Kuplia kahvissa

Opin tänään jotain ihan uutta. Nuorempi lapsrakas opasti ja asensikin! On hieman myönnettävä, että koin itseni melko keski-ikäiseksi ollessani opastettavana viidesluokkalaisella. Jo toinen kerta kuukauden sisään, kun hieraisen muistamistani, että mitä ihmettä tapahtuu. Ensi kesän juhlat ovat edessä. Ihan oikeastaan jo melkein ensi viikolla. Kovin pian tapahtuu paljoja. Kovin paljon on tapahtunut.

Olin parhaissa pikkujouluissa koskaan! Neljä tyttöstä pikkujouluilivat ja pääsin kuokkimaan ilman toivetta edes. Neljän tyttökoululaisen oleminen on niin kovin hassun erilaista kuin neljän vastaavan poikasen. Minkäköhän oloinen äiti olisinkaan tyttösille. Täysin hepreaa kun ovat minulle heidän tekemiset.

Olen antanut migreenille vain vähän aikaa. Olen nähnyt vain muutaman unen avioeroon lähteneestä. Unitajunta koettaa auttaa, että muuttuisi nopeammin sattumattomaksi. Uskallan luottaa, että kivuton aika tulee joskus. Kun sen aika on. Kun on ensin tehnyt tarpeeksi kipeää irrottaa ote.

Kolmen vuoden aikana olen luopunut itsestä. Pala ja siivu kerrallaan. Ihan koska on ollut ainoa tapa olla ilman kipua ja pettymystä. On ollut ainoa keino peittää silmät kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteilta. Että miten kerätä mitään sen jälkeen, kun on tullut niin petetyksi. Luopumalla toiveesta olla arvokas ja ainoa. On ollut luovuttava ihan pohjia myöden. Tunkea jokaisena iltana nouseva kipu ja sattumus väkivalloin alas kuristamasta. Perheväkivaltaa itselleen! Olen ollut huiman julma minulle. Kaksi päivää sitten kuuntelin biisiä uudestaan. Kaiken kesken kyyneleet tulvivat silmistä, mutta ymmärsinkin pakahtuvani siitä kivusta, että olenkin hylännyt minut itse kolmeksi vuodeksi! Ei sattunut toisesta luopuminen siinä hetkessä. Vain siitä, että miten olenkaan saattanut olla itselleni niin julma. Suru kaltoin kohtelusta, mutta että olen itseäni antanut kohdella kaltoin. Kun itse jokainen määrittää rajat mitä saa tehdä. Mitä ei saa tehdä. Minuille.

Olen hengittänyt syvältä! Koko kehollani.
Helpotus leijailee kaikessa mitä on nyt. Olen pakahtua tähän, että voinkin kaikkea! Minuus on saapumassa takaisin! Hymyilyttää niin, että voisin hävetä. Nauru, ilo, mahdollisuus. Puhdas upea tyhjä alku! hymyilen sisältä saakka. varmaan varpaista alkaen, jos on mahdollista. :) 

"Saat sen mistä luovut".
Sanat ovat päällimmästä kirjasta pinossa. Se meneekin niin!! Mä luovuin minusta, ilman ehtoja, rajoituksia. Ja. Saan sen mistä luovun.