Tilasin viime marraskuussa Etsystä kangasta ja otin sitä silloin reilulta tuntuvan määrän eli 2 metriä. En ollut ollenkaan varma mitä siitä olisin tekemässä ja se päätyikin sitten taas yllättäen jemmoihin odottamaan ideaa. Mutkien kautta päädyin ostamaan Burda.comista itse tulostettavan kaavan ja sain idean soveltaa sitä kankaaseen. Jostain syystä en koskaan osaa tehdä niin, että ottaisin ohjeen ja etsisin siihen materiaalin vaan aina idea lähtee joko kankaasta tai langoista. No ongelmiahan siitä tietysti seuraa, koska tässäkin tapauksessa kangasta ei ollut läheskään tarpeeksi ohjeen mukaiseen mekkoon. Päätin soveltaa ohjetta jossa oli muutenkin liian pitkä helma ja käytännössä hylkäsin helmaosan kokonaan ja käytin kaavasta etu- ja takayläosan kaavoja joiden jatkoksi piirsin mutulla sopivalta näyttävän helman. Käytännössä taitoin kankaan kaksinkerroin ja tein helmasta niin pitkän kuin sain kankaalle mahtumaan. 


Soveltin ohjetta Dress with neck drawstring ja kangas on Etsystä. Se on ohutta puuvilla jossa loimilankana on vihreä ja kuteena turkoosin sininen lanka. Tämän ansiosta kangas näyttää vaihtavan väriä riippuen mistä kulmasta sitä katsoo. Nyt jäi harmittamaan se, että en tilannut toisen väristäkin (pinkki/turkoosi) kangasta, koska myyjällä ei ole enää mitään niistä myynnissä. Täytyy siis tyytyä ompelemaan toinenkin vaikka pellavasta, jos vaan löydän jotain sopivan laskeutuvaa ja kevyttä kangasta.

En voinut vastustaa kokeilla jotain koristetikkausta pääntienhalkion reunaan. Halkion tarkoitus on kai olla pukemista helpottava tekijä, mutta tunikamekko on niin väljä, että sen saisi kyllä päälle ilmankin. Pääntien rypytys on luotu puhtaasti nauhalla toisin kuin hihan rypyytys. Hihan keskelle on ommeltu vastaavaan rypytyskujaan kuminauha kiristämään hiha sopivan kokoiseksi.

Ottobre syksy/talvi 2014, malli numero 5 ja kangas Eurokangas.  


Uuden koneen myötä trikoon ompelu helpottui niin paljon, että uskallan jopa lähikuvassa vilauttaa saumoja. Käytin yhtä koneen huolittelevaa overlock-ommelta (kyllä niitä olisi useampi) ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääntien huolittelin ohjeen mukaisesti nurjalle kokonaan taitetulla muotokaitaleella ja tikkasin kaksoisneulalla päältä.


Se epäonnistunein osuus työssä oli tunikan mitoitus. Ohjeen mukaisesti tämä on väljä, mutta olisin tainnut tykätä vähän istuvammasta versiosta joten muistiin itselle: kokeile pienempää kokoa seuraavaksi! Koska en omista kunnollisia pillihousuja niin kai seuraavaksi pitää sitten ommella tämän kaveriksi joko trikoiset legginsit tai jegginsit. Jotenkin tälläinen pitkä ja väljä tunika huutaa parikseen jotain kittanaa alaosaa.


Yläosan laskokset piti ommella kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi huolellinen ja ruutukuvio paljasti armotta kieroon menneet kankaat. Kannatti korjata, koska noin näkyvällä paikalla oleva erhe olisi ollut vähän turhan silmiinpistävä.

Tietysti taskut pelastaa kaiken. Jostain syystä rakastan taskuja ja nyt iski ajatuksiin miten paljon tämä muistuttaa Still Light Tunicia joten kai sitä täytyy alkaa neulomaan sellainen viimeinkin itselle! Yhden version olen neulonut ja se meni siskolle, toinen versio oli paitamittainen ilman taskuja.

Viimevuotisia marjoja riittää vielä pakkasessa joten eilen illalla paistoin piirakan huolimatta kuumuudesta. Yllättäen leipomus ei ehtinyt jähtyä niin nopeasti, että sitä olisi voinut maistaa. Sisällähän meillä on vaatimattomasti 30 lämmintä millä lienee osansa asiaan ja jääkaappiin ei viitsi tunkea mitään kauhean lämmintä, kun varmasti laitteet pöhisee jo valmiiksi tuskissaan.

Toisaalta kerrankin sain räpsäistyä kuvan tekeleestä. Yleensä mahdollinen idea ylipäänsä kuvata tulee vasta siinä vaiheessa, kun murenet on jäljellä. Pitäisi varmaan nostaa kamera kunniapaikalle keskelle ruokapöytää jolloin sen näkisi niin keittiössä kuin olohuoneessakin heti. Eilinen pitsa esimerkiksi jäi kuvaamatta, koska ei tullut mieleenkään moinen asia ja kamera majaili paikallaan laatikossa.

Reseptin napsaisin Yhteishyvän sivulta ja tein likimain ohjeen mukaan. Käytin voita margariinin sijaan, jätin vaniljasokerin kokonaan pois ja marjoina laitoin puoliksi puolukkaa ja mustikkaa. Seuraavalla kerralla vaihdan kyllä makeutetun maustetun jogurtin tilalle maustamatonta, koska piirakasta tuli turhan makeaa.


Tässähän alkaa tunte itsensä ihan aikuiseksi, kun pitää juoda kahvia ja valittaa siitä tulevan kauhean kuuma. Muistan joskus nuorempana ihmetelleeni asiaa ja todenneeni, että onko sitä ihan pakko juoda.

Tilkkutäkki pääsi jo paikalleen sohvalle ja sille se kyllä näyttääkin. Olisi ehkä kannattanut räpsäistä kuvat ennen kuin siinä röhnötettiin yksi ilta. Ja nykäistä vaikka mattokin sohvan alta suoraan. Ja ojentaa tyynyjä ja ja ja...saisikohan jostain lainattua assistenttia jotka kiillottaisi ja puunaisi kodin näyttämään kuin lehdestä repäistyltä, että kehtaisi vilauttaa ottamiaan kuviaan ilman kauheaa tuskaa elämisen merkeistä. x)

 Mistä tietää, että tauko oli liian pitkä? No siitä etten edes muistanut salasanaani enää ollenkaan. Blogi on kärsinyt heitteillejätöstä pidemmän aikaa, mutta nyt koitan taas ryhdistäytyä ja napsia valmistuneista töistä kuvia.

Sopivasti helteillä valmistui tilkkutäkki. Hikistä hommaa istua työn alla ensiksi ompelukoneella ja sitten sohvalla, koska ompelen käsin tuon reunakaitaleen nurjalle. Ja ei, ei helle ole sulattanut viimeisiäkin aivosolujani. Tein täkin sohvan suojukseksi eli istuintyynyjen suojaksi olohuoneen sohvalle. Ei tarvi komennella kyläileviä koiria tai lapsia sohvalta pois vaan suojuksen saa aina helposti nakattua koneeseen sen likaannuttua. Tuo on virallinen selitys, vaikka totuus on, että yleensä sotkijat ollaan kyllä me isäntäväki ihan itse. Materiaalit on sellaiset, että täkin voi pestä 60 asteessa huoletta.

Tai ainakin pitäisi voida. Valitettavasti taustan mintunvärinen puuvillalakanakangas päästi väriä ensimmäisessä 40 asteen pesussa heti ja värjäsi osan kankaista mintunsävyiseksi. Pahiten värjäytyneet kankaat ovat Modan kankaita. Käytin peiton tilkkujen keskellä sarjan Little Black Dress kankaita eli ostin ns. charm packin eli 42 kappaletta viiden tuuman neliotilkkuja. Jännästi Eurokankaan palalaaristä ostamani käsityöpuuvillat ei ole ottanut joko ollenkaan väriä tai hyvin vähän. Tiedänpä tästä lähtien pestä taustakankaan suosiolla yksinään ennen peiton kokoamista.


Kankaiden alkuperäiset värit näkyvät tässä keskeneräisessä vaiheessa otetussa kuvassa. Taustalla näkyy sohvatyynyt joihin ompelin päälliset myös jokin aika sitten. Kangas oli jälleen kerran Eurokankaan palalaarista, tällä kertaa tosin paksun sisustuspuuvillan puolelta.

Tuntuu, että olen tehnyt kauheasti vaikka mitä, mutta valmista ei ole esittää. Onneksi sentään kaksi tiskiluutua edes on valmistunut. Ensimmäiset neuloin maaliskuussa ja käyttökokemusten myötä olen innostunut. Nämä toimivat paremmin kuin kaupan luutut ja ne on helppo heittää pyykkiin ja pestä 60 pesussa. Luulen, että ne kestävät kovempaakin lämpöä, mutta kun ei ole muuta mitä pestä niin kovissa asteissa joten en ole ihan vaan kahta luutua viitsinyt muuten tyhjässä koneessa pestä :D

Malli: omasta päästä
Lanka: BC Garn Allino, yhteensä 65 grammaa
Puikot: 3,5 mm

Luotuja silmukoita 60 ja reunukset aina oikeata. Mallikuviona ihan keskellä on kahden silmukan ja kahden kerroksen helmineule. Takaapäin melkein samannäköisiä ainoastaan sileä oikea ja nurja takana tuovat hiukan eri näköä.

Kerijälaitteesta olen haaveillut jo jonkin aikaa ja viimeinkin tilasin Royal merkkisen kapineen Tinttamarellista. Sormet kiittää jo tässä vaiheessa hankinnasta, vaikka kokemusta on vasta tuon yhden Wollmeisen verran! Keskeneräisiä riittää joka lähtöön edelleen:

ompeluakin on tullut harrastettua taas

ja neulottuakin on aina ohimennen. Vaikka en osallistu KYH:iin niin aloituksissa riittää täälläkin!

Kuidut ovat Blue Faced Leicesteria (BFL), joka on aloittelijalle sopivaa kehrättävää.

Oatmeal on Lankaluolasta.

Värikäs kuitu on FeltStudioUK:n putiikista Etsystä.

Hartaan värttinän pyörityksen jälkeen ne muuntuivat langaksi. Käytin kuiduista vain puolet, vyyhti on noin 90 grammainen ja metrejä sain aikaiseksi 305. Että mä olen ylpeä :) se on ihan oikeata lankaa ja vielä suhteellisen ohutta! Varoituksen sana, tuo homma on kyllä addiktoivaa. Minä piilotin vähäksi aikaa kuidut ja värttinän kaappiin jotta saan tehtyä muutakin oleellisempaa välillä!

Sitten DIY projekti joka on ollut aloitusta vaille valmis jo muutaman vuoden. Materiaaleina bändipaita joka on liian pieni talouden kenellekään jäsenelle ja vanha t-paita jota ei ikinä tullut käytettyä, vaikka sinällääm mitään vikaa siinä ei ollutkaan.

Saksen kouraan ja naps vähän kangasta poikki ja pinoon. Sitten kaivelin kaapista kaksipuoleista liimakangasta, silitin koristeet kiinni ja tikkailtiin sillä lailla kainostelematta ronskisti ihan tarkoituksella. Helma tuntui turhan lyhyelle joten siihen vähän jatketta bändipaidasta. Vastaavasti kaula-aukko tuntui liian ahtaalle joten sieltä vähän kangasta pois. Hihat näyttivät liian siisteille joten vähän muokkailua saksilla ja taas tikkaamaan ronskisti! Kaula-aukko meinasi vähän lerpattaa joten kaivoin esiin satiininauhaa ja taitoin vielä kerran reunan sisäänpäin niin, että nauha jäi väliin ja tikkasin, nyt kaula-aukko pysyy kuosissaan.

Musta vähän tuntuu, että tämä pääsee ulos tällä viikolla ulkoilemaan kaltaiseensa seuraan :D

Esittelin ensimmäiset leikatut palat ja yhden ommellun blokin noin vuosi sitten täällä ja silloin en tiennyt mihin pääni olin työntämässä.

Malli: Film in the Fridge blogista (linkin takaa löytyy vinkkejä ja mittoja, mutta ei varsinaista ohjetta)
Kankaat: Amy Butler, Eurokankaan käsityöpuuvilla ja vanu
Mitat: 195 cm x 135 cm
Inspiraatio: Pikku-Kettu Knits and Quilts blogin vanavedessä
Fiilis: Mä tein sen!!!

Minulla meni tämän valmistukseen noin 51 viikkoa. Keskeneräinen tekele vietti pitkiä aikoja kaapissa, koska en jaksanut kaivaa sitä esille ja ajatuskin jatkamisesta ärsytti. Tuntui etten saa aikaiseksi valmista täkkiä koskaan. Onneksi se alkuperäinen tekemisen into ja motivaatio kaivautui esiin jostain.

Olin jo pidempään haaveillut tekeväni tilkkutäkin ja kankaitakin olin ehtinyt haalia kasaan, mutta oikea ja sopiva malli odotutti. Kun näin Pikku-Ketun upean työn päätin viimein mitä mallia kokeilisin. Aloittelijan kannatti valita helpoksi harjoitteluksi malli johon ei itse asiassa ole ohjetta vain ainoastaan neuvoja ja mittoja. Onneksi minulla on muutama tilkkutyökirja joita olen lueskellut joten tiesin hiukan mitä pitää tehdä ja miten.

Tikkaukset tein omasta päästä ja ihan vain mutu-tuntumalla. Stressasin ihan turhaan tikkauksien onnistumista, koska omasta mielestäni ne näyttivät aluksi ihan kamalalle. Sen takia tämä melkein jäi kesken, kun kuvittelin, että tästä ei ikinä tule kaunista.

Kokoa täkille tuli muhkeat 195 cm x 135 cm ja torkkupeitoksi tämän alunperin suunnittelin. Värilliset kankaat ovat eri paikoista haalimiani Amy Butlerin kankaita. Muut materiaalit ovat Eurokankaasta. Ompelin käsin reunakaitaleen nurjalle puolelle ja muut saumat ovat koneella ommeltuja.

Olen kääriytynyt tillkutäkkiini jo viikon ajan sohvalla iltaisin ja koko ajan olen tyytyväisempi siihen! Tätä voisi joskus kokeilla uudelleen :) ehkä.

Ei mitään valmista esiteltäväksi auringon alla, olen tikuttanut sileää 3,5 mm puikoilla ja suristellut ompelukoneella ainakin tuplasti ylinopeutta.

Tällä neuletakilla on sentään mahdollisuuksia päästä valmiiksi asti ja vieläpä ihan inhimillisessä ajassa. Mukava lanka on jouduttanut edistymista, piti tarkistaa Ravelrysta milloin olen aloittanut ja siitä on vain kaksi viikkoa. Jotenkin kuvittelin, että työ on ollut kesken jo vaikka kuinka kauan. Kummallista.

Muistaakohan kukaan enää tätä? No ei se mitään, en minäkään ollut muistaa. Sunnuntaina Strömsötä katsellessa tuli ahaa elämys ja kaivoin ompelukoneen esiin ja testasin tikkaamista uudemman kerran. Kone suvaitsi tehdä siedettävää jälkeä joten pientä edistymista on havaittavissa.

Valmistuminen ei ole näköpiirissä ihan heti, mutta vastahan se on ollut työn alla reilu 10 kuukautta. Tavoitteeksi voisin ottaa vaikka Juhannuksen...

Nämä meinasi jäädä kokonaan kuvaamatta, koska tein ne tarpeeseen ja ne päätyivät samantien valmistuttuaan käyttöön. Löysimme jokin aika sitten viimein mieluisan ruokapöydän, mutta sopivia tabletteja ei löytynyt mistään. Piti itse siis alkaa toimeen ja kehittelemään jotain.

Tikkasin kahden kankaan väliin paksua tukihuopaa kovikkeeksi ja reunuksen siistin vinonauhalla. Kaikki kankaat ja huopa ovat Eurokankaasta. Nämä olivat helppo tehdä ja saan helposti vaihtelua keittiöön. Näitä valmistuu lisää vielä myöhemminkin.

Malli: Ingas's haekelbeutel (rav it) pienin omin vivahtein. Vuoritin kassin ja tein omanlaiset sangat
Langat: Madame Tricote Almina (keltainen ja 2 vihreän sävyä), Novita Kotiväki (ohut valkoinen) ja Novita Maxi (paksu valkoinen).
Kangas:käsityöpuuvilla Eurokankaan palalaari
Koukut: 2 mm ja 4 mm

Kassin ohje löytyy tämän linkin takaa pdf:nä. Halusin kassiin "pyöreät" sangat ja toteutuksen miettimisessä meni tovi. Päätin lopulta virkata sangoiksi yksinkertaiset ketjusilmukkaketjut nelinkertaisella Novitan Maxi langalla ja lisäksi jokaista kolmea värillistä lankaa laitoin kaksinkertaisesti mukaan eli yhteensä 10 lankaa kerralla.

Ompelin "sukkapussin" Crazy Lanea blogin Sock Bag Tutorial-ohjeella.

Kiva ja helppo ohje, mutta huomasin, että taisin käyttää kangasta vähän luovasti. Luulisin, että kukkien oli tarkoitus kulkea kankaassa vaakasuoraan, mutta minulla ne menevät pystysuoraan.

Kuvissa vierailee muutama kerä Rowanin ihanaa Kidsilk Hazea.

Tilasin Kim Hargreavesin Breeze kirjasen Cucumberpatch-kaupasta ja samalla ostoskoriin hypähtivät nuo langat. Kirjassa on 21 mallia joista useimmat voisivat olla toteutettavia, mutta äkkiseltään kivoimmilta vaikuttivat: Ruby, Blithe, Ali, Frankie, ja Georgie.

Kankaat ja vetoketju ovat Eurokankaan laareista. Päällyskangas näytti olevan Michael Millerin. Kokoa pussukalla on 14 cm x 10 cm x 5 cm ja Little boxy pouch tutorial -ohje löytyy linkin takaa. Noudatin ohjetta muuten, mutta ompelin pussukkaani vuoren ja lisäksi laitoin tukikangasta.

Jostain syystä, kun kesä vetelee viimeisiään minä aloitin vimmaisen virkkauksen ja kaivan esiin hempeät kukkakankaat. Ei vieläkään valmista, koska en vain keksi millaiset sangat siihen haluan! No jospa se ensi kesään valmistuisi.

Malli: Inga's Haekelbeutel (rav it)
Lanka: Valkoinen Novita Kotiväki ja muut Madame Tricote Almina
Virkkuukoukku: 2,0 mm
Kangas: Eurokankaan käsityöpuuvilla palalaari

Kaapissa on lojunut vuosia tälläinen ristipistelty kuva-aihio. Ei mitään hajuakaan mitä siitä olisi aikanaan pitänyt tulla, mutta kuvan aiheen perusteella päättelin se olevan jonkinlainen kirjamerkki. Surautin sille taustan ja tadaa valmista on :D aikaa kului jopa ehkä 5 minuuttia kaiken kaikkiaan. Miksiköhän tämäkin oli jäänyt kesken? Samasta syystä kenties kuin kassin valmistuminenkin eli en osaa päättää viimeistelyä?

Ompelin tämän Tilda-pupun vartalon talvella ja viimein innostuin viimeistelemään sen. Virkattu hattu ja neulottu mekko ovat omasta päästä. Kuvan räpsäisin hätäisesti, koska tämä jatkoi jo matkaa uuden omistajansa mukana samantien valmistuttuaan.

Tietokone sanoi sopimuksensa irti tässä eräänä päivänä ja vähän aikaa meni nettipimennossa. Lopputulos oli loistava :D sain aikaiseksi vaikka mitä, kun en voinut roikkua koneella. Pitäisi siis ilmeisesti rajoittaa turhaa netissä surffailua.

Ompelukone pääsi ensimmäisenä hommiin ja tämä kassi on ihan omasta päästä väännetty ja kaavoitettu. Esikuvana toimi monta vuotta sitten kaupasta ostettu kassi jonka olen käyttänyt puhki. Tämän piti olla vain testiversio ja käytin siihen useita eri kankaita, mutta se on jo päässyt käyttöönkin asti. Kaikki kankaat ovat Eurokankaan palalaarista kalasteltuja ja lisäksi käytin Vilenan tukikangasta sekä ohutta vanua kassin pohjaan. Saumat ovat vähän vinksin ja vonksin, mutta silti olen tyytyväinen. :)

Takana on käytännöllinen tasku jonne voi äkkiä sujauttaa vaikkapa bussikortin.

Sisäpuolelle ompelin vuoren sisään kunnollisen vetoketjullisen taskun missä tavarat pysyvät tallessa. Toinen tasku on avonainen.

Ompelin myös lenksun avaimille niin että niitä voi käyttää tarvitsematta edes irrottaa niitä kassista.

Kuvissa vilkkuu avustavassa osassa Cookie A:n Sock Innovation -sukkakirja jonka sain viime viikolla viimein aikaiseksi tilata Book Depositorysta. Lisäksi kuvissa vilkkuu Koolatut Nalle langat.

Toinen vyyhti oli heti pakko keriä ja lanka hyppäsi samantien puikoille. Tulossa Kai-Meit tuosta Cookie A:n kirjasta. Lanka on siis itse värjättyä Kool-Aideilla ja vähän yllätti miten paljon pusseja kuluu, jos haluaa vahvoja värejä. Toisaalta lankojen värjääminen oli muuten todella helppoa. En onnistunut sotkemaan mitään ja käytin värjäämisessä apuna kahta lasipurkkia jossa sekoittelin värejä ja isoa 5 litran kattilaa sekä kauhaa. Kumihanskatkin oli kädessä vain ensimmäisen vyyhdin värjäyksen aikana jonka jälkeen otin ne pois, koska ei vaikuttanut sille, että saisin sormia värjäytymään millään (en aikonut uittaa kiehuvassa väriliemessä sormiani).

Testailin miten eri väriset langat värjäytyvät samassa liemessä. Tässä siis ennen värjäystä langat, tosin kuvasta puuttuu ruskeaa lanka jonka päätin nakata viime hetkellä myös samaan pataan.

Kaikki nuo pienet vihreät kerät olivat siis samassa liemessä ja näin eri värisiä lankoja sain aikaiseksi. Jos enemmänkin innostuu värjäilemään kannattaa kokeilla valmiiksi värillisten lankojen värjäilyä, nimittäin käytin tuohon kirkkaan pinkkiin/punaiseen neljä pussia Kool-Aidia ja siltikin siihen jäi turhan vaaleita kohtia. Eli jos pitää vahvoista väreistä kannattaa valita pohjaväriksi jokin muu kuin valkoinen tai muuten noita väripusseja todellakin kuluu. Värit ovat viimeisessä kuvassa vääristyneet, koska kamerasta loppui akku parahiksi joten kirjan päällä näkyvät korvakorutkin jäivät kuvaamatta tarkemmin. Niistä sitten joskus myöhemmin parempi kuva.