CampaSimpukka

Vietin viime lauantaipäivää Blogiringin järjestämällä Blogiklinikalla. Siellä kymmenkunta blogaania sai neuvoja ruokakuvaamiseen, Google-optimointiin ja somen ihmeelliseen maailmaan. Täytyy myöntää päivän annin jälkeen, että ilmeisesti kirjoitan blogia täysin väärin, enkä ymmärrä omaa parastani. Arvelen silti jatkavani entiseen malliin. Valokuvaamisessa otan lisäoppia henkilökohtaiselta kameravastaavaltani, nyt kun Jenni muistutti kuvaamisen olevan muutakin kuin napin painamista. Ihan kuin muistelisin Kammenpyörittäjänkin sanoneen, että kamerassani on muitakin asetuksia kuin automaattinen ja on sellaisiakin juttuja kuin syväterävyys ja aukko jne.

Kiitos Blogiringille mukavasta lauantaipäivästä, oivallisesta keittolounaasta ja blogaanien seurasta! Ja Minnalle erityiskiitos siitä, että kertoi Google-optimoinnista niin, että minäkin ymmärsin, vaikken haluakaan tekemällä tehdä sitä!

Erityisesti minua hymyilytti neuvot otsikoinnin tärkeydestä. Teen täysin päinvastoin, kuin jokainen järkevä blogaani tekisi. Harvoin otsikosta ilmenee, mitä postaukseni käsittelee. Väliotsikointineuvot taidan kyllä ottaa käyttöön, kunhan joskus vielä teen jonkun reseptipostauksen ja linkityksetkin teen, kuten Minna neuvoi. Luultavasti en koskaan tule viljelemään avainsanoja tarkoituksella, koska aivoni eivät vain toimi niin. Tai ehkä teenkin sitä, tiedostamattani. Tosin kun katsoo tilastokiekkoa siitä, mitä kautta blogiini tullaan, voinee päätellä, että olen malliesimerkki Google-optimoinnin reputtaneesta!

Blogiklinikan järjesti Blogirinki

Sillä välin, kun minä olin potilaana blogiklinikalla, Kammenpyörittäjä viihdytti itseään Helsingissä miten parhaiten taisi. Vaikkei sää suosinut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, hän viihtyi seitsemisen tuntia omin nokkineen. Hän tapasi tuttuja, tallensi talvista Helsinkiä muistikortille, nautti useammatkin espressot ja kävi tutustumassa Classic Bike Finlad-liikkeessä monenlaisiin hienoihin polkupyöriin. Varsinainen uuden pyörän tarve ei ole tosin juuri nyt kovin akuutti.

Olin syksyllä Blogiringin kautta mukana Fiskars-kampanjassa, joka herätti monenlaista huomiota. Oma osuuteni oli jokseenkin vaatimaton, ainakin siihen verrattuna, miten monipuolisen tuotepaketin otin vastaan. Olen ollut mukana muutamissa kampanjoissa ja niidenkin tiimoilta on ollut joitakin kutsuvierastilaisuuksia, joista olen yleensä arki-iltaan sijoittuvan ajankohdan ja välimatkan vuoksi kiittäen kieltäytynyt. Tällä kertaa kutsu oli miellyttävän hyvissä ajoin esitetty ja ajankohta oli pitkämatkalaisellekin sopiva. Vuorolistassa oli lempimerkkini X, joten ilmoittauduin mukaan. 

Varsinainen innoke, miksi halusin mukaan tähän tilaisuuteen oli se, että se pidettäisiin Pastiksessa. Olen ollut syömässä Murussa, mutta Pastis oli vielä kokeilematta. Niin minä heräsin lauantaiaamuna työaamuakin aikaisemmin lähteäkseni junalla Helsinkiin. Matka sujui mukavasti horroksessa, sekä kuunnellen innokkaiden koiraihmisten jutustelua. Eivät he poikkea ruokabloggaajista paljonkaan, me kun emme juuri muusta puhu kuin ruoasta ja syömisestä, koiraihmiset kertovat miten menevät suihkuun ja vessaankin koiransa kanssa. 

Saavuimme Nannan kanssa lyhyehköllä pitkittäisporrastuksella Helsinkiin ja meillä oli heti tärskyt asemalla, sovimme niistä nuorekkaasti tekstiviestein. Kävelimme yhdessä Pastikseen, jonne ehdimme ensimmäisten joukossa. Mitä kauempaa tullaan, sitä varmemmin ollaan etuajassa. Myönnän heti, etten muista juuri kenenkään kaikkien nimiä, mutta hauska seurue meitä oli. Samuil Angelov piti meille pienen viinitastingin ja saimme maistaaksemme Pastiksen herkkuja. Tarkempia yksityiskohtia tapahtumasta saanemme lukea muitten paikalla olleiden blogeista tuonnempana. Kiitos järjestäville tahoille, Fiskarsille, Pastikselle ja kanssabloggaajille, jäi hyvä ja iloinen mieli! Lähtiessämme saimme mukaamme välineet, joilla kahden lasin tekniikkaa pääsee kokeilemaan kotioloissakin. Kamerani olin unohtanut kotiin, se on parempi paikka unohtaa kuin vaikka juna, joten iLuuri-kuviin oli tyytyminen.

Tilaisuus venähti lähes kaksinkertaiseksi ennalta ilmoitetusta, mutta viimein maltoimme lähteä poiskin. Suoritimme Merituulin ja Jukan kyyditseminä pienen täsmäiskun Hellaan & Herkkuun, toivottavasti Annan oikeat asiakkaat eivät säikähtäneet äänekästä bloggaajaporukkaa.

Loppukaneettina on sanottava, että jollei bloggaamisesta olisi muuten yhtään mitään iloa tai hyötyä, niin ainakin sen kautta olen tavannut taas rakasta ystävääni vuosien, vuosien takaa! Oli mukavaa, että Hiidenuhmakin oli mukana. Ja kyllä bloggaamisesta on paljon iloa ja hyötyä, on hienoa olla blogaani.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Fiskars

Usein vohvelirauta jää keittiössä unohduksiin alkuinnostuksen laannuttua. Ainakin meillä on käynyt niin. Yli 20 vuotta vanha rauta on aivan käyttökelpoinen ja siisti, silti se raukka asuu melkein aina kodinhoitohuoneen kaapin ylähyllyllä seuranaan yhtä vanha savipata.

Vohvelitaikinan tekeminen ei vie kauan aikaa, eikä se  ole vaikeaa, mutta arkiaamuisin sekin aika voi olla liian pitkä. Vohveliraudalla voi paistaa muutakin, nopeampaa, etenkin jos hoksaa ottaa illalla muutaman lehtitaikinalevyn sulamaan jääkaappiin. Aamulla niistä tekaisee kymmenessä minuutissa hauskat suolaiset ja makeat kerrosvohvelit. 

Ota rauta esille piilostaan ja pyyhi siitä hieman pölyjä, laita töpseli seinään ja polta kohta sormesi, kun et usko muuten, että laite toimii, yhä, vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kauli sulaneet lehtitaikinalevyt hieman pidemmiksi ja levitä niiden toiseen päähän keskelle hieman tuorejuustoa ja muutama nokare savulohta, kinkkua, chorizoa tai fetaa, mitä nyt sattuu tekemään mielesi. Jos sinulla on jotain tuoretta yrttiä, silppua sitäkin hieman mukaan. Taita täytteetön pää taikinalevystä täytteellisen päälle ja puristele kevyesti reunat yhteen. 

Nosta neliön muotoinen taikinatasku keskelle kuumaa vohvelirautaa ja paina kansi päälle, mitään rasvaa ei tarvita. Paista muutamia minuutteja, ehkä noin viisi, kunnes taikina on kypsää. Syö lämpiminä aamukahvin seurana. Jos haluat makean version, laita täytteeksi jotain hilloa. Jos haluat tuunata pikavohvelit vasta lautasella, taita kevyesti kaulittu taikinalevy keskeltä ja paista taitettuna. Yksinkertainen ohut taikinalevy ei välttämättä puristu vohveliraudan puoliskojen välissä riittävästi kypsyäkseen yhtä aikaa molemmin puolin. Nämä plainit versiot voit sitten lastata mieluisilla päällisillä vasta pöydässä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne on kerättynä kaikki aihepiirin postaukset. 

Lopuksi tiskataan 

Edit: kaupallinen yhteistyö, Fiskars

Jos aika on kortilla, mutta haluaa jotain lämmintäkin syödäkseen, tässä salaatti, jossa maut ovat mukavasti sopusoinnussa. Laitan ohjeen määrät neljälle riittävään salaattiin, vaikka koemielessä tein annoksen yhdelle, söin salaatin salaa kenellekään kertomatta. Ajatus tästä leivitetystä ja paistetusta juustosta jäi mieleeni Makua kotoa-blogin postauksesta.

• verigreippi tai kaksi
• salaattisekoitusta (puhdasta ja kuivaa, tosi nopsaa käyttää, mutta maailma ei siitä pelastune)
• 2 kevätsipulia
• tarpeeksi kirsikkatomaatteja neljälle, noin 20 kpl
• palanen feta- tai jotain muuta paistamiseen soveltuvaa juustoa
• 1 kananmuna (tai 2 jos kananmuna on kovin pieni)
• 1 dl vehnäjauhoja
• 24 raakaa, kuorittua, pakastettua, sulatettua, kuivattua jättikatkarapua
• suolaa ja pippuria
• muutama tippa keltaista tabascoa
• oliiviöljyä

Fiskarsin Facebook-sivulla voi osallistua kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa käytännöllisiä tuotteita. 

Edit: kaupallinen yhteistyö, Hellman's

Campasimpukka kokeili Blogiringin kautta Hellmann'sin tuotteita. Sain joitakin aikoja sitten näyte-erän firman tuotteita ja eilen meillä oli sitten varsinainen majoneesipäivä. Emme käytä majoneesia ja valmiita maustekastikkeita juuri ollenkaan, lähinnä sen vuoksi, ettei vain ole tullut niin tehtyä. Olen joitakin kertoja kokeillut majoneesin tekoa ja se on sellainen nykäsmäinen 50/60-juttu, saattaa onnistua, mutta yhtälailla mennä metsään.

Oli oivallinen sää grillata, tosin olen sanonut ennenkin, että grillaan kyllä vaikka millä säällä, saa sataa, saa olla pakkasta, mutta olihan se kiva grillata, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tein aluksi jääkaappiin maustumaan cole slaw'ta, johon otin vinkit ystäväni sauvajyväsen blogista. 

Raastoin kaalin, porkkanat, sipulin ja omenan karkeaksi raasteeksi ja sekoittelin ne toisiinsa kunnolla. Lusikoin majoneesin ja kermaviilin pieneen astiaan ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Maustoin sen sitruunamehulla ja sokerilla. Pyörittelin kastikkeen raastettujen kasvisten sekaan joka puolelle ja nostin astian jääkaappiin maustumaan. 

Cole slaw säesti päivälliseksi tekemiäni pihvileipiä. Joku päivä sitten grillasimme pihvejä ja fileen kapea ja paksu pää jäivät kylmälokeroon odottamaan myöhempää käyttöä. Saamassani majoneesinäytepakkauksessa oli myös maustettuja majoneesikastikkeita, joitten arvelin sopivan pihvileivän mausteeksi. Kammenpyörittäjä oli niitä jo aikaisemmin kokeillutkin erinäisillä lautasilla. 

Leikkasin fileestä melko ohuita viipaleita, jotka öljysin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Grillasin ne molemmin puolin. Samaan aikaan grillasin sipulirenkaita ja tomaattisiivuja kevyesti ja Kammenpyörittäjä keräili salaatteja ja muita tykötarpeita lähettyville. Halkaisin ciabatta-leivän ja kun pihvit olivat valmiit, nostin ne grillin ylätasolle lämpimään vatiin odottamaan hetkeksi. Laitoin leipäpalat avattuina pihvien grillausmehuisiin kohtiin kuumenemaan ja sitä odotellessa leikkasin pihvit ohuiksi viipaleiksi. Kukin kokosi lämpimälle leipäpalalleen mieluisia täytteitä, salaattia, pihvisuikaleita, majoneesikastiketta, grillattua tomaattia ja sipulia. Paljon servettejä ja iso lusikallinen cole slawta, lasillinen kylmää roseviiniä. Jopa minä hammaspotilaana haukkasin ylivarovaisia paloja, sillä lauantaista jatkunut nälänpito sai kertakaikkiaan loppua!

Yhteistyössä Hellmann's

Edit: kaupallinen yhteistyö, Valio

Campasimpukka osallistuu Blogiringin kautta yhdentoista muun blogin kanssa Valion Koskenlaskija-kilpailuun. Aikani on ollut harvinaisen kortilla viime viikot. Onneksi teemaan  liittyi niin nopeus, kuin helppouskin ja se, että tuotteet olisivat kätevästi ostettavissa lähikaupasta. Hellepäivä ei innostanutkaan viihtymään lieden ääressä yhtään liian pitkään, joten pyöräytin muutaman pikaisen palasen, jossa hyödynsin Koskenlaskija-juustoa, jonka makuna on sipuli-ruohosipuli. Minulla ja sulatejuustolla on ollut vuosia verraten etäiset välit, mutta nyt meillä oli oiva tilaisuus tutustua hieman paremmin.

Lehtitaikinalevyt ovat näppäriä käyttää muulloinkin kuin joulun aikaan. Minulla onkin yleensä paketti tai kaksi valmiita levyjä pakastimessa, niin nytkin. Tuumin, että pienet muffinivuoassa paistettavat juustotäytteiset minipiirakat voisivat olla hyviä. 12 minipiirakkaa valmistui näistä aineksista:

Otin taikinalevyt sulamaan leivinpaperin päälle ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Notkistin sulatejuuston vatkaamalla sen yhdessä turkkilaisen jogurtin kanssa tasaiseksi massaksi. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt pitkittäin kahteen suikaleeseen. Sivelin suikaleille ensin pestoa ja sen päälle Koskenlaskija-massaa. Juuston päälle sijoittelin puolikkaiksi leikattuja leikkeleviipaleita ja ruohosipulisilppua, persiljaa ja basilikaa sekä ripauksen pippuria. Käärin suikaleen rullaksi ja nostin rullan muffinivuoan koloseen. Paistoin minipiirakoita noin 15 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet kauniin paistopinnan ja olivat ilmavia ja kypsiä. Nostin ne varovasti vuoasta leivinpaperin päälle jäähtymään. Minipiirakat voi hyvin tehdä paistamista vaille valmiiksi vuokaansa ja jättää jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kaksi taikinalevyä oli jäämässä ylitse, joten samoilla uuninlämmöillä paistoin niistä grissinin tapaisia tikkuja. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt neljään pitkittäiseen suikaleeseen ja sivelin niiden pinnat Koskenlaskija-juustomassalla. Ripottelin päälle nigellansiemeniä ja kiersin suikaleet muutamaan kertaan kierteelle. Paistoin tikkuja noin 15 minuuttia ja olin syödä ne kaikki, ennen kuin maltoin ottaa kuvaakaan. Juusto maistui mukavasti lehtevissä tikuissa. Sopisivat varmaankin hyvin keittojen kaveriksi. 

Koska juustomassaa oli edelleen vähän jäljellä, sommittelin vielä vaikkapa koululaisen kesäpäivään sopivan välipalan, joka myöskään ei ole jääkaapissa säilyttämisestä moksiskaan. Auringonkukkaleipäviipale sai ylleen poroleikkeleeseen käärittyjä minitomaatteja, lusikallisia Koskenlaskija-juustomassaa, yrttejä ja viereensä salaattia. Leipä vain mehevöityi jääkaapissa ja juusto sopi erinomaisesti yhteen poron kanssa.

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija

Edit: kaupallinen yhteistyö, Soyappétit

Olen Blogiringin kautta mukana Soyappétit-kampanjassa, eikä siihen varmaan noviisimpaa soijakokkaajaa helposti löytäisikään. Sain joitakin viikkoja sitten näytepaketin, jossa oli monenlaisia soijatuoteitta, joista yhdestäkään minulla ei ollut kokemusta. 

Etsiskelin tietoa soijasta ja mietin,  miten ihmeessä lähestyisin tätä aihetta. Löysin sitten kivalta kuulostavan skonssiohjeen, jossa käytettiin myös spelttiä, joka on ollut minulle vähän ongelmallinen raaka-aine myöskin. En pidä kovin paljon kuivatuista karpaloista, joita alkuperäisohjeessa oli käytetty, joten vaihdoin ne kuivattuihin mustikoihin, joita löysin Punnitse ja säästä-kaupasta. 16 skonssia valmistui seuraavista aineista:

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Soijajauho on todella kevyttä, joten sitä tuntui tulevan todella paljon, enemmän kuin spelttiä. Pienin suklaan muruksi ja leikkasin kylmän voin pieniksi kuutioiksi. 

Kaadoin soijajauhon, speltin, suolan, sokerin ja leivinjauheen kulhoon ja sekoittelin ne hyvin lusikalla. Lisäsin voikuutiot mukaan ja hieroin  voin mukaan niin nopsasti kuin mahdollista tavoitellen murumaista rakennetta. Voin kuuluu jäädä skonsseissa pieniksi hiutaleiksi, jotta ne kohottaisivat taikinaa paistovaiheessa. Sekoitin mukaan mustikat ja suklaan ja seuraavaksi lisäsin kulhoon kevyesti vatkatun kananmunan ja maidon. Pyörittelin sitten kaikki ainekset mahdollisimman nopeasti taikinaksi, liika sekoittelu tekee skonssitaikinasta sitkasta. 

Kaavin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinlaudalle ja taputtelin sen jauhoisin käsin pyöreäksi levyksi, noin kaksi senttiä paksuksi. Dippasin skonssimuottia jauhoihin, ettei taikina tarttuisi siihen kovin innolla. Painelin pyöreitä skonsseja taikinasta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja voitelin ne maidolla ennen paistamista. Paistoin skonsseja noin 20 minuuttia, kunnes ne olivat nätin ruskeita. Ne eivät kohonneet ihan niin paljon kuin toivoin, mutta aamiaispöydässä ne maistuivat mustikka- ja vadelmahillon kanssa aivan kelpoisilta.