näin! En millään!! Elämä on - nyt. Eikä mitenkään voi tietää mitä huominen antaa yllätyksenä. Hyvääpahaa. Mitävaan. Mutta elämä On. Nyt. :) Ja minä olen tässä. Nyt. :))


Meinaan ceevitaminoittaa itseminut. Tehdään tänään ja huomenna joulusiivous Hermannin kanssa. Haetaan kuusi. Minä teen tonttuhommat osaltani. Hoo paistaa joulutorttuja ja minä vien joulutervehduskukat sen vanhemmille ja veljen perheeseen MukavaRouvalle. Koneen pakkaan joulutauolle kaappiin ja unohdan koko mediamaailman... =)


Ensi viikolla yritän olla reipas. Että ajaisin lapsien kanssa etelään. Lomalle. Siskolaan ja Ritvalaan. Ja äippälässä kipaisemaan. <3

Nyt tahdon toivottaa oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua jokaiselle! 

Enkelitaivaan entisessä elämässä... <3

Pienipikun kanssa joulujuhlassa silloin ristikkäin =)

Apteekkirohmu väsy herra TulevaRouva =P

Kriisipaikan ovella on Rakkaus. Valkoisella seinällä. Valkoisella pohjalla. :)

Kammoväsy. Joku lihaspuristusote jalassa ja toisessa pefassa. Sellane hermojuttu, joka joskus ennenki. Koettaa päähermoja, kun ei pystyis kunnolla istumaan kivutta. Ja istua pitäis, että saa hommat pulkkaan. Kammoturhautus. Kriisiasia puskee päälle voimalla. Hitostako lie saa kaiken. Voiman. Tavat joilla suistaa ajatukset takaisin ja takaisin ja takaisin. Ja... Joka toisessa kulmassa päätän lakkauttaa pääosaston ja lopettaa ajattelemasta. Joka toisessa tajuan ajattelevani silti. Plah! 


Törmäilyä. Sietämistä. Siedättämistä.

Hammaslääkäri kehui äidillä olevan yhtä hienosti hammasasiat kuin pojalla! =) Että seuraavat 50-vuotta ainakin mennään näillä! =D Saas vaa nähdä, notta onko vielä muutaki toimivaa, kon hampaat tätä menoa... ;)

Meen unta nukkumaan pienenpikun viekkukaveriksi. <3

Ikävä. Isoikävä. Siskoikävä. Ystäväikävä. Elämäikävä. Minäikävä. Ikävä.

... 
Kurkkukipuisena oon pureksinu alahuulen rikki melkein. Keitin veden Finhitsiä varten (finrex vai mikä se ny olikan...), mutta juominen on pienesti hankalaa. Kuuma runomuki polttaa rikkonaista huulta. Kuumempi juoma lyö kipeään kurkkuun. Helpottaa kuulema. Hermanni on neuvonut. Ni olenpa tottelevainen.

Sain tänään joululahjan. hymyilyä.
Ihanin isänsisko kävi Shamaanin kanssa. Rakkaat.
Kuin kaksi villatumppua - samankokoiset mutta erivärisillä raidoilla ovat. Nainen ja mies. Rakkaat toisilleen. Ja minulle. Ihanaan huopalaukkuseen oli pakattuna Paolo Coelhon Hetkiä - kalenterin ensi vuodelle! Sain upean kortin, jonka sanoma oli tärkeä. Kansi ja takakansi. Lopuksi ItsePIRISTYSkirja pahan päivän varalle. Löysin itseminut sieltä! Tuli hurjan hyvä mieli. Toisen kerran tänään. :)

Vaihdoin veeseen värit. Sytyttelin kynttilät pihalyhtyihin. Kävin tallilla herkututtamassa Ponia, koska joutui seisomaan koko päivän jalkavaivan takia. Se hassu on juuri Sellainen! Oli varma, että mun takkia nuolemalla tulee lisää porkkanaa ja kuivaaleipää. Pöhkö Täydellinen poni, josta näin taas unta. Taskulamppuvalossa liukastelin hailla kotiin. Reippaana podin yhden kappaleen mikreenisärkyä.

Hermanni on reissussa. Luuripiippareita satelee monia. Kova tahto osoittaa, ettei tarvi olla huoli. Enkä edes tiedä onko. Oisko vaikkei. Ulkona satoi äsken lisää lunta.
Ja aamulla löytynyt punainen lanka hävisi jo... =P

Pienipikku sanoi, että mutruan suutani. (enkä sanonu että on huolenmerkki minussa se)

Olisi kätevää olla ohjeet myös ihmisissä. Omansa jokaisessa. :)

Pesin etikkaa pesukoneessa! =)

Löytynyt punainen lanka, jonka lyhyyttä ihmettelin.... ;)

Paperin kulmaan sutattu ajatuspolku. Punainen lanka kadoksissa taas. Liene.

Eilen hitotti niin kovin! Hitotus paiskoi sisuksissa ja laittoi tekemään mitä vaan, jotta purkautuisi pihoille minusta. Pesin vessat. Putsin pesukoneen. Imuroin kuivarin. Kuvasin vaatemyyntiä. Laskin kynttilöitä. Kirjoittaessa kauppalappua painoin kuulakärkeä miltei paperista läpipuhki.
Eilen puhisin sitä, joka on keksinyt parisuhteet. Pölypallot. Lasten sisarusrissaukset. Tuittuilevat miehet. Jäätyneet roskapöntön kannet. Päiväunitta jaksavat äidit. Kalliit hinnat. Joulun lahjojenvaihdon. Plah! Kuka hullu keksii asioita, jotka leviävät ihmisiin. Joiden mukaan on mentävä. Tai muuten loukkaan muita kieltäytymällä - saati unohtamalla! Aiheutan kurjuutta toisille. Kuka keksii teettää työtä enempi kuin jaksais tehdä. Eikö sillä keksijällä olisi muuta tekemistä?! Någonting! =/ Tulisi mielummin vaikka pesemään meille ikkunat.

Joululahjominen teettää päänvaivaa. Lapset ovat sen ikäisiä, jottei "viralliset lelut" ole niitä tärkeimpiä rahanmenorakoja. Vähäkin oravannahka pitäisi osata käyttää järkevästi. Venyen. Laskien hintalaatusuhdetta. Kestävyyttä. Pitkäikäisyyttä. Kierrätettävyyttä. Mahdollista jälleenkäyttöarvoa. (hikoiluttaa!!) Ensi kertaa puhelen ystävä-äitien kanssa toivoen vinkkejä, jotta mitä ihmettä he katselevat runsauspaljoudesta pikuilleen. Miten kummassa normaalisaldo saadaan riittämään - jouluunkin. Tylsintä on, kun tahtoisin antaa rakkaimmille sydämestäni jotain tarpeellista ja mieluista. Kaikille. Joka ikiselle. Ja muillekin. Lahjan antaminen tuntuu parhaalta mitä voi! Jos olisin rikas alkaisin Joulupukkimuoriksi! =) Jos olisin rikas, järjestäisin kodittomille ja vähäosaisille lämpöä, hyvää ruokaa ja välittämistä. Muistelen viime joulua haikeudella... 


Linkkaan Norpan alkaman Joulupadan, jonne itsekin osallistuin! Olisi hienoa, että mahdollisimman monet muutkin! :)

Meillä paistettiin leivinuunissa jo jouluksi karjalanpiirakat. Mukava Rouvaenkeli ja Hermannin Äippä olivat ahkeria ihania taitavia. :) Minä olin virallinenvalvoja nuppisärkineni. Istuin jakkaralla ja toivuin särkipöllytyksestä. Puhuin kyllä ja kerroin pölhöjä. Kissoja en nostanut pöydälle, vaikka mieli teki. Olisi vain karvaantunut piirakkaiset. Eikähän mikään muutu kuitenkaan. On mitä on. Ja tulee olemaan. huokaus.

Jos jossain olen ollut reipas, niin kaappien tyhjäysajatuksessa. Oon tunteja jo kuvannut vaatteita myyntiin huutonettiin ja naamakirjaan ystäville. Iippojen ja omiani. Monet on jo vaihtaneet omistusta. :) Tuntuu kivalle saada tilaa kaappien survoksen keskeen. Joululahjaksi itselle oon pessy neuleitani. Noita tähtityynyjä ja tähtipeiton. Kanvaskasseja. Ihan kuin uusia olisi ne. Pelkästään pesemällä. (:

Kriisistä syntyneet rypyt on taas ollut tässä. Minkäs teet. Ennen en kiinnittänyt huomiota ja nyt teen niin. Luen ja kammoan mihin kaikki on menossa. En tajua... en tajua. Ja novassa soi viisu. huokaus.

Maailman parhaita, vaikkei kuulema täytä EU-direktiivejä... ;P

Hermanni hyväksyttiin viimein Osaksi Oikeasti. Onnellinen puolestaan olen. :)

Sisustuspaketteja Huutonettiin...

Omia myyntiin menossa.

Iippojen vanhoja samoin - (tällä sovitusEsalla säikytettiin pikun kanssa isompipikku oikein kunnolla... ;D )

Ihan älytön päivä! Jos hetkenkin ajattelin helpommin, niin räiskähti käsiin kaikki. Jo ennen aamukahvia. Oli sellainen päivä, etten jaksaisi. En toivoisi kelleen muullekaan. Tunteista mustasukkaisuus on mulle Todella Vaikea asia. En tahtoisi sen asuvan meillä. Ja jos niin pienimmissä laseissa mitä on. Espressokupeissa, ei isommissa yhtään. Enkä erota onko mustiasukkia vai omistavuudentahdotoivoa vai mitälie, mutta Hermannia tympii jotkin, joista en ole valmis perääntymään. Jos muuten pysyn tyyneinpänä kaikista, niin (mielestäni epäreiluja) rajoja vedettäessä, (toisenlaiseen) muottiin ahdettaessa, repeää liitokset. Räiskin kipinäni ilmoille ilman tukahdusta. Mielikuvissa nakkelen kiukkuani voimakkaimmalla vimmalla. Hulluinta jottei päällepäin välttämättä näe - edes kipinää. Salamat erottaa silmistä, jos osaa nähdä. Äänestä kuulla jään. Muuten olen hiljaa. Aivan hemmetin vihainen. :(( Mustistasukista en pidä yhtään kellään.
Ihan älytön päivä!

(irtilaskemista ärripurrista .... hiljaisuutta kun riisipuuro keittelee itseään iltapalaksi liedellä)

Isopikun mielestä köyhät ritarit on "Talousrajoitteisia Ritareita". Mun mielestä ne on pitkästä aikaa hirmu hyviä kahvin kanssa. Mutta mun mielestä kahvinkeittimen EI pitäis alkaa keittää kahvia, jos olen unohtanut vahingossa laittaa kahviPANNUN paikalleen... ;P

Tänään heräsin Hermannin herätykseen ai-kai-sin. Pikut ehtivät koulukyytiin ilman ylimääräistä hikoilua ja keskinäistä meuhkaamista. Kuopuksen (jälleen) hävinnyt luurin löytyi kaverilasta. Tänään olin valmiiksi myöhässä tapaamisesta, kun auton lukot olivat jäässä. Ainoa joka auliisti antautui oli takakontin lukitus. Kipusin (jälleen) takaluukusta sisään. Musta se on itseasiassa hauskempaa siten! =)

Tänään tapaamisessa akuutti-ihminen puhui päälleni tauotta. tuntui kummalta se. Arvaili lauseiden loppuja (pieleen) ja jatkoi kunnes en enää jaksanut korjailla. Mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan millaiselta hän sai arkeni kuulostamaan (ilman minua =)). En muista sopiko hän kanssani uuden ajan. :P Tänään Hermanni totesi, jotta meillä menee aika paljon kynttilöitä... =D Niin menee! Mutta. Mäpäs säästän siinä, jotten polta tupakkaa, enkä juo juuri koskaan. Eikä mulla ole harley davidsonia tallissa... So?! ;) Tänään ostin lisää parafiinikynttilöitä.

Tänään olin eloni ensikerran shiatsu-hieronnassa! Löytyi kiukkua ja *itutusta viimein! Löytyi hyvä olo ja suru - kirjaimellisesti rinnalta. Painotaakkaa on, joka painaa keuhkoissa happitilaa. ups! en muista sitäkään, sovinko minä shiatsun kanssa uuden ajan!!? Tänään kuulin hauskan viisun. :))

Tänään oli hyvä päivä. Tänään nukahdan jättipeitto kainalossa onnellisten tähtien alla. :)

Itsenäisyyspäivän voi aloittaa myös uuden kotipaikan keskussairaalassa tippaletkut kädenselässä, kissanpissan makuista sumua tyrpättynä toisesta nenästä sisään ja molemmissa pepuissa pistosjäljet. =) Ei lähtenny kotikonstilla isosärki korvien välitilasta, joten Hermanni lähti kuljettamaan kuin potilasta kohti Mäkeä. Olin miltei varma, jotta vapaan jälkeisenä aamuna olisin jononjatko, mutta - apus ekana petipaikkahuoneessa! \o/ Hirmu ystävällisiä oli valkopuvut. Mikreenillä höystetty särkipäänenä on vaan NIIIIN herkkä hajuille, jottei hoitajan sormista töksähtänyt tupakkituoksu tuntunut kivalta yhtään. Käski pitää toisen nenän tukossa, että tuuppasi toiseen pruutan ja sormet molemmin puolin pitimiksi - ni yökh mikä hajutin. :( Liene moneskohan kerta, kun mietin ettei pitäisi hoitohenkilöiden valkoisissa vaatteissa haista siten. Polttamattoman (ja varsinkin mikreenitujun aikana olevan) tyttöihmisen pää hakkaa entistä kovemmin, kun joku tupakoitsija hyrrää ympärillä. (oonpas nirppa, kun kalatan valitusta... ;)


Muuten kotimaan syntymäpäivä kului rauhassa. Hermanni haki iipot puolesta välistä etelää. (on maailman kultaisin ystävällisin avulian kiltein miltei mies :) Minä olin pakannut hienoon piiloon kaikki sinivalkokynttilät, kun löytyy ehkä ensi kesän keskiviikkona (joten polteltiin muita kynttelijöitä :). Samaan varmaan talteen olen liene pakannut kaikki pyöränpumput, sydänlyhtyjoulukynttilävalosetin ja ne itsenäisyyskynttilät. Ei löydy mistään, vaikka tonkasin heikkovoimasena joka paikan ympäri. Hyvin oon tallettanut! :) Olenpa taitava.

Kehoituksesta komiikan näkemiseksi ajattelin tänään alkavani tulkiksi!! En siis Janneksi, vaan kotoisasti tulkkaamaan lääkäreiden lausuntoja. Kirurgiselta tuli koepalavastaukset. En ymmärtänyt niistä mitään muuta kuin lääkärin nimenselvennyksen! =D Siskon kanssa yritettiin puhelinymmärtää yhdessä, mutta ainoa varmuus tuli, jotta aa) joko olen menetetty tapaus, eikä tarvitse tulla kuin vuoden päästä uudelleen (SIKÄLI mikäli olen vielä elossa... ;) tai pee) ei ole mitään kiireellistä hätää, vaikka solukosta löytyikin jotain. Eli vuoden päästä vielä ehtii asialle tehdä jotain. JOS on tarvis.

Koomisuutta tursi kerrakseen tälle päivälle! :) Kahden vuoden takainen uusiutui. Hoitava Ihminen on u-noh-ta-nut laittaa asiakirjani eteenpäin - joten ainakin seuraavan kuukauden verran olen palkatta. Tättädää! =P Onneksi joulu ei ole kovin lähellä, ettei tarvitse raapia päätä lasten lahjoituksen tähden. Rairai...

Jos ei ala tarkemmin miettimään syvyyksiä, niin on ollut oikeastaan aika kiva olla. Lumi maassa on puhdasta, uudessa kotipaikassa ei suoloilla teitä, joten valkoisuus säilyy. :) Kynttilöitä olen kylvänyt pihanlyhdyt pullolleen. Postilootalta saakka. :) Enkeleitä olen tehnyt. Lumipalloa pyörittänyt. Narskuttanut hankea kenkien alla. Ystäviäni kaipaan ainoastaan kovin.

Kaiken keskellä olen kuitenkin - minäitse. Onnekas elämästä anyway (korvamadoista tämä voitti rallatuksen, jota kuopus soitti koko päivän kännykästään - "Ripuli, ripuli, ripuli on löysää kakkaa.... " :).

Tylsimys villasukka olen ollut koko päivän.
Tiivistys äsken kaikesta oli ytimekäs. Ehdotuksesta otin vaarin. Olenki ollut aivan liian - traakinen!! =D Hitot ja loppuu semmonen nyt! :) Sisko on takuulla ylpeä.

Unelmakartan olevinaan aloitin. Muovitaskun kuvat lojus lattialla ison kartongin vierillä. Enää harvemmat osu, vaikka vasta reilun vuoden keräsin kuvia. Mökkiunelma on edelleen. Ja liikuntahyväolo minätärkeys pysyy. Iipot, ystävät ja lautapelit. Hyvä arki. Mutta muut. Minne kaikki katosi. Ainoa varma uusi Minun Unelma on ikioma sellainen hevonen.
Matkustelu - vaikken tiedä onko se kuitenkin tuliainen hermannista. Mä pärjään ilmankin. Hmm.

"... Tapahtukoon Sinun tahtosi... " 

Olen Luojani käsissä muovailuvahana. Opettelen rauhoittumaan. Onnenhiput olen jo löytänyt matkallani. Enää nyt opettelen luottamaan Koppariin, että voin rauhoittua näin. :) Opettelen. Aion oppia. 


Nukun nyt
kun räystäältä 
tipahtelee
sulava lumi
kuin 
suudelmat 
ohimoille.

Vielä vilistää maisemat silmissä. Eilinen oli ajopäivä. Puuh! Päivänen tulikin siitä, jonka ajattelin ensin toisin. Hermanni lähti mukaan viemään iipot iskäläänsä. Aamulla täältä etelään ja takaisin. Mennessä aapeeseen noutopöytä. Tullessa munkkikaffe, vissypullo ja mikreenipilleri. Menoajo jaettiin ja piti tulokin. Pääsärki päätti toisin ja olin tylsä matkaseuralainen. Pötkösin kon hammaslääkäripenkissä audin apparina ja vaklasin välillä ripsien välistä, jottei Hermanni nukahda. Ei nukahtanu. Rankka matka. Tai siten, että pää raksutti hiljaa. Kotipaikalta kotipaikalle. Ihan kuin oisin jossain välitilassa. Tullissa. Passin selvittelyssä. Odotusnumerolla labrassa. Mitälie muttei perillä. Tai edes Matkalla nyt. Pysähtyneenä jotenkin.

Tänään ei oikein mitään suurta. Omituista olla kaksin. Huomenna on vuorokausi piiiiitkästä aikaa aivan laatuaikaa ypöyksin kanssa. :) Erakko saa nauttia luvalla hiljaisuudesta! ;) Ei tarvi pyydellä anteeksi hiljaisuuttaan. Tai sitä jotta ajatukset vie mennessään. Ja tullessaan. Neitiä pyörittää ja jumittaa vuoron päästään.
Käytiin valosalla Iskän luona. Ei edes tallissa vaan piirtelemässä suunnitelmia. Hahmotuksia. Tulevia.

Umpiväsy. Nukkutyyppi kiskuroi ripsistä toista luonta alas. Ollaan eri mieliä. Ja kohta mennään kuitenkin. Telluksen sukkelin nukahtaja... =D

Korvamato jumputtaa. Olispa eläminen yhtä helppoa kuin uneen valuminen. Tajuttomuuteen taipuminen. Yhtä varmaa ja rentoa huoletonta. Toinenkin silmä menee kii. Nukun hyvin. Otan unipörrön poskea vasten. 

Kaunista unta maailma.

Taikinaratti kahvikänttynä :)

Lupauduin syömään koko möntin nuolaisematta kertaakaan välissä sokureita huulista... =)) Reipas minä!

Iskälään kulkureitti pistää hengittämään syvään.