notton

Kerran kylässä ollessaan ystäväni ihaili tekemääni huivia. Nyt kun ystävä täytti vuosia, ei tarvinnut kauaa miettiä mitä antaisin lahjaksi.

Huivista tuli hiukan pienempi kuin ohjeessa, sillä lanka loppui kesken. Ohjeessa mainitaan menekiksi 250 g, mutta edelliseen kului yli 300 g eikä viisi kerää riittänyt loppuun saakka tälläkään kertaa. Neuletiheys on kohdillaan, oon tarkistanut. Lisäksi käytin nuo viisi kerää viimeistä senttiä myöten, mutta silti huivilla on painoa vain 226 g. Vajaita keriä ja harhaanjohtavia ohjeita, pöh. Vaan kelpo huivi siitä kuitenkin tuli, ja sehän on tärkeintä.

No niin, sinappisen hunajainen asustesettini on valmis! Mä koitin sijoittaa hunajakennokuviota tuubihuiviinkin, mutta ei se vain toiminut. Kokeilukappaleeseen tuli kuvion lisäksi tavallista 1o1n-joustinta, ja se oli jotenkin tosi pliisu. Patenttineule sen sijaan on mahtavan muhkeaa ja sopii tuubiin kuin polvi jalkaan!

Tällainen valmistui äitille synttärilahjaksi (vähän myöhässä tosin). Äiti on itse valinnut langan kolme vuotta sitten, mutta on luultavasti jo unohtanut, että tällainen huivi on edes ollut tulossa.

Nyt on ollut kunnon pakkasia, joten perhe on tarvinnut lämmintä ylleen. Mies toivoi jo syksyllä ittelleen kaulahuivia, ja aloitinkin sen KyJy-töiden ohella. Valmiiksi sain huivin kuitenkin vasta noin viikko sitten. Me suunniteltiin huivi miehen kanssa yhdessä, ja se oli hauskaa. Langat mies valitsi itse. Mä en yleensä innostu Novitan uusista (erikoisista) langoista hirveästi, mutta tätä huivia neuloessa oli ihan kiva päästä kokeilemaan uutuuksia.

Tytölle tein tällä kertaa lapaset. Neitokaisen sormet pakkaa palelemaan kintaissa kuin kintaissa, ja lisäksi tavallinen villa paljasta ihoa vasten taitaa kutittaa. Niinpä päätin kokeilla alpakkaa, ja se tais olla nappivalinta. Kyseisestä väristä en itte hirveästi perusta, mutta tyttö sai just uudet talvikengät samaa väriä, joten eihän mulla ollut vaihtoehtoja lapasten suhteen. Mä pyrin sitä paitsi välttämään vähemmän mieluisten värien sorsimista, enkä ainakaan haluaisi opettaa tieten tahtoen moista tapaa tytölle. Tyttö itse ihastui vaaleanpunaisiin tumppuihinsa (samoin kuin kenkiinsä), ja se on tärkeintä.

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle? Ei ihan, mutta kevät kylläkin, huivin väriä ja mallia myöten.

Tein ittelleni kierrehuivin, joka on ihan älyttömän lämmin! Värit vielä lisää lämmön tuntua. Vähän turhan pitkän taisin huivista neuloa, mä kun en ole kovin leveäharteinen. No, ehkäpä innostun joulun jälkeen vähän lyhentämään tätä. Tai sitten puran koko homman ja teenkin tuubihuivin.

Nyt se on valmis, mun ensimmäinen Revontuleni. Sen neulominen oli huomattavasti tylsempää kuin mä olin odottanut. Hirveästi vaan tylsää sileää neulosta, plääh. Jossain vaiheessa musta tuntui, etten tykkää siitä yhtään. Mutta nyt kun se on valmis (ja pingotuskin onnistui, ekaa kertaa!), se on kyllä aika ihana. Mä niiiin toivon, että se on myös saajansa mieleen.

Langasta mä en tiedä sen enempää, kuin että se on vironvillaa. Ostin kolmisen vuotta sitten Tallinnasta neljä vyyhtiä, eikä niissä tietenkään ole vyötteitä enkä mä todellakaan muista mistä oon ne ostanut. Jotkut tuntuu tietävän pelkästään ulkonäön perusteella, mikä on Evillaa ja mikä taas Aade Lõngia. Väristäkö sen tietää? Onko olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi? Kolme vuotta sitten mä en ollut vielä läheskään niin kiinnostunut langoista kuin nyt, joten en ostohetkellä hoksannut kiinnittää huomiota moisiin seikkoihin.

Ennen pingotusta mä laitoin työn pyörimään pesukoneen villapesuun (ja pelkäsin koko ajan huopumista), ja sen jälkeen annoin sille vielä lanoliinikylvyn. En kylläkään osaa sanoa, pehmenikö lanka. Mun kädet on niin kuivat, että kaikki tuntuu karhealta.

Pari muutakin KyJy-työtä on valmistunut, mutten voi vielä raportoida niitä. Syy selviää myöhemmin.

(Kuva lisätty 28.12.2011)

Kannatti näköjään valittaa tylsyydestä, heti valmistui yksi työ. Neulomisen sain loppuun jo muutamia päiviä sitten, mutta en meinannut löytää intoa pingottamiseen. Mä oon ylipäätään pingottanut todella vähän, itse asiassa harvoin viimeistelen neulomuksiani mitenkään. En edes huiveja. Syy on laiskuuden lisäksi huonoissa kokemuksissa. En tiä mitä teen väärin, mutta neulojen irrottamisen jälkeen työt palaavat melko nopeasti samaan tilaan kuin ennen pingotusta. Niin kävi tämänkin huivin kanssa, en ymmärrä.

Mä rrrakastan näitä värejä:

Mä oon laittanut itseni langanostokieltoon, sillä mä todella haluan sekä lyhentää to do -listaani että pienentää lankavarastoani. Mutta hups...