Pesän reunalla

Norsu lasikaupassa.
Se minä olen.
Heilautan kärsääni
ja rikon kaiken.
Kerta kerran jälkeen.
Juuri kun sirpaleet on saatu kerättyä lattialta.

Sisimmässäni peläten
kertaa
jolloin palaset,
moneen kertaan liimatut,
eivät enää pysy kasassa.

Huomenna olisi sitten virallisestikin kesäloman ensimmäinen päivä :-)  seuraavat kaksi ja puoli viikkoa "joudun" pyörimään ihan vaan kotosalla... mitähän sitä keksisi aikansa kuluksi *virn*
 Loma alkoi- kuinkas muuten- Pesässä. Oli ihanaa köllötellä eilen aamulla ihan kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä minnekään. Tosin pienenä kauneusvirheenä oli Maajussin töihin lähtö ennen kukon laulua. Vaikka oma viehätyksensä siinäkin on, rakkaansa töihin laittamisessa. Mikäli ette hirveästi pahastu niin sama myös runon muodossa...

Hämärässä mökissä
yön vaihtuessa aamuksi
katson
unen pehmentämin ääriviivoin piirteitäsi
nenää,
huulien kaarta,
kättä, joka pitelee voileipää.

Hellästi saattelen sinut matkaan.
Käperryn lakanoihin
-jäljiltäsi lämpimiin-
odottamaan paluutasi
ja nukahdan
onnellisena
tietäen meidän olevan yhdessä
riippumatta siitä missä olemme.
 
Tänä iltana olisi tarkoitus korjata tilanne. Aamulla ei ole kummallakaan kiire minnekään, vaan saamme heräillä kuunnellen sateen ropinaa ja järveltä kuuluvaa joutsenten keskustelua. Eteisestä taitaakin kuulua jo kolinaa joten kumpparit kohti Vesijärven rantaa ja nauttimaan kesäillan rauhasta.

Myrskyn jälkeen painaudun syliisi.
Märkänä, voipuneena.
Onnellisena siitä, että olemme tässä
yhdessä, sylikkäin.
Vaikka vielä äsken välissämme oli myrskyävä meri,
joka vääristi horisontin,
muutti sanat salamoiksi.
Niin ettemme erottaneet vastarannalta toisiamme.
Emme kuulleet tuuleen heitettyä kuiskausta
-rakas.

 Tunnen käsivartesi ympärilläni.
 Katson silmiisi kiitollisena navigointitaidoistasi.
 Myrskyn läpi osasit luokseni
 vahvempana
 varmempana
olemaan rinnallani
-vanhuuteen saakka.

Tervetuloa Pesän reunalle kaikki uudet tuttavuudet ja hauska tavata taas te Neulomosta mukana seuranneet!
 Ensin sananen tai pari blogin nimestä. Nimeen on kolme syytä. Ensinnäkin nimi viittaa parhaaseen paikkaan maailmassa; Onnen Pesä-mökkiin. Missään en saa aivojani niin täysin nollattua kuin siellä. Kiitos Kultaseni, kun ostaa rytkäytit mökin meille kutupaikaksi jo silloin kun vielä leikittiin olevamme "vain ystäviä" .Toisekseen en ole vielä tähän ikään mennessä ehtinyt kotipesää kauemmas, vaan olen kasvattanut juuret neidonkammariini, jossa oleilen vanhan isäni vastuksina. Niin ja kolmanneksi mä OLEN oikea kotihiiri, joka ei liikkuisi minnekään ulkopuoliseen maailmaan ellei ole ihan pakko ;D

Aikaisemmin bloggasin Neulomossa Rempallaan-blogissa, mutta miten voi pitää neuleblogia ilman neuleita? Aina kirjoittaessani "pelkkää löpinää" tunsin huonoa omaatuntoa siitä, etten esittele lankakorista vapautettuja ihanuuksia/kammotuksia. Niinpä on tullut blogattua aikas harvakseltaan... Ehkäpä nyt täällä Pesän reunalla tulee oltua ahkerammin. Vai lieneekö tekstien vähyyteen sittenkin syynä se, että olen toivottaman laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Vaikka saatan kirjoitella "silloin tällöin ja toisinaan" niin päässä kyllä käy väliin semmoinen surina, kuin kesämökkinaapurin mehiläiset olisivat muuttaneet korvien väliin. Ehkä kannattaisi kallistaa päätänsä ja kokeilla valuisiko korvasta hunajaa?

Jälkiruoaksi saatte runon, joka kertoo ehkä jotakin siitä miten tärkeä paikka pienen järven lotteikkoisella rannalla nököttävä punainen kesämökki minulle on.

 Lauantai-iltana
 kannan vettä,
 viritän valkeaa.
Malttamattomana, palavissani 
 odotan
 sitä hetkeä
 kun saunan hämärässä
 herkin sormin
 pyyhin iholtasi menneen viikon.