Uutar

Pari korua taas. Tehty jo valokuvattukin jo kevätpuolella, mutta jääneet blogin luonnoksiin odottelemaan julkaisua. Rannekoru on hopearenkaista punottua mattoketjua, yksinkertainen, mutta näyttävä ja tuntuva koru, jolla on leveyttä noin 22 mm.






S-riipus on väännetty hoealevystä sahatusta hopeasuikaleesta. Korkeutta riipuksella on viitisen senttiä ja kirjainta koristaa pieni kirkas qubic zirconia, jonnka halkaisija on 5 mm.


Koruilut jatkuvat, mutta muutakin on suunnitteilla ja tekeillä - ja toivottavasti myös valmistuu ennen pitkää! Hyvää alkanutta heinäkuuta!

Kevät toi mukanaan innostuksen hopealangan punontaan ja innostusta vielä lisäsivät omasta keskeneräisten lootasta löytynyt pala mattoketjupunosta sekä nettiä selaillessa silmiin osunut punottu rivolin kehys. Olen kauan sitten hankkinut Swarovskin rivoleja jotakin tarkoitusta varten - johon ne siis ovat jääneet käyttämättä - ja nyt ne löysivät paikkansa hopealenkeillä reunustettuna riipuksena.




Vähän samantyyppisiä punottuja kiven kehyksiä olen nähnyt netissä aiemminkin, mutta jotenkin mikään näkemistäni ei ole oikein sytyttänyt - tai sitten ei vain ole ollut oikea aika punotuille kehyksille. Kehys on siitäkin kätevä, että myös nurjalta puolelta se on kivan näköinen. Malli löytyi Etsystä. Hopealangan vahvuuksia ja lenkkikokoja piti vähän säätää, jotta sai rivolin pysymään tiukasti kehyksessa, mutta tärkeintä oli löytää itse punontaohje. Riipuksen rivolin halkaisija on 14 mm.


Keskeneräisten lootasta löytynyt ketjupala on punottu ohuesta hopealangasta pienillä lenkeillä. Aikamoista nysväämistä siis - ja siinä varmaan syykin siihen, miksi homma joskus jäi kesken.



Mutta punonta alkoi työn edetessä pikkuhiljaa sujua paremmin ja sormushan siitä lopulta tuli, kuten alunperin oli suunnitelmanakin.



Sormuksen levys on noin 17 mm. Punonta on tehty 0,8 millin langalla ja 2,5 millin lenkeillä. 


Aurinkoa ja lempeitä tuulia alkavaan viikkoon!

Parin - kolmen viikon takaa. Viime kesän hopekurssilla tein muutaman kokeilun kylmäemalilla - vaikka oikeastaan kyse taisi olla paremminkin värillisistä hartseista kuin emalista. No, joka tapauksessa ne herättivät kiinnostuksen päästä kokeilemaan kuumassa uunissa tehtävää emalointia, ja kun Septarian syksyn kursseissa oli tarjolla emaloinnin teemailta, ilmoittauduin mukaan. Ennakkoluuloni emalointia kohtaan osoittautuivat vääriksi, tekeminen oli kivaa, erilaisia koristelumahdollisuuksia olisi vaikka miten paljon. Teemaillassa emalointi tehtiin valmiille kuparipohjille lyijyttömillä emaleilla, samaa esinettä voi polttaa useita kertoja ja poltto kesti vain muutaman minuutin.


Illan aikana sain valmiiksi muutaman ihan käyttökelpoisen korupohjan ja muutama keskeneräinen jäi odottelemaan jatkokäsittelyä. Yritin ehtiä kokeilemaan erilaisia värejä ja tekniikoita, mutta kun suunnittelun lisäksi yrittäminen ja erehtyminenkin veivät oman aikansa, en yhden illan aikan kovin paljon ehtinyt.  Mustaa ja valkoista ovaalia rintakorua voi käyttää yhdessä tai erikseen. Niiden pituus on 7 cm. Samoin kuin mustavalkoisissa rintakoruissa, keltaisessa lehdessä ja punaisessa rinkulassa on pohjavärille ripoteltu ensimmäisen polton jälkeen toista väriä ja poltettu sen jälkeen toisen kerran. Korviksissa on koristeina millefiori-lasia ja valkoiseen sydänlaattaan kokeilin siirtokuvatekstiä sekä kuparilangasta tehtyä kuviota.

Kesän hopeakurssi on takana, uusia oppeja saatu - ja muutama korukin valmistui.
Viikinki-kristallipallojen kuvia olen ihaillut eri puolilla netissä jo kauan ja toivonut osaavani joskus itsekin tehdä sellaisen. Toiveikkaana olen jo muutama vuosi sitten hankkinut sitä varten ison, halkaisijaltaan 20 millisen vuorikristallipallonkin. Täytyy myöntää, että tekeminen tuntui paikoin aika työläältä, mutta tehdessä oppi paljon uusia ja hyödyllisiä juttuja - ja lopputuloskin on  mieleinen, vaikkei ihan esikuviaan vastaakaan. Alkuperäiset viikinki-kristallipallot ovat peräisin Gotlannista noin 900-1200 -luvulta. Tukholman historiallisen museon "We call them Vikings" -näyttelyn esineistön Flickr-albumista löytyy kuva tällaisesta aidosta ja alkuperäisestä Gotlannista löytyneestä Viikinki-kristallipallosta.


Pinkki akaatti-kivi on istutettu kaulakoruun, jonka toiselle puolelle on sahattu pikkuinen sydän. Koru on pieni, akaatin halkaisija on 14 mm.


Alkutekijöissään ollut sormus valmistui myös - lähes samanlaisen kruunuistutuksen olen tehnyt viime talvena. Tässä kivenä on 10-millinen vaalenapunainen cubic zirconia ja rungon leveys on noin 5 mm.


Pääsin kokeilemaan myös uutta materiaalia/tekniikkaa. Emaloinnista en ole koskaan oikein innostunut, se on tuntunut kovin mutkikkaalta ja hankalalta. Kun nyt tuli tilaisuus kokeilla matalassa lämpötilassa poltettavaa emalia, innostuin kokeilemaan. Emalointikokeilua varten värkkäsin erimuotoisia matalia hopeakuppeja, jotka emaloinnin jälkeen liitin yhteen ja täydensin paksuilla renkailla rannekoruksi. Rannekorun kaveriksi syntyi lisäksi parit emaloidut korvikset ja jotakin muutakin pientä emalointijuttua tein.



Ihan loppumetreillä piti vielä värkätä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat kirjojan korvikset, pienet hopeiset ristipistot:


Ja jotakin muutakin kuin valmiita koruja kurssilta aina jää mukaan: keskeneräistä ketjua, korvispohjia, sormusaihioita - ja ennen kaikkea innostusta ja uusia ideoita!

Sateen keskeltä aurinkoista viikonloppua toivotellen,

Sää on toukokuun helteiden jälkeen vähän viilentynyt ja korupöydän ääressäkin on taas malttanut istua sen verran, että Swarovskin riipukset ja helmet ovat vihdoin saaneet ripustimet. Helmet ovat isoja, halkaisijaltaan 16 millisiä. Kristalliriipus on Gaultierin Swarovskille suunnittelema, samanlaiseen riipukseen tein ripustimen jokin aika sitten, silloin ripustinta koristamassa oli hopeinen tähti, nyt messinkisydän.




Aurinkoa viikkoon!

Swarovskin kristallit ovat ihan vastustamattomia - kimaltavia, säihkyviä ja upeasti hiottuja. Tänään olen värkännyt riipuksiin pieniä ripustimia hopealevystä ja -langasta. Tarkoituksena oli tehdä pari ripustinta, mutta kun kauniita kristalleja on kiva katsella ja käsitellä niin ripustimia valmistui vähän useampaankin riipukseen. Crystal volcano -riipuksen ripustimessa on koristeena pieni tähti ja ison kristallipisaran ripustimessa pieni messinkisydän.



Muut ripustimet ovat sileitä ja yksinkertaisia.





Ja kristalliavaimet saivat ripustimiksi muutaman renkaan



Riipusten koko vaihtelee 18 millistä 38 milliin, riipuksista isoimmat ovat kirkas pisara ja kaksi queen baguette -riipusta ja pienin on useissa väreissä säihkyvä pyöreä twist-riipus. Muut riipukset ovat kooltaan niiden välistä.


Parille riipukselle on varattuna paikka jokin aika sitten punomistani kalanruotoketjuista, joita ketunhäntäketjuiksikin sanotaan. Muita riipuksia pitää vielä mallata joihinkin helminauhoihin ja ketjuihin. Kalanruotoketjut on punottu millisestä hopealangasta. Valmis ketju on paksuhko, halkaisijaltaan vähän vaille 8 millinen. Ylemmässä kuvassa olevan ketjun pituus on n. 55 cm + lukko ja lukkorenkaat, alemman kuvan ketjun pituus on 41 cm + lukko ja lukkorenkaat. Lukon ulkohalkaisija on 14 mm.



Säihkettä alkavaan viikkoon!

Viimeaikojen helmeilyinnostus on saanut aikaan sen, että korutarvikkeita on tullut tarkastelluksi vähän niinkuin uusin silmin. Valkoisiin kukallisiin lasikapusseihin ihastuin aikanaan ne nähdessäni niin, että niitä piti hamstrata muutama erikokoinen ja -muotoinen, mutta vain tämä pieni pyöreä pääsi silloin käyttöön. Vähän isompi soikea kapussi pääsi työn alle nyt, kun keltavalkoiset helminauhat kaipasivat jotakin lisuketta - ja tällä kertaa jotakin muuta kuin tupsua.

No, itseasiassa ei oikeastaan renkaat - eikä kyllä kultaisetkaan, vaan ihan vain kullan väriset.  Ja kullanvärinen metalli on tässä tapauksessa tompakkia. Pitkään aikaan kullan värinen materiaali ei ole ollenkaan kutsunut korujen teossa, mutta nyt yhtäkkiä sitä olikin kiva työstää - tuloksena parit korvikset. Tompakkilevy on ennen muotoilua kuvioitu. Ja joskus muinoin hankkimilleni tupsuillekin löytyi nyt käyttöä.

Ei se kevät sitten ihan vielä tullutkaan, vaikka on jo jonkin aikaa lupaillutkin! Lunta on pyryttänyt useita senttejä ja lämpötilakin on laskenut taas pakkasen puolelle. Korupöydän ääressä on ollut mukava sahailla ja viilailla ja katsella samalla takatalvea ikkunan läpi lämpimästä. Viikonlopun aikana syntyi muutama yksinkertainen hopeariipus. Kuvioidut riipukset ovat aika pieniä, siiliriipus on halkaisijaltaan parisenttinen, perhosriipuksen halkaisija on 16 mm ja kuvioidun ristin korkeus lenkin kanssa on 27 mm.


Kuvioidun ristin lisäksi valmistui vielä muutama sirompi risti, isoin niistä on 38 mm korkea. Kaikkein pienin,19 millinen unohtui kuvasta.



Pikkuinen nuottiavain taitaa päästä kaulaan ketjussa, jotkut riipukset saavat ehkä kaverikseen helmiä.


 
Takatalvi tai ei, päivän pituus auringon noususta auringon laskuun on jo melkein 12 tuntia - oi mikä ihana valo!

Sumuinen ja sateinen viikonloppu.Työpöydän ääressä on valmistunut pari riipusta jo aiemmin aloitetuista aihioista. Pari-kolme viikkoa sitten minulla oli tilaisuus kokeilla itselleni ihan uutta tapaa muotoilla hopeaa. Hopealevystä syntyi hydrauliprässin avulla kaksi pulleaa pilvenpuolikasta, jotka on juotettu yhteen. Riipuksen ketju on käsin punottu ns. ankkuriketju (millin lanka, kahden millin lenkkejä) ja pilvestä roikkuu ketjujen päissä pienet kristallipisarat.




Prässillä syntyi myös kaksi linnun puolikasta. Siivet on koristeltu keum boo -tekniikalla, jolla olen jo muutama vuosi sitten koristellut joitakin koruja (esim. tämän, tämän ja tämän riipuksen sekä tämän, tämän ja tämän sormuksen). Linnun siivet on sahattu hopealevystä, kuvioitu ja sen jälkeen kullattu keum boo -tekniikalla. Keum boo on vanha korealainen menetelmä, jossa hopeaan liitetään ohutta 24 karaatin kultafoliota, eli siis puhdasta kultaa. Mielenkiintoinen tekniikka ja tuloskin on mielestäni kiva.

Kuvat ovat valitettavasti yhtä tasaisen harmaita kuin kulunut sunnuntaipäivä, onneksi suunta on kevättä kohti - ja kai se kuvaustaitokin vielä jossakin vaiheessa vähän kehittyy.