Käsityötaiteen
opinnoistani on jäänyt esittelemättä Kulttuurien viesti -kurssin tuotokseni.
Olen jo aiemmin kertonut, että valitsin Japanin kulttuurin. Sehän on aika
kaukana täältä katsottuna, enkä ole siellä koskaan käynyt. Joten ensin piti
tehdä mindmap, johon keräsin kuvia japanilaisesta kulttuurista. Päädyin valmistamaan yukatan, joka on eräänlainen
arkikimono.
In my arts and crafts studies, I had to choose a culture of a country
and then make an artificial product referring to that culture. I chose Japan. I
have never been there but it fascinates me. I decided
to make a yukata.
Tarvitsin
vielä vähän lisää apuja päästäkseni alkuun. Etsin japanilaisista tankarunoista
oikeaa tunnelmaa, mutta kun en löytänyt sopivaa, kirjoitin sen itse.
Kurjet
lentävät
syksyisellä
taivaalla.
Niin
myöhä jo on.
Kuura
painuu hiuksille.
Painan
pään tuuleen, lähden.
I wanted to get to the right atmosphere and searched for tanka poems. I
didn’t find a suitable one but never mind, I wrote it myself. In English, the
poem isn’t in tanka form (5-7-5-7-7 syllables), it’s a translation.
The cranes are flying
in the autumn sky.
It is already so late.
Frost descends on my hair.
I push my head against the wind and leave.
Seuraavaksi
ostin 5 m valkoista lakanakangasta ja värjäsin sen pesukoneessa Dylonin Royal
Blue -värillä. Sitten selasin netistä ohjeita, minkälainen yukata oiken on ja
miten se valmistetaan. Uhkarohkeasti ompelin yukatan ensin valmiiksi ja vasta
sen jälkeen painoin kurjet ja bambut sabluunoilla. Obin eli vyön kanssa hurahti
sitten puoli vuotta ja enemmänkin. Mikä lie tuli, en vain saanut aikaiseksi,
kun kurssi oli jo hyväksytty.
Next I bought 5 meters of white muslin and dyed it to royal blue. Then I
sewed the yukata and only after that I printed cranes and bamboos. How reckless
can one be! Fortunately it ended well.
Netistä
löytyi kaikenlaista hauskaa nippelitietoa kimonoista. Ne täytyy pukea niin,
että vasen etukappale menee oikean päälle (on muutes aika vaikeaa, kun naiset
Suomessa pukevat juuri päinvastoin). Toisinpäin puetaan vain vainajat.
Naimisissa olevan naisen hihat ovat lyhyemmät kuin naimattoman tytön, pitkät
hihat kun ovat haittana kotitöissä. Vyö täytyy olla sellainen, että se
solmitaan takaa, vain kevytkenkäiset naiset pitävät edestä solmittavaa vyötä.
En kyllä löytänyt yhtään kuvaa sellaisesta. Valtaville hihoille en aluksi
keksinyt mitään ideaa, kunnes näin yhdessä kuvassa naisen kuljettavan ostoksia
hihassa. Siinähän on iso aukko kainalon kohdalla juuri sopivasti. Ei tarvitse
käsilaukkua.
Long sleeves are very practical. There are big holes under the arms. You
can put your shopping there and you don’t need a handbag.
Kurki
symboloi Japanissa pitkää ikää ja se sopi minun yukataani senkin vuoksi, että
isoisoäitini tyttönimi oli Kurki.
In Japanese culture the crane is a symbol of a long life. For my yukata,
the crane was a good choice because my great grandmothers maiden name was Kurki
(=crane in Finnish).
