Variksen villat

Olemme olleet mökillä. Välillä koko perhe, mutta ennen mieheni lomaa ja sen jälkeen minä lasten kanssa. Säät ovat suosineet, ukkoset ja sateet ovat kiertäneet meidät melkein kokonaan. Puutarhassa tapahtuu kokoajan jotakin, mutta kun joka päivä tarkastelee tilannetta, tuntuu, että mikään ei kasva. Vaikka tietenkin kaasvaa, kunhan muistaa kastella riittävästi. Mökillämme ei ole nettiyhteyttä, mikä on ihan hyvä, paitsi blogimaailman kannalta. Niin paljon pieniä, mutta hyvin tärkeitä asioita jää mainitsematta, ja ennenkaikkea, niin paljon ihania uusia juttuja jää näkemättä kun ei pääse muiden tekemisiä seuraamaan.

Paljon olen kaikenlaista tehnyt, mutta tuntuu että enimmäkseen maalannut. Tai no, vahtinut lasten uimista, ja maalannut. Mökkimme rakentaminen aloitettiin viisi vuotta sitten. Loppukatselmus tehtiin muistaakseni kaksi vuotta sitten. Mökki on maalattu sisältä näiden viiden vuoden aikana, mutta se kaikkein hitain ja työläin osa eli ikkunoiden ja ovien maalaaminen sisäpuolelta on antanut odottaa itseään.



Laskin, että mökissämme on 7 maalattavaa ovea ja 8 ikkunaa, osa pienempiä osa suurempia. Nyt ne on kaikki maalattu. 15 aukkoa on ensin pohjamaalattu ja sitten pintamaalattu. Oli kyllä sellainen urakka, että toivottavasti ei tarvitse tehdä moneen moneen vuoteen uudestaan.

Aukko kerrallaan etenin. Keittiöön (ylläoleva kuva) ompelin myös uudet verhot samalla, väliaikaisina 5 vuotta palvelleet siskoni vanhat olohuoneen verhot saivat vihdoin väistyä. Laskosverhot on ommeltu Linumin Paula-kankaasta, vuoritin sen valkoisella lakanakankaalla. Olen tyytyväinen lopputulokseen.


Kyllä nyt kelpaa keittiössä laittaa ruokaa, näkymä järvelle on kirkastunut kokonaan, siitä on tullut kuin taulu ikkunoiden maalaamisen myötä. Taulu, joka sai arvoisensa kehykset!

Mökin olohuoneessa on suurin ikkuna. Ja jätin sen maalaamisen viimeiseksi, mikä typerys olinkaan.


Ajattelin, että lopussa olen jo niin harjaantunut, että se sujuu suhteessa nopeiten. Vaan ei tosiaankaan. Sisulla jouduin vetämään viimeiset vedot. Lapset kannustivat vieressä: "Äiti, äiti, äiti on paras!" Kuulostaa ihanalta ja sitä se onkin, ehkä jätänkin kokonaan kertomatta, että ennen kannustusta olin luvannut lapsille, että vien heidät HopLopiin kunhan homma on tehty....

Kannustus toimi, valmista tuli. Kaikki mökin 15 aukkoa on maalattu! Ja maalauksen aikana syntynyt kaaos taltutettu....


Niin, ja tulihan matkan varrella sohvan tyynytkin päällystettyä uudelleen, kuten tarkkasilmäiset lukijani ehkä huomasivat. Ja poimittua mustikoita. Kaikille lukijoilleni haluan toivottaa ihanaa kesän jatkoa ja tarjota palan herkullista mustikkapiirakkaa, kommentoijille erityiskiitos, joten he saavat ottaa ensin. Olkaa hyvät!

Tanskan matkallamme, Riben kaupungissa, näin lahjatavaraliikkeessä (nimeä en valitettavasti muista) aivan ihanan virkatun apinan. Apina vei sydämeni, mutta hinta (yli 50 euroa) esti minua ostamasta sitä. Sen sijaan pyysin miestäni menemään takaisin kauppaan ja ottamaan kuvan apinasta minulle. Apina oli selvästi käsityötä, mutta mitään mainintaa tekijästä en nähnyt.


Olisin halunnut tehdä apinan puuvillalangasta, esikoiseni kun valittaa, että Naula on liian kutittava. Aloitin kaksi kertaa, mutta päädyin aina purkamaan. Kolmannella kerralla yritin sekoittaa puuvillaa ja villaa, mutta jälleen kerran purin aloituksen. Lopulta siirryin kokonaan villalankaan ja pääsin kuin pääsinkin alkua pidemmälle. Valmiiksi asti. Saanko esitellä, Naulan veli Pultti.


Tämä on ensimmäinen työ, jonka olen tehnyt omasta päästäni kokonaan ilman ohjetta. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä itsestäni! En niinkään lopputuloksen takia, vaan siitä, että rohkenin aloittaa jotain ilman ohjetta ja että maltoin purkaa ja tehdä uudestaan. Paljon jouduin purkamaan, milloin mallin, milloin värivalintojen takia, mutta mielestäni kannatti. Ei Pultti täydellinen ole, mutta kukapa meistä olisi.


Tähän sain käytettyä paljon jämälankoja, mutta loppujen lopuksi piti valkoista hakea lisää kaupasta. Virkkaaminen vie yllättävän paljon lankaa (minkä tietysti te kaikki kokeneemmat virkkaajat olette tienneet iät ajat, mutta minulle tämä oli uusi havainto). Käyttämäni langat ovat enimmäkseen Novitan Woolia ja Nallea, mutta on joukossa jotain tuntemattomiakin keränloppuja. Koukkuna taas kerran 3½.


Tämän piti olla helppo ja nopea työ, mutta aikaa meni lopulta aika paljon. Matkan varrella mietin inspiraationa ollutta apinaa ja ennenkaikkea sitä, että eipä hinta ollutkaan yhtään kova työhön nähden.

Anteeksi huonot ja mielikuvituksettomat kuvat, päivällä en ehtinyt ja valoisista kesäöistä huolimatta tähän aikaan ei valoa eikä ideoita yksinkertaisesti enää riittänyt. Ihanaa juhannusviikkoa kaikille lukijoilleni!

Ihana loma Tanskassa on takana. Koko perhe nautti kiireettömästä olemisesta muutaman hyvin hektisen viikon jälkeen. Lomassa oli kaikille jotakin, sopivassa suhteessa Legoja, vanhoja kauniita kaupunkeja, perheen yhteistä naurua, uimista, hiekkarantoja, rentoutumista. Seuraava kuva, jossa esikoinen nauttii hiekan lämmöstä täysinäinen pussi keräämiään simpukankuoria kädessään, kertoo paljon.


Palattuamme kotiin huomasin ilokseni, että Mårbackani kukkii. Mielestäni hyvinkin kauniisti. Tai no, ainahan kukkia saisi olla enemmän ja lehdet vihreämpiä ja koko kasvi tuuheampi, mutta olen hyvin tyytyväinen tähän jo kahden talvi yli säilyneeseen Mårbackaan.


Ihmetyttää vain, että miten kukat ovat paljon tummempia kuin aiemmin. Tasainen vaaleanpunainen on vaihtunut paikoitellen melkein pinkkiin. Kauniita nämäkin ovat, mutta kun kyse on nimenomaan emotaimesta niin ihmetyttää moinen värin muutos.


Lomalla en edes koskenut käsitöihin. Oli minulla kyllä ristipistotyö mukana, mutta jotenkin tuntui iltasella paremmalta olla tekemättä mitään muuta kuin nauttia lasten nukkumisesta, miehen seurasta ja lasista viiniä. Kotona olikin taas kiva ryhtyä tuumasta toimeen. Tildan ohjeilla tein variksenpelättimen serkulleni lahjaksi.



Kaulaliina, haalarit ja vartalo ovat Tildan puuvillakankaita, hattu on pellavakankaasta ja paita lakanakankaasta. Hihan- ja lahkeensuihin käytin taas perintöpitsejäni. Silmät ja posket maalasin, nokaksi liimasin kolmion punaisesta kankaasta. Hiukset ja kädet tein risuista. Käsien risut sidoin pitkien raajoina toimivien keppien päälle (näkyy kuvassa tosi huonosti, anteeksi huono asettelu).


Kesä on tullut! Toivottavasti tämä variksenpelätin osaa hommansa ja saamme nauttia kukkaloistosta ja hyvästä sadosta!

Viimeiset viikot ovat olleet kovin vauhdikkaita. Paljon kivoja tapahtumia ja ulkoilua lasten kanssa, mutta vastaavasti vain vähän aikaa käsitöille.  Ja blogimaailmalle.

Viime viikonloppuna olimme mökillä nauttimassa keväästä ja syötiin kesän ensimmäinen raparperipiirakka. Se hupeni niin vauhdikkaasti, ettei edes kuvaa ehtinyt ottaa. On se vaan kumma, miten se kauden ensimmäinen piirakka on aina se paras! Vaikka tälläkin kertaa tein sen ihan vaan muropohjan päälle ja lisänä nautittiin valmista vaniljakastiketta.

Lasten kerhokaveri muuttaa vähän kauemmaksi, ei kuitenkaan naapurikaupunkia pidemmälle Hän kutsui meidät viettämään läksiäisiä ja kesän alkajaisia. Tein pienen pussukan, niitä kun ei mielestäni ole koskaan liikaa, ja täytin sen karkilla. Ainakin sisältö oli kovin mieleinen.



Kankaana Tildan puuvillakangasta, johon applikoin tytön nimen vaaleanpunaisella vähän paksummalla puuvillakankaalla. Vuoritin pussukan samalla vaaleanpunaisella, jolloin siihen tuli vähän ryhtiä. Muuten olen tyytyväinen, mutta vetoketjun päiden ompeleminen ei mennyt ihan nappiin. Täytynee alkaa surffaamaan kunnon kuvitettua ohjetta nimenomaan noiden päiden ompelemiseen.

Olemme viettäneet kuopuksen 5-vuotissynttäreitä. Kahdesti. Ensin kavereiden kanssa ja sitten sukulaisten kanssa. Jälkimmäisiin juhliin tein koirafanin pyynnöstä koirakakun. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta kakulle.


Huomenna lähdemme kesälomamatkalle Tanskaan, mm. Legolandiin. Pakkaaminen on kutakuinkin tehty, joten nyt vain nauttimaan!

Tein pojille pipot. Hyvinkin perusmalliset pipot Sampsukan petroolista norsutrikoosta. Eli norsupipot. Ohjeen näihin pipoihin näin joskus talvella jonkun blogissa, mutta valitettavasti en muista kenen. Malli ei siis ole oma, mitat ovat.





Enemmän käyttöä näille olisi tietysti ollut kuukausi sitten. Mutta on niitä tänään käytetty, ainakin aamulla. Päivällä oli jo niin lämmin, ettei pipoja voinut laittaa päähän edes kuvaamisen ajaksi. Syksyllä sitten.

Tein molemmille samanlaiset, ainoastaan vähän eri kokoiset. Takasaumaan ompelin Farbenmixin tähtinauhasta eriväriset merkit helpottamaan tunnistamaan, kumpi on kumman.



Kiitos, Maria, kehotuksesta istua ulos kahvikupin kanssa. Sen tein tänään ja kyllä maistui kevät hyvälle! Kaveriksi parvekkeelle sain vanhan snoopyni, Katen. Kate on aikamoinen vilukissa, joten sillä oli päällä minun neljännellä luokalla tekemäni villapaita ja kuopuksen uusi pipo.


Kate on ihan oikea snoopy, nenän puuttumisesta huolimatta (lemmikkikanimme sen on aikanaan syönyt...), ja minulle tietysti hyvin rakas. Tänäänkin hän istui tyytyväisenä parvekkeella eikä valittanut mistään. Toisin kuin poikani, jotka ensin olivat iloisia uusista pipoistaan, mutta sitten nyrpistelivät nenäänsä, kun pipojen norsut kuulemma ovat tyttönorsuja: "Etkö sä äiti näe, niillähän on piiitkät silmäripsetkin?" Näkeehän äiti, mutta värien perusteella mielestäni ovat hyvinkin poikamaiset pipot.


Tällaisille pipoille on aina käyttöä. Nyt kun malli on olemassa ja mitat kutakuinkin hallinnassa, näitä tulee tehtyvä varmasti lisää (ehkä kuitenkin vasta syksyllä). Aurinkoista kevättä kaikille!

Kaikki tuntuu olevan vaiheessa. Kevät - se on jo pitkällä, mutta silti vielä vaiheessa, kesään tuntuu olevan vielä ikuisuus. Kesäkukat - olen kasvattanut ne siemenestä ja toki ne ovat hyvässä kasvussa, mutta silti vielä vaiheessa, niitä ei vielä voi siirtää ulos ruukkuihin. Käsityöt - paljon olen kaikenlaista tehnyt, ainakin mielestäni, mutta mitään ei ole valmistunut ja siksi kaikki on vaiheessa.

Vaiheessa on tämä puutarha-aiheinen ristipistotyö. En ole varma miten haluan sen viimeistellä, haluanko kehystää sen tauluksi ja jos niin minkälaiseksi. Ehkä siksi en ole saanut aikaiseksi tehtyä viimeisiä pistoja.




Vaiheessa on myös tämä neule, pahasti vaiheessa. Minulla on langat odottamassa, että kutoisin esikoiselle puuvillaneuleen. Ihanaa Rowanin denim -lankaa. Anoppi toi sitä minulle Englannista vuosi sitten. Kudoin siitä mallitilkun (taitaa muuten olla elämäni ensimmäinen sellainen), löysin sopivan mallin (niin ainakin luulen, uusimmasta Modasta), mutta vaiheessa on. Alkua pidemmälle en ole päässyt. Lanka ja neuletiheys on eri, enkä jaksanut alkaa laskea silmukoita / kirjoittaa ohjetta uudestaan. Ja samalla jäin arpomaan, että josko sittenkin löytäisin jonkun vielä kivemman ohjeen. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä?



Onko tämä vaiheessa oleminen kevätinnostusta? Kevätväsymystä? Niin paljon on kaikkea mitä haluaisi tehdä, että aika ei yksinkertaisesti tunnu riittävän kaikkeen. Ulkona, sisällä, kotona, mökillä, puutarhassa, käsitöissä - kaikki vain on vaiheessa.

Kiitos kaikille koiramaista tarralompakkoa kehuneille (ihan tässä häkeltyy...) ja oikein hyvää alkanutta viikkoa lukijoilleni!

Ihana viikonloppu mökillä! Niin lämmintä ja jotenkin ihanan vaaleanvihreätä! Ja aivan ihana äitienpäivä, joka alkoi aamulla sänkyyn tuodulla aamiaisella ja lasten itse tekemillä lahjoilla ja korteilla.

Lapset ovat soudelleet ja touhunneet ulkona. Nauttineet olostaan kuin varsat kevätlaitumella! Itse olen mm. istuttanut Pohjantähti ruusun, perinteisen Juhannusruusun sekä "The Fairy" maanpeiteruusun taimet. Ihan oikeat ostotaimet kerrankin! Tuntui suorastaan vaikealta istuttaa jotain niin "suurta" kun yleensä olen istuttanut itse siemenestä kasvattamia taimia tai pistokaslisäyksellä aikaan saatuja, joka tapauksessa pienempiä taimia. Tässä vaiheessa näen mielessäni ihanasti kukkivat isot pensaat. Aika näyttää mitä niistä tulee, mutta mielessä ei todellakaan ole myyrät tai puput tai muut kasveja syövät ja hävittävät otukset, taudeista tai hitaasta kasvusta puhumattakaan. Innostuksissani en kuitenkaan muistanut ottaa yhtään kuvaa istutuksista. Kevät on ihanaa aikaa kun omassa mielessä kaikki on taas mahdollista!

Kevät on kauneimmillaan ja mitä minä teen? Kudon villasukkia. Esikoisen jalka on venähtänyt kevään aikana melkein pari numeroa, joten edelliset ovat auttamattomasti pienet. Päivät ovat lämpimiä ja lapset ovat käyneet uimassa ja kahlaamassa rannassa. Ehkä siksi onkin ihanaa vetää taas illan tullen lämpimät sukat jalkaan.


Lankana sentään oli osuvasti Novitan Nalle Kesä, jatkettuna Nalle harmaalla. 52 silmukkaa 3mm puikot, varressa 1o kiertäen 1 n, toivottavasti tulee riittävän napakka ja sukat pysyy hyvin jalassa. Kantapää vahvistettu, teräosa 46 kerrosta ennen kiilakavennusten aloittamista. Sain hyvin tuhottua näitä itseraidoittuvien jämiä. Mielestäni näistä kaiken lisäksi tuli aika hauskat.


Kuvaustilanne on lavastettu, kyllä meillä sukkien kanssa ulkona käytetään kenkiä... Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Kuopuksella, 4-vuotiaalla kerholaisella, oli akuutti tarve lompakolle. Tai miten sen akuutin ja tarpeen määrittelee, mutta kuitenkin tilauksessa oli tarralompakko. Onhan isoveljelläkin, joten jo siinä on perusteita riittävästi... Eikä tilaus koskenut tietenkään mitä tahansa lompakkoa, vaan sen piti olla koiramainen. Ne koiratarralompakot, mitä näin kaupassa, olivat kieltämättä aika tyttömäisiä, joten ei muuta kuin ompelukone esille.


Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä, mutta hyvä niin. Tulihan siitä tarralompakko. Ja vielä koiramainen sellainen.


Lompakossa on kolikkotasku. Eihän 4-vuotias sitä oikeastaan tarvitse, mutta sen kerran kun täytyy maksaa kerhon retkimaksu, on muutama kolikko omassa lompakossa äärimmäisen tärkeää.



Samoin lompakossa on paikka matkalipulle. 4-vuotias toki saa matkustaa ilmaiseksi eikä tarvitse matkalippua, mutta kuvallinen "Saan matkustaa ilmaiseksi kunnes täytän 7-vuotta" -kortti on hyvinkin olennainen pojalle.



Päällikankaana on Finlaysonin puuvillainen koirakangas. Kiinnitin sen corduraan kaksipuoleisella liimaharsolla. Ja juuri kun olin saanut sen liimattua, huomasin unohtaneeni ommella yhden tarranauhan kiinni. Ei se muuten haittaa, mutta tikkaukset näkyvät nyt oikealla puolella.


Eipä lompakko muutenkaan ole täydellinen, vähän kanttaukset nauravat ja lankasuoraan leikatut kankaat vääntävät lompakon vinoon. Käyttäjä kuitenkin hymyili kuin hangon keksi lompakon saadessaan. Joten äitikin on tyytyväinen. Ei muuta kuin lompakko reppuun, reppu selkään ja menoksi!



Jossain syvällä sisimmässäni taidan olla jonkinlainen hamstraaja. Kerään mm. vanhoista vaatteista tarranauhat ja vetoketjut ajatuksella, että jos niitä joskus tarvitsee. Nyt tarvitsin! Tähän tarralompakkoon on kierrätetty paksua corduraa ja vuorikangasta (kanttauksiin) miehen vanhoista lasketteluhousuista, tarranauhaa vanhasta takistani, vetoketju poikien puhkikuluneista housuista ja muovia pussukasta, jossa esikoisen kerhotossut toimitettiin...Taidan jatkaa hamstraamista jatkossakin!

Ihanaa, on toukokuu. Nurmikot vihertää ja puissa on jo hiirenkorvia! Erittäin paljon tervetuloa uudet lukijat ja kiitos kaikille kommentoineille. Jokainen kommentti ilahduttaa minua ja on hyvin tärkeä.

Pääsiäisloma meni mukavasti mökillä lasten kanssa. Säät olivat mitä parhaimmat ja ulkona tuli touhuttua suurin osa valveillaoloajasta: lasten kanssa puuhastelua, pihan haravointia ja haaveilua tulevan kesän istutuksista.

Tämä nyt jo hyvinkin talviselta näyttävä kuva kiteyttää mielestäni tämän vuoden pääsiäisen (kuvassa kuopus uittamassa laivaa ojassa): vähän lunta siellä täällä, sen verran lämmintä että pärjäsi ilman käsineitä ja pipoa, yhdessä tekemistä.


Käsitöille ei juuri jäänyt aikaa saati energiaa. Eikä sitä ole ollut sen jälkeenkään, kun olen potenut hyvinkin sitkeää kevätflunssaa. Onneksi se alkaa vihdoin helpottaa ja toukokuun kunniaksi sain jotain valmistakin. Saanko esitellä, virkattu koiranpentu nimeltä Kaunotar.


Kaunotar on tehty samalla ohjeella kuin Söpöliinikin. Lankana SandnesGarnin Duett ja koukkuna 3,5. Tätä oli hauska tehdä, vaikka täytyy myöntää, että vähän alkoi kyllästyttää saman ohjeen läpikäyminen lyhyen ajan sisällä. Lanka on sen verran tummaa, että vaikka silmät onkin tehty mustalla, ne ei vät erotu niin hyvin kuin olisin halunnut. Täytynee jostain hankkia "oikeita" pehmoeläinten silmiä näihin askarteluihin.

Vapun kunniaksi kävimme koko perhe pyöräretkellä ja söimme evästä läheisellä rannalla. Kaunotar pääsi mukaan. Ensin se häntä heiluen vain katseli merelle...


... mutta auringon tultua pilven takaa se alkoi selvästi nauttia elämästään.


Nautinnollista toukokuuta haluan toivottaa myös kaikille lukijoilleni!

Pääsiäinen lähestyy. Täydellinen syy ommella pupuja. Magneeteilla kiinnitettävät ja ripustettavat koristepuput riittävät tälle vuodelle, mutta oikeita pehmopupuja en ollut tähän mennessä tehnyt vielä yhtään. Halusin kokeilla tehdä Maileg-mallisen pupun.

Valmista kaavaa tai ohjetta en löytänyt, mutta Tildan pupun kaavoja soveltamalla ja muokkaamalla pääsin alkuun. Pupun vartalon ompelin Tildan "ihokankaasta" ja täytin vanulla. Silmät maalasin mustiksi ja kuonon ompelin muliinilangalla.




Mekon ompelin niinikään Tildan puuvillakankaasta, helmaan lisäsin isoisoäitini perintöpitsejä. Mekko on ihan omasta päästä ja ommeltu "leikkaa-sovita-ompele-sovita-leikkaa-ompele-tekniikalla". Aidon Maileg-pupun rinnalla tämä tietysti kalpenee, mutta näin yksin tämä on mielestäni varsin sievä pupuneiti.




Ja taitava! Pyöräilyäkin se halusi kokeilla, mikä on tietysti aika vaikeaa kun käpälät eivät ylety polkimille...


... mutta onneksi pupuneiti pääsi kuin pääsikin perille eväsretkelle pääsiäismunia syömään.


Tämän pupuneidin lähetän kummitytölleni pääsiäistervehdyksenä. Toivottavasti se pääsee pupujen taloon aitojen Maileg-pupujen leikkiin mukaan edes pääsiäisenä. Seuraavan, ehkä, teen ensi vuonna. Se voisi olla poikapupu ja jäädä meille asumaan.

Aloitamme pääsiäisloman vähän etukäteen ja lähdemme mökille nauttimaan keväästä jo huomenna. Toivotan siksi jo tässä vaiheessa kaikille lukijoilleni Iloista ja Aurinkoista Pääsiäistä!