Pesän reunalla

Olipa kerran hetki, jolloin porukan pienin vaelteli nukkumatin mailla ja isot pojat mulkaisivat hoitotätiä pahasti, " Anna meidän olla rauhassa! Mene sinä neulomaan!" Okei, mennään. Paitsi ettei laukussa sillä kertaa ollut neuletta. Muistelin siellä kuitenkin olevan virkkuukoukun ja kaapista pitäisi löytyä jotain langanjämiä. Aina välillä naapurin mummo antaa minulle lehtiä luettavaksi ja yhdessä Viva-lehdessä olin nähnyt virkattujen tossujen ohjeen. Olisikohan se lehti vielä tallessa?

Lehti löytyi ja aloin virkata hipsutella tossuja. Ensimmäistä pääsin sinä päivänä puoleen väliin ja päivien saatossa muutama kerros päivässä tossukat alkoivat saada muotonsa. Sen verran sovelsin etten tehnyt kiristysnyöreistä kuin pelkät ketjusilmukkanauhat. Kokeilin kyllä ohjeen mukaista hieman paksumpaa nauhaa, mutta en tykännyt siitä. Tossuihin olisi voinut virkata kukat koristeeksi ja hienollehan ne olisivat näyttäneetkin. Tapanani kuitenkin on istua joko suutarin istunnassa tai vetää jalat kippuralle alleni. Kokemuksesta tiedän ettei silloin saa sukissa olla mitään ylimääräisiä krumeluureja painamassa. Tässä siis tossut ilman krumeluureja lämmittämään varpaita kevään ensimmäisinä Pesäiltoina. Voi miten jo mökille pääsyä odotankaan!!

Sisustuksessa ja käsitöissä on pari viime vuotta jyllännyt hillitön pöllöbuumi. Pöllöjä tupsahtelee vastaan vähän joka kolosesta! Tottahan se piti minunkin pysyä muodissa mukana ja hommata itselleni pari siipiveikkoa.
Tein joku aika sitten Knitting Roomilta pienen lankatilauksen ja kuinka ollakaan niin heti etusivulla oli virkattujen pöllöjen ohjeen kuvake. Hauskan näköisiä olivat ja ihan huomaamatta ohje sujahti ostoskoriin. Oli muuten ensimmäinen maksullinen ohje, mihin olen sortunut. No, hinta oli lähinnä muodollisuus, muistaakseni vähän toista euroa.
Rauhallisina hetkinä töissä pöllöjä virkkasin ja hyvin palautui mieleen se miksi en ole paljon koukkua heilutellut. Ei ole virkkaaminen minun juttuni! Lopputulos ei ole lähellekään sitä mitä pitäisi enkä pysty virkkaamaan kuin hetken, koska sormiin alkaa sattumaan virkkausasento. Ergonomisia koukkuja voisi tietysti joskus kokeilla ja kai se virkkausjälkikin harjoittelemalla paranisi...

Emopöllöllä nokkana softispala ja poikasella huopainen nokka. Mielestäni ohjeen virkattu nokka oli aika ruma, niin sitten hieman sovelsin.

Olen ihastellut ihmisten blogeissa ja käsityölehdissä olevia ontelokudemattoja jo kauan huokaillen miten taitavia jotkut ovatkaan. Houkutus kokeilla itsekin on kasvanut kasvamistaan. Uskaltaisiko, osaisinko,no ei siitä kuitenkaan mitään tulisi.
Kevätsiivouksen yhteydessä Pesässä vaihtuivat kaikki matot olesketilan lattialla. Saunan pukuhuone sen sijaan jäi ilman mattoja. Ovenedus-lattia tahtoo kastua saunasta tulevien askelista, joten siihen tahtoisin kylpyhuoneen maton tai lattiapyyhkeen imemään enintä kosteutta. Mutta jos oven eteen tulee pikkumatto niin silloin pukuhuoneeseen ei mahdu enää pitkää mattoa. Tähän ajankohtaan sitten ilmestyi Novitan Kesäkäsityöt-lehti tarjoten yhden ratkaisumallin mattopulmaan. Pitsimatto talven korinvirkkauskokeilusta tutuksi tulleesta Tuubi-ontelokuteesta. Pikainen palaveri pään sisällä ja päätin ottaa riskin, kun ei ohjekaan nyt aivan kvanttimekaniikalle vaikuttanut!

Hieman alussa hölmöilin, mutta ehdin jo virkata sen verran pitkälle etten enää viitsinyt purkaa vaan suljin silmäni keskustan virheeltä ja jatkoin eteenpäin. Virkkuukoukkukin hukkui välillä ja työ jäi tauolle, mutta välinetäydennyksen jälkeen perjantai-iltana pääsin jatkamaan mattoa siitä mihin se oli jäänyt muutama viikko sitten. Lauantaina huomion veivät edellispostauksen verhot, mutta eilisen aamupäivän virkkasin ahkerasti. Päiväkahvien ja rakkaani tarjoaman valkosipulipatongin voimaannuttamana sain kuin saikin maton valmiiksi!
Loppujen lopuksi matto ei ollut ollenkaan ylivoimainen höttöislle aivosoluilleni =) en pidä ollenkaan mahdottomana siirtymistä kesän aikana vaativammalle virkkaustasolle hyökäten virkatun tähtipitsimaton kimppuun!

Sain SNY:ltäni aivan ihanaa Sirdarin Folksong-lankaa. Juuri minun väristäni! Snyni sanoi langan sopivan sukkiin, joten sukkia langasta aloitin. Tein varren, kantapään ja terääkin, kunnes alkoi näyttää sille ettei yhdestä kerästä tule ihan kokonaista sukkaa. Siispä suunnanvaihto, tehdäänpä kämmekkäät! Äiteen ET-lehdessä olikin syksyllä kiva pitsi-malli. Malli oli helppo, mutta jälleen kerran lanka paksumpaa kuin ohjeessa. Milloinkahan minä oppisin lukemaan ohjeita ENNEN kuin alan neulomaan?! Kämmekäs siis liian iso, eikä kirjava lanka muutenkaan toimi hyvin pitsineuleessa. 

Purkamisen jälkeen luovutin ja päätin keskittyä johonkin muuhun. Tosin oikein mitään ei huvittanut. Lauantaina oli "en tahdo tehdä mitään"-päivä. Selailin tylsistyneenä vanhoja lehtiä ja sieltä pomppasi syksyllisestä Kodin Kuvalehdestä silmään virkattujen kurpitsoiden ohje. Tykkään syksystä, tykkään kurpitsoista joten virkkuukoukkua etsimään! Samalla pääsi Folksong ulkoilemaan lankakorista. Väri oli juuri passeli kurpitsaan =)

Ensimmäisestä tuli hieman muotopuoli, en ole kovin kokenut virkkaaja. Toinen sen sijaan onnistui jo paremmin ja siitä jätin pois ensimmäiseen harmaalla langalla tehdyt muotoilu-ompeleet. Minusta kurpitsa on paremman näköinen ilman niitä. Kunhan ehdin penkomaan ullakkoa niin pitää vielä tehdä kurpitsoille kaveri ihan puhtaan oranssista langasta! 

Minä inhoan kitkemistä ja iltojen viettämistä kastelukannun kanssa kihloissa. Silti joka talvi, kun postilaatikosta pilkistää siemenkuvastoja minä selaan niitä silmät kiiluen ja haluten yhtä sun toista kaunista ja ravitsevaa. Tällä kertaa tilaus Korpikankaalta sisälsi kyllä pääosin vain sitä kaunista =)
Hassua miten sitä ihmisen mieli muuttuu vanhemmiten. Ennen en voinut sietää harjaneilikoita. Minusta ne olivat junteimpia kukkia ikinä. Nyt kun vihatut vuohenputket ovat tukahduttaneet äidin kukkapenkit, eikä neilikoita ole muutamaan vuoteen ollut niin minä kaipaan niitä! Oikeastaan ne ovat ihan nättejä! Siispä ensi kesänä kylvetään harjaneilikoita.
 Paprikoita kokeilin viime kesänä kasvattaa ruoaksi ostetun paprikan siemenistä. MELKEIN ne ehtivät kypsyä. Nyt tilasin sitten minipaprikoiden siemeniä. Naisenlogiikkani sanoo, että pieni kypsyy nopeammin kuin iso... Tuo pieni valkoinen pussi kuvan alareunassa on vakaasti ja harkiten tehdyn tilauksen heräteostos-osio. Vesimelonin siemeniä! Ajatus omista vesimeloneista on hyvin kiehtova. Kasvatusohjeessa luvataan lajin sopivan avomaallekin, mutta luultavammin melonit tulevat majailemaan kasvihuoneessa. Vai voivatko ne? Eikös vesimeloni ole sukua kurkuille? Kurkut ja tomaatithan eivät tykkää kasvaa samassa tilassa vaan kärsivät asumisjärjestelystä molemmat. No, asiaa pitää vielä harkita... eiköhän nuo paikkansa kahtele! Palan jo innosta päästä kylvöpuuhiin. Kirjopeipin (värinokkonen) siemenillä aion testava kuun liikkeiden vaikutusta itävyyteen. Vanha kansahan sanoo, että ylöspäin  kasvavat kasvit pitää kylvää yläkuulla ja mukalakasvit, perunat ym alakuulla kasvun onnistumisen takaamiseksi.

Loppuun sitten aivan jotain muuta. Helmikuun sny-inventaariokuva. Hieman olen tylsä, kun taas on inventaariokuvassa kirja, mutta ajattelin uutuuskirjan olevan potentiaalinen ehdokas myös paketista putkahtajaksi. On kurjaa saada kirja joka jo itsellä on, koska tietää antajan nähneen vaivaa kirjan ostamisessa ja lähettämisessä. Siispä Snynnykkäni, ällös lähetä minulle tätä ihanuutta!
Kirja on vahinkolapsi, unohdin joulutohinoissani peruuttaa sen Jujulta. Mutta jösses, että olikin koukuttava opus!! Ihan alkoi itseänikin huvittamaan, kun selasin kirjaa perjantai-iltana. Kirja täynnä pannulappuja ja minä luen sitä kuin se olisi maailmankuulu myyntimenestysromaani! Pannulappujen neliön muoto sai miettimään, mihin muuhun tarkoitukseen niistä voisikaan olla...

Syksyllä maaseudulla on perinteisesti sadonkorjuun aika. Minä aloitin oman sadonkorjuuni jo heinäkuussa porkkanoilla =)  
Neuloa kilkuttelin nimittäin lomani ratoksi Metrijengin leikkeihin muutaman huovutetun porkkanan.
Lankana luonnollisesti Huopanen ja ohje Novitan syysnumerosta muutaman vuoden takaa.
Suurta hupia porkkanat herättivät neulottaessa. Ulkonäkö kun oli hieman sanoisinko ajatuksia herättävä!!

  Mutta ei, ei tullut tällä kertaa viimasuojaa Kullan perhekalleuksille, vaan jotain paljon viattomampaa. Ihanan nopeita porkkanat olivat tehdä- tosin naattien virkkaaminen sitten jäikin roikkumaan lähes kuukaudeksi. Jossain pitäisi olla vielä viideskin porkkana. Ainakin olen melko varma, siitä että neuloin viisi porkkanaa. Se yksi vain ehti jo kadota naatteja odotellessaan...

Eilen pöydällä odotti töistä tulijaa pehmeä paketti jonka postileimassa oli jo tutuksi tullut paikkakunnan nimi. Ihanainen SNY:ni oli jälleen taivaltanut eväiden ja suomalaisen sisun voimalla postia kohden. KIITOS! Kekseliäisyytesi lumoaa minut kerta toisensa jälkeen =) paketti siis sisälsi SNYpykän mielleyhtymän ja selostuksen sanasta pehmeä ja monenkirjavan kiepin huovutusvillaa.
Ei ainakaan jää värien puuttumisesta kiinni huovuttaminen ;-)  nyt kun on noin hieno valikoima niin saatanpa joskus kokeilla vaikka huovutetun liinan tai jonkinlaisen seinäkoristeen tekoa. Pohjalle Huopasta tms. ja päälle kuviot tuosta villasta. Ihanhan tässä alkaa päässä surisemaan. Ja mahdollinen teos sitten Pesää koristamaan tietenkin!

Jälkiruoaksi saatte joulukoristeen. Osallistuin Novitan Neulomossa joulukoristevaihtoon ja jo viime viikolla posti toi kotiini tämän virkatun sydämen! Lähettäjän nimi jäi kyllä arvoitukseksi, mutta kiitos joka tapauksessa hienosta koristeesta!

Saanko esitellä- kaikista sukkakammotuksista kamalin.
 Päätin tehdä Novitan sukkalehden mallia mukaillen "sukat väärinpäin" eli kärjestä aloittaen. Tähän päivään asti meni kyllä ihan hienosti, selvisin elämäni ensimmäisestä tiimalasikantapäästäkin kuin vanha tekijä, MUTTA varren 2o2n-joustinneule olikin sitten jo liikaa :-/ tänään oli mörköjen tuuletus-päivä, joten ajatukset olivat ihan jossain muualla kuin neuleessa. Niinpä minä sohelsin, säädin ja sähläsin & neuloin, purin ja poimin silmät miten sattuu. Tulos on sitten myös sen näköinen ja tietenkin ne pahimmat kohdat ovat sukan varren etuosassa...  pitänee pitää sukkia yösukkina. Pimeässä niiden virheitä ei näe kuin nukkumatti ja hän tuskin piittaa pikkuseikoista.

Onneksi olen saanut aikaiseksi jotain parempaakin. Maanantaina lähti Helsinkiä ja Neulomon Tiitua kohden tämä kolmiohuivi. Lankana Rose Mohair ja malli serkun netistä kopioima.

Reunoista tuli hieman liian tiukat kun mä olen ittekin vähän kireä tyyppi, mutta muuten olen huiviin tyytyväinen. Pääasia lienee, että huivin saaja on pitää huivistaan, eikös vain ;-)

PS: Huomasin että viisituhatta vierailukertaa lähestyy pelottavaa vauhtia. Taidanpa juhlistaa puolipyöreitä lukemia aikanaan arvonnalla, joten pysykääs näköetäisyydellä!

Voi  mikä ihana yllätys lehtien seassa odottikaan kun kömmin töistä kotio kuuden jälkeen! Siis iltakuuden- täällä savon sydänmailla ei ole kelloissa kuin kaksitoista tuntia ;-) Isän  Metsästys&Kalastuksen ja Savon Sanomien välissä pilkotti jotain kimaltavaa, joka lähemmässä tarkastelussa paljastui ison kirjekuoren kulmassa leijailevaksi keijuksi. Aavistus kirjeen lähettäjästä sai vanhat luuni sirisemään odotuksesta, mutta silti olin lentää pehmoiselle pyrstölleni kun avasin kirjeen! Kirje oli- niin kuin arvelinkin- SNY:ltäni ja se sisältö! Ihanaa iltahämyä henkivä Kissakortti ja uusin Helpot ja Nopeat käsityöt-lehti!! Ystäväiseni, sinussa taitaa olla noidan vikaa? Olen viimeiset kaksi viikkoa hiippaillut kuola valuen Hiiren lehtihyllyn tuntumassa, kuin Klonkku konsanaan Sormuksen perässä ja kironnut vähävaraisuuteni alimpaan helvettiin. Ja juuri sen lehden sinä minulle ostat! Ihana ihminen!!! Kaksivuotiaan flirttailija-pojan sanoin: KITOOSS! Onko sinulla, oi salaisimmista salaisin, salaista sähköpostiosoitetta? Olisi miellyttävämpää vastailla niihin lisäkysymyksiisi hieman privaatimmin...

Kortin tunnelma on ihana! Voin lähes tuntea suonissani kissasta huokuvan raukeuden ja tyynyjen pehmeyden :-) Kohta kissa ottaa lankakerän käpäliensä väliin ja kaivautuu tyynyjen keskelle rankan matkan jälkeen hyvin ansaituille unosille.

Niin kuin SNY-ilmoittautumislomakkeesa parilleni kerroin niin tykkään hätäisenä ihmisenä pienistä, helposti pureskeltavista töistä. Viime päivät olen "pureskellut" kirjanmerkkejä. Tämä malli näytti viime talvisessa kirjanmerkki-vaihdossa aivan ylimaalliselta, kun ihailin kuvia muiden saamista merkeistä. Äskettäin löysin mallin netin uumenista ja päätin itsekin kokeilla millaisen sekasotkun saisin Kapteeni Koukun jalanjäljillä aikaiseksi. Ei ohje nyt niiiin kamalan vaikea ollutkaan, mitä ulkonäkö antaisi ymmärtää! Maistiaisista puuttuu sininen ja vaalena lila puuvillainen kirjanmerkki. Neidit nelivuotiaat kun halusivat omat merkkinsä HETI paikalla kun sain ne valmiiksi, joten mihinkään mannekiiniesitykseen merkit eivät joutaneet matkallaan uuteen kotiin.
Ja sokerina pohjalla lämpöä Kullan koiville osa yksi :-) Ensimmäiseksi toteutukseksi Neulomolaisten Sukkakirjasta valikoitui Miesten hupisukat.

Lankana täyslampainen (?) kampalanka. Muinaismuisto ullakon kätköistä, muistaakseni vaihdettu aikanaan omien päkäpäiden villoilla kehräämöstä. Sukista tuli ainakin minun mielestäni ihan kivat ja uskoisin niiden vähäisellä sunnuntai-käytöllä kestävänkin. Ainakin niin kauan kunnes hajoavat ;-)

Reppanainen on nyt hyvin pölyinen nainen   : -/  Jotenkin päädyin tänään vintille mylläämään. Kukaan ulkopuolinen ei kyllä huomaa, että olen päiväni siellä viettänyt siivoillen paikkoja. En kyllä tajua miten äiti sen teki... Ei tavaraa varmaan yhtään vähempää silloinkaan ollut, mutta kummasti vaan pysyi laatikot ja nyssäkät järjestyksessä. Nyt, vaikka mä joka kesä heitän vanhaa rojua menemään vähintään pari jätesäkillistä, niin siitä huolimatta ullakko on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Haluaisiko joku lainata mulle omaa äitiään vaikka viikoksi?
Kun viettää päivänsä laatikoita tonkien, niin sieltä putkahtelee esiin kaikkea mielenkiintoista - vaatteita joista ei tiedä pitäisikö niille itkeä vai nauraa, ja esimerkiksi tämä käsityöpussi!
Siinä sitä on pikkuinen Eija-tyttönen aikoinaan säilyttänyt käsitöitään koulussa. Kiitos vain opettajalle kärsivällisyydestä! Ei ole helppoa koettaa opettaa lapsosta, jolla se peukalo todellakin sijaitsee keskellä kämmentä. Minä kun olin se tyttö, joka sai aikaiseksi vain vaivoin yhden lapasen syyslukukaudessa, kun muut ehtivät neuloa lapasen kumpaankin käpäläänsä.

Viime ajat ovat muutenkin sujuneet kassi-almana. Osallistuin Neulomon jokakeväiseen kesäkassivaihtoon. Omaa kassiani en ole vielä saanut, mutta itse väsäsin maailmalle lähtemään pienoisen farkkukassin. Ei täydellinen yksilö, mutta takuulla tehty suurella sydämellä!
Ertzun blogissa huomasin Garn Studion virkatun kassimallin, joka näytti minunkin taidoilleni sopivalta ja koska naisella ei voi koskaan olla liikaa laukkuja, niin virkata kilkuttelin itselleni lilan pikkulaukun. Osat ovat vielä yhdistämättä ja vuori laittamatta, joten kuva on lavastettu :)  En ole viitsinyt kaivaa ompelukonetta esille muutaman minuutin takia vaan viimeistelen kassin sitten kun keksin vuorin lisäksi muutakin ommeltavaa.
 Kun sain kassin osat virkattua niin aloin vihdoin viimein neuloa projektia, jota olen suunnitellut koko kevään. Tarkoitus olisi tehdä pitäjän rumin pyykkipoikapussi.

Lankana on Isoveli Colori, josta en suin surminkaan käsitä miten kyseiset lankakerät ovat meille päätyneet. Väri on NIIIIN väärä minun värimaailmaani! Mutta ehkäpä sininen väri ei pyykkinarulla roikkuessa niin hirveästi haittaisi...