Musta ei ole ollut juttelukaveriksi. Paluumatkalla Helsinki-mummilasta lauloin vielä siinä missä kuopuskin mukana uusia ceedeitä. Sen lahjalevyä ja mun etukäteissynttärilahjalevyä. Yllätin itseni ja poitsun. Kamein olo sokereiden jättämisestä on voitettu ja lentsu unohtaen olo on Supö. En vaihtaisi pois, vaikken meinannut uskoa olon helpottavan koskaan. Helpotti. :)
Kevättä on! Mun tekis mieli tonkaa mullan sekaan villiviiniköynnöstä ja ukonhattua. Piharakennusta olen piirrellyt kalenterin takasivuille. Plarannut rakennuttajien vaihtoehtoja. Yksi idea on myös taskussa, jonka taidan käyttää. Unelmia kohti niinkuin tähänkin asti.
Kolmosista ainoa kotiin jäänyt oli viikonloppureissulla mukana ja herätti paljon mielenkiintoa ja ihastusta. Parasta palautetta on ihmettelevät sormet ja syli pitämässä tuotostani. Olin ihan vähän ylpeäkin. Jatkokurssi on pengonnan alla myös. Saksalla tai Englannilla.
Pikut ja yökyläläinen räkättää yrittäen ajaa autolla (pelissä). Kuulostaa siltä, jotten ainakaan omaa kärryäni lainaisi noiden käsiin. Mut muuten kuulostaa kivalta, kun ei itte saa ääntäkään lähtemään. :)
Hyvä olla. :)
