Hippasen verran höpinää

 RTK2 RTK1 BH Patchcoat Tabitha Hippa 3.5.2010 - 5.4.2022   Keväällä koitti se hetki, johon olin mielessäni valmistautunut jo pitkän aikaa. Hipan terveydentilasta voi lukea tästä blogista aiemmista postauksista, joten siihen en sen enempää puutu. Naputtelen tähän Hipan viimeiset vaiheet.  Mummelihan söi selkävaivansa takia Trocoxilia pitkän aikaa. Välillä pidettiin taukoa, mutta tauot jäivät liian lyhyiksi, koska koira alkoi kipuilla. Lopulta Väisäsen Kirsi talvella sanoi, että nyt joudutaan pitämään se puolen vuoden tauko ja valikoi Galliprantin tilalle. Se oli lottovoitto Hipan voinnissa. Se ei ole kuin nuorena koirana ollut niin iloinen, virkeä, jaksoi vetää rallia Nomsan kanssa ja liikkui kaikin tavoin hyvin.  Nautin jokaisesta päivästä Hipan kanssa, koska syvällä sisimmässäni tiesin lopullisen lähtölaskennan alkaneen. Ei mitään näin hyvää kestä ikuisesti, koska koira oli sentään puolet elämästään kulkenut kipulääkkeiden varassa.  Keskinäinen luottamuksemme ...

Otin vaihteeksi makrolinssin mukaan kun lähdimme koirien kanssa ulkoilemaan. Kaikkea kivaa näkyy, kun katsoo tarpeeksi lähelle. Voi sillä toki kuvata kauempaakin, joten pitihän tyttelit ikuistaa. Varsinkin Nomsa on aika edustavassa kunnossa.  Olin elokuun alussa kuvannut Nomsan ja nimennyt kuvan "Nomsa kaljuna". Nyt otetuista voi todeta, että ei se silloin ollut kaljua nähnytkään.   "Häntää en kyllä näytä."   "No katsokaa nyt sitten sitä siimaa!" Hipasta sain hyväntuulisen naamakuvan. Ja sitten niihin lähikuviin. Siankärsämöä varsinaisesti lähdin kuvaamaan, koska tarvitsin sitä. Se on julkaistu muualla, saa etsiä ken haluaa. Ei ole vaikeaa. Pikkuinen hämiskin pääsi kuvaan. Silmäruohon pienenpienissä kauniissa kukissa on hienoja yksityiskohtia.   Puna-apilassa on luonnon omaa estrogeenia. En ihmettele, eikä voi olla sattumaa. Mitä teille tulee mieleen kun katsoo yksittäistä terälehteä? (Klikkaa isommaksi) Aivan.

 Hippa oli 11-vuotispäivillään elämänsä kunnossa. Vähän sen jälkeen helatorstaina ei enää ollutkaan. Koska oli pyhäpäivä, vietimme vapaata kambodiassa. Ripe heräsi jo viideltä eikä saanut enää unta, joten meni koirien kanssa rantaan puuhailemaan. Minä vetelin unia vielä pari tuntia ja menin perästä.  Takaisin tultua huomasimme, että Hippa tärisi kauttaaltaan eikä takapää oikein toiminut. Pääkin nyki kuin epileptisessä kohtauksessa. Soitin eläinlääkärille ja pohdimme, mistä on kysymys. Vaikutti ihan myrkytystilalta, koska eihän voi tietää, onko koira syönyt jotain. Mainitsin myös selkävaivasta, joka on viime aikoina ollut hyvä, mutta äkkiähän senkin vointi kääntyy toiseen suuntaan. Sain ohjeeksi syöttää jotain herkkuja tunnin välein, että mahdollinen myrkky imeytyisi ja olo helpottuisi. Mikäli kyseessä olisi kiputila, voisi kokeilla kipulääkettä. Löysin pienen palan sopivaa lääkettä ja annoin sen Hipalle. Jonkin ajan päästä olo vähän helpottui, mutta koira myös oksensi.  K...

Mummokoiramme Hippa täytti 3.5. jo 11 vuotta. Ihme ja kumma tätä ajan kulumista. Yhtä pitkä aika on edellisestä ajanlaskusta eli Suvirannan ihanista aussieleireistä. Hippa on viimeistä Suviranta-sukupolvea, koska se osallistui leirille noin 2,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen Vaalan maisemissa leireily loppui. Toki muita leirejä tämän jälkeen on käyty, mutta ei ole Suvirannan voittanutta.  Synttäripäivänä kävimme viereisellä pellolla vähän iloitsemassa ja kuvaamassa mummelin virkeää olemusta.  Lempilelu wubba on kova sana edelleen. Heinät vaan lentelivät suupielestä. Synttäreitä juhlimme päivän jälkijunassa entiseen tyyliin Jennan kanssa, koska Toma-veli voi hyvin ja luonnollisesti osallistuu kemuihin. Haki ja Nomsa olivat viralliset vieraat. Ensin pikku lenkille ja sitten poseerausta. Vanhenevat koirat ovat niin ihania ja persoonallisia. Hippa on käynyt iän myötä jääräpäiseksi, ihan kuin Jatsikin aikoinaan. Kuulo ja näkö ovat tallella edelleen, mutta se on asia erikseen, mi...

Nomsa on saanut tällä osastolla viime aikoinan niin paljon huomiota, että annetaan välillä Hipalle oma osansa.  Hippanen voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta vaihtelevasti. Tahtoo sanoa sitä, että selkävaiva säteilee hermoja pitkin eri paikkoihin. Kovin ikävää on kuunnella sitä kun se jyrsii kyynärtaipeitaan niin että rouske käy. Toista takatassuaan se nuolee välillä hyvin aktiivisesti eli kipeää tekee vissiin sielläkin. Trocoxil tehoaa hyvin, mutta sitä ei mahdollisten sivuvaikutusten takia voi syöttää ikuisia aikoja putkeen. Lisäapuna käytän kalevalaisen jäsenkorjauksen oppejani, ja siitä Hippa nauttii täysin siemauksin. Lavat, selkä ja kylkivälit menevät tukkoon ihan samalla tavalla kuin ihmisillä ja niiden aukominen helpottaa oloa. Huonona hetkenä vetää mielen maahan, koska nykyään Hippa näyttää kipunsa selkeästi jopa minulle.  Hyviä hetkiä on vielä toistaiseksi enemmän. Esimerkiksi lenkille lähtö on mahdotonta rallia. Video ei ole ihan tuore, mutta meno on samanlaista ed...

 Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli menoa vähän joka puolella. Samalle lauantaille (29.8.2020) oli osunut Arjuskan järjestämä Elorieha Polvijärvellä, Okufest Outokummussa, Suomen Luonnon päivä ja Suomen Ladun Nuku yö ulkona -haaste. Suunnistimme ensin puolilta päivin Polvijärvelle. Siellä esiintyi Aikakone, joka kieltämättä vei aatokset vahvasti takaisin 90-luvulle. Väkeä oli ihan älyttömästi R-kioskin ja Arjuskan välisellä pihalla. Koska teimme rengasmatkan Viinijärveltä Kinahmon suuntaan, meillä oli koirat mukana ihmisten ilmoilla sivistymässä. Aikakone veti vain parinkymmenen minuutin setin, koska bändin esiintymisen pääpaino oli iltakeikalla sisätiloissa.  Muuta ohjelmaa emme jääneet seuraamaan, vaan ajoimme Outokumpuun ihmettelemään Okufestin tunnelmia. Se oli pieni pettymys, eikä ihan pienikään. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja tyhjä rekkalava odottamassa klo 15 kieppeillä aloittavaa Kaukolasipartiota. Ilma oli Polvijärvellä aurinkoinen ja Outokummussa enempi s...

Vaihdoin pitkästä aikaa kansikuvan. Hyvin näkyy tuo  koirien kokoero, joka ei ole niin valtava kuin kuvasta äkkiseltään luulisi. Hippa on yli 50-senttinen, mutta tarkkaa arvoa en tiedä. Osapuilleen 52-53 cm voisi olla. Nomsa mitattiin pari viikkoa sitten treeneissä suunnilleen 48-senttiseksi eli agilitykielellä se on pikkumaksi. Hipan turkki hämää, tai oikeastaan Nomsan lyhytkarvaisuus. Tuommoinen Hipan tyylinen turjake on kuitenkin tässä rodussa vielä se tavanomaisempi näky kuin sporttimallinen ja kompakti Nomsa. Nomsan treenit ovat edenneet lähelle kisakynnyksen ylitystä. Jos nyt tulevana viikonloppuna käyn PoKS:in kisoissa haistelemassa ilmapiiriä ja sitten kuun lopussa rohkaistuisin ilmoittamaan koiran  Joa:n kisoihin parille hyppärille. Saa nähdä.

Ikimuistoinen oli se viikko, jonka olin ajohommista kokonaan vapaalla. Olin vain ja nautiskelin pelkästä olemisesta ja tein kaikkia kivoja juttuja. Se oli nimittäin heinäkuun puolivälissä se vapaa eli kirjoittaja on tässä parisen kuukautta tehnyt kaikkea muuta kuin istunut näppiksen ääressä. Viikon ensimmäinen kohokohta oli keskiviikko, jolloin pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla jopa puolitoista vuotta, joten korkea aika oli. Naapuriin muutti uusia ihmisiä ja heidän mukana kaksi suokkia. Tiialla oli ollut hevonen jo vuosia ja nyt omaan talliin sille piti saada kaveri, joten semmoinen tuli. Mukavaa oli käydä kopottelemassa Metkalla ja näyttämässä Tiialle maisemia ja reittejä. Sain totuttuun tyyliin sisäreidet niin kipeiksi, että teki mieli amputoida jalat nivusista. Pitäisi harrastaa hieman useammin, mutta minkä voit kun tilanne on nyt mitä on. Lomalla ehdin käydä Pian paimennusopissa ensimmäisen ja toistaisekai ainoan kerran tänä kesänä. Nomsall...

Perjantaina Hipan 9-vuotissynttäriaamu valkeni... no, kirjaimellisesti valkeni. Lunta tuli vallan reippaasti ja ensimmäistä kertaa meidänkin ruokinnalla oli lintuja enemmän kuin muutama hassu. Koko talvi meni siementen puolesta tosi vähällä kulutuksella, mutta nyt ressukoilla nälkä yllätti ja varsinkin kesälinnut olivat hätää kärsimässä. Eri juttu sitten, mitä heille osaa tarjota ja mitä huolivat. Koirat olivat kuvanottohetkellä ulkona, joten todisteena ovat vain rohkeimmat yksilöt.  Toma-veli tuli poikansa Hakin ja emäntänsä Jennan kanssa meille juhlistamaan päivää. Ärreet oli kinkerit kun herrasväki oli jo alkuillasta ihan nakit silmillä. Saimme suostuteltua heidät myös vähän perinteisempään synttäriposeeraukseen. Tomasta ei ikääntymistä huomaa millään tavalla. Hippa on vähän kuonosta harmaantunut ja selän vaiva tekee oman osan olemukseen. Välillä on kipeä, mutta enimmäkseen tosi liikkuvainen ja iloinen. Nomsan toisiin koiriin kohdistuvaa epäluuloa yritimme hälve...

Hippa kävi pitkästä aikaa näyttelyssä. Perinteisen Suvi-Karelian tilalle tullut Winter-Karelia pidettiin Joensuun areenassa ja aussiet arvosteli alankomaalainen Mouchart-Kleingeld Loes. Veteraanikehässä kaksistaan siskonsa Kirin kanssa pyörähtänyt Hippa sai hienon arvostelun: "8 years. Nice type. One ear standing up. Eyes can be more almond shaped. Good stop and bite. Nice bone. Good coat and tail. Move most ok. Little loose in front. Nice temperature." "8-vuotias. Hyvä tyyppi. Toinen korva pystyssä. Silmät voisivat olla enemmän mantelin muotoiset. Hyvä kallo ja purenta. Hyvä luusto. Hyvä turkki ja häntä. Liikkeet enimmäkseen ok. Vähän löysä edestä. Mukava luonne." Hippa sai EH:n ja kilpailuluokassa kiilasi Kirin edelle. Tämän lisäksi menimme kasvattajaluokkaan, jossa oli meidän lisäksi Petja, Kiri ja Arra. Kokomusta setti siis. Tuomari antoi Miimille kunniapalkinnon ja totesi, että koirien samankaltaisuus on selvästi nähtävissä. Toinen erityisesti ilahduttan...

Black friday on ollut todella black week, mutta meidän kohdalla eri tarkoituksessa kuin mainoksissa. Sitä Matkahuollon kautta kulkevan tavaran määrää ei kukaan kuolevainen osaa kuvitella! Alennusprosenttikiimassa kirppuilevan kansan pakettihimon tyydyttäminen vie kaiken ajan pimeästä pimeään ja kaiken tämän keskelle iski vielä flunssanpoikanen. En ole yli kahteen vuoteen ollut kipeänä ja taas muistui mieleen, miten kamalaa se on, mutta onneksi tauti ei yltynyt pahaksi. Buranan voimalla painettiin kaasua. Eilen pilkahti aurinko ja olo alkoi olla melkein normaali. Heti aamun lääkelenkin jälkeen ampaisin koirien kanssa ulos ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan. Vanha palvelijani Canon 7D simahti jo jokin aika sitten eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Onneksi isäntä on canonisti myös, joten lainasin hänen pikkurunkoaan. Sillä pärjää hyvässä valossa hyvällä putkella vallan mainiosti ja tuloksena oli kelpo otoksia. Mukava naapurini tuskin pahastuu ruokohelpipeltonsa verottamisesta, jot...

Hippa on kärsinyt selän jäykkyydestä ja epämääräisistä kivuista jo pitemmän aikaa. Toissa talvena, kun harrastimme rallya aktiivisemmin, käytin koiran hierojalla ja se paransi tilannetta huomattavasti. Sittemmin olen välillä lääkinnyt, välillä hieronut itse ja vointi on ollut vaihtelevaa. Kivun huomasi myös siitä, että takajalan nostaminen esimerkiksi kynnenleikkuun yhteydessä eli vain toisella takasella seisominen on ollut vaikeaa. Kuluneena kesänä sattui jotain ja Hipan kunto kertakaikkiaan romahti. Autosta hypättyään Hippa jäi istumaan ja siitä kun pääsi liikkeelle, ontui takajalkaansa. Aikansa meni ja toipui, mutta jäykkyys jatkui eikä se enää halunnut hypätä itse autoon eikä sieltä alas. Onneksi on köykäinen nosteltava. Vein sen Soile Sormuselle akupunktiohoitoon, ja koska Soile on myös eläinlääkäri, hän osasi katsoa kipukohdat tarkkaan. Toisessa takajalassa oli huomattavasti heikommat lihakset kuin toisessa. Siinä selitys em. toispuoleisuudelle. Neulat ja kipulääke helpotti...

Pääsimme Nomsan kanssa agilityn alkeiskurssille, ja nyt on takana kaksi iltaa sen lajin treenejä. Miimi soitti eilen ennen hallille lähtöä. Rupattelimme niitä näitä ja hän houkutteli minua ilmoittamaan Hipan rally-tokokisoihin parin viikon päähän. Lupasin harkita asiaa. Harkinta tarkoitti treenitauon vaivihkaista päättämistä (siitä tarkemmin myöhemmin). Otin siis Hipan mukaan, koska oli lämmin ja hyvin tarkeni autossa odotella. Nomsan vuoron jälkeen oli hyvää aikaa puuhata Hipan kanssa pihalla. Voi hyvänen aika, että se oli innoissaan! Seuraaminen oli huippukivaa, paikalla kääntymiset ja sivuaskeleet ja... Jatsi oli siinä. Silmänräpäyksen verran, melkein neljäntoista vuoden ajalta tuttu ele, äännähdys, katse. Varsinkin se katse. Näin Jatsin silmät Hipan päässä. Ilo läikähti sisälläni. Ihan kuin mummeli olisi käynyt sanomassa, että ilmoita vain tuo otus kisaan. Kotimatka meni kyynelehtiessä. Yhtä paljon yhteisten aikojen ikävästä kuin jälleennäkemisen riemusta.

Että voi olla iso ero saman rodun eri yksilöissä. Siinä missä Hippa miettii ja varmistelee, Nomsa menee päätäpahkaa ja toteaa vasta sitten, kannattiko. Minähän ajan työajot kohtalaisen kookkaalla pakettiautolla ja koska työ- ja siviilielämä on sulautunut mukavasti yhteen, se työhärveli viettää aikaansa myös meillä kotona. Jos koirat ovat pihalla kun tulen töistä, saapumiseni aiheuttama riemu ilmenee yksilöstä riippuen eri tavalla. Kun avaan oven, Hippa jää maan tasolle komentamaan minua pois kopista. Nomsa sen sijaan punkee väkisin sisälle. Konttiin ne loikkaavat molemmat heti kun ovi on sen verran raollaan, että mahtuu menemään. Ripe tuli kerran kuormurilla meille. Koirat olivat ulkona ja oven avattuaan ei ehtinyt kissaa sanoa kun Nomsa oli juossut ne melkein pystysuorat tikkaat ylös, tehnyt kierroksen kopissa ja kipaissut takaisin alas. Siitä tulisi hyvä rekkamiehen seuralainen pitkille matkoille. Juhannuksena testasimme vesijettiä, joka koeajossa osoittautui vähän epätasaise...

Hippiksellä on hieman ongelmaa kropan kanssa. Iän puolesta se ei vielä vanha ole, mutta on vain alkanut jäykistyä puolelta jos toiseltakin. Muutama viikko sitten se alkoi ontua milloin etusta, milloin takasta. Lenkille lähtee mielellään ja vauhtia piisaa, mutta rasituksen jälkeisen levon jälkeen ei meinaa päästä ylös ja se on jo hälyttävää. Samoin kropan asento, joka muistuttaa Jatsin köykyssä kulkenutta olemusta. Mari huomasi saman maanantai-illan treeneissä ja omien kokemusten perusteella suositteli akupunktiota. Onneksi asia järjestyi nopeasti ja tänä aamuna vein Hipan Sormusen Soilen käsittelyyn. Rintarangassa on kireyttä ja lannerangassa selkeää kipua. Etureidet ovat pahasti jumissa, koska selän notkistaminen sattuu ja venyttely on jäänyt vähälle. Selkää ei ole kuvattu vuoden 2011 jälkeen, jolloin se oli kunnossa. Nyt uuteen kuvaukseen on syytä, ettei tarvitse arvailla vian laatua sen enempää. Spondyloosi jo pelkkänä sanana heiluu kuin irvistelevä peikko mielen tak...

Neiti 234 eli Nomsa täytti vuoden huhtikuun 23. päivä ja Hippa mahtavat kahdeksan vuotta 3. toukokuuta, joten molempien synttärit voi hyvin käsitellä yhdessä julkaisussa. Kuopus on virkeä ja iloinen, hieman jääräpäinen mutta ihastuttava persoona. Se on äärettömän laumavetoinen yksilö. Vieraita kohtaan Nomsa on aluksi varautunut, mutta kun ystävystyy, tekee sen täysillä. Ihan kuin kaiken muunkin. Nuoren koiran epävarmuus näyttäytyy koira- ja ihmiskohtaamisissa melko samanlaisena hyökkäys on paras puolustus -tyylinä, mutta rauhoittuu saman tien kun huomaa, ettei tilanne ole niin vakava kuin miltä ensisilmäyksellä äkkinäinen maalaistollo luulisi. Onneksi olemme törmäilleet mukaviin koiriin, jotka ovat ottaneet hulluttelut rennolla asenteella. Lisää vaan niin hyvä tulee. Treenirintamalla olen repinyt haivenia päästä, kun ei homma etene. En vain osaa palkata oikealla tavalla ja siinä turhautuu sekä koira että ohjaaja. Muutama päivä sitten Mari kysyi treenaamaan läheiselle ruohokentäll...

Miimi se osaa ja jaksaa nähdä vaivaa kaikenlaisen kivan järkkäämiseen. Viime viikonloppuna ohjelmassa oli kasvattien kokoontumisajot, joka sisälsi monenlaista toimintaa. Lauantaiaamu olisi alkanut jäljenajolla, mutta minun kohdalla se vaihtui leivänajoksi. Kuormuriin tuli sen sortin vika, että minut hälytettiin hätiin. Otin pakun ja kohtasin Ripen Selkiellä, jossa vaihdettiin loppu kuorma minun kyytiin ja matkasin leipineni Ilomantsiin. Näillehän ei mahda mitään ja luonnollisesti teen mitä vain, että hommat tulee tehtyä. Sen jälkeen on harrasteiden vuoro. Pääsin puolilta päivin suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen suuntasimme Pärnälle agitreeneihin. Hallin puolikas oli varattu meidän porukalle ja paikalla oli ulkopuolinen, pätevä kouluttaja. Lajiahan en harrasta, mutta osallistuin silti, koska koirat siitä tykkäävät ja tiedän agilitystä olevan hyötyä muita lajeja harrastaessa. Hippa on kokeillut suurinta osaa agiesteistä. Tällä kertaa suoritimme tavallisia hyppyjä ja putkia. Sain ...

Nimittäin kolmas hylätty peräjälkeen sunnuntaina PoKS:in rallyssa. Eikä suinkaan liian vähillä pisteillä, vaan edelleen ohjaajan sääntötuntemuksen eli sen puutteen takia. Keksin taas uuden konstin pilata koularin mahdollisuus ja nyt se koulari olisi tosiaan tullut, mutta mitä tekee hän? Ottaa hihnan irti ennen kehään menoa. Tuomari Taru Leskinen oli kiltti ja arvosteli silti meidän radan, vaikka peli oli jo menetetty. Kaksi kympin miinusta tuli niistä meidän kompastuskivistä eli peruutuksesta (nro 4) ja liikkeestä seiso, jätä koira (nro 13). En uusinut, vaikka huomasin kyllä virheet. Hipalla voisi ihan oikeasti olla kaulassaan kyltti "Kyllä minä nämäKIN tuolla ulkona osaan!" On se kumma, että myös oman seuran halli ahdistaa niin, ettei voi kehänauhojen sisällä tehdä peruutusta ja pysyä seisovilla jaloillaan sillä taidolla, millä nuo jutut muualla tekee. Muita virheitä ei ollutkaan kuin yhden pisteen pudotuksia kolme kappaletta eli teknisesti ottaen rata meni hyvin. ...

Johan nyt on markkinat. Viikko sitten JoA:n hallilla järjestetyssä kisassa en enää keksinyt uusia tapoja mokata rataa, joten tyydyin entisiin kikkoihin. Hylly tuli liian myöhäisestä uusimisesta kuten edellisellä kerralla Pieksämäelläkin. Enhän minä sitä sillä hetkellä tietenkään huomannut, mutta asian selvittyä otti raskaasti pattiin. Näin paljon ei ole vielä koiraharrastuksissa harmittanut, mutta tulipa nähtyä sekin päivä. Krista Karhun laatima rata olisi ollut täysin suoritettavissa, mutta vireongelma oli jälleen läsnä. Hippa oli kohtalaisen hyvällä mielellä kun kävin hallissa lämmittelemässä, mutta radan alku meni nukkuessa. Koira ei ole JoA:n hallista ikinä tykännyt, mutta on sietänyt sitä kuitenkin. Ilmeisesti sietäminen on unohtunut kun ei olla pitkilleen käyty siellä. Lisäharmina oli katolta kuistin katolle tippuva vesi, jota Hippis jäi kuuntelemaan liikaa. Voi voi näitä herkkiksiä. Tällä kertaa jopa douppasin itseäni. En suinkaan kuskia tarvinnut, mutta nappasin beetasal...

Jos viime kerralla tipahdettiin maankamaralle niin nyt voisi painua sen alle. Sen verran monella uudella tavalla mokasin tähän asti helpoimman radan, että hävettää. Selkään sietäisi saada. Viime sunnuntaina Pieksämäellä tuomaroi Minna Hillebrand ja rata näytti kerta kaikkiaan helpommalta kuin laki ja rally-tokon soveliaisuussäännöt sallivat. No, lähdinkö sitten soitellen sotaan kun nollaa tuli jälleen. (Klikkaa kuvaa niin saa selvää kylteistä.) Heti lähdön jälkeen oli hyppy, joka meni sinänsä hyvin, mutta jäi vissiin vähän keulintavaihe päälle kun seuraavalta kyltiltä (koira eteen, peruutukset istumisineen) tuli -1 verran kontrollivirhettä. No, eipä siinä mitään kun seuraavasta eteen päin päästiin varsinaiseen asiaan. Liikkeestä seiso, kierrä koira. Jälleen uusinta kun Hippa ei malttanu jäädä aloilleen kehässä. Ennen kehää hallin pihalla osasi. Nyt pitäisi olla "kyllä se kotona, torilla, parkkihallissa ja Helsinki-Vantaan kiitoradalla osaa, muttei siellä missä pitäisi...