Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. toukokuuta 2017

Pupunen ♥

Vappu ja edelleen lunta maassa. Vieläköhän jänötkin ovat lumipuvuissaan?


Huomenna koulussa on naamiasipäivä ja eskarilainen halusi pukeutua pupuksi. Nopea ratkaisu löytyi Suuren Käsityön huhtikuun numerossa julkaistussa Muita Ihania-blofin Tiinan pupuviitasta.

Minä tein viitan polarfleecestä ja pidensin helmaa kymmenisen senttiä. Alkuperäisessä mallissa oli roikkuvat korvat, mutta me halusimme korvat pystyyn. Niinpä ompelin korvat kahdesta palasta pussiksi ja niiden sisälle taivuttelin alumiinilangasta hiuspantaan kiinnitettävät korva-aihiot. Nyt niitä voi taivutella pupujussin mielialan mukaan :).



Hauskaa Vappua!

Täällä on koleista säistä huolimatta ommeltu kesäisiä vaatteita. Blogiinkin niitä tulossa jossain vaiheessa, kun vain tarkenisi kuvaamaan... 

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Keinutaan (Kirjaesittelyssä PaaPiin kaavakirja lapsille)



Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo vastailmestyneen kotimaisen lastenvaatekirjan
PaaPiin kaavakirja lapsille.

Kirjan takana ovat PaaPiin Anniina Isokangas ja Paula Isopahkala. Kaikki kirjan mallit ovat Paulan käsialaa, Anniina taas on suunnitellut kirjassa esiintyvät kuosit. Anniina on myös ottanut kirjan valokuvat.
Kaavoja löytyy niin tytöille kuin pojillekin koossa 86-140. Lastenvaatteiden lisäksi kirjassa on ohjeet ja kaavat kahteen naisten mekkoon koossa 34-46.

Kirjassa on yhdeksän peruskaavaa:
- Paidat
- Tunikat
-Viuhkamekot
- Leggingsit
- Collegepaidat
- Housut
- Vauvan bodyt
- Aikuisten mekko
- Pipo

Malleista on lisäksi esitetty muunnelmia, jolloin on saatu aikaan 20 erilaista vaatetta. 



Ihan aluksi kirjasta tulee eräänlainen tuttuuden tunne, siinä on jotain samaa kuin suosituissa Mekkotehdas-kirjoissa. Tarkempi selailu osoittaa, että joitain yhtymäkohtia kyllä löytyy, mutta PaaPiin kirja on silti omanlaisensa.

Omannäköisekseen kirjan tekevät luonnollisesti etenkin tutut kuosit jotka vilisevät paitsi kirjan vaatteissa, myös muussa kuvituksessa. Lapsikin selasi kirjaa innoissaan ja bongaili sivuilta omista vaatteistaan tuttuja hahmoja :).



Minua ilahdutti suuresti läpi kirjan sen selkeys ja johdonmukaisuus. Alussa on kerrottu kirjan vaatteissa käytetyistä materiaaleista ja ompelussa tarvittavista välineistä sekä esitetty mittataulukot ja ohjeet kanttauksiin ja huolitteluihin. Sen jälkeen siirrytään ohjeisiin, jotka on jaettu yllä olevien peruskaavojen mukaisesti. 

Suosikkiaukeamani on tämä:


Siinä ovat piirroksina kaikki kirjan mallit ja alla sivunumero, jolta mallin ohje löytyy. Ikään kuin kuvallinen sisällysluettelo. 
Kuvista on myös helppo havaita, mihin peruskaavaan mikin malli perustuu. Kun siis on tehnyt esimerkiksi Vilja-tunikan, on samalla valmiina etu- ja takakappaleen kaavat myös Siirin ja Silmuun, tarvitaan enää vain Silmun hihakaava, joka hieman poikkeaa muista ja leikattuna on kaavat kolmeen eri tunikaan. Kätevää!

Kirjan lopussa on lisäksi valokuvallinen sisällysluettelo. Ihan kiva tämäkin, mutta kaaviokuvaluettelokin olisi hyvin riittänyt.



Jokaiselle mallille on varattu oma aukeama, josta löytyvät kaavakuvat ja ompeluohjeet, osa yksityiskohdista on esitetty myös kuvallisin ohjein.



Jokaisesta mallista on paljon valokuvia. Osa kuvista on kauniita tunnelmakuvia ja lapsia leikeissään, mutta runsaasta kuvituksesta selviävät hyvin myös vaatteiden mallit ja yksityiskohdat. 



Kirjan takakannessa on tasku, jossa on kaksi kaava-arkkia. Arkit ovat hyvän kokoisia ja tukevalle paperille värillisenä painettuja. Mielestäni niistä oli helppo löytää ja piirtää tarvittavat kaavat.



****

Minä sain kirjan postissa viime viikolla ja heti ensimmäisen vapaapäivän tullen oli päästävä malleja kokeilemaan. Meille on PaaPiilta kankaiden lisäksi kotiutunut pari valmistunikaa ja ne ovat olleet tykättyjä niin äidin kuin lapsenkin mielestä. Mitoitus oli näin ollen tuttu, enkä siksi käyttänyt kirjan mittataulukkoa, vaan valitsin suoraan lapsen käyttämän koon. Tyttö on mielestäni aika lailla normaalivartaloinen ja kaavojen mitoitus oli hänelle varsin sopiva. Mitään muutoksia mittoihin en ole tehnyt.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Vilja-taskutunika. 
Tässä mallissa on hyvin oivallettu taskupussin kaava, joka piirretään etukappaleen jatkeeksi ja taitetaan sitten taskuksi. Tunikan alaetukappale leikataan erikseen. Olen aina kokenut tällaiset lasten rakastamat jättitaskut jotenkin vaikeiksi kohdistaa ja saada suoraan, mutta tässä sitä ongelmaa ei ollut, vaan tasku asettui oikealle kohdalle melkein itsestään. Aion ehdottomasti käyttää tätä tyyliä jatkossakin ja muokata sen myös kirjan paitakaavaan sopivaksi.




Olen vuosien varrella kokeillut lukuisia leggingsien kaavoja, mutta vain harva niistä on ollut muokkaamatta hyvä. Siksipä halusin heti kokeilla, millainen tämän kirjan kaava olisi. Ei huono. Yläosaan jää jonkin verran väljyyttä, jota voisi seuraaviin kaventaa pois, mutta säärestä istuvuus on tällaisenaan täydellinen. Caprileggingseihin valitsisin ehkä suoraan numeroa pienemmän koon.

Mustavalkoisia on nyt kertynyt kaappiin (ks. vaikkapa edellinen postaus), joten tällä kertaa kaipasin väriä ja juuri sopiva sävy löytyikin PaaPiin uudesta auringonkeltaisesta trikoosta. Yksiväriset housut olisivat ehkä sellaisenaan olleet liian tylsät lapsen makuun, niinpä lisäsin lahkeensuuhun frillat.








Kuviotrikoota jäi vielä palanen, juuri sopivasti pipon verran. 
Olen tottunut leikkaamaan pipon yhtenä kappaleena, jolloin saumat tulevat vain taakse ja päälaelle. Siksi alkuun vähän kummastelin tätä kahdesta kappaleesta ommeltavaa mallia. Mutta eivät nuo sivusaumat sittenkään silmää häiritse. Tupsuja ompelin tällä kertaa kaksin kappalein sivusaumoihin, samaa iloista keltaisen sävyä kuin leggingsit. Tupsut, kuten kaikki postauksen kankaatkin, ovat PaaPiilta.
(Mikään maksettu mainos tämä ei kuitenkaan ole, vaan ihan omaa ihastustani kauniisiin väreihin ja kuoseihin)




Kenelle tämä kirja sitten parhaiten sopii?

Jos olet jo kokenut lastenvaatteiden ompelija ja omat lempikaavasi löytänyt, ei kirja ehkä tarjoa paljoakaan uutta. Mutta jos arvostat sitä että hyvät peruskaavat löytyvät samoista kansista, on tämä kiva lisä kirjahyllyyn.
Aloittelevalle ompelijalle sen sijaan suosittelisin lämpimästi, sillä tämä on selkein kaavakirja jonka olen nähnyt.


Mitenkäs olisi seuraavaksi PaaPiin kaavakirja aikuisille? Ostaisin :).

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kotipihaa kauemmas




Lähdin mukaan Sirpukan solmuissa-blogin haasteeseen, jossa tavoitteena on saada bloggaajat laajentamaan kuvausympäristöään omien kotinurkkien ulkopuolelle.

Minä otan blogikuvia todella harvoin sisällä, ihan siitä syystä että ulkona luonnonvalossa kuvien laatu on huomattavasti parempi. Talviaikaan olen jämähtänyt kuvaamaan pääasiassa omalle terassille ja kyllähän tuo sama vihreä seinä alkaa jo hieman kyllästyttää.. ;).

Mielenkiintoisten kuvaustaustojen löytäminen ei ole aina kovin helppoa. Lähtipä kotipihasta mihin suuntaan tahansa, tulee vastaan metsää, vähän peltoa ja taas lisää metsää. On siis lähdettävä varta vasten kuvaamaan, jos taustaksi tahtoo jotain uutta. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty kovin kauas ja kuvauspaikkana sai toimia lähistöllä sijaitseva iso kivi. Lasten mielestä kaikki vähänkin erilainen on jännää ja vaikka paikka ei tämän kummoisempi ollut, saatiin kivellä aikaan monenlaiset näytökset (suurin osa kuvista tosin jäi sensuurin kouriin...)





Minä pidän kivistä paljon. Harmaa kivi, mitä suurempi ja sammaloituneempi, sen parempi. Nuorin lapsi jakaa kanssani kivi-ihastuksen. Hänen mielestään parhaat kivet ovat pieniä ja valkoisia. Olenkin lukemattomia kertoja saanut häneltä ulkoilutuliaisina pieniä sieviä kiviä, se on aika herttaista :)




Lasten talvilomalla kävimme yhdessä tyttöjen kanssa Paapiin uudella työhuoneella. Vanhaan työhuoneeseen verrattuna siellä onkin hyvät tilat ja jopa pieni myymälä. Kannattaa piipahtaa katsomassa, jos olet liikkeellä Kokkolan seudulla. Myynnissä oli valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja tietenkin tytöt halusivat valita sieltä omat suosikkinsa. Nuorempi tyttö rakastui päätä pahkaa tähän Myyry rokkaa-kankaaseen. Minä en ollut niin kovin innostunut tästä kuosista, mutta kohta 6-vuotias jääräpää oli asiasta täysin varma: tästä kankaasta tehdään mekko! (Myönnettäköön, että olen sittemmin alkanut lämmetä tälle väriyhdistelmälle.)

Tytär antoi ohjeet mekkoon: ylhäältä paitamainen, vyötäröltä lähtien poimutettu helma, hihoihin resorit ja helmaan käänne. Metrin palasta riittikin hyvin kaiken tämän toteuttamiseen ja uusi lempimekko on valmis. Kaavapohjana tässä oli Ottobren Peplum, mutta siitä tosiaan vain miehusta ja hihojen yläosa, loppu on itse sovellettu.








Loppupaloista syntyi vielä trikoopipo, jonka vuoritin pinkillä trikoolla, tietenkin!



Ensi viikolla onkin sitten luvassa eläimellistä menoa huhtikuun haasteen merkeissä. Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja kuulemisiin!


EDIT: huomasin, että tuo minttuhan on vihreää, joka on Hommahuoneen kuukauden väri. Osallistunpa siis tällä mekolla ja pipolla myös siihen haasteeseen!

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä




Vuoden viimeistä päivää eletään ja on viime hetki postata jouluisia juttuja. Jotenkin tämä kuukausi huristi taas ohi sellaista vauhtia, ettei meinannut mukana pysyä. Tästä pajasta ei tänä jouluna montaa itse tehtyä pakettia lähtenyt. Kummipojalle sentään sain ommeltua Kesäriivalipaidan. Hurjan hauska kangas tämä! :)



Hiha- ja helmakäänteisiin testasin uuden ompelukoneeni valepeitetikkiä:



Ystäville, lasten opettajille ja hoitotädeille askarreltiin lautasliinarenkaita, teipein somistettuja tuikkukynttilöitä ja tulitikkurasioita sekä heijastinsudenkorentoja (ne lennähtivät uusiin koteihinsa ennen päivän valkenemista ja jäivät kuvaamatta, miten niin viimetipassa tehty?)

Haluankin näin yhteisesti kiittää teitä lukuisista joulukalentereista ja muista diy-postauksista, niiden ansiosta tänä vuonna nopeasti toteutettavista lahjaideoista oli suorastaan runsaudenpulaa. Kiitos! 




Meillä on ilmennyt kuvausteknisiä ongelmia - sen lisäksi että päivät ovat lyhyitä ja valoa vähän. Nämä alla olevat vaatteet on toista tonttulakkia ja boleroa lukuun ottamatta tehty nuoremmalle tyttöselle, mutta hän on nyt ilmoittanut, että yhtään kuvaa ei oteta. piste.

Onneksi isosisko ei ole kovin paljoa isompi ja saatiin jonniinlaiset räpsyt näistäkin ompeluksista otettua. 
Eurokankaassa oli joulun alla laitettu pompulanauhat niin houkuttelevasti esille, että niitä tarttui mukaan parissa jouluisessa värissä. Ompelin pompulat tonttulakkien saumaan ja leggingsien lahkeensivuihin. Siilikangas on virhelähetys Noshilta, piti tulla muuta, mutta pakettiin olikin eksynyt tämä pala. Asiakaspalvelu toimi hyvin, oikea kangas tuli postissa ja sain pitää tämänkin, johon tyttö oli jo ehtinyt ihastua. Piristykseksi lisäsin hieman punaista. Napit on muuten ommeltu uudella koneella, ai että miten näppärää!




Isomman tytön neulebolero on viimein valmis. Se jäi pitkäksi aikaa odottamaan, kun lanka loppui boleron ollessa vain reunahuolitteluja vaille valmiina. Lopulta virkkasin reunoihin kiinteillä silmukoilla kierroksen Novitan Ipana-lankaa. Sävy on valkoisempi kuin merinolangassa, mutta ei noin pienenä määränä häiritse. Sisarkappaleenhan olette nähneet jo kesällä.

Mustavalkoisen naisten puuvillatunikasta kierrätetyn mekon ompelin jo syksyllä hautajaisiin, mutta sopi se hyvin jouluunkin. Elokuun lopulla eräs omaan ja lasteni arkeen tiiviisti kuulunut henkilö menehtyi äkillisesti, mikä järkytti ja kosketti syvästi meitä kaikkia.

Vain muutamaa päivää ennen onnettomuutta hän ihasteli tyttären pitsiliinalla somistettua farkkuhametta. Tuntui jotenkin sopivalta ommella pitsiliina tähänkin mekkoon. 



Poika pukeutui neulosliiviin, jonka tein jo vuosi sitten toisia hautajaisia varten. Se jäi silloin postaamatta, joten tässä siitäkin kuva. 



Nyt haluan toivottaa teille kaikille lukijoille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Perinteinen kollaasi kuluneesta vuodesta on tulossa heti kohta tulevan vuoden puolella...

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ruusukepipoja (Kirjaesittelyssä Heilt spesiell og Jubel)



Viime talvena osallistuin Helmoja ja hepeneitä-blogin käsityökirjahaasteeseen. Silloin havahduin huomaamaan, miten vähälle käytölle monet hyllystäni löytyvät käsityökirjat ovat jääneet. Tykkään selailla niitä iltalukemisina uudelleen ja uudelleen, mutta mallien toteutus usein silti jää.

Haaste innosti kirjojen käyttöön ja saattoi niitä kirja-alesta ja kirjastosta silloin kulkeutua kotiin muutama lisääkin... Kunnes ne jälleen unohtuivat sinne hyllyyn.

Syksyn tullen ajattelin korjata tilannetta ja alkaa useamminkin esitellä blogissani käsityökirjoja ja niistä toteutettuja töitä. Ensimmäisen postauksen piti ilmestyä jo syyskuussa, mutta erinäisistä syystä se on viivästynyt. Nippa nappa marraskuulle ehätin. :) Kuukausittain olisi jatkossa tarkoitus näitä esittelyitä julkaista. Pääsääntöisesti esiteltävät kirjat ovat jo hyvän aikaa sitten ilmestyneitä, mutta saattaa joskus joukkoon joku uutuuskin eksyä.


Ensimmäisenä otan esittelyyn Kristin Thorsnesin ja Ane Sundin vuonna 2013 julkaistun kirjan 
Heilt spesiell og Jubel.



Kirjan ovat kirjoittaneet kaksi suosittua norjalaista käsityöbloggaajaa. Heilt speciell-blogi on edelleen toiminnassa, mutta Jubel-blogissa postaukset näyttävät päättyvän kirjan ilmestymiseen. Kirjassa on 66 mallia lastenvaatteita koossa 56-128 cm.

Kukin malli on esitelty omalla sivullaan, jossa on valokuv(i)a, tarvittavat kaavakappaleet pienoiskaavoina sekä ompeluohjeet. Kankaan menekkiä ei ole kerrottu, mutta tarvikkeet (napit, vetoketjut) on listattu. Kirjan ilme on retroinen, kuvien vaatteissa on käytetty paljon kuviollisia joustofroteita, velouria, voimakkaita väriyhdistelmiä ja resorikanttauksia. Housumalleissa lahkeet ovat alaspäin leveneviä, leggingsejä tästä kirjasta ei löydy. Se onkin vaate, mitä kirjaan olisin vielä kaivannut, sillä muuten samojen kansien sisältä löytyy varsin kattava lasten perusvaatemallisto. Mikäli ei ole retrosta niin kovin innostunut, on mallit helppo muuttaa modernimmaksi toisenlaisilla kangasvalinnoilla.








(Huom! Vaikka nyt näköjään olenkin ottanut näihin kuviin mukaan vain tyttösivuja, on kirjassa malleja myös pojille.)


Suosittelisinkin kirjaa ehdottomasti aloittelevalle ompelijalle, mikäli se vain olisi suomenkielinen. Valitettavasti suomennosta ei kuitenkaan ole toistaiseksi julkaistu. Enemmän ompeleva pystyy kirjaa käyttämään ilman norjankielen taitoakin, sillä mallit ovat yksinkertaisia eikä vaateompelukokemusta omaava välttämättä tarvitse ohjeita. Samat sanat toistuvat kirjassa usein ja päättelemälläkin pärjää jo pitkälle.

Itseäni ilahduttaa kirjan malleissa erityisesti niiden hyvä mitoitus. Lähes kaikkien kaavalehtien malleja joudun vähintäänkin kaventamaan saadakseni ne istumaan lapsilleni, mutta kaikki tästä kirjasta kokeilemani mallit ovat olleet sopivia ilman muokkauksia.

 Kirjan alusta löytyy kuvallisia ompeluohjeita muutamiin työvaiheisiin, kuten resorikanttaus, taskujen ompelu ja vetoketjuhalkio. Hyvin kätevä on myös resoritaulukko, josta löytyy eri kokoihin sopivat vyötärö-, lahje-, hiha- ja pääntieresorien mitat. Taulukoista voi valita eri vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi tavalliset tai pitkät hiharesorit. Kannen taskusta löytyvät kaavaarkit on painettu värillisinä tukevalle paperille ja ovat näin ollen hyvin selkeät ja helppokäyttöiset. Plussana on mainittava myös kierrekannet, jotka huomattavasti helpottavat kirjan käyttöä.



Entäs sitten minun mallityöni kirjasta? Sellaisia löytyy blogistani jo ennen tätä postausta: hihaton jumpsuitmansikkamekkomustikkamekko ja samassa postauksessa esiintyvä hame on tehty Heilt spesiell og Jubel-kirjan kaavoilla. Nyt halusin kokeilla kirjan lippapipon kaavaa.

Ekaluokkalaiselle tein pipon täysin kirjan kaavan mukaisena. Kirjassa on pipoon kaavakoot 3-5 ja 5-7, joista minä käytin isompaa. Malliltaan pipo on "baggy", eli yläosa on tuollainen lörpöttävä. Lippaan silitin molempiin kappaleisiin tukikangasta, jolloin siitä tuli sopivan jämäkkä. Somisteeksi ompelin vielä ruusukkeen trikoosuikaleesta. Pipo on vuoritettu samalla vedenvärisellä trikoolla, jota ruusukkeessa on käytetty.






Pikkusisko sai pipon samaa kaavaa muokaten. Hän ei halunnut lippaa, joten jätin sen pois ja madalsin pipoa hieman. Tähän myös ruusuke, joka onnistuikin jo paremmin kuin ensimmäisessä pipossa. 






Pipojen kaveriksi surautin vielä tuubihuivit. Niihin ei kaavoja tarvittu, leikkasin huiviin suorakulmaisen kappaleen suunnilleen pipon ympärysmitalla ja korkeudella.


Pipokaava: Heilt spesiell og Jubel
Kankaat: Nosh Organics
Koristenauha: Käpynen


ps. Huomasin, että Kristin Thorsnesilta on ilmestynyt tänä vuonna uusi kirja. Onko joku teistä ehtinyt jo sen malleja testaamaan?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lämpöä


Pieni teehetki-blogissa on kuukauden teemana LÄMPÖ.

Mietin, olenko tässä kuussa postannut mitään lämpöistä. No tavallaan joo. Uudet yömekot ovat taatusti lämpimämmät, kuin vanhat liian pienet pyjamat. Mansikkapeitto lämmittää ja se sai alkunsa lämpöisistä muistoista. Operaatio Joulun lapsen taustalla on lämmin ajatus.

Päätin kuitenkin osallistua teemaan uudella postauksella, sillä sain tästä hyvän syyn postata jo syyskuussa tehdyt ja kuvatut sukat ja säärystimet.


Sateenkaarisäärystinten idea tuli Pizzicato-blogista, josta usein löytyy kivoja pieniä neuleprojekteja. Seiskaveikan sateenkaarivärin valmistus olikin jo lopetettu, mutta satuin löytämään vielä muutaman kerän ja hamstrasin ne tulevaisuuden varalle, sillä on tämä väriyhdistelmä vaan niin kiva.

Ensin sai pikkutyttö omansa ja pian sen jälkeen ekaluokkalainen hieman pidemmät. Ensin tehdyissä raidat ovat identtiset, toisissa iloisesti eri paria. Molemmat 2o2n-joustinneuletta.





Syksyn ensimmäiset sukat olivat vahvan violetit ja kuopuksen jalkoihin sopivat. Tuollaisen kierreneuleen löysin jostain pipo-ohjeesta ja täytyy sanoa, että se toimii kyllä paremmin neuleessa, jonka ympärysmitta on suurempi.


Näiden jälkeen on valmistunut vielä kahdet muutkin sukat, mutta ne säästän toiseen postaukseen.

Lämmintä marraskuun loppua teille kaikille!
(vaikka oikeasti toivoisin jo viilenevää...)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Operaatio Joulunlapsi


Ai karkkii-blogista luin noin viikko sitten postauksen Operaatio Joulunlapsi-keräyksestä ja sen verran utelias olin, että kävin hankkeen verkkosivuilla lukemassa lisää. Yllättäen yksi auki oleva keräyspiste sijaitsi ihan lähellä.

Kun kerroin meidän ekaluokkalaiselle keräyksestä, hän innostui täysin. Ilman muuta meidän pitää antaa joululahja tuntemattomalle lapselle! 
Lahjalle sai itse valita kokoluokan: tytölle tai pojalle 2-4, 5-9 tai 10-14 v. Tytär halusi, että meidän pakettimme menisi hänen ikäiselleen tytölle, niinpä valitsimme keskimmäisen ryhmän. Helpottihan se hieman, kun oli edes jotain hajua mistä sen ikäinen saattaisi pitää.

Lahjan sisältö oli tarkkaan määritelty, mutta mistään en löytänyt mainintaa ettei saisi olla itse tehtyä mukana. Niinpä päätin tehdä lahjaan kuuluvan paidan ja pipon itse. Penaalikin oli tekolistalla, mutta siihen ei nyt aikataulu antanut myöden. Juuri ennen paketin jättöä huomasin jostain esitteestä, että myös hanskat ja sukat olisivat voineet olla villaiset ja itse kudotut, mutta ehkä sitten ensi vuonna...

Koska kässäblogissa ollaan (ja koska en muusta ehtinyt kuvaa ottamaan), esittelen tässä vain nämä itse tehdyt. Paitaan kankaat löytyivät omista varastoista, kaavana käytin Ottobren Peplumia, jonka muokkasin peruspaidaksi. Kokona 128 cm, joka omalle tytölle on vielä hieman reilu. Sattui sopimaan niin hyvin noihin päällä olleisiin farkkuihin, että hetken teki mieli jättää paita kotiin. Mutta saahan noita tehtyä, prinsessakangasta jäi vielä pala.





Piposta ehdin näpätä vain pikaisen kuvan ennen pakkausta. Kuvan laatu surkea, mutta ihan tuollainen peruspipo kyseessä.


Lisäksi laatikkoon pakattiin
- barbinukke
- maskottipehmo
- hanskat
- sukat
- kouluvihko
- lyijy- ja värikyniä
- pyyhekumi ja teroitin
- penaali
- hammasharja ja -tahna
- palasaippua
- hiusharja ja pompuloita
- hedelmäkarkkeja

Paketin veimme keräyspisteeseen, josta se lähtee joululahjaksi lapselle Romaniaan tai Moldovaan.

Toivottavasti se tuo saajalleen paljon iloa!