Aika rientää niin, että mukana ei pysy ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä laiskempi (lue kauhusta kankeampi) olen aloittamaan blogin päivityksen. Kotimaan kamara kutsui takaisin jo tammikuun lopussa. Tovi meni totutellessa elämän menon muutokseen ja ihmetellessä kaikenlaista.

Neuleita ei ole kauheasti valmistunut. Suurin voitto on nämä sormikkaat jotka olen aloittanut jo vuonna 2010. Muutaman kerran toki tässä välissä olen niitä neulonut, mutta aina jossain vaiheessa ne jäivät kesken, kun oli jotain mielenkiintoisempaa tekemistä mukamas.



Näistä opittua on se, että kannattaa ostaa kunnollisia siemenhelmiä. Käytin näihin jotain halppis-helmiä ja niiden reiät olivat satunnaisen kokoisia eli käytin aikaani siihen, että kokeilin helmiä toisensa perään jotta löysin ne yksilöt joiden läpi lanka meni kaksinkerroin.Sormikkaat ovat kyllä hienot ja aion neuloa lisää suunnittelijan malleja.

Neuloin Veeran Something Silver-takin äidille. Se on edelleen hieman kesken, koska pitää päästä sovittamaan hihojen ja helman pituus ja lisäksi uupuu napit. Itsellekin haaveilen neulovani saman mallin joskus. Elämään on tunkeutunut uusi väline joka taitaa viedä aikaa kiitettävästi. Saanko esitellän uuden perheenjäsenen Ruusan.

Majacraftin Rose oli haaveissa ja viimein päätin tilata sen Villavyyhdistä.

Aikaa on ehtinyt taas kulua ihan riittävästi edellisestä kirjoituksesta. Täytyi tarkistaa Ravelrystä olenko saanut jotain aikaiseksi tällä välillä ja onhan siellä peräti jotain valmista ja pari aloitettua. Jotenkin on tuntunut, että en ole edes neulonut juurikaan muutamaan kuukauteen. Irish Mosh Shawl (rav it) on jo kotona odottamassa pingoitusta paremmalla ajalla.
Kotona olen käynyt kaksi kertaa keväällä tai siis Suomen syksyn aikana. Ensimmäinen reissu oli suunniteltu ja toinen heti perään johtui siitä, että isäni nukkui äkillisesti pois. Olen tyytyväinen, että ehdimme käydä kotona kuukautta ennen isän kuolemaa ja nähdä vaikkakin nopeasti, mutta suoraan sanoen edelliset kaksi kuukautta (loka-marras) on hurahtanut hirveässä väsymyksessä ja turtuudessa. En edes oikein tajua, että on melkein Joulu, vaikka kaupassa renkutetaan joululallatuksia ja joka paikassa on koristeita. Hetken aikaa jo toivoin, että olisin jo päässyt kotiin lopullisesti, mutta toisaalta sitten olisi jäänyt näkemättä esimerkiksi nämä veijarit Taronga Zoossa.

Kyllä olisin voinut itsekin oikaista varjoon pakoon hellettä.  Noin +30 astetta (ja hurjan korkea UV-säteily) sai sekä eläimet että ihmiset etsimään varjoa pitkin päivää. Isot kengurut ainakin eläintarhassa osasivat ottaa rennosti eivät välittäneet turisteista.

Koala aitauksen luona piti viettä tovi, jos toinenkin (ah, varjoa) ja odottaa josko yksikään eläimistä suostuisi liikahtamaan edes hitusen, että tietäisi niiden olevan ihan oikeita eikä täytettyjä. Viimein yksi korjasi asentoaan sen verran, että saatoimme uskoa niiden aitouteen.

Tasmanian tuholainenkin suostui tulemaan kurkistamaan meitä pienen odotuksen jälkeen suojistaan. Taustalla kuului välillä melkoisia karjaisuja ja tiedän äänen kuuluvan näille eläimille, mutta en tiedä olivatko ne nauhoitettuja vai ääntelikö toisen aitauksen yksilö muuten vain.


Sarjassamme etsi kuvasta eläin.Vapaaehtoinen työntekijä vinkkasi meille kauenpaa, että äkkiä katsomaan jotain seuraavalla aitauksella. En edes tiennyt ensiksi mitä pitää katsoa. Kuulemma nämä arat elukat ei kauheasti näyttäydy vierailijoille ulkoaltaallaan. Vesinokkaeläin on siis haukkaamassa happea uintikierroksensa välillä.

Kirahvit ei tietysti liity mitenkään Australiaan, mutta voiko tuollaista "pikkuista" poikasta vastustaa, varsinkin sen tullessa tuijottelemaan parin metrin päähän suoraan meitä uteliaana. Aikuiset yksilöt pitivät sopivan etäisyyden ihmisiin.

Näin mallin Ravelryssä ja tiesin, että minun pitää neuloa se ennemmin tai myöhemmmin. Kerrankin pääsin aloittamaan samantien innon ollessa suurimmillaan ja valmista tuli 2,5 viikossa. Pitäisi siis vähentää kotonakin ufojen määrää jotta pääsisin aloittamaan uuden työn heti suurimmassa huumassa.


Tämän myötä innostus Wollmeisen lankoihinkin on vähän palaamassa ja usko omiin kykyihin neuloa itselle sopiva ihka oikea vaate. Langan väri on siis My old blue jeans ja farkkukankaalle kyllä näyttääkin. Sinisen sävyt vaihtelevat harmahtavasta kirkkaaseen.

Tästä tuli käyttövaate ja sitä ei tarvi asetella mitenkään erityisesti. Kunhan heittää niskaan ja ei kun menoksi. Etulipareet yltävät venyttämättä vaikka kiinni asti, mutta yhtä lailla sitä voi pitää ihan aukikin tai jotain siltä väliltä.

Rakenne ei kauhea hyvin näy kuvissa, mutta se oli mielenkiintoinen. Selkäranka neulottiin ensiksi ja sitten hihat pyörönä ja lopuksi joustinreunus reunaan. Ainoa ärsyttävä vaihe oli silmukoiden poimiminen ja siinä vierähtikin aikaa. Molemmilla puolilla homma piti tehdä kolmesti, kun aina oli liian vähän tai paljon silmukoita. Mielessä kutkuttelee ajatus neuloa toinen samanlainen jonain päivänä, kunhan pääsen metsästämään kaupasta lisää Lace-Garnia. Tänne asti en sentään viitsi alkaa tilaamaan.

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa kameran kera kävelyllä. Kummallisesti pitkään samassa paikassa asuessa unohtuu kuvaaminen ja useamman kerran ollaan muistettu vasta myöhemmin, että olisihan sen kameran voinut ottaa mukaan matkaan.

Hassua valmistautua täällä kesän tuloon, kun kotimaan lehdistä voi lukea tulevista pakkasöistä ja syksystä. Täällä on lehtipuihin tulossa lehdet ja joka paikka vihertää keväisesti. Onhan täällä toki aina vihreitä kasveja paljon, mutta silti eron huomaa talvikuukausiin. Ehkäpä pääsen ulkoiluttamaan kuvausrekvisiittana ollutta kesämekkoakin ulkona viimein. En ole aiemmin tarjennut sillä vaan visusti vielä edellisellä viikollakin kuljin pitkissä lahkeissa ja hihoissa. Viimeisimmät kuvat on sentään kuvattu t-paidassa ja capreissa, tosin välillä meinasi kyllä hampaa kalista varjossa eilen.

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta ovat toistaiseksi Darling Harbouriin eli Sydneyn keskustaan, mutta muutto oikeaan asuntoon on enää reilun viikon päässä. Jee! Lentäminen toiselle puolen maapalloa ja aikaerosta toipuminen ei tapahtunutkaan niin nopeasti kuin mitä kuvittelin. Kummallisesti päivällä nukuttaa ja yöllä tai aamuyöstä tulee heräiltyä ilman mitään kunnon syytä.

Nähtävyyksiä ei ole vielä tarkemmin käyty katsomassa, mutta onhan tässä kuukausia aikaa ja lähiympäristöön tutustuminenkin on vienyt aikaa. Kävellen pääsee onneksi keskustan alueella liikkumaan ja joka paikassa on rullaportaita jolla pääsee eri tasoille ja ylittämään tai alittamaan isot tiet kätevästi. Paikalliseen eläimistöön päästiin tutustumaan kiinalaisessa puutarhassa. Liskon pituus oli lähempänä metriä kuin puolta ja nähtiin myös hämähäkkin joka hädintuskin olisi mahtunut kämmenelle. Ilmeisen vaarattomia otuksia nämä isot, mutta sellaisia pienempiä hämähäkkejä pitää kuulemma varoa, koska ne purevat ja sattuvat. Miehen selkää sopivasti kiipesi sellainen jo, kun istuttiin puistossa. Iik.

Käväisin lankakaupassa jo ja ostin paikallista merinopitsilankaa, mutta pakkasin kyllä kotoakin mukaani lankaa ja se osoittautui ihan hyväksi asiaksi. Ulkomaiset langat ovat kalliita esimerkiksi Schoppel-Wollen Zauberball maksaa noin 20 euroa/kpl. Ulkomaisista merkkeistä bongasin ainakin Noroja, Debbie Blissiä ja Araucanian Rancoa. Loput olivat paikallisia merkkejä puuvillaa ja villaa. Käväisin myös toisessa lähinnä askartelukaupassa jossa oli myös lankaa, mutta pääasiassa akryyliä ja osa peräti Turkista tänne rahjattua. Australialainen akryyli oli kalliimpaa ja samalla hinnalla sai paikallista villaa oikeasta lankakaupasta.

Handu has lured me into shopping various sock yarns again.

Handu on taas houkutellut minut ostamaan erilaisia sukkalankoja.

I made the embroideries to my mystery socks while waiting for the last 3rd clue to be published tomorrow morning.

Tein kirjonnat mysteerisukkiini odottaessani viimeistä kolmatta vihjettä joka julkaistaan huomenaamulla.

This time only in finnish. - Tällä kertaa vain suomeksi.

Sain Silly me observing -blogin Helmiseltä Stylish blogger awardin ja olen otettu. :) Nyt pitäisi vain keksiä 7 mielenkiintoista asiaa minusta.


1. Juon kahvini joko mustana, makeutettuna, maidolla tai millä tahansa kombinaatiolla noista. Teessä pitää olla joko maitoa tai makeutusta mukana.

2. En saisi olla auringonvalossa, mutta rakastan silti kesää ja lämmintä.

3. Virkatessani ja joskus neuloessakin käsiini nousee punaista ihottumaa joka kutisee ja turpoaa pateiksi. Se ei kuitenkaan estä minua jatkamasta rakasta harrastusta.

4. Minulla on ainakin miljoona käsityötä koko ajan kesken ja vaihtelen niitä lennosta. Ravelryssä opin, että minulla on SSS eli second sock syndrome, koska toisen sukan valmistuminen vie iäisyyksiä. Tälläkin hetkellä pariaan odottelisi ainakin muutama sukka.

5. En erityisemmin pidä matkustamisesta, mutta koska puoliso haluaa matkustaa niin menen mukana. Käytännössä hän päättää mihin menemme ja hoitaa järjestelyt, minä menen vain mukana vai pitäisikö sanoa perässä. :D

 6. En ole ikinä katsonut jaksoakaan Salattuja elämiä tai Kotikatua vapaaehtoisesti. Sairaalassa maatessani piti katsoa parina iltana Salkkareita huonekaverin takia. Sen sijaan olen katsonut scifi-sarjoja kuten esimerkiksi Star Trekit lähtien The Next Generationista.

7. Käymme miehen kanssa keikoilla aina kun mahdollista ja makuun sopivia bändejä saapuu kaupunkiin.

Olen näköjään todella huono keksimään mitään jännittävää itsestäni. Tunnustus pitäisi jakaa seitsemälle blogille eteenpäin, mutta en jaa sitä laiskuuttani. Mahtavia blogeja joita seuraan on paljon ja vielä enemmän on sellaisia joita en ole huomannutkaan. Napatkaa tunnustus matkaanne. :)

In year 2010 I used 4520 grams of yarn to finish 10 shawls, 5 cardigans, 1 tunic, 6 hats, 7 pairs of slippers and socks, 2 pairs of fingerless mittens, dishcloths, pot holders and so on. The last knitted items in year 2010 were socks that I made for gift.

Viime vuonna sain valmiiksi 10 huivia joihin kului 980 grammaa lankaa. 2190 grammaa kului kolmeen neuletakkiin ja yhteen tunikaan itselleni ja kahteen pienempään neuletakkiin. Pipoja syntyi 6 kappaletta ja niihin kului 470 grammaa lankaa. Sukkia ja tossuja syntyi 7 kappaletta ja niihin kului 470 grammaa lankaa. Pannulaput, tiskirätit, sormikkaan ja muut epämääräisyydet veivät 410 grammaa lankaa. Lankaa kului valmistuneisiin töihin yhteensä 4520 grammaa. Viimeiset viime vuonna valmistuneet olivat nämä lahjaksi menneet villasukat.

Pattern: Basic socks, sizes 25-36
Yarn: Novita 7 veljestä tot. 200 grams
Needles: 3,5 mm

Puikot: 3,5 mm

I dared to check out how much yarn I have stashed according to Ralvery and I found out that I have 23,7 kilograms. I can partly blame Wollmeise Yarns but they aren't the only one. In the old picture you can see some of the WM yarn I have stashed but not even nearly all of them. Oops... :)



Year 2011 I am aiming to decrease my yarn stash under 20 kilograms and complete pile of unfinished knits. I can either knit or unravel them. I am planning to continue making more jewellery and doing other things I enjoy. :)

Tänä vuonna tavoitteenani on lankavaraston pienennys alle 20 kiloon. Aion myös käydä keskeneräisien töiden kimppuun, joko purkaen tai neuloen valmiiksi. Aion myös tehdä lisää koruja ja muita käsitöitä joista nautin. :)

I am really proud of my first quilt that I finished last year. It took me almost a year to make it and some point I was sure it won't ever be ready to be used. After finishing it I have used it ever since. You can see more pictures of it here but only in finnish.

Viime vuoden suurin saavutus oli tilkkutäkki ja se onkin ollut ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti!

Minä tein! - I made!

Blogissa on tulossa pieniä muutoksia :) Kun aloitin blogin koetin vain keksiä jonkun nimen tälle ja nyt on muutoksen aika.

There are going to be some minor changes in my blog :) When I started this I just invented some name and now I finally decided to make some changes.

Toivottavasti pääsen pian tekemään näistä jotain :D Wollmeisen 100% Resi (2) ylinnä ja Twin Nicole alla.

Hopefully I can soon made something out of these :D Wollmeise 100 % Resi (2) up and Twin Nicole bottom.