Lintuilua - Birding: kettu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kettu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kivitaskuja ja kettu

English text is the bottom of post.

Viikko sitten sunnuntaina aamulla kiertelin katsomassa Viikinmäellä kivitaskuja.

Wheatear/Kivitasku

Niiden määrä on tänä vuonna pienempi kuin edeltävinä vuosina. Kuvasin kivitaskuja, hemppoja, tiklejä ja pensaskerttuja (kuvista tuli melko huonoja), kun satuin näkemään ketun.

Viikinmäellä ja Pihlajistossa pesii kettuja. Useasti aamuisin metsäpoluilla kettu tulee minua ja koiraani vastaan.

Kerran näin ketun kantavan joen rannasta saalistamaansa sinisorsaa. Nämä ketut ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa ihmisiltä, ts. niitä ei ole ruokittu.

Ketut eivät ole siis kesytettyjä, vaan saavat vapaasti elää luonnonmukaista elämäänsä. Toivottavasti kukaan ei ala ruokkia niitä.

A week ago, on a Sunday morning, I was watching the wheatears. The number of them is now less than previous years. I shot photos of wheatears, goldfinch, linnets and whitethroats, when I suddenly saw a fox. I've seen several times foxes in the surrounding areas. Once I saw a fox carried in its mouth Mallard near the Vantaa river. These foxes have live so far in peace – people don’t have feeding them. It is a good thing.

Linking to

Saturday's Critters

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Saalistaja

Pikkulinnut ovat hyvin suojattomia, kun puissa ja pensaissa ei ole lehtiä. Ne istua nököttävät paikoillaan ja laulavat isoäänisesti. Ihmisen on niitä helppoa nyt havaita. Mutta, myös niiden saalistajat havaitsevat niitä.

Tänä aamuna katselin parvekkeelta, kun pihassa kierteli pieni harmaa kettu. Eilen Viikin ruovikossa hieman suurempi ja punertavampi kettu etsiskeli itselleen saalista ruovikon linnuista. Se mietti ja mietti, uskaltaisiko lähteä kirkasta jäätä pitkin – lopulta päätyi palaamaan ruovikkoon.

Harmaahaikarat eivät juuri päätänsä kääntäneet lähellä kulkevan ketun suuntaan, vaan istuivat paikoillaan, aamun auringossa, korkealla puiden oksilla.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Ruokokerttunen

Ruovikoissa kuuluu kiihkeätempoinen tsäkätys. Pienet ruokokerttuset (Acrocephalus schoenobaenus/Sedge Warbler) pitävät isoa ääntä.

Ruokokerttunen ei ole suuri. Se on vain noin 11 – 13 cm pitkä, ja painaa alle 15 grammaa.

Ruokokerttuset nousevat välillä ruovikosta lähes pystysuoraan ylös, ilmaan, samalla tyylillä kuin kiurut. Kuitenkaan ne eivät nouse kovin korkealle. Ja, hetken kuluttua ne kiihkeästi tsäkättäen laskeutuvat takaisin jollekin ruon korrelle. Ne laskeutuvat ensin hyvin matalalle, lähelle maata, jotta niitä ei edes näe. Siellä ne hetken tsäkättävät, mutta pian ne alkavat kiivetä kortta ylöspäin samalla koko ajan kiivastempoista ääntänsä pitäen. Silloin ne taas ovat näkyvissä.

Näyttää siltä, että ne eivät tsäkätä kiihkeätahtisesti kuin hengen hädässä, minkään hädän tähden, vaan joistakin muista syistä. Mutta, toisinaan niilläkin kuitenkin on todellinen hätä:

Perustietoa ja ääninäyte ruokokerttusesta löytyy esimerkiksi Luontoportti-sivustolta.

Translate