Tanssiva tikki

Kylläpä jouluaatto on lähellä.  Nyt on torstai, mutta julkaisen tämän vasta aatto-iltana, ettei kukaan näe lahjojaan etukäteen.  Pullataikina on kohoamassa.  Eilen leivoin joulutorttuja ja kinkkupasteijoita sekä taatelikakun.  Ja mikä parasta, saan lapset tänä iltana kotiin.

Jonkun blogista löytyi kiva ohje, jonka avulla pystyi tekemään joulutähtiä paperipusseista. Sehän piti kokeilla ja oli helppo ja nopea valmistaa.  Kiitos ohjeesta!

    

Pussukoita on aina rentouttavaa ommella, koska pienen koon vuoksi työtä on helppo hallita ja valmista syntyy nopeasti.  Näitä taitaa jäädä varastoonkin.  Ompelin myös muutaman säilytyskotelon nappikuulokkeille.

Valmistin kahdet "conversit" Nalle-langasta.  Ne on tehty osin neuloen, osin virkaten.  Nämä löytyvät tyttärien paketeista.

Suvun pienet pirpanat saavat tänä vuonna halityynyt.  Myssyjä ompelin pakettien täytteeksi.  Valmistin myös tuubihuivin virkaten vinoittain.  Käytin osittain kasvisvärjättyjä lankoja.

Kun syksyllä ompelin itselleni pienen nahkarepun, siitä syntyi ajatus valmistaa niitä lahjoiksi.  Kummitytön reppu on ommeltu Marimekon markiisikankaasta, omien tyttärien reput puolestaan huonekalukankaasta.

Siskon tyttö saa säilytyspussukan, joka tässä toimii kuivakukkamaljakkona.

   

Pojan pakettiin piilotin taulun, johon laitoin pohjalle värjäämäni kankaan.  Kiinnitin kankaaseen lapsuusajan muistoja: autopiirros, formula-autoja, tietokone, Aku Ankka ja pehmopöllö.  Vihreä auto on pojan ensimmäinen auto; se koristi kukkakimppua, jonka golleegat toivat minulle poikani synnyttyä.

Valmistin myös seinävaatteen tyttärelleni.  Käytin siihen itse värjäämiäni kankaita, joita esittelin muutama viikko sitten.  Idean työhön sain Pinterestistä.  Työn koko on n. 73cmx90cm.  Kulmien ristiinpunotut kaitaleet olivat haastellisia, mutta niin mielenkiintoisia tehdä.

   

Patalappujakin ompelin, mutta ne taitavat jäädä jemmaan.  Näihin sain ommelluksi pieniä jämätilkkuja.

   

Hyvää joulua ja loppuvuotta!  Ja oikein antoisaa tilkkuilu-, askartelu-, neulonta-, virkkaus- ja ompeluvuotta 2017!

Kesä lähestyy, vaikka sään ollessa noin kolea ei millään uskoisi. Lupasin neuloa itselleni puuvillaisen torkkupeiton kesäksi. Nyt se on sitten tehty eli neuloin taas kolme 45-50 cm leveää kaitaletta, pituus n. 1,8m, ja ompelin kaitaleet yhteen. Huolittelin reunan virkkaamalla ja virkkasin muutaman kukkasen koristeeksi. Langat ovat puuvillaa tai puuvillasekoitetta. Lankoja hupeni kaapista n. 900 grammaa. 

    

Peitto päätyi vierailemaan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa piipahtivat monet muutkin kätteni jäljet.

    

Kaimani punoi kissan koreja maitopurkeista.

Viime lauantaina ajelimme heti aamusta Jyväskylään, missä kävimme yliopistolla. Ystävättäreni tytär väitteli tohtoriksi tietotekniikan alalta. Agorassa järjestetty tilaisuus oli juhlallinen. Parituntinen väitös ei tuntunut edes pitkältä, koska tohtorikoulutettu puhui selkeää englantia; samaa ei voi sanoa opponentista. Ompelin valmistujaislahjaksi pussukan, jonka materiaalina käytin kravatteja. Näiden omistaja oli väittelijän isä, joka kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän oli perheemme hyvä ystävä. Kun kerroin kravattien alkuperän, tuore tohtori puhkesi kyyneliin. Siinä sitten halasimme toisiamme itkien. Oikein tunnekuohu ympäröi meidät.

   

Ateljeessani on aina monenlaista kierrätys/poistomateriaalia. Tällä viikolla oli vuoro käyttää vanhat, rikkonaisten sateenvarjojen kankaat. Mekanismit olin ratkonut pois aikaisemmin. Leikkasin kasseja siten, että sateenvarjon sulkijalenkki jäi yläosaan. Suoristin reunat ja jämistä leikkasin kahvakaitaleet, jotka ompelin 4-kertaisina, ommel molempiin reunoihin. Pohjaan jäävän aukon peitin kangasneliöllä. Jäljellä olevalla sulkijalla kassin saa pieneen tilaan, kun sen ensin taittelee nätisti. Sain ommelluksi kolme kassia, joista ainakin yhden vien ystävälleni. Samalla ompelin kaksi kangaskassia, kun hiljattain uutisoitiin ihmisten käyttävän liikaa muovikasseja. Nämä ajattelin antaa lähetyspiirin arpajaispalkinnoksi.

Sateenvarjosta kassiksi.

Lämpimät kiitokset kommenteista!

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    

Pehmoconverseja.

Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  

Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  

Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   

Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   

Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   

Suolaista ja makeaa.

Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista. 

 Alkukesän Suuri käsityölehdessä oli monta kivaa mekon mallia. Oli ihan pakko kokeilla itselle jotakin ja niin ostin Seinäjoen Eurokankaasta punaista trikoota (95% puuvillaa, 5% lycraa). Siitä syntyi kesämekko, jonka alkuperäiseen malliin lisäsin hihat. Trikoo asettui kauniisti laskoksille, mutta varmistin niiden pysymisen ompeleilla ja pienillä silkkinauharuusukkeilla. Asu on jo palvellut kerran tanssi-illassa. Musiikista vastasi yksi Suomen parhaista tanssittajista eli Finlanders.

 Välistä on terapeuttista tehdä pieni käsityö, joka valmistuu nopeasti. Tangomarkkinoiden  aikana värkkäsin pari koristetta langanlopuista. Ohjeet löytyivät kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Violetti koristekrassi on ihan napakka kukka (onkohan krassia violettina!), mutta sudenkorennon aion kovettaa ja koristella helmillä ja paljeteilla.

Työpöydällä on pitkään pyörinyt Suuri käsityölehti, jossa on Debbie Blissin suunnittelema neulottu ruusukoru (muiden neuleiden ohessa). Yhdellä mökkireissulla tein ko. ruusun. Ehkä lankojen olisi pitänyt olla yhtä paksuja; no, jämistä saa mitä sattuu. 

Meidän perheellä on tapana nauraa, että äidin pitää ommella ennen matkalle lähtöä jokin uusi pussukka kengille, suksille, käsitöille, kosmetiikalle tms. Eihän koira pääse karvoistaan ja niin ompelin ennen Visbyn matkaa kassin. Materiaali oli punainen -taas- Marimekon markiisikangaspala. Laitoin kankaan poikittain, jolloin raidat asettuvat pystyyn. Taskun ompelin vaakaraidoin. Mieheni kamerarepun innoittamana ompelin kassin päätyyn taskun sateenvarjolle. Vuorikangas on jokin edullinen puuvillapala, jossa on pieni värivirhe.

 Kesömökin rannassa kasvaa ihan liikaakin kurjenmiekkaa. Sunnuntaiaamuna kosteus oli pisaroitunut sen lehdille, joten oli ihan pakko etsiä kamera ja yrittää vangita noita herkkiä pisaroita.

 

Luonnossa tapahtuu kasvamista kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta, ei vain aina ennätä kuvata kaikkea kaunista. Juhannusruusut kukkivat parhaillaan ja unikkopenkissä ensimmäiset suuret, hehkuvanpunaiset kukat alkavat avautua. 

Tämänkertaiset kuvat on filmattu uudella kamerallani, Nikon D3200:lla. Entinen kamera alivalotti kuvia, joten jouduin aina kikkailemaan niiden kanssa ja mieheni hoiti loput kuvankäsittelyohjelmalla. Entisellä kameralla oli jo ikääkin, ostin sen tyttäreltäni, joka oli saanut sen käytettynä. Pelkästään huoltoarvio olisi maksanut yli 10 % uuden kameran hinnasta. Ensimmäinen järjestelmäkamera hankittiin perheeseemme lähes 40 vuotta sitten. Se oli tietysti filmikamera, merkiltään Minolta.

Kesämökin remontti on jatkunut kovalla tohinalla. Mies sai pestyksi ulkoseinät peinepesurin ja katuharjan kanssa. Vuorossa on siis maalaus. Ostimme maaliruiskun, jota mies käytti. Minä tyydyin erikokoisiin pensseleihin. Onneksi nuorempi tytär tuli viikonloppuna käymään ja kysyi pilke silmäkulmassa: "Saanko minäkin osallistua tähän hauskanpitoon?" Kukapa avusta kieltäytyisi. Suuret kiitokset tyttärelleni.  Vuokrasimme nosturin viikonlopun ajaksi, koska mökkimme on 2-kerroksinen eikä yläosiin oikein yllä tikkailta. Suurin homma taisi olla nosturin siirtäminen, koska se meinasi upota sateenpehmittämään savimaahan. Ei muuta kuin lautoja alle ja naisenergia käyttöön! Suurin osa maalausurakasta on ohi, pientä juttua riittää vielä jatkossa, kun olkapääni ei tykkää ylöspäin kurkottamisesta.

Käsitöitäkin olen ehtinyt edes vähän harrastaa. Trikoiden jämistä ompelin puseron, johon käytin myös vinokaitaleen loppua. Kaapissa odotti myös punainen mekkokangas, jonka olin ostanut Turkista (pitää ostaa, jos saa halvalla). Käsityölehdessä oli monta kivaa mekon kaavaa, joista nyt toteutin yhden. Lisäsin siihen hihat. Samana päivänä, kun mekko valmistui, käytin sitä siskoni syntymäpäivillä. 

Muutama vuosi sitten virkkasin Novita Hanko -langasta pitsimyssyn, joka oli talven aikana "kadonnut" muiden kesämyssyjen kanssa (käyköhän kellekään muulle niin, että tavaroita noin vain katoaa!!). Koska minulla oli toinen samanlainen puuvillalankakerä, virkkasin siitä uuden myssyn - ilman mallia. Kun olin saanut sen valmiiksi, kadonneet myssyt löytyivät tyttären huoneen komeron ylähyllystä! Uudesta myssystä tuli enempi baskerimallinen. Itse tykkään vanhemmasta päähineestä.

Ompelin myös yhden kietaisuhameen, jonka omistajaksi pääsi tyttäreni. Keltainen perhoskangas oli tosi viehättävää.

Laitanpa tähän loppuun kuvan yhdestä vanhasta tilkkutyöstä, jonka olen tehnyt vuonna 2000. Mallin piirsin ensin ruutupaperille kuvasta tihrustaen. Ompelu aloitettiin alhaalta ja edettiin aina rivi kerrallaan. Olen antanut työlle nimen Haikarat. Kolmestihan haikara meillä vieraili...