Olen elokuun alusta lähtien ollut pienen kyläkoulun eskariopena. Hauskaksi asian tekee se, että olen itse käynyt samaista koulua kuusi ensimmäistä kouluvuotta. Kovasti olen nauttinut pienen (tai no ei ihan pieni: yli kahdeksankymmentä oppilasta) koulun tunnelmasta ja leppeästä meiningistä. Vanha puukoulu seisoo pihapiirissä jämäkästi, vaikka se jo onkin käyttökiellossa. Samoin vanha pihapuu on pystyssä; se sama, jonka juurella jo lapsena leikin koulutovereiden kanssa. Sukupolvet vaihtuvat, uudet lapset kirmaavat pitkin pihaa, mutta jotkin asiat tuntuvat säilyvän.
Toissa maanantaina töihin tullessani havaitsin eskarin ovella kivan yllätyksen: koulumme emäntä, joka hänkin on samaisen koulun entisiä oppilaita, oli tehnyt viikonlopun aikana hauskan havutontun, joka nyt seisoo ovenvartijana ja toivottaa lapset ja meidät aikuisetkin tervetulleiksi.
Liekö tämä tonttusen serkku vai veli? Se puolestaan seisoo keittiön oven vieressä ja tarkkailee lasten touhuja.
Koko koulun väki on koristellut Suomi 100-pihapuita. Myös eskarit ovat osallistuneet koristeluun sormivirkkauksin ja lankatupsuin. Ja tupsujahan on tietysti tasan sata kappaletta. Tupsuja ovat valmistaneet eskarilaisten lisäksi 1-2 -luokkalaiset.
Koristelussa on ollut myös kierrätysideaa: vanhat lapaset ja sukat jatkavat elämäänsä uusiokäytössä.
Koulu juhlii 100-vuotiasta Suomea 5.12. kahden muun kyläkoulun kanssa yhteisessä juhlassa, me puolestaan pidämme oman itsenäisyyspäivän vastaanoton tiistaina ja kutsumme isovanhemmat kylään perjantaina 8.joulukuuta. Alla olevaa laulua on harjoiteltu sekä vierailupäivää että tulevaa joulujuhlaa varten. Ensi viikko on siis todellinen juhlaviikko!
Varmaan aika monessa luterilaisessa seurakunnassa vietettiin tänään Reformaation 500-vuotisjuhlaa. Niin tehtiin myös kotiseurakunnassani Laukaassa. Kello 11.00 pidettiin perhemessu ja klo 12. alkaen seurakuntatalon pihapiirissä pääsi keskiaikamarkkinoille. Sadekuuro hieman häiritsi tapahtumaa, mutta heti, kun pilviverhot repesivät ja sininen taivas työntyi esiin, tuntui väkeäkin tulevan enemmän paikalle. Seurakunnan työntekijät, vapaaehtoiset kuin myös Martat olivat toteuttaneet mukavan tapahtuman. Markkinoilla pääsi mm. seuraamaan taontaa, tekemään tuohisormuksia, kokeilemaan keskiaikaista tanssia ja tietysti markkinoiden tapaan oli useita aiheeseen sopivia myyntikojuja.
Itse Lutherkin ehti tapahtumaan. 😉
"Teesejä" eli terveisiä seurakunnalle sai naulata oveen.
Toki päivä sisälsi paljon hengellistäkin antia. Aamumessun lisäksi kirkossa pidettiin kevätlaulajaiset, jossa esiintyivät kaikki Laukaan eri kuorot ja illalla oli vielä nuorten messu sekä uusien isosten siunaaminen. Jokainen kuoro esitti oman osuutensa ja lopuksi kuultiin yhteisen suurkuoron, jossa oli yli sata laulajaa, esitystä. Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan kajahti upeasti ja siihen virteen me kirkonpenkissäkin istuneet saimme yhtyä.
Eipä tainnut augustinolaismunkki Martti Luther aavistakaan, että viisisataa vuotta myöhemmin Reformaatiota juhlitaan myös täällä kaukana pohjolassa.
Koska äitini oli karjalainen, kuului joulupöytäämme aina omatekoisia karjalanpiirakoita. Anoppikin on syntyisin nykyisen itärajan takaa, joten eilen pidettiin hänen kanssaan piirakkatalkoot. Puuron keitin jo edellispäivänä ja aamusta pistettiin pulikat heilumaan. Leivinuuni lämpesi samalla ja siellä piirakat paistuivat rapsakoiksi. Piirakanteko porukalla luonnistuu nopeammin kuin yksin väsätessä ja onhan se toki rattoisampaakin. Reilut kuusikymmentä piirakkaa saatiin aikaiseksi (enemmänkin olisi tehty, vaan puuro loppui kesken), muutamia maisteltiin tuoreeltaan, loput laitettiin pakasteeseen joulua odottamaan.
Piirakoissa näkyy käsityön leima: eipä ole kahta samanlaista. Näillä ei voitettaisi piirakkakilpailuja, mutta siihen ei olla pyrkimässäkään. Tekemisen meininki ja herkullinen lopputulos ovat pääasia.
PS: Muistitko, että alkuvuodesta karjalanpiirakat pääsivät myös postimerkkeihin? Kritiikkiä ne saivat siitä, että kuvaan oli valittu teollisesti tuotetut, tasalaatuiset piirakat. No, onhan ne aika lailla erinäköisiä kuin nämä uniikit ja käsitehdyt.
Joulu lähestyy.
Haluaistko tänä vuonna olla antamassa joulumieltä Euroopan köyhille lapsille Operaatio joulunlapsen kautta? Jo parin vuosikymmenen ajan Suomestakin on lähetetty kenkälaatikkopaketteja sellaisille lapsille, jotka elävät ankeissa ja puutteellisissa oloissa mm. Romaniassa ja Moldovassa. Pieneen laatikkoon saa mahdutettua paljon tarpeellista, mutta myös iloa tuottavaa tavaraa kuten vaatteita, pehmoleluja tai hygieniatarvikkeita. Keräykseen tarvittavia laatikoita voi noutaa ilmaiseksi esim. Halpa-Halli -myymälöistä, seurakuntien tiloista tai esim. kristillisistä kirjakaupoista tai kahviloista. Samoihin paikkoihin laatikot voi myös täyttämisen jälkeen palauttaa. Palautuspisteet löytyvät täältä.
Itse hankin pitkin vuotta tavaraa keräystä varten. Keväällä sain lahjoituksena kassillisen lankoja, joista on syntynyt monta sukkaparia. Jokaiseen silmukkaan olen halunnut kätkeä siunausta juuri sille lapselle, joka vetää neulomani sukat jalkaansa.
Avustaa voi siis monin tavoin:lahjoittamalla lankoja, neulomalla sukkia tai jos itsellä ei ole aikaa tai mahdollisuutta koota konkreettista pakettia, voi tehdä myös virtuaalipaketin lahjoittamalla rahaa keräykseen.
Viime vuonna paketteja lähti Suomesta yli 32 000 tuhatta kappaletta, tänä vuonna tavoite on 37 000 pakettia. Ne toimitetaan perille henkilökohtaisesti, joten laatikot todella menevät lapsille eivätkä joudu esim. mustanpörssin markkinoille.
Joulun alla myyjäisiä riittää.Tänään käväisin itsekin kylän eri järjestöjen ja yksityisten henkilöiden järjestämissä myyjäisissä. Oli siellä todella monenlaista herkkua ja käsityötä. Ja tietysti myös arvontaa. Onni suosi sen verran, että voitin kahvipaketin. :)
Suurin ryysis oli mennyt jo ohitse, kun itse käväisin ostoksilla, mutta löysinpä kuitenkin vielä jotakin joulupukin konttiin laitettavaa.
Illalla kotikirkko täyttyy Kauneimpien joululaulujen laulajista ja sinne suuntaan minäkin. Kuoromme esittää kolme jouluista kappaletta, joita on harjoiteltu lokakuun lopusta lähtien. Yhdessä laulaminen on melkoisen ihanaa!
Levollista kolmatta adventtisunnuntaita Teille jokaiselle!
