Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, kesäkuuta 03, 2011

Hei, me kävellään

tai ainakin melkein..

Eilen mun pienin muru teki enkat - matkaa taittui kymmenen askeleen verran.  
Yksvee synttäreihin on vajaa kuukausi.  

 
Missä mun vauva on?



Huomenaamulla esikoinen saa todistuksensa.
Lähden yksin vetistelemään kirkkoon,
sillä kaksi lapsista kuumeilee.
Huomenna alkaa ihan virallisesti 
k-e-s-ä!
 

tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Voiko olla ihanampaa?

Herään aamulla  
yliväsyneenä.
Takana jälleen huonosti nukuttu yö
- kiitos yhdeksänkuukautisen pirpanan, 
joka on oppinut parin viime viikon sisällä 
konttaamaan, nousemaan seisomaan, 
taputtamaan, karhukävelemään 
ja tekemään sitä myös öisin.

Esikoinen menee kouluun normaalia myöhemmin,
joten ajankuluksi kaikkien aamutoimien jälkeen lapset alkavat askartelemaan.
Kuuntelen supinaa.
Minua kielletään katsomasta.
Jonkin ajan kuluttua tytär juoksee luokseni ja huutaa 'yllätyyyyys'


Väsymys unohtuu.
Mun kullanmurut on ihania.


maanantaina, maaliskuuta 07, 2011

Samanlaiset erilaiset

Onko ne samannäköisiä vai eri näköisiä? 
Kenen näköisiä ne on?
Jokainen varmaan omalla tavallaan itsensä näköinen, 
mutta samalla muistuttavat jossain määrin toisiaan 
ja ainakin joku väittää, että kyllä heidät sisaruksiksi tunnistaa.


Pojista Onnia ja Aapoa on väitetty eniten samannäköisiksi.
Onni on ilmetty isänsä. 
Alisa on aikalailla tarkalleen samannäköinen
kuin itse olin pienenä, 
mutta Elias on ilmeisesti vahva sekoitus äitiä ja isää,
sillä on selkeästi sisarussarjan eri- ja omanäköisin ;)
Ja sanottakoon, että myös omaluonteisin, hih.

Joku hetki sitten etsin tiedostojen kätköistä lasten vauvakuvia
Poimimissani kuvissa lapset ovat kaikki n. 8kk-ikäisiä, 
aivan kuten nuorin on juuri nyt.
Samalla, kun kaivelin kuvia esiin, niin mietin miten eri tavalla nuo
ovat kehittyneet.

Onni oppi 8kk-vanhana ryömimään.
Istumaan vasta kymmenkuisena, samalla kun alkoi konttaamaan.
Kävelemään Onni lähti 1v. 2kk ikäisenä.


Elias konttasi ja seisoi 8kk-vanhana.
Kymmenkuisena alkoi kävelemään ja hetimiten juoksemaankin.
Ja juoksu jatkuu :D


Alisa oppi 8kk-iässä konttaamaan, mutta kävelemään vasta
1v. 2kk ikäisenä. Istuminen ja kiipeily sujui jo aiemmin.


Aapo on nyt siis reilut 8kk.
Eilen nousi takkaa vasten seisomaan :)
Istuu hienosti tuetta, ryömii ja ihanjustkohta konttaa.


Mainittakoon, että  tämä vertailu oli ihan vaan huvikseen tehty,
muutoin en tee omien enkä vieraiden suhteen minkäänlaista vertailua.
Karsastan sitä, että kaikenmaailman 
hiekkalaatikkokeskusteluissa 
puhutaan siitä, kenen lapsi on etevin ja aikavin.  
Mä oon sitä mieltä, että jokainen kehittyy
omaan tahtiinsa, olkoonpa se tahti sitten mikä tahansa.

- aikanaan esikoiseni ei kontannut ollessaan 6kk. 
Neuvolantäti yritti pakottaa meitä fysioterapiaan opettelemaan konttaamista, 
mutta minä en suostunut. 
Ja ajatelkaa, että poika oppi konttaamisen ihan ilman opettamista!!

**

Näissä mietteissä alkaneeseen viikkoon! 
Aurinko paistaa,
me ollaan suht ok kunnossa
ja mulla on tänään kynsihuolto - puolet kynsistä jo irti :) 
Sen jälkeen ajattelin pikapoiketa
kevätvaateostoksilla, lapsia ajatellen.


Ps. Miten mä saan noiden kuvien ympäriltä kehykset pois? 
Esikatselussa ei näy, mutta julkaistaessa tulee näkyviin, nyyh.





tiistaina, helmikuuta 01, 2011

Uuden oppimista

Sitä se on lapsen elämä (ja miksei aikuisenkin).

Uuden oppimista.

Meillä kaikki neljä lasta ovat siinä kehitysvaiheessa,
että uusia asioita opitaan, jos nyt ei joka päivä,
niin ainakin joka toinen :)

Viikonloppuna katsottiin lasten kanssa leffaa. 
Puolivahingossa laitoin lapsille herkkuja tarjottimelle ja tarjottimen lattialle,
kun taljoilla köllöttelivät.
Unohdin, että meidän lattioita pitkin vilistää tätä nykyä
mittarimato ;)
Nopea sellainen..


Ai noin ei olis saanut tehdä.
Okei, pitää piiloutua :D


Kun toinen oppii liikkumaan,
toinen oppii lukemaan.

Enää meillä ei voi puhua salakieltä kirjain kerrallaan,
on pitänyt ottaa englanti käyttöön.
Miks tossa lukee 'sitä, tätä ja tuota'.
Kyselytulva on loputon, innostus on suuri, kun osaa ja oivaltaa.

Eräänä päivänä viime viikolla minusta oli suloista,
kun esikoinen pyysi pienemmät sisarukset kanssaan sohvalle
ja luki heille sadun.
Kokonaan.
Ihan itse.


Todettakoon tähän loppuun vielä, että kyllä tuo pieninkin
alkaa olla jo iso,
kun turvakaukalo alkaa pian olla historiaa
ja kaupan ostoskärryssäkin istutaan
'isojen paikalla'.
  


Hei, huomenna on jo keskiviikko.
Kolme yötä ja on taas perjantai. 
Mii laik it :)