Kooikerhondjet Miko & Rio

Miko täytti maanantaina 9 vuotta. Vaikka tuntuu, että Miko on ollut meillä aina, niin silti tuntuu oudolta ajatella, että siitä on jo lähes kymmenen vuotta, kun Miko tuli meille. Onneksi Miko on pysynyt terveenä sen jälkeen, kun se kastroitiin.


Miko kävi kuukausi sitten Mevetissä senioritarkastuksessa. Eläinlääkäri oli meille ennestään tuntematon, mutta erityisesti vanhat koirat ovat lähellä hänen sydäntään, joten siksi hän tuntui hyvältä valinnalta. Vaaka näytti Mikon painoksi 16,5 kg, vähemmän kuin odotin. Miko jännitti kovasti odotustilassa. Eläinlääkäri oli 15-20min myöhässä, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Miko oli pienestäkin liikkeestäni lähtemässä kohti ulko-ovea. Onneksi jännittäminen ei näkynyt muille (koirille ja ihmisille) haukkumisena, kuten yleensä. Tosin yhdelle kovin innokkaalle ja läheltä menneelle dalmikselle piti vähän haukkua.

Eläinlääkärin huoneessa Mikoa jännitti vieläkin enemmän ja se yritti tulla syliini, kun istuin tuolille kertomaan Mikosta. Siinä Miko sitten röhnötti puolittain sylissäni. Kerroin eläinlääkärille, ettei mitään erityisiä huolia ole, mutta painonhallinnon kanssa on ollut haasteita. Halusin otettavan verikokeet, sillä suvusta löytyy munuaissairauksia. Kerroin myös Mikon ajoittaisesta löntystelystä lenkeillä, joka saa sen vaikuttamaan ikäistään vanhemmalta. Kivuliaalta Miko ei kuitenkaan vaikuta. Ell tutki Mikon, mm. kuunteli sydämen, katsoi korvat ja hampaat, tunnusteli selkää. Selän ja takapään lihaksistoa ell sanoi hyväksi ikäisekseen, joka oli vähän yllättävää. Mikon kanssa ei ole enää hetkeen tehty mitään normaalia lenkkeilyä kummempaa. Painosta ell kommentoi, että onhan sitä liikaa, mutta kylkiluut kuitenkin tuntuvat, kun vähän painaa. Hänestä kilon painonpudotus olisi hyvä. Minä pudottaisin ainakin 1,5kg. Mikon turkista ell oli samaa mieltä kanssani, että se on hyvä kastroidun koiran turkiksi eikä se enää tuosta räjähdä, sillä kastroinnista on jo aikaa.



Jäimme odottelemaan, että hoitaja tulee ottamaan verinäytteen. Olin vähän ihmeissäni, kun hoitajalla oli mukana kuonokoppa ja hän kysyi pistetäänkö se. Aina aikaisemmin hoitaja on tullut ilman kuonokoppaa ja mietin, että olikohan ell sitä ehdottanut, sillä hän varmasti oli nähnyt, että Mikoa jännittää. En ole Mikolla nähnyt tarvetta kuonokopalle, mutta sanoin, että voi sen laittaa, jos hän haluaa. Verinäytteen otto ei harmittavasti mennyt ihan perusrutiinilla, sillä en tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Miko vinkaisi ja alkoi rimpuilla. Ehkä hoitaja pisti kanyylin huonosti. Kun Miko rauhoittui, niin näyte saatiin otettua. Tosi harmi, että jännittäjä-Mikoa sattui, sillä ei se ainakaan yhtään kivemmaksi ell-käyntiä tehnyt. Siirryimme odotustilaan odottamaan verikokeen tuloksia. Nyt Miko oli jo rennompi ja meni lepäämään. Jonkin aikaa odoteltuamme ell toi tulokset ja kertoi, että kaikki arvot ovat normaalit. Juttelimme vielä hetken ja ell sanoi, että tarkastuksessa olisi hyvä käyttää 1-1,5 vuoden välein. Aikaisemmin hän mainitsi, ettei 9-vuotias kooikerhondje ole vielä vanha, vaan vasta keski-ikäinen ja niinhän se onkin. Eikä Mikokaan ole vielä edes harmaantunut yhtään :)


Viime viikon sunnuntaina kävimme Espoon Nuottaniemessä kooikerkoulussa, jossa teimme rally-tokorataa yhdessä Savinan, Benen ja Meekon kanssa. Miko suoriutui hienosti VOI-tasoisesta radasta, jossa tehtiin aika paljon oikealla puolella. Muutamia kuvia löytyy täältä. Tuolla otin myös Mikon synttärikuvat, joissa se näyttää kovin pullealta... Kuvakulma oli vain huono ja Miko leveässä asennossa, sillä oikeasti Miko ei ole niin pyöreä :D Alla vertailuna samana päivänä otettu kuva metroasemalta.

Menimme Espooseen bussi-metro-bussi yhdistelmällä. Metroon hyppäsimme Aalto yliopiston asemalta, jossa oli sunnuntaiaamuna kovin hiljaista. Mikoa jännitti puhuvassa hississä, jossa oli lasiseinät. Varmaan juuri se, että hissistä näkyi ulos/seinää oli hämmentävää. Myös metroasemalla Miko oli kovin hermostuneen oloinen. Ohi meni pari metroa ennen kuin tuli meidän metro. Miko ei niihin muuten reagoinut kuin hermostuneesti katselemalla ja liikkumalla. Yhdelle rullaportailla alas tulleelle miehelle Miko jännityksissään haukkui. Muita ihmisiä asemalle ei tullutkaan muuten kuin ne, jotka jäivät metrosta pois. Metrossa oli myös kovin jännittävää, vaikka Miko onkin pari kertaa aikaisemmin ollut metrossa. Kun nousin ylös, niin Miko ryntäsi kohti ovea ja kovaa vauhtia se oli myös menossa ulos asemalta. Jouduimme kuitenkin vielä matkustamaan samanlaisella jännittävällä hissillä, että pääsimme maanpinnalle. Kotiin pääsimme onneksi kyydillä :)

Lokakuun 7. päivä oli Spanieliliiton päänäyttely, jonne piti tietenkin mennä kameran kanssa. Minulla oli valokuvaamiseen aika hyvä paikka ja lisäksi tuomarin pöydän edessä oli hyvä valaistus, joten sain ihan kivoja kuvia. Aika usein näyttelykuvissa tarkennus on ollut jossain muualla kuin koiran päässä, mutta nyt oli tarkennus osunut mukavasti kohdalleen. Oli kiva nähdä taas tuttuja ja erityisesti suloinen Lois-pentu. Kuvia löytyy täältä.

Muutama päivä erkkarin jälkeen huomasimme, että Mikolla on tassussa taas pikkuvammaa. Siltä oli lähtenyt pala anturan ihoa ja tassu oli siksi pari päivää tosi kipeä. Ulkoillessa Mikolla oli kumitossu jalassa ja sisällä oli pakko pitää jonkin aikaa kauluria, ettei Miko pääsisi nuolemaan tassua. Onneksi nämä pienet tassuvaivat paranevat nopeasti.

4. marraskuuta oli kooikereiden arkitokoa Espoossa, johon osallistuimme Mikon kanssa pitkästä aikaa. Nurmikko oli täynnä isoja rusakon papanoita, joita Miko söi alkuun ihan koko ajan. Mietin jo, ettei treeneistä tule mitään, sillä Mikoa kiinnostaa vain papanat. Teimme rallytokoa ja radalla oli myös joitain ylempien luokkien kylttejä ja oikealla seuraamista. Teimme radan kahteen kertaan (välissä muut tekivät eli ei tehty putkeen) ja molemmilla kerroilla meni tosi kivasti. Mikolla oli hyvä kontakti ja oikealla tehdyt liikkeetkin sujuivat ihan kivasti. Liikkeestä maahan tarvitsi kunnon avun, sillä Miko ei ole koskaan ennen mennyt maahan oikealla puolella. Ei sitä itse osaa ajatella, että se olisi koiralle jotenkin erilaista kuin vasemmalla puolella, mutta onhan se eri asia kuitenkin. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, ettei Miko syönyt papanoita meidän suorituksen aikana, mutta ehkä se oli jo imuroinut kaikki :D Keli ei ollut kovin kiva, joten rallytokon lisäksi otimme yhteiskuvan ja lähdimme kotiin. Miko oli vetänyt papanoita ihan runsaasti ja ne ei ollut mitään pikkupapanoita, joten Mikon piti saman ja vielä seuraavan päivän aikana käydä kyykkimässä aika monta kertaa...

Miko, Hetja, Jack, Savina & Bene

Itsenäisyyspäivänä oli kooikereiden tokomestaruuskoe Lohjalla. Menin yhdistyksen tokovastaavana paikalle palkitsemaan rotumestaruuskisan. Päivä oli aika talvinen ja yllätyin kuinka kylmä Lohjalla oli. Tuntui siltä, kuin pakkasta oli useita asteita, vaikka piti olla vain pari pakkasastetta. Bussipysäkiltä oli n. 1,5 km matka hallille. Bussissa tajusin, että olisin voinut lähteä tunnin myöhemmällä bussilla. Tulipahan sitten nähtyä myös voittajaluokan suorituksia. Olin saanut etukäteen tiedon, että neljä kooikeria on ilmoitettu, kaksi avoimeen luokkaan ja kaksi alokasluokkaan. Osallistujalistalla oli kuitenkin vain kolme nimeä, joten ilmeisesti yksi avo-luokan osallistuminen oli pitänyt peruuttaa juoksujen vuoksi. Mestaruuskokeessa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta objektiiviani, Canon EF 70-200 mmf/2.8L IS II USM. Kyseessä on sama objektiivi, jonka vuokrasin elokuun lopulla ja josta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Löysin sen juuri ennen Black Fridayta käytettynä ja säästin siinä useamman satasen. Riittävän hyvää BF-tarjousta en löytänyt, joten käytetty sopi hyvin. Yritin hallissa säätää asetuksia niin, että saisin myös liikkeestä kuvia, mutta en millään saanut sopivia. Jälkikäteen harmittelin asetusvalintojani, sillä olisin voinut saada paljon parempia kuvia, jos en olisi yrittänyt saada myös liikekuvia onnistumaan, sillä ei ne onnistunut kuitenkaan. Kuvia löytyy täältä. Kooikereilla meni hyvin ja kaikki saivat tuloksen. Saapa nähdä löytyy kokeisiin osallistujia enää jatkossa, kun kilpaileminen vaatii lisenssin. Kooikereiden kanssa kun aika paljon harrastetaan tokokokeisiin osallistumista kerran, kaksi vuodessa. Paluumatka ei mennyt ihan putkeen, sillä jäin hallille liian pitkäksi aikaa kuluttamaan aikaa enkä ehtinyt bussiin. Seuraava meni vasta tunnin myöhemmin. Ihan helpolla ei aikaa saanut itsenäisyyspäivänä kulutettua pienessä Lohjan Virkkalassa :D Tokokoe vei koko päivän, vaikka se oli vain 60 km päässä meiltä...

Samalle viikolle riitti valokuvaamista koiratapahtumissa, sillä viikonloppuna oli kolmepäiväiset Koiramessut. Perjantaina oli mielenkiintoista ohjelmaa, joten pidin silloin vapaapäivän. Harmittavasti tosin mielenkiintoisimmat luennot menivät keskenään päällekkäin sen lisäksi, että ensimmäinen meni päällekkäin myös kooikereiden kehän kanssa. Kooikereiden kehä oli lopulta niin paljon myöhässä, että olisin ehtinyt kuuntelemaan luennon (lähes) kokonaan... mutta eipä sitä voi tietää. Kävin kuuntelemassa luennot/tietoiskut "Elämää ikääntyvän koiran kanssa", "SmartDOG-testit - mitä ne ovat ja mitä ne kertovat koirasta?" (tähän olisi myös liittynyt mielenkiintoisin luento "Koiran kognitio - mitä koira ymmärtää ja käsittää", jonka missaaminen erityisesti harmitti), "Opi yhteinen kieli koirasi kanssa" ja "Eutanasia - kun on viimeisen matkan aika". Kuvia perjantailta täällä.

Chriskooi's Ottilie / Helsinki Winner 2017

Lauantaina tein vain ostoksia ja katsoin kooikereiden kehät, joten se jäi lyhyeksi visiitiksi Messukeskuksessa. Ihan hyvä niin, sillä kolme pitkää päivää olisi ollut aika raskasta. Kooikereilla meni pentunäyttely ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely päällekkäin. Koska "aikuiset" oli pääasiassa tuttuja koiria, joita on tullut kuvattua monet kerrat, niin kävin ensin pentukehällä ja siirryin pentujen jälkeen aikuisten kehään, joka onneksi oli ihan lähellä. PMV-näyttelystä oli juuri paras uros -kehä meneillään eikä uroksista lopulta jäänyt kuvaamatta kuin pari. Lauantain kuvia täällä.

Royal Fayza v. Dyjadin / Pohjoismaiden Voittaja 2017

Riolla on jonkin verran resurssiaggressiota, se mm. puolustaa treenireppua. Treenireppu voi ihan huoletta olla meillä kotona lattialla (eteisessä on sille oma soppi), mutta Mikolla ei ole asiaa lähelle, jos pakkaan/purkaan reppua tai kaivan sieltä jotain. Hankin syksyllä kamerarepun ja huomasin viikonlopun aikana, että Rio tulee paikalle heti, kun kuulee vetoketjun avattavan. Arvelin siitä, että Rio saattaa puolustaa myös kamerareppua. Lauantaina juuri ennen kuin olin lähdössä Messukeskukseen pakkasin viimeiset tavarat reppuun. Miko oli repun lähellä, joten käskin sen pois ennen kuin koskin reppuun. Rio tietysti ryntäsi heti paikalle. Reppu oli lattialla ja minä kyykyssä sen edessä. Repun etutasku oli avoinna 180 astetta ja hetken päästä ihmettelin, kun Rio ryömi etutaskun alla. Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut erikoisen käytöksen johtuvan siitä, että Miko oli takanani. Pian sen jälkeen Rio hyökkäsi jalkojeni välistä Mikoa kohden. Ehdin reagoida sen verran, että pistin käteni Rion eteen ja sain sen vuoksi osumaa Rion hampaista. Rio ei ollut ketään puremassa, vaan se vain louskutti ja käteni sattui väärään kohtaan. Onneksi sain kämmeneen, peukalon kohdalle vain pintanaarmut enkä kunnon reikiä. Peukalo turposi heti ja oli tosi kipeä. Puhdistin ja laastaroin käden ja lähdin, mutta mietin pystynkö pitämään kameraa, sillä hampaat osuivat oikeaan käteen. Onneksi kuvaaminen onnistui ihan normaalisti. Sunnuntaina käsi ei ollut enää kipeä ja melko nopeasti haavat paranivat. Eniten harmitti se, etten pakannut reppua pöydän päällä kun kuitenkin osasin arvata, että Rio saattaa sitä puolustaa.

Sunnuntaina kooikerit oli kehässä heti aamusta ja jälleen pennut ja aikuiset menivät päällekkäin. Tällä kertaa jätin pentukehän välistä, sillä pennut olivat samoja kuin edellisenä päivänä. Näyttelyiden jälkeen oli ihan reilusti aikaa ennen seuraavia tapahtumia, joten kulutin aikaa kiertelemällä jälleen kerran myyntipisteet ja syömällä. Olin niin aikaisin jo hakemassa lounasta, etteivät keittiöt ollut vielä auki :D Iltapäivällä oli Houkutusten highway, jossa oli yksi kooiker mukana. Tulin istumaan jo hyvissä ajoin, jotta saan hyvän paikan kuvata ja paikka olikin hyvä niin kauan, kunnes kilpailu alkoi. Sitten eteen kerääntyi lapsia, joka vähän haittasi kuvaamista. Viikonlopun viimeisenä tapahtumana oli minun osalta sankarikoirien palkitseminen. Palkittavana oli kooikerhondje Masi, joten siksi palkitseminen piti nähdä. Isolla lavalla palkitsemisen jälkeen koirakot siirtyivät pressialueelle, jolla oli kahvit ja kuvaukset. Pääsin samalla jututtamaan Masin omistajaa ja ottamaan kuvia. Masilla oli ihan mielenkiintoinen tarina ja on se vaan hienoa, miten koirista voi olla apua, esimerkiksi sairaskohtauksen tullessa, kuten Masin tapauksessa. Erityisesti silmäkulmaa kostutti labradori Otto, jonka ansiosta pieni poika pelastui hukkumiselta (sankarikoirat). Masi oli suloinen pieni pappakoira. Harmittavasti en saanut kovin onnistuneita kuvia kuvauspisteellä, sillä tarkennus ei jostain syystä osunut kohdalleen. Onneksi vieressä oli oikeitakin kuvaajia, jotka onnistuivat paremmin. Kuvia sunnuntailta täällä.

Cavalriina's Didi Daniela / Voittaja 2017

Sankarikoira Masi

(Valitsin joka näyttelystä yhden kuvan, joka mielestäni on onnistunut / tarkennus kohdillaan. Eivät ole ko. näyttelyiden voittajakoiria.)

Jouluaaton vietimme kotona. Meille tuli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 joulukuusi kotiin eli ensimmäistä kertaa kummankaan koiran elinaikana. Toki molemmat olivat joulukuusia nähneet äitini luona. Rio oli kuusesta ja sen koristelusta hyvin kiinnostunut, mutta Miko ei välittänyt ollenkaan. Lahjat pistimme kuusen alle vasta ennen niiden avaamista, sillä Miko on vähän turha innokas paketinavaaja. Omaa lahjaansa se oli hakemassa kuusen alta omatoimisesti :D Miko olikin innoissaan, kun pääsi avaamaan paketteja. Jälleen lahjapaperin repiminen oli se pääasia, ei se mitä paketti piti sisällään. Riokin oli nyt aikaisempaa kiinnostunut paketistaan ja avasi sen itse. Joulupäivänä menimme äitini luokse, mutta ensimmäistä kertaa ikinä koirat joutuivat jäädä kotiin. Ajattelin, ettei Riolla olisi kovin mukavaa enkä itsekään pystyisi rentoutua, vaikka Riolla olisi kuonokoppa. Nuorin sisarusteni lapsista on nyt sen ikäinen, että sitä kiinnostaa eläimet. Muut eivät juuri koirista välitä. Vierailun kesto piti suunnitella niin, ettei koirille tule liian pitkää ulkoilutusväliä. Ihan kivasti se meni näin eikä Mikoakaan tarvinnut vahtia, ettei se varastaisi ruokaa...

Oho, viime päivityksestä on vierähtänyt hetki jos toinenkin... Luonnoksissa on ollut elokuun alusta lähtien kirjoitus Nose Work ja rally-tokopäivästä, mutta en vain ole saanut sitä valmiiksi. En enää ihan kauheasti muista ainakaan Rion agilitytreeneistä, mutta tässä mitä elo- ja syyskuussa on tapahtunut. Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että itselle jää jotain muistiin, joten pahoittelen kirjoituksen pituutta.

Rio on itse vienyt petinsä sohvalle :D

Lauantaina 5.8. oli rotuyhdistyksen järjestämä Nose Work ja rally-tokopäivä Espoon Luukissa. Olisin halunnut jakaa koulutuspaikan Mikon ja Rion kanssa, mutta en saanut apukäsiä mukaan ja siksi Rio jäi kotiin. Olin ajatellut koulutuksen ensisijaisesti Mikolle. Alkuun meillä oli yhteinen tilaisuus, jossa kerrottiin hieman Nose Workistä, rally-tokosta ja yleisistä asioista päivään liittyen. Sitten jakauduimme kolmeen ryhmään, joista yhdellä oli rally-tokoa, yhdellä Nose Workiä ja yhdellä vapaata aikaa. Olimme Mikon kanssa ryhmässä #2, joka aloitti rally-tokolla. Rally-tokon piti olla ulkokentällä, mutta sääennusteen vuoksi koulutus oli siirretty tallirakennuksen vintille. Samassa rakennuksessa oli myös koirakoulu Tassutreenin tilat, jossa pidettiin Nose Work. Radanrakennuksen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, joten hyvä vain, että oltiinkin sisällä :) Sade ropisi niin kovaa tallin kattoon, ettei kouluttajan puhetta meinannut kuulla. Meillä oli lyhyehkö rata, jossa oli myös VOI-luokan kylttejä. Meillä rata meni ihan ok, mutta Mikon vire ei ollut parhaimmillaan. Omatoimipisteitä oli kaksi. Toisessa oli erilaisia houkutuksia, joiden seassa käveltiin. Miko meni kaikkiin ruokahoukutuksiin :D Toisella omatoimipisteellä oli ympyrässä ämpäreitä. Koira piti jättää vuorotellen eri ämpärin viereen istumaan, mennä itse keskellä ympyrää ja kutsua koira joko sivulle tai eteen. Tarkoituksena, että koiran tulisi osata tulla sivulle/eteen mistä kulmasta tahansa.

Rally-tokon jälkeen meillä oli Nose Work treenit. Aloitimme Mikon kanssa treenit muistuttelemalla mieleen, mitä Nose Work on eli naksuttelin kun Miko haisteli eukalyptuspurkkia. Sitten lattialle pistettiin kaksi purkkia ja lopuksi kolme. Harjoittelimme jo vähän ilmaisua, joka Mikolla olisi maahanmeno. Treenien jälkeen meillä oli tauko ja Miko pääsi lepäämään autoon. Minä kävin katsomassa ja kuvaamassa muiden treenejä.

Tauon jälkeen oli meidän ryhmän toinen rally-tokosessio. Omatoimipisteitä oli kolme, joista yhdessä oli kaikki eteen istumisen kyltit, yhdessä kaikki jäävät kyltit ja yhdessä puolenvaihdot edestä, takaa ja sivulta. Kouluttajan kanssa sai käydä läpi jotain, mihin kaipasi apua. Kävimme Mikon kanssa ensin omatoimipisteillä, jotka menivät yllättävän hyvin. Kouluttajan kanssa katsoimme meidän eteen istumisia. Kouluttaja pyysi minua peruuttamaan niin, että Miko kävelee minun etupuolella ja siitä piti käskeä Miko eteen istumaan. Alkuun Miko meni maahan "fram" sanasta ja sitten se jäi istumaan liian kauas. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Miko tiedä mitä fram-käsky tarkoittaa. Peruuttamisia meidän kannattaa jatkaa ja eteen istumista voi harjoitella myös istumalla itse tuolilla.

Nose Workissä © Ida Alexandersson

Toisessa Nose Work sessiossa jatkettiin kolmella purkilla hajun etsimistä. Kouluttaja myös pyysi odottamaan, että Miko tarjoaisi maahanmenoa. Siihen Miko ei ollut vielä valmis, joten oikean purkin löydettyään se huitoi sitä tassulla ja kaatoi purkin, kun palkkaa ei kuulunut. Muitakin purkkeja meni kumoon, kun Miko yritti keksiä mistä palkan saa. Lopulta sitten annoin käskyn. Mikon kanssa ei montaa toistoa tehty, sillä väsymys alkoi jo näkyä. Ostin eukalyptus-hajun kotiin, joten pääsemme jatkamaan harjoituksia.

Miko jaksoi yllättävän hyvin pitkän päivän, mutta kyllä sille uni maistui heti, kun se pääsi autoon. Kuvia päivästä täällä.





Sunnuntaina 6.8. oli meidän oma treenivuoro, johon otin vain Rion mukaan. Aiheena oli persjättö ja takaakierto. Olin taas tosi hyvin suunnitellut treenit; kentälle tultuamme googlasin jonkun pätkän, jossa harjoitellaan persjättöä.. Persjättö meni ihan hyvin, mutta olinkin valinnut helpon harjoituksen. Suoralla olisi vaikeampi ehtiä leikkaamaan edessä. Ongelma oli putken jälkeinen hyppy, sillä Rio ei vielä tuollaisessa tilanteessa irtoa. Yritin heittää lelun putken jälkeen, mutta Rio kiersi hypyn. Jätin sitten pallon hypyn taakse Rion nähden. Koko radanpätkää ei näin voitu tehdä, sillä pallo houkutteli liikaa, mutta putkelta asti onnistui. Sen jälkeen pätkä meni hyvin. Takaakierrot meni ihan ok. Mietin vain, onko ok, että käsky on sama kummallekin puolelle. Kerran taisin sanoa "takaa", vaikka käskyn pitäisi olla "kierrä"... Jonkun verran hajut vei Rioa ja ainakin kertaalleen vein sen takaisin kentän laidalle ja annoin sen hetken siellä odotella ja sitten yritettiin uudestaan keskittyä treeniin.


Tämän jälkeen meille tuli kolmen viikon tauko treeneistä. Minulla oli flunssa, joka ei millään tahtonut mennä ohi. Tarkoituksena oli kolmena viikonloppuna putkeen mennä kuvaamaan agikisoja (I-HAH, HAU ja HSKH), mutta kaksi ensimmäistä kisaa parantelin kotona flunssaa. Viimeinen oli Helsingin Seudun piirinmestaruuskisaviikonloppu, jota en halunnut jättää välistä, sillä olin suunnitellut sille viikonlopulle vuokraavani objektiivin. Ja niin teinkin eli minulla oli viikonlopun käytössä Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM -objektiivi. Tästä haaveilen, mutta sillä on sen verran hintaa, että täytyy hetken aikaa säästää :) Ja kun on niin arvokkaasta objektiivista kyse, niin kannattaakin ennen ostopäätöstä testata. Lauantaina 26.8. oli 1.- ja 2. luokan kisat ja sunnuntaina 27.8. oli 3. luokan kisat ja joukkuepiirinmestaruuskisat. Objektiivi oli melko painava, joten laskin sen penkille/pöydälle aina kun oli taukoa, esim. rataantutustuminen. Olin hyvin tyytyväinen objektiiviin ja kuvien laatuun, vaikka aika paljon kuvissa oli epätarkkuutta, mutta se johtuu kuvaajasta. Tarkennus aiheuttaa minulle hankaluuksia, erityisesti agilitya kuvatessa. Ehdottomasti hankin tämän objektiivin jossain vaiheessa. Kuvia lauantailta täällä ja sunnuntailta täällä.

Heinäkuun alkupuolella, muutama päivä Nuuksiosta paluun jälkeen, söimme kesän ensimmäiset mansikat kermavaahdon kera. Kermavaahtoa jäi yli ja isäntä sitten syötti siitä osan koirille, antaen sitä vuorotellen molemmille. Jossain vaiheessa Rio ilmeisesti ajatteli, että kermavaahto on hänen ja alkoi rähistä Mikolle. Miko sai joko omasta tai Rion hampaasta osumaa kieleen ja kielestä tuli vähän verta. Myöhemmin tarkempi tarkastelu osoitti, että Mikolta oli lähtenyt ihoa kielestä ja kielen alla oli kolikon kokoinen verenpurkauma. Kieli oli varmasti kipeä, mutta Miko söi, joi ja nuoli kuppinsa ihan normaalisti. Kieli onneksi parani nopeasti ja itsekseen.

Miko ja osuman saanut kieli

Pari viikkoa sitten lyhensin ja harvensin Mikon housukarvoja. Housukarvat ovat kastroinnin myötä kasvaneet pituutta ja on ne melko runsaatkin. Ensin leikkasin haaroista pari takkua, joita ei kannattanut alkaa selvittää. Pitäisi muistaa harjata Mikoa säännöllisesti nyt, kun sen turkki on helpommin takkuuntuva. Harjaan koiria harvoin, yleensä karvanlähtöaikaan tai jos muuten tuntuu siltä, että olisi hyvä harjata. Korvantaustakarvoja kampaan useammin pikkukammalla, sillä ne ovat helposti takkuuntuvia ilman kastrointiakin. Oli haastavaa saada karvat leikattua niin, ettei ne näyttäisi saksituilta. Jonkin verran housukarvat lyhenivät ja vähän sain niitä harvennettua. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka olisi karvoja voinut enemmänkin harventaa :) Lopuksi harjasin Rionkin ja oli ihan yllättänyt, että jouduin välillä "puhdistamaan" harjaa karvoista. Riosta ei ole vielä tähän mennessä koskaan lähtenyt niin paljon karvaa, että sitä jäisi ihan kunnolla harjaan. Ei se toki ole haitannut, että vain yhdellä koiralla on kunnollinen karvanlähtöaika ;) Ehkä Riostakin on nyt tullut aikuinen.


Agilitytreenit on jäänyt kaksi kertaa välistä, mutta sunnuntaina pääsin vihdoin testaamaan kaksi viikkoa sitten ostamaani namitaskullista lelua. Tällaista meille on suositeltu treeneihin. Kävin ensin kysymässä lelua Mustista & Mirristä, mutta heidän valikoimassa ei enää ollut namitaskullisia leluja. Googlaamalla löysin Ke-Hun lelun ja sellaisen päätin ostaa, sillä Nani Anneten valokuvauskurssilta sponsorilahjana saatu Ke-Hun narupallo on ollut suosittu palkka treeneissä. Oli muuten aika kätevää, että Tuusulassa sijaitseva Ke-Hun varasto (tai siis Kepeä Taival) sattui olemaan auki juuri sinä päivänä, kun poljimme äitini luokse Rekolaan. Varasto oli Tuusulan rajalla, lähellä Vantaata, joten sinne polkemisesta tuli vain 6 km ylimääräinen lenkki.

Treeneissä käytin namitaskulelua palkkaukseen, mutta taisin heittää sen Riolle vai kerran. Namit olivat vähän huonoja tähän tarkoitukseen ja Rion oli hankala saada niitä lelusta. Tällä kertaa ei tehty ohjausharjoituksia, vaan etsin netistä supermöllitasoisen radan. Kokeilin rataa ensin Mikon kanssa ja sitten aloitimme Rion kanssa osissa. Yllättävän hyvin rata meni Rion kanssa, vaikka esteiden ohituksia tuli välillä. Valsseissa olin ihan liian myöhässä ja mietin oliko esteväli liian lyhyt. Isäntä oli pitkästä aikaa mukana treeneissä ja kokeili mennä rataa ilman puolenvaihtoja Mikon kanssa. Ihan ok heillä meni :) Isäntä kokeili myös Rion kanssa ja alkuun Rio vain haukkui ja hyppi päin, mutta kyllä se sitten alkoi sujua.


Mikon kanssa teimme myös rallytokoa. Tuttuun tapaan minulla ei ollut mitään kummempaa suunnitelmaa, vaan keksin tehtäviä lennosta. Eteen istumiset menivät yllättävän hyvin, mutta niitä olemmekin kotona harjoitellut.

Loman aikana olen myös harjoitellut valokuvaamista. Kävin kuvaamassa HAUn iltakisoja kahtena perjantaina. Ensimmäisellä kerralla ulkokentällä alkoi hypäri vasta yhdeksän jälkeen, joten valoa ei kovin kauaa riittänyt. Ilta-auringossa kuvat tuntui onnistuvan ihan kivasti, mutta kotona huomasin pettymyksekseni, että lähes joka kuvassa oli tarkennus pielessä. Melkein teki mieli itkeä, kun en osaa... Seuraavana perjantaina jo ensimmäinen rata oli ulkona eli klo kahdeksan jälkeen, joten valoa riitti pidempään. Kuvien onnistumisprosentti oli suurempi, mutta ehkä on turha yrittää kuvata illalla objektiivilla, joka ei ole valovoimainen. Lopulta kuvankäsittelyn jälkeen totesin, että ehkä ne ensimmäiset kuvat olivat sittenkin parempia, mutta olin joutunut poistamaan varmaan kaksi kolmasosaa kuvista... 14.7. kisojen kuvia täällä ja 21.7. kisojen kuvia täällä. Lauantaina olisin halunnut käydä kuvaamassa meidän seuran epiksiä, mutta poljin sittenkin Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen kuvaamaan kooikerit Helsinki kv:ssä. Kivikkoon olisi ollut pidempi matka ja alkoi jo vähän tuntua se, että tällä viikolla on tullut poljettua ennätyspaljon kilometrejä per viikko. Näyttelyn kuvia täällä.

Tänä kesänä on tullut poljettua paljon pyörällä, vähän koirien kustannuksella. Koirat on toki päässyt normaaleille lenkeille, mutta yleensä lomalla tulee tehtyä enemmän pitkiä lenkkejä niiden kanssa. Täytyy ensi kesäksi ostaa koiraperäkärry pyörään, että saadaan pojat mukaan reissuille :D

Työpäivien jälkeen ei millään jaksaisi kotona avata konetta ja silloin jos avaa, niin aika menee kuvien käsittelyyn. Siksi tässä nyt tulee kerralla kaikki kesäkuun tapahtumat... Mutta nyt olen jo ollut pari päivää lomalla, jeejee!

7.6. oli koiravalokuvauskurssin kolmas kerta ja aiheena liikkuvan koiran kuvaus. Meillä oli vierailevana kouluttaja Jukka Pätynen! Päällimmäisenä jäi mieleen takanappitarkennus, jonka käyttöä Jukka suositteli. Monen kameran asetuksia sitten muuteltiinkin koulutuksen aikana. Alkuun takanapin käyttö tarkennuksessa tuntui hankalalta, mutta nyt kun sitä on jo jonkin verran tullut käytettyä, niin on se aika kätevä :) Toinen asia, joka jäi mieleen oli se, että Jukka kehotti kokeilemaan joissain tilanteissa pidempää valotusaikaa. Jukka puhui paljon ja minä olen hyvä unohtamaan, jos en heti kirjoita ylös, joten enempää ei tule mieleen :D Alla päivän mallit.





Lauantaina 10.6. oli Roturace Hyvinkään vinttikoiraradalla ja Rio oli mukana kooikerjoukkueessa ASAP. Joukkueessa oli Rion lisäksi Loki-isä, Nova ja Ilo. Miko jäi tällä kertaa varakoiraksi. Kooikerhondjejoukkueita oli ilmoitettu 5 eli 20 kooikeria kävi juoksemassa vieheen perässä. Rio ei ollut ikinä nähnytkään viehettä, joten vähän oli arvoitus miten se reagoi. Sitä en epäillyt, etteikö Rio lähtisi vieheen perään, sillä sen saalisvietti on kova. Pohdin ottaisiko se häiriötä aidan takana olevista koirista ja ihmisistä tai juoksisiko Rio koko 80 metriä vai kääntyisikö se takaisin päin. Halusin ottaa varmaan päälle ja muutenkin tutun ihmisen vastaanottamaan Rion eli isäntä joutui mukaan. Ennen meidän vuoroa annoin Rion katsoa radalle ja sen katse nauliutui ohi kiitävään vieheeseen. Hyvä merkki! Loki aloitti meidän joukkueen vuoron ja oli yhtä innoissaan vieheestä kuin edellisellä kerralla 4 vuotta sitten, vaikkei sekään ollut viehettä edelliskerran jälkeen nähnyt. Rio oli toisena. Isäntä käveli radan puoliväliin ja juoksi loppumatkan maaliin. Eipä kiritystä tarvittu, sillä Rio ampaisi vieheen perään ja ajoi sitä loppuun asti.

Midi-luokan päättymistä ja tuloksia odotellessa kävimme drive-in mätsärissä. Rion kanssa ei ollut tarkoituksena osallistua mätsäriin, mutta kun Taina ja Loki osallistuivat, niin mentiin sitten myös. Rion osalta ravaaminen meni välillä ihan hyvin ja välillä Riolla oli pää maassa. Pöydällä tutkittaessa Rio oli aika jännittyneen oloinen, mutta hyvin tuomari sai katsottua hampaat ja tutkittua. Tuomari tuumasi Rion reisilihaksista, että se on juossut ennenkin :D Rio sai sinisen nauhan eikä sinisten kehässä tullut menestystä.

ASAP-joukkueen sijoitus oli 19. ajalla 16,37. Rion aika oli 8,14, joka oli yksilöajoissa 66. nopein ja kooikereista kuudenneksi nopein. Vähän kyllä yllätyin Rion ajasta, sillä Miko on juossut nopeammin! Vuoden 2014 Roturacessa Mikon aika oli 7,52 ja vuoden 2013 Roturacessa 7,85. Mikolla on toki pidemmät jalat, mutta pidän Rioa selkeästi nopeampana juoksijana. Ainakin se on vikkelämpi, mutta ehkä se ei sitten auta pidemmällä matkalla.

Roturacen kooikerit (osa oli ehtinyt jo lähteä)

ASAP: Loki, Rio, Nova ja Ilo

Mätsärissä

Keskiviikkona 14.6. oli valokuvauskurssin neljäs kerta ja olimme Viikissä. Kuvattavana oli kultainennoutaja ja stabyhoun. Aiheena oli tarkennus ja kuvan suunnittelu.




Sunnuntaina 18.6. tulimme meidän treenivuorolle puolituntia myöhässä eli meillä oli vain puolituntia treeniaikaa. Aloitin Rion kanssa rallytokolla, sillä epikset lähestyvät koko ajan... Toisena syynä oli se, että odottelualueella oli muita treenaamassa ja meidän kentältä oli aika suora näköyhteys sinne. Rio ei pystynyt yhtään keskittyä, joten saimme tehtyä vain pari perusasentoa ja seuraamispätkää. Lupaavaa... Mikon kanssa kokeilin Rion kanssa treenattavaa valssiharjoitusta ja sitten teimme rallytokoa. Rio pääsi tauon jälkeen tekemään valssiharjoitusta ja se sujui ihan kivasti. Mikon kanssa jatkoimme rallyharjoituksia ja lopuksi tein vielä Rion kanssa valssiharjoituksen kertaalleen. Tällä kertaa pistin kameran kuvaamaan, joten sain todistusaineistoa. Ihan hyvin meni tämä toinenkin kerta.


Keskiviikkona 21.6. oli valokuvauskurssin viimeinen kerta. Olimme Vetokannaksen alueella Kaivokselassa. Meillä oli useampi kuvauspiste, joista ensin olin parini kanssa kuvaamassa pikkukoiraa (venäjäntoy), sitten oli rodun erityispiirteet -piste, jossa oli basset ja käppänäpentu, kolmantena pisteenä oli uivan koiran kuvaaminen (belgi & saksanpaimenkoira) ja viimeisenä usean koiran kuvaaminen (chihuja). Oli tosi kiva päästä kuvaamaan noin montaa eri koiraa ja erityisesti uiman koiran kuvaaminen oli kiva juttu. Kurssilta jäi paljon käteen ja edelleen sanoisin, että takanappitarkennus oli ehkä se isoin uusi juttu. Nyt ainakin tuntuu, että sillä saa tarkennuksen paremmin onnistumaan. Hyviä vinkkejä tuli kuvauspaikan valintaan, kuvauksen suunnitteluun ja taustan huomioimiseen.














Viime sunnuntain 25.6. agitreeneissä aiheena oli puolivalssi. Kokeilin taas ensin Mikon kanssa, että esteväli on ok ja että ohjaaminen onnistuu. Rion kanssa ensin palkkasin sen kädestä, kun käännyin ja vaihdoin ohjauskättä. Parin onnistuneen kerran jälkeen jatkoin ohjausta seuraavalle hypylle. Yllättävän hyvin meni, vaikka välillä ohjaus ei onnistunut. Mikon kanssa teimme välissä rallytokoa ja sitten jatkoimme puolivalssin harjoittelua Rion kanssa. Ihan loppuun Rio pääsi vähän rallattelemaan putkiin. Putkiin se jo hakeutuu ihan hyvin, joten ihan turhaan saatoin sen ihan putken suulle asti.