Pesän reunalla

 

Viime postauksessa kirjoitin puolukkachutneysta ym.suunnitelmista tälle viikolle. Töihinkin suunnittelin vaikka mitä "ylimääräistä", kun syyslomaviikon takia lapsia olisi vähän.

Jo aiemmin olen maininnut sitkeästä iskiaksestani, mikä on vaivannut enemmän tai vähemmän koko kevättalven. Vaikka kivut ovat välillä olleetkin ikävät niin taipuisuudessani on tapahtunut parannusta ja olen jo ollut toiveikas paranemiseni suhteen. Kunnes tuli torstaiaamu.

Lumien alkaessa sulaa on lasten rakastama hämähäkkikeinu noussut pienimpien Nuppusten ulottumattomiin. Keinuminen on kuitenkin  kivaa, joten hoitajien apu on tarpeen. Niinpä nostin yhden kaikista pienimmistä ja kevyimmistä lapsista "Hämppikseen" ja tein jonkun kiertoliikkeen  jota ei olisi pitänyt. Kipu lonkassa ja jalassa oli hirvittävä!   Se työpäivä loppui siihen,  kun en päässyt kunnolla edes kävelemään saati sitten kumartumaan.

Iltapäivällä kipu oli sitten jo sitä luokkaa ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen naapurikunnan puolelle. Koska istuminen oli täysin mahdotonta, niin matka taittui ambulanssin kyydillä. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten!

Sinnehän minä sitten yöksi jäin Keiteleelle. Sain jopa ihan oman yksiön- luultavasti siksi etten teutaroinnillani häiritse muita =) Kun jokainen pienikin liikahdus sai vinkaisemaan kivusta en olisi kovin hääppöistä huoneseuraa ollut. Vahvoilla kipulääkkeillä olo saatiin vähitellen tasaantumaan ja pääsinkin kotiin eilen iltapäivällä. Tosin Maajussin autoon kiipeäminen laukaisi taas kivun ja Maajussi olikin vähällä jo tehdä u-käännöksen kesken matkan kun naama valkoisena ilmoitin että taidan kohta pyörtyä.  Kotiin kuitenkin päästiin, kun laskettiin istuin lähes vaakatasoon.

 Vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkkeet tekevät olon tokkuraiseksi ja se ettei pysty edes normaaleihin arkiaskareisiin vetää mielen matalaksi =( tuntuukin että en enää tunne itseäni. En minä ole tämä hitaasti köpöttävä totinen ja hiljainen olento! Siksi puhelimen kilahdus eilen illalla oli kutakuinkin paras ääni maailmassa. Huhtikuun sny-paketti olisi noudettavissa ❤

Itse en sitä voinut hakea, mutta onneksi on Maajussi ❤❤❤ hän haki paketin minulle töistä tullessa ❤

KIITOS!! Tuo kori on ihana! Niin keväinen! Vaatteissa en tuota sävyä käyttäisi, mutta tuohon koriin väri sopii täydellisesti! Ja korille on muutenkin käyttöä. Rakastan sitä! Lisäksi paketista löytyi virkkuukoukku, lankaa, meille ennestään tuntematonta teetä ja suklaata. Tuo tee vaikuttaa makumaailmaltaan kiehtovalta! Sitä maistetaan varmaan jo tänä iltana =) ja suklaan aion myös kohta avata.
Et uskokaan rakas Sny miten sopivaan hetkeen paketin tulo osui ❤ juuri nyt tarvitsin sen tuomaa piristystä varmaan enemmän kuin koskaan ennen! Kiitos ❤

Viime syksyn SNY-kierrokselta päällimmäiseksi muistoksi jäi huono omatunto.  Muuttuneiden työkuvioiden takia aikaa oli vähemmän ja suuren lapsiryhmän aiheuttama melu söi voimia. Niinpä tuntuikin, että olin "maailman huonoin" pari. Paketteihin kuuluvat/toivotut itsetehdyt asiat olivat jotain todella nopeasti valmistuvaa tai sitten paketin mukana ei ollut mitään itse tehtyä. En ollut ollenkaan tyytyväinen omaan panokseeni!

Niinpä kun sain Heidiltä ennakkomainoksen kevään SNY-kierrokselta niin vastasin välittömästi etten osallistu. Mutta, mutta.... On todennäköisesti Heidin viimeinen emoilukierros ja paketteja on kuitenkin aikas kiva saada... Maajussinkin mielestä "eihän siinä silloin ole kahta sannoo" jos kerran on Heidin Grande finale. Eli Kuinkas sitten kävikään =D ilmoittautumislomake lähti matkaan niin, että vilahti.

Eilen sain tiedot kevään SNY-paristani ja ensimmäiseen pakettiin on jo lankaa tilattu ;)
Sitä miten kierros tulee muuten sujumaan en osaa vielä sanoa-yritän parhaani. Juuri tällä hetkellä tunnelmat kierroksen suhteen ovat hieman ristiriitaiset. SNY tuo monia kivoja hetkiä, mutta oma aktiivisuuteni mietityttää.

Viikko sitten sunnuntaina jouduimme vuorokauden varoitusajalla hyvästelemään Maajussin äidin ja tiedän Muorin kuoleman vaikuttavan omaan jaksamiseeni tänä keväänä. Hän oli minulle kuin toinen äiti <3

Hei SNY =)
 oletko sinä vielä olemassa? En minä niin pelottava ole ettetkö voisi laittaa viestiä myös tänne blogiin paketin myöhästymisestä. Toki sain viestisi Heidin kautta, mutta mieluusti olisin kuullut siitä ihan suoraan sinulta.
Terkuin: vesisateessa värjöttelevä Reppanainen

Äitini oli todella taitava kirjoneuleiden tekijä. Minäkin kokeilin joskus yläasteiässä karuin tuloksin. Jälki oli kireydessään ennenkuulumatonta ja neuletakin  etumuksen peura vuoreen törmänneen näköinen 😂 niinpä hylkäsin kirjoneuleet -iäksi, niin luulin.

Viime syksynä kuitenkin facebook-kaverini Heidi liitti minutkin Niina Laitisen Joulukalenterisukat-facebookryhmään. KÄÄK!! No pakkohan se oli edes yrittää kun kerran ryhmässä olin! Ja yllättäen homma olikin hyvin koukuttavaa ❤ innolla odotin aamuisin päivän ohjepätkää ja kohtalaisen vaivattomasti pysyin muiden ryhmäläisistä tahdissa. Neulekäsiala oli edelleen aika kireää, mutta lopputulos silti mielestäni ihan kaunis.

Kun heti uuden vuoden jälkeen sitten ryhmässä alkoi intoilu Ystävänpäiväsukka-KAL-projektista, niin olin innolla ilmoittautumassa mukaan!
Tammikuun 20. päivä projekti sitten alkoi ja aloin väkertää pitsijoustinta. Koska Seitsemän veljestä Polaris oli joulukalenterisukissa osoittautunut todella kauniiksi niin valitsin Ystävänpäiväsukkiini kuvioväriksi raitalangan.  VIRHE!!! Vaihtuvat värit tekivät kuvioista sekavat ja levottoman oloiset.

Osa ohjepätkistä osoittautui kovin haasteelliseksi ja kahlasin päivän ohjetta hiki hatussa välillä purkaen.  Vaikka sydänkuvioihin vaihdoinkin pinkin langan niin into neulomiseen hiipui. Sen verran pitkällä KAL kuitenkin oli etten halunnut kokonaan alusta aloittaa yksivärisellä kuviolangalla.  Sukat olisivat jääneet takuulla kesken mikäli olisin pudonnut muun ryhmän kyydistä. Niinpä oli pakko vain kärsiä sekavat lankavalinnat ja hammasta purren raahustaa sukat maaliin.


Terän sovelsin valiten ohjeista mieluisimmat. Osa varren kuvioista valui terään,  koska sääristäni loppui pituus. Kireää käsialani tuntien vaihdoin ohjeen Nalle-langan paksummaksi Seitsemän veljestä-langaksi ja se venytti sukkien pituutta. Sukista tuli noinkin aivan polvipituiset.
Ei lopputulos niin pahalle näytä, mutta sen verran tekemisen takkuisuus vaikuttaa etten ole vieläkään päätellyt langanpäitä.
Mutta kuitenkin... Taisin äsken tulla liittyneeksi myös pääsiäissukkien tekoon. Ehkä.

Maanataina makasin sängynpohjalla surkeana ja kovassa kuumeessa. Mahakin niin hellä ettei liikahtaa tahtonut kärsiä. Jossain välissä sairasvuoteeseen hiipi muisto parin vuoden takaa. Silloin sairaana makaamiseen toi valoa snyn lähettämä paketti, jonka Maajussi-kulta kävi kylältä hakemassa. Mutta silloin oli joulukuun puoliväli. Ei joulukuun alussa vielä ole paljastuspakettien aika. Nyyh!!

Illan hämärtyessä kuume oli laskenut ja varovasti jaksoin jo laskeutua ullakkokamaristani. Hoippuvin jaloin köpötin selaamaan päivän postin. Jaa-a no eipä kummoisia, eihän sitä ikinä maanantaisin .        .- Siellon siellä korissa joku paketti. Isän ääni. Paketti! Yes! Paketti osoittautui pieneksi ja pulleaksi kirjekuoreksi. Pikkujouluvaihdosta kenties? No, sen kyllä avaan heti! Ei, vaan lähettäjästä päätellen tämähän on snyltä <3 Ihanaa!

Kuoresta sängylle valahti kaksi purkkaa (?), mehiläisvahahuulivoide ja pikku-Myy-kortti. Sekä kolme kirjan sivuista taiteltua joulukalenteritaskua, joista ei häpeäkseni ole kuvaa. En malttanut kuvata taskuja ennen avaamista.


Koska oli joulukuun eka päivä, sain heti avata yhden taskun =) sieltä löytyi aina tarpeeseen tulevia silmukkamerkkejä. Kiitos!


Seuraavana aamuna olo oli jo hieman parempi, joten heti herättyä päivän luukun kimppuun. Sieltäpä löytyi kahvetta ja suklaata! Oih, Dumleista tulee muistoja mieleen! Aikaisemmassa elämässäni tuli useampikin pussi syötyä töissä.


Keskiviikon luukusta löytyi joulusydän. Päätynee joulukuuseen tänne yläkertaan.
Sny kehoitti päättelemään luukkujen perusteella mitä seuraava paketti  pitää sisältää. Hm,.. vaikeat vihjeet. Enpäs osaa sanoa! Mutta onneksi ei tarvitse odottaa pitkään. Joulukuun paketti odottaa jo postissa maanataita!

Tykkään huiveista, tykkään helpoista neuleista = tykkään helpoista huiveista! Kammarissani oli poukkoillut viime kevään sny-kierrokselta lähtien Zauberballin lankakerä, joka näytti silmissäni kovin piskuiselta. Silloinen SNY:ni kuitenkin kirjoitti, että langasta voisi tehdä pienen huivin. Aikani asiaa pohdittuani päätin tosiaankin tehdä langasta pienen huivin. Koska kesällä olin tehnyt Lumi-huivin, tiesin mallin pienehköksi- Siispä lunta puikoille!

Ensimmäinen lumihuivini kesällä sujui kuin tanssi. Niinpä lähdin urakkaani innoissani ja pystypäin! Ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä. Huivi tahmoi jo alkumetreillä.
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä etten minä tiedä pimeydestä tuon taivaallista. Nyt olen jo alkanut vetää sanojani takaisin. Ehkä on pimeän ja sateisen syksyn "ansiota", että marraskuu oli kerrassaan hirveä! Olen ollut kireä kuin viulun kieli ja raateluhampaat esillä koko ajan! No, jos on ajatukset sekaisin niin kohta on pitsikaaviokin sekaisin... Kun purin viimeisen kaavion ekaa kerrosta kolmannen kerran niin olin jo luovuttaa. Teki mieli vaan neuloa huivi loppuun, vaikka sitten virheitä täynnä. Se olisi kuitenkin näkynyt lopputuloksessa, joten sitkeästi vaan purkoosia päin ja aivot pinkeinä keskittymisestä kaavio sisulla loppuun!

Sen verran koville huivin teko otti, etten koskenut siihen pariin viikkoon pingotuksen jälkeen. Tänään huivi  tipahti nenän eteen joulukorttivermeitä etsiessä. Pari minuuttia päättelyyn ja tässä se vihdoin on! Tuskien Lumihuivi!

Eipäs olisi jokuaika sitten uskonut että, tännekin sitä kirjoitellaan mutta kaikki on näköjään mahdollista! Syynä on odottamaton Oman kullan läppärin ns.totaalinen tilttaus eli kyseinen laite sanoi työsopimuksensa irti.Uutta laitetta odotellessa lupasin pitää pienen bloginpäivitys session.Elikkäs SNY:lle sellaisia terveisiä ettäs paketti noudettiin tänään postista ja metrikerholaiset pistivät jo osan paketin sisällöstä parempiin suihin!Eipä tässä sitten muuta kuin,terveisiä kaikille Pesän reunaa lukeville ja tietenkin tätä blogia pitävälle Murulle erityisesti!

Ensin suuret pahoittelut SNY:lleni!! ANTEEKSI! Kortti tuli perille jo päiväkausia sitten, mutta netti on kaatuillut tai tahmonut koko viikon, joten bloggaaminen on ollut aika mahdotonta... nytkin odotan jännityksellä miten pitkälle pääsen ennen kuin tapahtuu romahdus :(

Sain siis pariltani postikortin, joka oli taas niin minua kuin vain olla voi! Ja joka sopisi minimuodossa jokaisen neulootikon käyntikortiksi.

Kysyit talvipukeutumisestani. Tietenkin minulla on päähine! Minä olen niin viluinen etten mitenkään pärjäisi paljain päin! Yleensä käytän nykyään pipoa. Muutama vuosi sitten virkkasin itselleni pallovirkkauksella baskerin, joka näytti niin kivalta lehden kuvassa. Hauskalle se näytti minunkin päässäni. Kun käytin koiraa lenkillä niin ropina vaan kuului kun harakat tippuivat oksilta. Eivät raukat pystyneet pitämään naurultaan kiinni oksista! Baskerin käyttö jäi siihen yhteen kertaan =)

Nyt tämä tyttö lähtee Kullan huuhdontaan lauantai-illan kunniaksi, joten hauskaa viikonloppua kaikille!

Voi Jaana minkä teit!! Sain nimittäin tänään paketin viime syksyn salaiseltani Jaanalta <3   ja taas niin hyvään aikaan ettei olis voinut parempaan saumaan sattua =) KIITOS, KIITOS, KIITOS!

Tämä päivä on nimittäin ollut oikea pitkäperjantai torstain valepuvussa! Viime yö meni peittojen ja vaatteiden kanssa pelleillessä. Välillä hytisin villapitkiksissä ja villasukissa täkin, päiväpeiton ja huovan alla ja pienten unien jälkeen riisuuduin kelteisilleni hiestä märkänä- herätäkseni taas kohta vetämään villahousuja jalkaan... aamulla oli pakko vetää kuumemittarin ja oman tokkuraisuuden  (ja maajussin vakavan järjenpuhumisen) pohjalta karu johtopäätös. Tänään ei töihin mentäisi, eikä vielä huomennakaan. Onneksi perheet suhtautuivat ymmärryksellä tipahtamiseeni. Itse kyllä podin huonoa omaatuntoa siitä, että olen "taas" kipeänä. Edelliskerta oli se elokuinen korvatulehdus.Mutta minkäs teet. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kuumeisena ja voimattomana pudottaisin uusimman hoidokkini Vau-velin. Kymmenkuinen kirppu kun vaatii aika paljon nostelua, kantamista ym. iholla oloa.

Puoleenpäivään mennessä olivat kaksi kesken ollutta joululahjakirjaa luettu loppuun, neulominen ei huvittanut ja digiboksin tyhjentämisenkin lopetin kun sähköt räpsyivät pariinkin otteeseen keskeyttäen katsomiskokemuksen. Sen jälkeen vain olin ja tylsistyin. Postilaatikolle menoa harkitsin, mutta lämmityspuiden kantaminen oli ottanut sen verran voimille etten uskaltanut lähteä raahustamaan tien varteen. Jos olisin tiennyt mitä laatikossa on niin olisin vaikka viimeisillä voimillani kontannut vaadittavat 700 metriä!

Heti kun isä rojautti postit pöydälle kirkolta tullessaan, bongasin lehtikasasta pullean kirjekuoren. Postia SNY:ltä? Ehei, vaan postia viime syksyn SNY:ltä!! Toffee-täytesuklaata, pirteä pikku-Myy-kortti, Ihana Pyryharakka-tiskirätti ja kaksi kerää Drops:n Delight-lankaa.

Olo parani huomattavasti pakettia avatessa ja ihmetellessä! Tuo lanka on niin kauniin väristä, että on lähes sääli tehdä siitä mitään. Kerät voisi vaikka kehystää, niin upeita ne ovat!!

Olen otettu, ihmeissäni ja erittäin iloinen yllätyksestä, joten kiitos vielä kerran Jaana!
 PS:Suklaalevy on jo aloitettu...

Voi sinnuu SNYstäväni! Ei tarvihe suorituspaineita kantaa, pelastit eilis-iltani kirjeelläsi <3  Pikku-isännät veti viimeisen puolituntisen nukenvaunurallia sata lasissa ja kun kovin suunniteltu iltakipiti jäi suunnittelun asteelle hieman myöhästyneen kotiin lähdön takia niin ihan pieni herne hiipi kohti pottunokkaani. Ajelin kotio ja vastassa oli pimeä ja kylmä huusholli. Vain viesti Savon Sanomien laidassa "Olen vetämässä setoria. Ei hätää!" AAAAAAGGGHH!!! Ensin tuli huolestus: Vetämässä? Kenen kanssa vai yksinkö puomanlenkkien avulla... näin jo sieluni silmin isä-ukon kajottamassa hengettömänä traktorin alla Nokialaisen terät taivasta kohti sojottaen. Pikainen katsaus ympärille- koira syötetty, posti haettu ja rantametässä valoja. Hengissä siis! Sitten menikin jo koko pussillinen keittotarpeita nenua kohti... nälkä, väsy ja nytkö vielä pitää alkaa uuneja lämmittämään?! Isin pikku-prinsessa tahtoo palvelua, kiitos!

Ja sitten aloin selaamaan postia: Sanomalehdet, mainoksia, laskuja ja sitten- alimmaisena- lupaavan pullea ja heliseväinen kirjekuori =) Onko se? Kyllä se on! Välimuistaminen SNY:ltä!!
Ihanan aurinkoisen värinen Pikku-Myy-heijastinkortti ja Prymin palmikkopuikkosetti. Kuinka taas tulikaan palmikkopuikot sopivaan saumaan! Olen tekemässä paikattujen hupittajien tilalle Maajussille uusia Hupisukkia ja edellisiä tehdessä hupuloin palmikkopuikkojani jonnekin teille tietymättömille. Eli mutkapuikot tulivat todella tarpeeseen. Kiitos! Ja lisäkiitoksia ajoituksesta =) pelastit yhden eläkeläismiehen illan. Ilman kirjettäsi olisin syöksenyt tulta ja tulikiveä siittäjääni silmille. Nyt tyydyin vain kysymään eikö olisi helpompi myydä Zetor kuin upottaa se lotteikkoon... mutta NYT rantametsä kuulema kestää ajaa vaikka millä pelillä =)   hmm, miehet!

Sunnuntai-iltana oli jälleen aika vetäistä sukan saumat suoraan ja ripsiin räpsytysainetta ja suunnata kohti kulttuuririentoja! Käytiin Kullan kanssa Kuopion musiikkikeskuksessa katsomassa kansanmusikaali Jaakko Teppo goes to Mallorca. Ai juupeli, että oli hyvä ilta!! Vaikkei äänentoistollisesti alaparven reunapaikat ihan parhaita olleetkaan niin esityksen mukana elämiseen paikat olivat täydelliset =) kun kerran kyseessä oli musikaali niin esitys sisälsi paljon Jaakko Tepon musiikkia. Reunapaikalla ei ollut haittaa närkästyneistä vierustovereista vaan sain hytkyä mieleni perästä! Ja kyllä minätyttö hytkyinkin... Ihan ei pokka riittänyt perseen penkistä nostamiseen, olisivat voineet poistaa katsomosta, mutta istullani kyllä "tanssin" niin kuin vain kykenin! Ja maajussilla oli hauskaa katsoa miten eukko vieressä vetää tuolisambaa niin että kaksoisleuka tutisee ;-P

Niin ja se Mikko-sika oli syötävä! Vai onko tähän vuodenaikaan epäkorrektia sanoa siasta noin?
Esityksessä tosiaan oli ihan ihka elävä sika. Ei kylläkään tavallinen suomalaiskarju vaan pieni ja sutjakka villasika. Se "villaisuus" oli piste I:n päällä potsissa. Niin hellyttävästi ne karvat kihartuivat. Ei sialla kovin paljoa näyttämöaikaa ollut, mutta se suoriutui osastaan mainiosti valjaiden ja makupalojen tuella. Tosin loppukumarrukset olivat pienelle vähän liikaa ja näyttämölle lirahti pieni pisu, mutta kerrankos sitä nyt sattuu, on sattunut suuremmillekin tähdille.

Musikaalimatka ei olisi voinut parempaan aikaan osua. Oli todellinen tarve heittää aivot narikkaan ja jammailla sydämensä kyllyydestä, sen verran rankasti viikonloppuni aloitin   :'(  joku vielä tällä hetkellä tuntematon lähimmäinen yritti nimittäin lähennellä- autolla... olin ajamassa kotiin perjantai-iltana kun joku, ilmeisesti rattijuoppo, tuli vastaan vasenta kaistaa ajaen ja ollenkaan tiedostamatta, että tiellä on vastaantulija! Onneksi kohdalle sattui tienhaara jonne sain Ompun ajettua. Silti kuljettajanpuoleinen sivupeili meni rikki, helmalista irtosi ja Omppu-paran vasen kylki on täynnä hankaumajälkiä. Olisinhan minä toki voinut vaikka kokonaan kääntää sille sivutielle, jos olisin arvannut että setä polvelle istumaan haluaa! Luotin kuitenkin viimeiseen asti, että TÄYTYYHÄN sen väistää minua, kun vastaantulijoiden kaistalla kerran on. No, eipä sitten väistänyt. Tuskin edes huomasi keneenkään törmänneensä, vaikka jonkin verran äänitehosteitakin tapaus aiheutti. Oli sitten samaansyssyyn ajanut yhden papan auton kylkeen samalla tavalla pari kilometriä myöhemmin. Siinä rytinässä sitten olikin rutistunut jo peltiäkin. Ja edelleen kuljettajan matka oli jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nyt pitää vain sitten toivoa, että poliisit saavat ajajan selville ja vastuuseen teoistaan! Tahtoisin erittäin mielelläni maksajan Ompun vaurioille! Tuntuisi aika kohtuuttomalta maksaa korjausta itse tai ottaa vakuutusrahat ja menettää bonuksiaan sen takia, että joku muu hölmöilee :-(

Uutisia SNYpykälle =D ensimmäiset sukat lähettämistäsi langoista on nyt puikitettu!
Sukat on syyskuun paketin Polku Mustajuuresta. Lupasit minulle haasteita ja sitä nuo sukat totisesti tarjosivat! Polku käyttäytyy sukkalankana hivenen omapäisesti. Lankaa purkautuu kerältä ryöpsähdyksinä johon sitten "piru hirttää poikansa" hyvin herkästi. Lisäksi irrottelin muutamaankin otteeseen nukkanöttösiä langan ympäriltä. Vaikka Polkua mainostetaankin nimenomaan sukkalankana, niin paremmin se luultavasti toimisi isoäidin neliöissä, afrikkalaisissa kukissa tms. palatöissä, jolloin lanka ei ehdi nöyhtääntyä niin paljon. Tai sitten toinen vaihtoehto on katkoa lankaa aina kun iskee epätoivo. Siihen en alkanut, koska halusin sukat, joiden pohja ei ole puolillaan solmuja. MUTTA lanka on todella kauniin väristä ja pehmeää. Sen verran ohuet sukista tuli, että ne saivat heti ylennyksen yösukiksi. Ensimmäinen työvuoro oli jo viime yönä ja varpaat lämpimänä nukuin kuin murmeli koomassa    ZZZZZZZ-Krooh...

Sitten seuraa Eija-tädin vali(s)tustunti. Käyttäkää hyvät ihmiset vielä heijastinliiviä, heijastinta tai pukeutukaa edes värikkäisiin vaatteisiin, silloin kun päivä alkaa sarastaa! Minulla oli tänään reumakontrolli Suonenjoella ja lähdin hurruuttelemaan kotoa kahdeksan jälkeen. Ainakin teoriassa auringon olisi siis jo pitänyt nousta. Yksi ääliöpyöräilijä ja muutama jalankulkija saivat minut noitumaan kuin turkkilainen (kuka niiden kiroilemista on oikein tutkinut?)      > :-(   Kun on musta maa ja märkä asvaltti niin tummaan toppatakkiin pukeutunut koirankusettaja EI TOSIAANKAAN erotu metsätaipaleella, varsinkaan tihkusateessa, kuin vasta silloin kun auto on lähes kohdalla. Onneensa ei kannata luottaa liian kauan. Joskus se loppuu ja sitten ei ole kenelläkään hauskaa! Paitsi maan matosilla, jotka saavat helposti rouskuteltavan juhla-aterian sopivan muhjuuntuneesta kalmosta.

Viime päivät olen keskittynyt kuuntelemaan kanssaihmisiäni huolella. Ehei, en ole kokenut valaistumista ja muuttunut Eija Empaattiseksi vaan korvatulehduksen vaivaama oikea korvani on edelleen lukossa enkä kuule sillä paljoakaan tällä hetkellä. Lääkäri sanoi lääkekuuria kirjoittaessaan kuulon palautumisen ennalleen voivan viedä viikkoja. JIPII!!! Lisäksi korvan "lukkiutuminen" vaikeuttaa äänien suunnan  hahmottamista. Parina aamuna vanhusta pissattaessa olen ollut vähällä loikata ojaan koulutaksin ohittaessa meidät. Kuulostaa aivan siltä, että auto tulee suoraan päälle. Ei yhtikäs kiva tunne!
Se hyvä puoli hieman vielä toipilaana olossa on, että sillä voi perustella viikonloppuisin iskevää lorvikataria  :-)
Enhän mä nyt millään voi tehdä yhtikäs mitään, kun olen vasta ollut kipeenä, enhän? Eli eilinen meni lähes pelkästään netissä roikkuessa, neuloessa ja lukiessa.Vaikken eilen "mitään" tehnytkään niin silti tiskipöytä näytti päivän päätteeksi Mount Everestiltä. Lieneekö syynä sitten vuori-ilmiöön täytesämpylät
                                                                ja raparperipiirakka.
Täytesämpylöihin sain ujutettua serkulta saamani kesäkurpitsan. Aurinkokuivattujen tomaattien ja valkosipulituorejuuston kanssa täytteestä tuli aikas hyvää! Laitoin ohjeen Resepti-kirjaan, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Taikina on leseiden ansiosta helppoa käsitellä, joten uskoisin sämpylöiden teon sopivan koko perheen leivontahetkiinkin.

Osallistuin viikolla Sinulle-blogin arvontaan, jossa palkintona tuo ihanainen huivi mikä on Sinulle-blogin kuvassa jonka linkitin sivulleni. Kuvaa klikkaamalla pääsette arvontasivulle. No, arvontaan osallistuttuani aloin miettimään miksei oman blogin kommenttikentässä ole ollenkaan mahdollisuutta anonyymi-kommentointiin. Hetkisen asiaa tutkittuani huomasin, että asetukseni olivat päin kavioeläimen peräpäätä! En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten en ollut tajunnut, että kommentointia voi rajata/vapauttaa mielensä mukaan. No nyt asia on korjattu, joten satunnaisetkin paikalle eksyjät saavat avata sanaisen arkkunsa jos tarvetta ilmenee!

VAROITUS!!! ALLA OLEVA KIRJOITUS SISÄLTÄÄ MARINAA, KITINÄÄ JA RUIKUTUSTA!
 
Reppanainen on sitten päättänyt tutustua hoidettaviensa maailmaan ihan konkreettisella tavalla. Ja täytyy kyllä todeta ettei ole pikku-ihmisillä helppoa :-(   Menin illalla nukkumaan ihan tyytyväisenä tyttönä. Nenä nyt tietty oli tukossa ja yskitti, mutta eihän se tahtia haittaa. Puoli neljältä se sitten alkoi... heräsin tunteeseen kuin joku kaataisi sulaa lyijyä oikeaan korvaan. Yöunille saikin sen jälkeen vilkuttaa hei-heit. Särkylääke lievensi kipua ehkä 5% . Niinpä sitä sitten vain kärvisteltiin ja odotettiin aamua. Edes aamun tulo ei paljon auttanut, koska lääkärin aika järjestyi vasta yhdeksitoista. Onneksi Maajussi-Rakkaani lähti kuskiksi-tiedä minne olisin päätynyt ilman häntä. Kipu ja paineen tunne korvassa aiheuttavat lievästi huimaavan tunteen, joten yksin olisin varmaan vain päätynyt pyörimään ympyrää johonkin risteyksen. Nyt on onneksi antibiootit kädessä (yksi jo massussakin) ja kahden päivän sairasloma saatu. Korva elää kyllä edelleen omaa elämäänsä: rutisee, vihloo ja "nytkähtelee sisäisesti", mutta jo pelkkä tieto siitä, että lääkekuuri tulee viemään kivun helpottaa hieman oloa. Ja jospa se Buranakin tällä kertaa auttaisi enemmän kuin yöllä!