Kuplia kahvissa

Juna. Elämä. Fiuuuh.

Puheensorina.
Nämä olen sanonut vuorokauden sisään.

" Mä en voi tietää, koska se on ollu sun päässä."
" Agressio. No sellainen vihamielisyys. Tavallaan. "
" Tarjotaan kahvin kanssa kananmunan keltuaisia. "
" Aivan voittamaton huuto! "
" Mun varpaat tunsi, että sun saappaassa on koiransuklaanappi. "

Kuultua mieleenjäänyttä.

"... tulvan valtavirta päässä... "

Nämät eivät pysy hetkeäkään paikallaan hereillä, joten liikkuvia kuvia riittäisi... :)

Mä vaan olen semmoinen. Eniten tykkään olla, kun on puhdasta. Pidän puhtaudesta. Puhtaasta.
Puhdas koti. Lattia. Lakanat. Puhtaat pöydät, ikkunat, huonekalut. Puhdas piha. Puhdas ympäristö. Puhdas kahvikuppi, kukkamalja, omatunto. Puhtaat lapset. Puhtaat hiukset ja napa. Puhtaat korvat koirilla. Puhdas vesi kupissa. Puhtaat ajatukset. Puhdas auto. Puhtaat laatikot ja matot. Puhtaat villasukat varpaiden lämpönä. Iippojen myötä asennoitumista on täytynyt ajan kuluessa muuttaa. Tietysti. Varsinkin kun jättäydyin yksin, ei enää riittänyt aika. Varsinkin kun isopikku on erityinen. Varsinkin kun tuli - noh, arki.

Tällä hetkellä nolona myönnän, että hirsituvasssa mennään mun sietorajoilla. Iipoilla on varsin huoleton ikä mitä omiin huoneisiin ja tavaroihin tulee. Elsa on tuulennopea ja se roijaa hampaissaan milloin lasten reppuja, kenkiä, nalleja, sohvatyynyjä, kroonikkosuojia, sukkia, koiravilttiä, tumppuja tai reinoja pitkin poikin. Ja vaikka hyppään karvanakkien kanssa ulkona tuon tuosta, ehtii pieni hoitaa pissoja myös ohi noiden kroonikkosuojien. Tietysti. Ja se on ookoo nyt. Hermannin kanssa meillä on pieni säätöero kotihoitohommien suhteen. Tietysti. Iippojen kanssa iso säätöero samasta aiheesta. Tänään päädyin siihen, että tyydyn ilahtumaan jo siitä, että hiukset ja kahvikuppi ovat puhtaana. Se riittäköön tähän hätään.

Musta tuntuu, että toi lähikaupunki on surullinen. Suttuinen ja surullinen. Vähän kuin piponsa terveyskeskuksen naulaan unohtanut setä. Sillainen hajamielinen, joka on menettänyt vaimonsa aika päivää sitten. Lakannut yrittämästä sen ihmeemmin oikeastaan mitään. Kunhan vain on. Olemassa. Nipin napin. Se ei ole enää menossa minnekään. Siitä ei ole enää tulossa mitään enempää. Se vain - on. En tiedä ollenkaan kuinka minä mitään tuossa kaupungissa. Koko identiteettini on irtautunut jo nuorena siitä. Kulmille jäi ainoastaan elämän täysiä muistoja, jotka on hyvät niin. Mutta minä muutuin, kasvoin. Se ei. Se jätti myssynsä vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä metalliseen naulakkoon ja siellä se edelleen kai on. Tai siivoojan löytötavaroissa. Se ei ole muuttunut piiruakaan. Miten me kohdataan, kun toisella on koko reppu täynnä odotuksia ja unelmia, toivoa ja oletuksia? Toinen antaa hiusten pyöriä tuulessa. Välittämättä kaikesta mikä vääntyy ajan mukana kyyryyn.  kuristaa mahasta. 



Enkä tiedä mikä musta tulee isona sittenkään. Olin jo täysin varma, enkä olekaan. Käyn kanssani puolustusväittelyä mihin minusta olisi. Ja tukistan ohimolta, kun tunnen olevani liian hyvää vaikka mihin tavalliseen. Käyn neuvotteluja siitä kuinka jaksaa jotain ei-mielekästä, jos sikseen tulee. Vatsakuristus siirtyy salamana kurkun kohtaan. Jospa olisinkin syntynyt siten, etten olisi näin tällainen. Olisin tavallisesti ja sujahtaisin helposti ruotuun, mutta en. Olisinkin.

Pihaan tallaamani sydämen läpi kulkee jäniksen jäljet. :)

 Kirjoitusolo on ollut poissa jossain. Sanottavat jää sisuksiin. Nähdyt asiat, koetut tunteet. Olevat ja olleet. Luen kyllä, mutten saa sanoja itsestäni. Kaikki jokaikinen jää jumiksi johonkin tuohon. Tähän leijailemaan. Eikä se mitään. Olkoon nyt näin.

Haaste kuitenkin ja siihen tahdoin sukeltaa hetkeksi. :) Neuleohjeiden, lankojen, lumitöiden ja pentuelämän keskeltä. Syventyä sormet näppäimille suoltamaan jotain mitä kysytään. Haasteen heitti Vintti ja haastaisin ehdottomasti myös hänet - jollei olisi juuri haastettuna, joten... Hop alkaa ajatus.



Säännöt;

1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.

1. Kiitän ja pokkaan Vintille päin, Kehräsaareen. :)

2.  1)  Olen risteyksessä elämässäni. Ollut jo tovin ja kiireettä nojailen maitolaituriin välillä istahtaen ja välillä kärsimättömästi pomppien, tähystellen pilvien tuolle puolen, että onko huomenna pouta. Tätä vaihetta on kestänyt nyt reilua kaksi vuotta, jos lokikirja on oikeassa. Se voi olla myös täysin pielessä merkintöineen, muttei sillä ole väliä. Luulisin. 

2)  En käytä hajuvesiä, vaikka niitä löytyykin aika kasa. Parhaita tuoksuja on saippuapuhdas iho, merituuli, kanelipulla, sade, metsä, kookosöljy, mäntysuopa, multa, puu, puuro, koiravauva, tuore ruisleipä, saunavasta, basilika, aamukahvi, juuri leikattu nurtsi, lihapullat, joulukuusi, mansikka, suuret ruusut.... 

3)  Pidän kauniista asioista. Sisustuksessa. Pihassa. Astioissa. Koruissa. (vaik oonkin Les is more-tyyppinen ratkaisu :)) Vaatteissa. Valokuvissa. Luonnossa. Autoissa. Neuleissa. Ihmisyydessä. Elämässä. Kaunis ei välttämättä ole virheetöntä. Usein jopa päinvastoin. 

4)  Olen alkanut rajata itseäni. Siten että on vaikeampaa kertoa minusta. Ihmisille joita en tunne. Niillekin jotka tunnen. Aivan uppo uusi piirre puskee läpi minusta. Hiljaisuus miltei. 

5)  Olen rohkea. Isolla Roolla. :)

6)  Perheeni on pitkin poikin rönsynneenä olemassa. Ainoastaan pieni ydin on tässä. Minun sukupuuni on aivan yhtä leveä alkaessaan kuin jossain isoisoisoisovanhempien kohdalla alkaa taas olla. 

7)  Olen impulsiivinen ja sponttaani. Liiankin. Vaikkei se minua häiritsekään. Itse pidän näistä piirteistä minussa, muiden on vaikeampaa toisinaan pysyä perävaunussa mukana. Spontaanius on saanut aikaan jo nuorena sen, että parhaiten viihdyin reissuillani yksin. Ei tarvinnut ehtiä suostutella ketään ennen liikahdusta. Ajatus vain ja taas mennään! ;)

8)  Käännän asiat siten, jotta näen positiivisetkin puolet. Aina voisi olla paljon paljon huonommin. Ja loppujen kanssa oppii elämään. 


3. 1) Onko uskonnolla väliä? Ihmissuhteita solmiessa?

Uskonto ja usko on jokaisen henkilökohtaisuuksia. Omalla uskolla on mulle väliä, ei uskonnolla niinkään tai muiden uskomisella. Ei uskonto vaikuta ystävyyssuhteisiin, en ainakaan ole aiemmin kohdannut tilanteeseen, jotta olisi. Parisuhteen osalta en osaa sanoa. Tuskin, mutten tiedä varmaksi. 

2) Jos sinun pitäisi luopua joko mahdollisuudesta kuulla tai nähdä, kummasta luopuisit? Miksi?

V a i k e a ! ! Oon toisinaan pohtinut tätä. Päätyen välillä kuulemiseen, ja sitten taas näkemiseen ja takaperin. Juuri nyt uskoisin, että mielummin tahtoisin nähdä. Sen miten lapseni kasvavat, miten heidän elämänsä muotoutuu, milloin he ovat surullisia, milloin iloisia, milloin joku painaa heidän mieltään, milloin aurinko paistaa ja milloin on pilvistä. Miltä värit näyttää. Mitä saan omin käsin aikaiseksi. Juuri nyt niin. 

3. Tekemäsi laiton asia?

Tätä pitikin oikein TODELLA miettiä! =D 
Mutta viimein muistan, että olen ajanut autoa ennen kuin sain ajokortin. Typerää. Onnekas etten aiheuttanut mitään vahinkoa. 

4) Taito jota sinulla ei ole - jonka olisit aina halunnut?

Säästää. Elää säästeliäästi talouden osalta. Opettelen vasta.  

5) Se hulluin, typerin ja muka-naurettavin haaveesi. Se umpihullu?

Elää / elättää itseni ja perheeni menestyvänä pk-yrittäjänä koko loppu työeloni... =) (JA saada syödä suklaata aina kun siltä tuntuu - l i h o m a t t a ! ! ! =))

6) Olla onnellinen. Mitä se sinulle on?

Olla lasteni, perheeni ja ystävieni lähellä. Olla terve. Tulla toimeen, selvitä. Nähdä, saada koskettaa, tulla nähdyksi, kosketetuksi. Elämä on Onni. Jokaisena päivänä. Niinäkin jolloin migreeni pitää otteessaan. Silti. :)

7) Kirja, jonka luet aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen?

Heli Laaksosen runoteokset. :) Kirjakirjoista Anna Gevalda - Viiniä keittiössä. (on kyllä useita muitakin, mutta tuo tulee läpi heti! )

8) Mitä et voi antaa anteeksi? Joko itsellesi tai jolle kulle toiselle?

Lapseni tahallista vahingoittamista tai loukkaamista. Sitä en voisi. En itselleni enkä toiselle. 
Kaksi vuotta taaksepäin olisin vastannut tähän muutakin, mutta Siperia opettaa.... myös antamaan anteeksi. Vaikka ei hyväksymään opetakaan. 


4. Uudet kysymykset.

1)  Mitä sinulle on Onnistuminen?
2)  Mitä itsessäsi arvostat?
3)  Millainen on "normipäiväsi" arkena?
4)  Millainen olisi unelmapäiväsi?
5)  Mikä saa sinut turhautumaan? Useinkin?
6)  Mikä rauhoittaa sinut parhaiten? Miksi?
7)  Mikä biisi / runo / sanonta kertoo sinusta parhaiten? Omasta mielestäsi vai jonkun muun?
8)  Missä toivoisit olevasi elämässäsi 10 vuoden kuluttua?

5.  Haastan bloggaajat;

Jukka, Norppa, Sanna, Pupuce, Anna, Birgitta, Marja Leena,ja Tiina.

6. Kipaisen kertomaan heti... :)

Voisin viettää päiväni kudellen! Viimeisin lemppari tuli oman kaulan lämmittäjäksi. Voisinpa nukkuakin sen kera, kun tuntuu niin pehmolta ihossa. Nice.

Tiedän tehokkaan keinon herätä aamulla. Osta kuopukselle joululahjaksi herätyskello, jonka soittoääni on se kiva perinteinen "PÄRINÄKOLINA", kuten vanhanajan vekkareissa. Laitatte yhdessä kellon soittamaan seuraavaksi kouluaamuksi. Menette levollisena unille. Herää seuraavana aamuna, kun lapsi huutaa kauhun sekaisella järkytyksellä KITARISAT KUTOMAJÄRVELLÄ koko henkensä edestä, vieressään yöpöydällä "RÄMISEVÄ" VihaisetLinnut-vekkari. Juokse jalkasi teloen lapsen avuksi ymmärtämättä unenpöppörössä mistä on kysymys. Koirat juoksevat haukkuen eteiseen niskaselkäkarvat pystyssä.
Avot, koko perhe ON hereillä. Vielä kymmenen minuuttia myöhemmin ladatessa kahvia pannuun, kädet tärisi kuin läpijäätyneellä.  Säikähti. Säikähdin. Säikähdettiin. Kun olin puhunut pikkuveljen tyynnyksiin, huhuilin isoveljen huoneeseen, notta onko hereillä hän. Isopikku osaa ironian. "No vitja arvaa..."   =D

Kävin kaupassa. Näppäilin samalla viestiä Ritvalle pohjoiseen. Täyden kärryn kanssa jonottamisen jälkeen työnsin kärryt näppärästi kassan ohi ja jäin tököttämään maksajan paikalle. Kassa katsoi mua. Minä kassaa. Kassa takaisin. ehdin jo kohottaa ihmetyksestä kulmia, jotta eikö toi puhu mtn?! Rahasta mua ostoksista?!! Mitään??  Kunnes kassa tokaisi; "Jos nostelet noita ostoksia pikkasen tänne hihnaan, ni lasketaan edes suurinpiirtein summaa." Voi elämä. 

Viime vuoden lopetin kotona raketeilla, saunalla ja hyvällä syömisellä. Lupasin yhtä monta kuin toivon. Olenpa reipas.

Jotenki kivahyvä phiilis. Jotenki. :)