Eijan tilkkutäkki

Kovin on ollut hiljaista tällä blogissa viime aikoina. USA:n koti pakattiin konttiin joulukuussa ja viikkoa ennen joulua palattiin koti-Suomeen. Elettiin väliaikaisten tavaroiden kanssa, vakituisessa asunnossa, noin kaksi kuukautta. Maaliskuun alussa saapui muuttokontti Keravalle ja siitä lähtien tavarat ovat etsineet paikkaansa. Tilkkutöitä en jaksanut miettiä, ennen kuin sain ompeluhuoneen ja kangasvarastot  jonkinlaiseen järjestykseen.

Palasin vakituiseen virkaani Keravan seurakuntaan ja ensimmäisinä työpäivinä eräs lastenohjaajistamme alkoi puhua, että pitäisi kerholapsille saada uusi satupeitto. Lapset istuvat kerhossa peiton päällä, kun heille luetaan satua. Vanha satupeitto oli jo puhki kulunut. Lupasin ommella, kunhan ompelukoneeni saapuvat Suomeen. 

Rippikoulutyön kaapissa riparitarvikkeita etsiessäni, käteeni osui kasa värikkäitä kangaskasseja. Kasseihin oli painettu seurakuntamme logo, vuosi ja tapahtumat, joissa kyseisen vuoden rippikoululaisten piti käydä tutustuessaan seurakunnan toimintaan. Kasseja ei voinut enää käyttää, koska logo oli vaihtunut, vuosiluku väärä ja tapahtumatkaan eivät enää pitäneet paikkaansa. Siis roskiin vain. Ei mutta, hetkinen!

Kasseista toinen puoli oli ilman painatusta; sitä voisi ehkä hyödyntää jotenkin, aprikoin. Ei tällaista määrää hyvää kangasta voi pois heittää! Onhan ekologisuus kirjattu työpaikkani tämän vuoden toimintasuunnitelmaankin. Niin, ja se satupeitto.

Keräsin kassit ja kysyin rippikoulutyön pastorilta, saanko käyttää näitä. Sain luvan ja kannoin kassit kotiin. Pesin kassit koneessa ja leikkelin saumat ja kantohihnat pois. Auton hakumatkalla Kuopion SPR:n konttikirpparilta jäi käteeni kangas, jossa oli lastenpiirtämiä ihmishahmoja erilaisissa ammateissa. Näin alkoi uusi satupeitto hahmottua. 

Tilkkupinta valmistui nopeasti. Isoihin kangaskasseista leikattuihin neliöihin ompelin lasten "piirtämiä" ihmishahmoja, yhden kuhunkin  neliöön. Sieltä löytyy merirosvo, sairaanhoitaja, cowboy ja yksi toi mieleeni papin tai paremminkin piispan.

Paikalliselta kirpputorilta löytyi taustakankaaksi 90 -luvun ihana Muumiverho. Satupeiton voi välillä kääntää Muumi puolen ylöspäin. Peitossa oleva vanukin on kierrätystä. Purin sen Amerikassa käyttämästäni kesäpeitosta. Tikkasin peiton suorilla tikkauksilla, jotka muodostivat neliöitä ja suorakulmioita isoihin värineliöihin. 

Niin syntyi peitto, jonka päällä kuunnellaan satuja. Voi siitä majankin rakentaa. Rahaa peittoon kului 5 e ja uutta oli vain lanka, jolla ompelin. Annoin peitolle nimeksi "Minusta tulee isona ..." Opiskeluaikana jatkoimme tätä lasten laulua sanoilla "...oikea nuorisonohjaaja, joka lapsia hellii ja leirillä kellii ja tekee töitä kun huvittaa."

Viime viikolla rippikoulutyön pastori tuli ison muovipussin kanssa työhuoneeseeni. "Ottaisitko nämäkin?" Muovipussissa oli aika monta, värikästä kangaskassia. 

Tänä keväänä tein elämäni ensimmäisen mysteeripeiton. Mysteripeitto tarkoittaa sitä, että peiton suunnittelijan Facebook ja/tai Instagram sivuilla ilmestyy säännöllisen ajoin ohje blokkiin, joka sitten tehdään. Blokkeja tehdään määrätty määrä, sillä suunnittelijalla on jo valmis peitto ja hän tietää miten monta kutakin blokkia tarvitaan. Jossain vaiheessa peittoa tehdessä saa tietää mihin järjestykseen tehdyt blokit tulevat. Idea on se, ettet blokkeja tehdessäsi tiedä millainen on seuraava blokki ja millainen työ on valmiina.

Olen katsellut näitä mysteeripeitto sivustoja monesti netissä, uskaltamatta kuitenkaan  ryhtyä itse ompeluun. Maaliskuussa eksyin Laundry Basket Quilts suunnittelijan sivuille ja siellä oli menossa tämän kevään mysteeripeitto projekti. Ohjeet olivat selkeät ja helposti ymmärrettävät. Eli hyvät kuvat englannin kielisen tekstin lisäksi. Projekti alkoi kiinnostaa.

Päätin, että uusia kankaita en lähde tätä työtä varten ostamaan, eli nyt kaivellaan laatikoita. Olin joskus kerännyt  pikku kukallisia kankaita, ajatuksena tehdä niistä jotain ja tässä se nyt oli  … se jotain. En omistanut täysin niitä värejä ja tummuusasteita mitä suunnittelija oli työhön ajatellut, mutta päätin, että näillä mennään mitä on.

Kerran viikossa ilmestyi uusi blokkimalli, mutta koska en aloittanut samaan aikaan kuin se alkoi ilmestyä netissä, olin hiukan jäljessä ja tein useamman blokin viikossa. Tämän mysteeripeiton suunnittelija näytti sivuillaan mihin kohtaan kulloinkin tehtävä blokki valmiissa peitossa sijoittuisi. Tältä näytti kun ensimmäinen kierros oli valmis. Peitosta näytti tulevan neliö.

Tämä tapa tehdä tilkkupeittoa imaisi minut pauloihinsa totaalisesti. Niin kunnolla, etten muistanut edes kuvia ottaa, siitä miten blokkikierrokset muokkaantuivat.

Suunnittelijan Facebook  ja Instagram sivuilla  alkoi näkyä  kuvia valmiista peitoista ja oma innostukseni kasvoi. Mutta sitten sivustoilta hävisivät blokkeihin tarvittavien osien mitat. Voi Rähmä! Ja tätä työtähän en jätä kesken, ajattelin. Siispä suunnittelijan kotisivuille tilaamaan valmisohje ja sen jälkeen kärsimätöntä odottelua milloin ohje putkahtaa postilaatikkoomme.

Ohje tuli onneksi viikon sisällä ja minä pääsin jatkamaan työn loppuun. Jos olisin hiukan tarkemmin tutkinut suunnittelijan nettisivuja, olisin löytänyt blogin, jossa näkyivät nuo kaipaamani mitat. Turhaa siis ostin mallin; lahjoitankin sen nyt sitten tilkkukiltamme arpajaisiin.

Valmiit blokit suunnitteluseinälläni odottamassa yhteen ompelua

Koska valmis tilkkupinta oli mielestäni melko pieni peitoksi, ompelin siihen leveät reunakaitaleet. Käytin samaa kangasta joissain blokin osissa ja  sain näin kulumaan tuon kankaan melkein loppuun. Blokkien teko ei kankaita paljon kulunut, valkoista kului eniten. Liekö mulla ollut liian monta vaihtoehtoa, kun tuntui ettei kangaskasa paljonkaan huvennut.













                                                                                   
Vielä on edessä taustakankaan ja vanun yhteen tikkaus ja reunakaitaleen ompelu. Kankaat on jo  valittu. Pikkukukallinen kangas kuvan yläreunassa on taustakangas ja valkoinen, jossa liloja kukkasia ,on reunakantti.

Sitten onkin meikäläisen `virallinen` Korona- peitto valmis.

Eikä mysteeripeitot tähän loppuneet. Olen liittynyt Claudia mysteries quilt -ryhmään, jossa ilmestyy kuukauden ensimmäisenä päivänä uusi blokki. Viisi erilaista blokkia on tehtynä. Joitain on tehty kaksi kappaletta, joitain kahdeksan. Enkä hakenut kaupasta (tai siis tänä aikana niitä tilataan netistä !) uusia kankaita. Laatikossa olleilla mennään taas.

Hui kauhistus, melkein kuukausi sitten olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Niin se aika kuluu karanteenissa, vaikka mitään erikoista ei tapahdu. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja aamulla herätessä täytyy oikein miettiä, onko arki vai viikonloppu.

En kuitenkaan ole ollut tekemättä mitään, tänä aikana kun, täytyy pysyä kotona. Aika on kulunut vaikka lintuja seuraillessa. Ostimme nimittäin lintujen ruokinta-automaatin puutarhassamme olevaan isoon puuhun. Niin, tällä  todella ruokitaan lintuja myös kesän aikana. Jos halutaan joitain erityisiä lintuja puutarhaan, ostetaan sellaista siemensekoitusta, josta juuri nämä linnut pitävät. Kolibreja varten myydään nestettä, jolla niitä houkutellaan puutarhaan..

Ostimme sellaisen ruoka-automaatin, jossa orava ei pääse tarjolla oleviin jyviin käsiksi. Puutarhassamme asustaa nimittäin myös oravia ja pupuja. Jyväaukko sulkeutuu, jos ruokinta-automaatin seisontatelineelle tulee painoa. Tämä ruokinta-automaatti on tarkoitettu siis vain pikkulinnuille, vaikka aluksi orava kävi useana aamuna kokeilemassa onneaan. "Kun ei opi, niin ei opi" sanoisi Appeni.

Ruokinta-automaatti on sijoitettu puuhun niin, että Miehelläni on suora näkyvyys siihen työpöytänsä äärestä. Koska Mieheni harrastaa valokuvausta, on kamera myös ollut valmiina pöydällä. Kuvia on  napsittu etäpalaveiden välissä. Tässä kuvia linnuista, jotka ovat käyneet ruokailemassa ja levittelemässä siemeniä ruokinta-automaatillamme.

American  Robin; alkoi rakentaa pesää makuuhuoneen ikkunamme kohtaan puuhun, mutta siirtää nyt pesämateriaaleja jonnekin muualle. Olikohan syynä liian uteliaat naapurit?

Norther cardinal pariskunta.

Kardinaali uros tuulen tuiverruksessa, kun puussa on jo hiirenkorviakin.

Joku Kottarainen käyskentelee maassa

Orava matkalla jälleen kokeilemaan onneaan

Lisäksi siemeniä on käynyt syömässä kyyhkynen, jonka täytyi tyytyä maassa oleviin siemeniin. Ja istuipa puun oksalla eräänä päivänä myös pieni haukka, kun tulimme kauppareissulta kotiin. Sitä tuskin kiinnostivat tarjolla olleet siemenet.


Ei lintujen kuvaaminen ole viime aikoina ollut vain Mieheni harrastus, myös minä olen bongannut lintuja.

Minun lintuni ovat tällaisia.



















Niitä on kokonainen parvi, erilaisia ja eri värisiä. Tällä mantereella on värikkäitä lintuja, isoja ja pieniä. Siksi oli mukavaa, kun tähän lintupeittoon sai kaivella tilkkusilppu kasasta värikkäitä kankaita. Taustakankaat blokeissa ovat myös silppu kasasta ja siksi taustat näyttävät erilaisilta. Yksi kun loppui, otin toisen, hiukan samalaisen.

Kuvassa lintuparvi on suunnitteluseinällä eikä blokkeja ole ommeltu yhteen.

Nyt tilkkupinta on valmis, retro ruskea reunakaitalekin on ommeltu. (Mieheni sanoi, että kangas muistuttaa   Anoppini vanhaa housupuku kangasta...😁) Peitto odottaa vielä vanua ja tikkausta. Katsotaan miten pitkään tilkkukaupat ovat kiinni koronan takia. Vai täytyykö tikata omalla Pfaffilla? Yhteen kauppaan laitoin juuri kyselyn, tikkaavatko peittoja tänä aikana. Vastausta en ole vielä saanut. Näitä tikkausta odottavia peittoja on nimittäin hiukan kerääntynyt.

Niistä lisää seuraavissa blokeissa.

Juuri ennen kuin corona karanteenit astuivat voimaan, ehdin käydä tekemässä jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Kävin nimittäin tikkaamassa itse tilkkupeittoni Longarm -tikkauskoneella.

Quilters Guest tilkkukangaskaupassa on mahdollisuus vuokrata päiväksi tällainen tikkauskone ja tikata sillä itse tilkkupeittonsa. (Tämä kuva on lainattu netistä Berninan kotisivuilta.) Ensimmäisellä kerralla vuokauksen hintaan sisältyy opetus koneen käyttöön. Olin tehnyt kaksi
kokeilupeittoa, hieman kooltaan pienempiä, kuin normaalisti tekemäni peitot.  Ne olivat juuri sopivat tikkauksen harjoitteluun.

Olin paikan päällä aamu kymmeneltä ja sitten vain heti koneen ohjaimiin. Olin hiukan epäröinyt  miten ymmärtäisin ohjaajan ohjeet ja neuvot koneen käytöstä mutta taas kerran huomasin pelkoni olevan turhaa. Kielellinen yhteys toimi. Näyttäminen ja itse mokaaminen on paras tapa oppia.

Siinä sitten hurruuttelin koneella Muurahaisen polkua (tikkauskuvion nimi), niin etten meinannut maltaa edes syödä eväitä. Tikkauskuvio on helppo ja yksinkertainen. "Hartiat alas ja rentoudu. Anna mennä vain!" sanoi ohjaajani. En malttanut edes kuvia ottaa tikkausvaiheesta. Kahden maissa molemmat peitot olivat tikatut ja minä lähdin kotiin uusi kokemus mukanani.

Kun sain peiton valmiiksi annoin ensimmäiselle tikkaamalleni peitolle nimeksi "Kevätesikot" ja siinä on tikkauksena tuota jo aikaisemmin mainittua muurahaisen polkua. Blokkimallin tähän peittoon löysin netistä eräänä yönä kun valvoin ja selailin instagramia. Käytin tähän kokeiluun kirkolta saamiani valmiiksi leikattuja 5" X 5" tilkkuja.

Pikku kylä peitto japanilaisen puutarhan aidalla.

Toisen peiton mallin löysin Amerikan patchwork & quilting -lehdestä. Olin etsinyt tällaista yksinkertaista talo mallia. Tikkasin tämän harjoituspeiton ihan vain suoralla tikkauksella reunasta reunaan. No, ei siitä aina ihan suoraa tullut, mutkia hiukan matkalla, mutta se kuuluu asiaan. Tälle peitolle annoin nimen "Pikku kylä". Isompi kylä tällä samalla mallilla on tuloillaan, mutta siitä lisää myöhemmin.


























Olimme Mieheni kanssa kuvausretkellä Fabianin puistossa pääsiäispäivän iltapäivällä.  Tässä kuvassa pitelen Pikku kylä peittoa vanhan venevajan oviaukossa. Retkellä otettiin kuvia parista muustakin peitosta, mutta niiden kuvat julkaistaan myöhemmin kesällä, sillä ne ovat lahjoja.

Kunhan karanteenit loppuvat, lähden taas tikkailemaan. Peittoja on jokunen tuossa sohvalla odottamassa tikkausta.

Vietämme toista kevättä täällä Amerikassa. Kaiken piti olla tuttua ja turvallista, mutta sitten maailmalla alkoi kiertää Corona. Tekemiset ja toimintatavat piti ajatella uudelleen. Tuli erilaisia poikkeustiloja ja kieltoja, jotka vaikuttavat elämään.

Mieheni on tehnyt jo pari viikkoa töitä kotoa käsin.  Se on vaikuttanut omaan elämääni eniten. Ei  enää yksinäisiä päiviä kotona ompelukoneen kanssa 😁. Sitten peruttiin tilkkupiirin tapaamiset kirkolla ja englannin tutoroinnit kirjastolla. No, niistä seurasi lisää vapaa-aikaa. Peruutukset koskivat myös erilaisia tapahtumia. Tilkkunäyttely Nappervillessä peruttiin ja se jo vähän harmitti. Samaan aikaan tuli tietoa Suomesta, että Finnquiltin Tilkkurata -tapahtuma Järvenpäässä peruttiin. Sinne en olisi joka tapauksessa päässyt osallistumaan. Nyt on peruutettu huhtikuulle varattu matkamme San Franciscoon,  Apocalyptican keikka toukokuulta ja Kinky Boots -musikaali Vapun päivältä. Harmittaa vähän enemmän. Näihin kun oli liput jo ostettuna.

Koska Järvenpään Tilkkurata tapahtuma peruttiin, esittelen työni, jotka olisit nähnyt tapahtumassa Mitään hienoa videoesittelyä en voi tehdä, sillä työt ovat Suomessa ja itsellä vain muutama kuva töistä.

Viime syksynä osallistuin Finnquiltin kilpailuun "Tilkkua ylle"" Tein sinne tällaisen mekon.

Alkuideana oli harmaa sävyinen tilkkupaketti, johon lisäsin oranssin sävyisiä kankaita. Löysin Tilkkukiltani lahjoituspöydästä tilkkuaiheisia ajatelmia sisältävän kankaan ja lisäsin näitä ajatuksia blokkeihin.

Mekon kaavana käytin Kässäkerho Pompomin Monday mekkokaavaa, josta pidän kovasti.
Tuolla kaavalla tehty mekko on juuri nytkin päälläni!

En päässyt kymmenen parhaan joukkoon, mutta osallistuminen oli mukavaa. Ja työni olisi ollut esillä tilkkutapahtumassa. Itselleni se olisi ollut palkinto jo sinänsä.

Tässä kuva yhdestä tilkkuajatuksesta, joka on mekossa.

Syksyllä ilmoittauduin mukaan ryhmään, jossa kukin osallistuja teki yhden pienehkön työn, johon innoituksen sai edellisen tekijän työstä. Siis vähän niin kuin Rikkinäinen puhelin -leikki, mutta nyt läheteltiin valmiin työn kuva seuraavalle tekijälle, lauseen kuiskaamisen sijaan. Työn tekemiseen aikaa annettiin yksi kuukausi.

Minulle annettiin joulukuu työskentelykuukaudeksi ja sainkin sähköpostiini marraskuun lopulla kuvan edellisestä työstä. Siinä oli palasia tiiliseinä kankaasta ja iso alue, kuin kukkaniitty, harmaita sävyjä. Minua alkoi kiehtoa tiiliseinä ja kukkaniitty.

Ompeluhuoneeni sohvalla olevassa kangaskassassa oli tiilen väristä kangasta, jonka olin löytänyt  Pelastusarmeijan kirpputorilta.  Sitten muistin, että olin ottanut jälleen kerran Tilkkukillan lahjoituspöydästä valmiiksi leikattuja vihreitä lehtiä ja valmiiksi ommeltuja suikaleita.


Näistä lähtökohdista työni alkoi hahmottua. Tein ensin tasaisen tiiliseinän, johon käytin tiilen värisen kankaan nurjaa puolta. Sitten aloin sommitella varsia ja lehtiä kukkakimpuksi. Kukat päätin tehdä erikokoisista ympyröistä, jotka kiinnitettäisiin työhön tikkaamalla.

Tässä kuva työn hahmottelusta itsenäisyyspäivän aamuna.




Valmiista työstä olin ottanut kuvan jo 9.12., eli aika nopeasti työ valmistui. Olen tähän työhön tyytyväinen. Kaikkien näiden töiden piti olla esillä Järvenpäässä. Peruutuksen takia saavat vielä odottaa vuoden; ovat esillä ensi vuoden tilkkutapahtumassa. Töistä tehdään juttu Finnquilt yhdistyksen lehteen tänä keväänä ja mahdollisesti myös matkalaukku näyttely. Me osallistujat olemme lähetelleet kuvia töistämme toisillemme ja täytyy sanoa, että kovasti työt ovat muuttunut aloituskuvasta.

Finnquilt yhdistys halusi lähettää suomalaisten tilkkuilijoiden töitä Luxemburgiin toukokuussa järjestettävään näyttelyyn. Näyttelyn teema oli "Liikkeellä". Taas innostuin, tein sinne tällaisen kilpikonna seinävaateen.  Ajatukseni oli "'Liike se on pienikin liike... hitaasti mutta varmasti". Kilpikonnat muistuttavat minua näistä Illinoisin kilpikonnista, joita en ole nähnyt, mutta joista olen kuullut.
Viime viikolla tuli viesti, että työni on valittu mukaan. Näyttely on TIETYSTI tältä vuodelta peruttu, mutta elämä jatkuu... ensi vuonna sitten.

Aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet. Yhtenä iltana ja yönä alkuviikosta lunta tuli aika reilusti, mutta päivä sulatti kaiken pois. Ruoho vihertää ja narsissit puhkeavat piakkoin kukkaan. Syksyllä istuttamani tulppaanit kasvavat jo pintaan. Kukkia saa vielä odottaa; kunhan ei orava vain käy syömässä kukan nupuja pois. Kyyhkyset kujertaa ja kardinaalilintu pariskunta on nähty kotipuissamme. Se tietää kevään tuloa.

Tilkkukiltamme lahjoituspöydällä oli tarjolla loppuvuodesta jonkun lahjoittamaa tilkkusilppua. Eri värisiä ja  levyisiä kaitaleita. Minä nappasin ne mukaani, koska pidin niiden väreistä. Joku tilkkuilija kertoili nettiblogissaan miten toisen tilkkuilijan jämätilkut saavat sormet syyhyämään ompeluun. Niin kävi minullakin. Aloin yhdistelemään näitä kaitaleita neliöiksi. Tein neliöistä melko isoja 10 X 10 tuumaisia. Näitä neliöitä olisi ommellut vaikka kuinka paljon, työ oli niin mukavaa!

Kun olin ommellut neliöitä mielestäni tarpeeksi, leikkasin luonnon valkoisesta kankaasta samankokoisia neliöitä ja ompelin kaitaleblokin ja valkoisen palan keskeltä kulmittain yhteen. Näin sain blokkeja, joiden yksi kulma muodostui valkoisesta kolmiosta ja toinen  kulma värikkäistä kaitaleista.

Suunnitteluseinälläni sommittelin blokit mieliseeni järjestykseen. Blokkien ompelu yhteen oli helppoa kun suunnitelma oli valmis. Vuoriksi löysin kangaskaapistani syksyllä Pelastusarmeijan kirpputorilta ostamiani sorsakankaita. Ei nyt aivan minun makuuni mutta niissä oli pituutta sen verran paljon, että riittivät hyvin vuoreksi. Vein valmiin tilkkupinnan vuorikankaan kanssa tikattavaksi Blue Willow Mercantile liikkeeseen, joka on tässä kotimme lähellä. He tikkasivat peiton kolmio kuvioinnilla ja se valmistui parissa päivässä, juuri, ennekuin Corona rajoitukset astuivat voimaan. Minulle jäi sitten enää reunakaitaleen ompelu.


Nyt on sitten parisänkymme päällämme uusi peitto. Tarpeeksi iso ja iloisen värinen.

Huomaa, tässä kuvassa on Caphorn -purjehdusmerkki, myöskin peittämässä pientä virhettä.

Mikä on kevään merkki? Se kun, kauppoihin ilmestyy tulppaanikimppuja. Täällä ne taitavat tulla  aikaisemmin kuin Suomessa, mutta joka tapauksessa niistä alkaa kevät tai ainakin kevään odotus.

Löysin paikallisesta pikkutavaratalosta, joka on erikoistunut kausituotteisiin ja luomuun tällaisen tulppaani istutuksen. Traden Joe`s on kaupan nimi ja sieltä saa parhaimmat ja säilyvimmät kukkaset edulliseen hintaan. Tässä istutuksessa sipulit ei olekaan kaivettu maahan, vaan sipulit ovat muovialustan päällä, josta ne kasvattavat juurensa alhaalla olevaan veteen. Varret ovat aluksi ihan lyhyitä mutta kasvavat lasimaljakon sisällä ja pysyvät siten hyvin kasassa.
















Tulppaani istutuksen kaveriksi piti tietysti ommella tulppaanipöytäliina.
Keittiön pöydälle ompelin keltaisen ja punaisen sävyisiä tulppaani blokkeja vierekkäin ja kanttasin liinan oransilla. Tikkasin liinan omalla koneellani tulppaaninkukan reunoja pitkin ja lehtiin vihreällä vinoja lehtiruoteja. Siitä tuli ihanan keväinen. Harmi vain, että ei vielä malta pitää sitä arkisin pöydällä, valkoinen pohja kun likaantuu niin helposti. Säästelen liinaa vielä pääsiäiseen.

Pöydällä on nimipäiväkseni ostamia Marianne karkkeja, joita tarjosin tilkkupiirin naisille. Genevassa on kauppa, josta voi ostaa skandinaavisia tuotteita. Fazerin suklaata ei tällä kertaa ollut mutta Marianne karkit olivat piirin naisille ja pastorille mieleen.











Keittiössä olevan senkin päälle ompelin liinan eri sävyistä pinkeistä tulppaaneista. Asettelin tulppaanit eri tavoin kuin ruokapöydän liinassa. Aserttelin ne vastakkain. Tikkasin tulppaanin kukat taas reunoja pitkin, mutta tähän liinaan ompelin lehtiruotit pituussuuntaan. Kanttasin liinan pinkillä. Liinan seuraksi ostin antiikkiliikkeestä vaalean punaisia tekotulppaaneja, jotka näyttävät ihan aidoilta. Valittavasti kukat eivät näy tässä kuvassa. Ovat tuossa edellisessä kuvassa ikkunalla.

Olen monesti miettinyt, miten saisin valmiit tilkkupeitot kotona kauniisti esille. Sohvan selkämykselle … joo, niin, mutta kun siinä on jo yksi peitto suojaamassa selkämystä likaantumista ja pari peittoa, joita käytetään kun katsotaan telkkaria. Ei mahdu vaikka sohvamme onkin aika iso. Sitten keksin, sisustustikapuut.

Löysin paikallisessa askarteluliikkeestä kyseiset tikkaat ja kun vielä sattuivat olemaan halvennuksessakin, ostin ne. Nyt ne nojaavat olohuoneen seinäämme vasten ja niissä roikkuu tällä hetkellä kaksi viimeisintä tilkkupeittoani. Toinen on Lumihiutale peitto, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogissanikin.









Toinen on viimeisin peitto, jonka olen tehnyt itselle. Sen värit ovat aika vaaleat.(Verrattuna minun normaalisti käyttämääni väriskaalaan 😀)  Kun  Mieheni näki peiton ensimmäisen kerran puoli valmiina, hän totesi peiton olevan raikas. Siitä tulikin sitten peiton nimi "Raikas", Amerikaksi "Fresh". Löysin peittoon käyttämäni kangaskaitaleet, tilkkukiltamme lahjoituspöydästä. En muista löysinkö mallin netistä, vai mistä. Joka tapauksessa sille ei ole täydellistä esikuvaa, eli voisiko sitä nyt sitten sanoa  itse suunnitelluksi.  Aloitin blokkien teon syyskuussa tilkkuretriitissä ja sain peiton tammikuussa valmiiksi. Kuvasta näkyy myös millaisen vuorikankaan raikkaaseen peittooni valitsin.


Kodistamme kahden mailin päässä, on uusi tilkkukangaskaupan, Blue Willow, jossa on myös tilkkutöiden tikkauspalvelu. Tikkautin ensin tuon lumihiutale peiton siellä. Valitsin tikkauksen, jossa on myös lumihiutaleita. (kuvassa) Hinta oli kohtuullinen ja toimitus nopea. Viikon kuluttua sain hakea lumihiutale peiton kotiin. Samalla kertaa jätin raikkaan peiton tikattavaksi. Senkin valmistumiseen meni noin viikko. Ihaninta on se, että paikka on niin lähellä. Nyt saa nopeammin peitot valmiiksi asti.

Joulusta on jo kulunut aikaa, mutta silti joulun aikaiset tapahtumat ovat pyörineet mielessäni ja tulevat varmaan säilymäänkin siellä pitkään. Olihan joulumme täällä jälleen erilainen kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna harmitti postin kulku tai oikeammin niiden kulkemattomuus. Kusti ei  jaksanut Suomen päässä polkea loppuun asti.

Lähetin paketit tyttärille ja muille tärkeille sukulaisille hyvissä ajoin, jo ennen itsenäisyyspäivää. Puolessa kuussa  alkoi tulla kiitosviestejä, että paketteja oli tullut perille. "Kaikki kunnossa", ajattelin.

Jouluaattona soittelimme kuopuksen kanssa ja kuulin, ettei heille ollut tullut pakettia. Postitin samassa paketissa lahjat sekä esikoisen että kuopuksen perheelle. Asuvat molemmat Etelä-Pohjanmaalla samassa kaupungissa. "Ehkä postissa on niin paljon kiirettä lakon jäljiltä, etteivät ehtineet jakaa paketteja ennen joulunpyhiä" ajattelin. Netistä katsoin lähetyskoodin avulla, että tyttären paketti oli saapunut Suomeen 12.12, ja jätetty postin kuljetettavaksi 13.12. Luulisi sen välipäivinä löytyvän perille.

Paketti ei löytänyt saajaansa välipäivinäkään ja kun sitten joulua meillä viettäneet Rakkaat vieraat lähtivät kotiin, aloin selvitellä koodinumeron avulla missä paketti oikein lojuu. Selvisi, että se oli lähetetty takaisin tänne Amerikkaan 31.12., koska sitä ei oltu haettu pakettiautomaatista määräajassa. ARRRGGG! Tyttäremme ei koskaan saanut ilmoitusta paketin saapumisesta.

Joulun jälkeen veljeni kyseli, onko heidän lähettämänsä joulupakettia tullut perille. Ei tullut viikossa kuten olivat Suomen postissa luvanneet. Meni kuukausi ja paketti tuli postilaatikkoomme tällaisena. Läpi asti kastuneena! Siis ei ihan mennyt nappiin postin toiminta täälläkään päässä. Sain kyllä paketin sisällön kuivattua; kirjat tuoksuvat kastuneelta ja sivut käppyrällä.

Kaiken kaikkiaan jouluposti saapui perille vasta tammikuun lopussa; kiitos kuitenkin kaikista joulutervehdyksistä!

Sitten tuli aika lähettää esikoisen syntymäpäivälahja. Kääräisin lahjat muovipusseihin ja pakkasin jo Suomessa käyneet joululahjat samaan laatikkoon. Kirjoitin kaikki mahdolliset tiedot paketin päälle ja liimasin tekstien päälle vielä teipit, ettei kirjoitus leviä, jos kastuu. Paketille tuli hiukan hintaa, muttapa mitäpä ei äiti lastensa eteen tekisi. Lähetin vielä viestinä lähetyskoodin tyttärelle ja jäin odottamaan milloin paketti olisi perillä.  Meni viikko ja tytär ilmoitti paketin tulleen perille. Mitä, viikko, tämä oli aivan uutta! Ilmoitus paketin saapumisesta tavoitti tyttäreni vasta seuraavalla viikolla, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, koska paketti oli jo noudettu.

Mitä esikoiselleni lähetin? Nyt siitä voi jo kuvankin julkaista kun lahja on mennyt perille.

Tein hänelle vanhoista StarWars t-paidoista sängynpeiton. Peitolla on kokoa n. 2 m X 2 m, eli aika iso peitto. Peitossa on yksi kuva, joka on hänen omasta vanhasta paidastaan ja loput kuvat löytyi kirpparilta. Lahjan saaja oli erittäin tyytyväinen peittoonsa; ääniviestistä kuului onnellista itkua!

Isäntä istuu sohvalla ja katsoo telkkaria oman Blackhawks t-paidoista tehdyn peittonsa alla. Se on ihan lämmin ja painava,  kun siinä on puuvillavanu ja fleecevuori. Pitäisiköhän tehdä itsellekin StarWars peitto telkkarin katseluun? Ikkunoista nimittäin vetää aikalailla näin talvella.

Amerikkaan muutettuamme, liityin paikalliseen tilkkukiltaan. Heillä on kokoontuminen aina kuukauden viimeisenä maanantai- ilta ja tiistai aamuna. Voit valita, kumpaan haluat osallistua. Itse olen ollut pääsääntöisesti maanatain kokoontumisissa.

Tilkkukillan tapaamisessa on aina arpajaiset. Itse asiassa arpajaisia on useampia. On arpajaiset, joissa on palkintona valmis puna-valkoinen iso tilkkupeitto. Se arvotaan vasta syksyllä kiltamme tilkkunäyttelyn yhteydessä. Nämä arvat ovat vielä ostamatta.

Sitten on arpajaiset, joissa palkintoina on vanhoja, keskeneräisiä tilkkutöitä. Työt on saatu lahjoituksina. En oikein tiedä (tai en ole ymmärtänyt selitytystä) missä vaiheessa nämä työt arvotaan, en ole nähnyt niiden arvontaa tai voittojen siirtymistä voittajalle. Jokaisessa tapaamisessa palkinnot ovat kuitenkin erilaiset, eli jotain niille on kuukaudessa tapahtunut. Näitä arpoja olen joskus osatanut, mutta voittoa ei ole osunut kohdalle.


Arpajaiset, joista itse pidän, ovat ne, jotka arvotaan kokoontumisen väliajan jälkeen. Näissä arpajaisia olen voittanutkin pari kertaa. Olen voittanut DVD levyn, jossa neuvotaan applikointia ja pari tilkkutyö ohjetta. Tämän vuoden ensimmäisessä tapaamisessa voitin ison "minigrip" pussillisen kangasta. (Anteeksi, kuva vasemmalla on hiukan epätarkka 😏)



Kotiin päästyäni alaoin tutkia pussia tarkemmin.
Pussissa oli valmiiksi leikattuja blokin palasia, muutama jo valmiiksi ommeltu blokki, pahvikaavoja ja ohje peittoon, jonka nimi ole Mormor´s Quilt. (Äidinäidin tilkkupeitto; ohjeessa nimi oli tosiaan kirjoitettu näin) Pussissa oli myös kankaita, joista blokkien osat oli leikattu ja ylimääräisiä kankaita, joita ehkä oli suunniteltu käytettäväksi tässä peitossa.

Kun sitten aamuyöstä ei oikein uni maittanut, otin blokit ja aloin tarkastelemaan niitä tarkemmin. Blokin palat oli leikannut saksilla, eivätkä kaikki saumanvarat olleet tarkalleen samankokoisia. Tästä syystä jo valmiiksi ommellut blokit olivat hiukan vinkisin vonksin. Siispä vähän ratkojan käyttöä, silitystä, ompelua ja viivaimella tasailua, niin sain blokit korjattua. 

Ompelin valmiiksi leikatut blokin osat yhteen. Innostuin mallista vaikka kankaiden värit eivät olleet sellaiset, jotka olisin itse peittoon valinnut. Keskiviikkona tilkkupinta oli valmis.




Se mahtui hyvin suunnitteluseinälleni. Ostin tällaisen helpon ja kevyen suunnittelunseinän Wallmartista. (Paikallinen Tarjoustalo) Siinä on kokoon taittuvat rimat, jotka pujotetaan flanellikankaan ympärille. Seinän saa taiteltua pieneen tilaan kun se ei ole käytössä. Suunnitteluseinä nojaa kuvassa makuuhuoneemme seinään.

Tässä vielä kuva lähempää valmiista blokista.

Osasta arpavoittoni kankaista ja pussissa olleista erilaisista blokeista ompelin tilkkupinnan kirkon tilkkupiiriin.

Kankaita jäi vielä odottamaan, jotain uutta tilkkupintaa. Mielessä on jo yksi blokkimalli, johon arpapalkinnon kankaita voisi käyttää.

Seuraan Tilkunviilaaja blogia netissä. Hän jakoi syksyllä kuvia tekeillä olevasta peitostaan.  "Tuollaisen peiton minäkin haluan tehdä." ajattelin.  Hänen innoittamaan tilasin netistä ohjeen tuohon tilkkupeittomaliin. Olin jo aikaisemmin ostanut kirpputorilta maan läheisiä rusehtavia tilkkuja. Pidin niiden kuvioista ja väreistä. Ostaessani en vielä tiennyt mitä niistä syntyy, mutta nyt niille löytymässä käyttötarkoitus.

Sitten tuli joululahja kiireet ja käärin tilkut kaappiin. Kun joulun Rakkaat vieraat oli saatu lentokoneeseen ja kotimatkalle, alkoivat sormet syyhytä tilkkutöiden pariin. Olihan takana parin viikon tauko ompelukoneen äärestä. 

Olimme ostaneet marraskuussa tulostimen ja nyt pääsin kokeilla sitäkin. Tulostin tabletiltani tilaamani tilkkutyömalli tiedoston ilman minkäänlaisia piuhoja. Olin ostanut peiton ohjeen PDF tiedostona. On se niin helppoa tänä päivänä. Olisihan ohjetta voinut tabletiltakin seurata, mutta jotenkin vain fyysiset paperit kädessä, tuntuu luonnollisemmalta meikäläiselle.

Alkoi tilkkujen leikkely. Noin 300 kpl rusehtavaa pikkupalaa, 200 valkoista palaa, 70 palaa hieman isompia palasia ruskeaa ja valkoista. Tiesi mitä tein, kun aamulla heräsi ennen aikojaan. Hiljaista työskentelyä, jotta Mieheni sai nukkua.

Itse ompelu oli selkeiden ohjeiden vuoksi helppoa ja mukaansa tempaavaa. Vai tempasiko minut mukaansa rikosdekkari, jota kuuntelin ommellessa. En huomannut ajan kulumista ja työn etenemistä. Uppouduin täysin ompeluun ... ja dekkariin.


Kuva ei ole hassusti rajattu vaan mallissa on todellakin tällainen puolikas lumihiutale. Oi, miten pidänkään tästä tilkkupinnasta! Kooltaan peitto on 60 " X 72 "( 152 cm X 183 cm). Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyi pala kangasta, johon lisäsin varastoistani löytynyttä saman henkistä kangasta. Niistä syntyi  vuori peitolleni. Päällinen ja vuori odottavat vanua ja tikkausta. Pohdiskelen vielä, tikkaanko itse vai vienkö jollekulle tikattavaksi.

Mallin nimi on Snowflake (Lumihiutale) ja sen on suunnitellut Nicole Daksiewicz. Omalle peitolleni on jo nimi, mutta paljastan sen vasta sitten, kun peitto on lopullisesti valmis. Näette sitten.






Bloggaaja Tilkunviilaaja oli tehnyt myös mielenkiintoisen tähtipeiton. Hän oli käyttänyt sinistä pohjakangasta ja sräppityylillä tehtyjä  Wonky star = huteria tähtiä. Kokeilin tähtien mallia Lumihiutale peitostani jääneillä tähteillä.
Aika kivan näköisiä. Pikkuinen peitto niistäkin valmistuu jossain vaiheessa.

Yksi jos toinenkin käsityöharrastaja, joita seuraan Facebookissa, teki vuoden vaihteessa koosteen käsitöitään, joita oli  menneen vuoden aikana tehnyt. Myös minä laskin tilastojani, ennen kuin aloin kirjata uusia käsitöitä. Laskettiinhan niitä tilaisuuksiin osallistujia (oikeissakin) töissäkin tähän aikaan 😀

Erilaisia tilkkutöitä olin vuoden aikana tehnyt 55. Sehän on käytännössä tilkkutyö / viikko! Näistä tilkkutöistä 39 oli kirkolle tehtyjä isoja tai pieni tilkkupintoja. Töitä, jotka itse tein valmiiksi asti oli 12 ja kaapista löytyy vielä ainakin 4  itselle tehtyä tilkkupintaa, jotka odottavat jatkotyöstämistä. (Pienet lasku- ja kirjausvirheet tilastoinnissani ovat mahdollisia!)

Kudottuja, siis neulottuja, asioita tein 16. Ne ovat suurimmaksi osaksi villasukkia ja tv:n ääressä tehtyjä. Maininnan ansaitsee Suojelusenkeli - kanavatyötaulu, jonka löysin muuton yhteydessä lankalaatikostani. Otin sen tänne mukaani ja tein valmiiksi. Se oli käsityöni vuosi sitten kun odottelimme muuttokontin tuloa Amerikkaan ja ollut puoli valmiina vuosia. Kesälomalla piti äidin kätköistä etsiä lisää punaista lankaa, sillä se lankamytty oli hävinnyt. Nyt se on vihdoin valmis.

Sellaisia pieniä ompeluksia, kuten pussikoita, kurpitsoita, patalappuja joululahjoiksi, tonttulakkeja Suomi -koulun myyjäisiin jne. tein 57 kpl.

Kaikkein vähiten tein vaatteita. Koko vuoden aikana ompelin 3 mekkoa. Yksi niistä oli Finn Quilt tilkkuyhdistyksen kilpailuun osallistunut mekko. En voittanut, mutta ei haittaa! Kuvassa yksityiskohta kilpailuun lähettämästäni mekosta.

Niin ja ompelinhan joulun alla Suomi-koululle kuusi Lucia pukua, korjasin yhden feresin ja ompelin siihen uuden essun. Mukavia töitä nekin.

Olen kuullut sanottavan, että "Laiska töitään luettelee", mutta oli mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea sitä vuoden aikana saikaan käsillään aikaiseksi. Enkä sanoisi tilastojani katsellessa itseäni laiskaksi.

Ps. Bloggeja kirjoitin 33 ja yhden pienen kirjoituksen Suomeen tilkkuyhdistyksen lehteen.
Käsitöitä nämäkin?