*

Taisi olla syksyn kamalin keli, taivas lohmi märkiä rättejä päin bussin laseja, mutta ei haitannut! Suunta Tampere ja Kädentaito-messut. Perjantaina siellä oli ollut 14 000 ihmistä, lauantaina 18 000 ja toivoimme kovasti, että sunnuntaina kävijämäärä jäisi noin kymppitonniin, että mekin 45 melkein susirajalta lähtenyttä mahtuisimme vielä sisään. Anelumme kuultiin, messuilla oli sopivan väljää, eikä jonottaa tarvinnut pitkään missään.

Ihan joka kojun kiertämiseen ei voimat riittäneet, ja myöhemmin iltapäivällä alkoi näkemis- ja kokemiskiintiö olla jo täysi. Mutta paljon näimme, ideoita, tarvikkeita ja valmiita tuotteitakin lähti kotiin viemisinä.

En enää muista, mistä kojusta tämän peiton kuvasin, mutta kiva, tehty ainakin suurimmalta osin Kaffe Fassetin kankaista. Kännykkäkamera ei vain toista värejä ihan todellisina. 

Ihania, mielikuvituksellisia Suomi-sukkia!

Lankavan hauska joulukalenteri. Kuusten taakse pääsee piilottamaan pikku yllätyksiä.

Eteisaulassa keinui joukko ihania virkattuja nukkeja!

Ja ne ostokset. Ensin tekstiiliosasto: Kiss kiss vyötteen alla ei ole tilkkukangasta, vaan taidesukkahousut! Kankaat näyttävät olevan aika eläinpainotteisia, joukossa vähän mustikoitakin.

Sitten tarvike/välineosasto: Ullakalta kahta erilaista tukimateriaalia koekäyttöön ja imukuppikahva tilkkuviivaimiin, Taito-kaupasta hopeakimalteista paperinarua ja Sinellistä korttipohjia kirjekuorineen.

Sitten esteettinen osasto:

Ystävälle joululahjaksi läkkipeltinen lampetti.

Olen koukussa Arja Noran ohuesta metallilangasta muotoiltuihin mekkoihin. Vasemmanpuoleisen olen ostanut edellisiltä messuilta, ja nyt se sai kaverin.

Valohimmelin ostoa harkitsin pitkään, ostin kuitenkin, vaikka hinta vähän hirvittikin. Se on vielä laatikossa odottamassa kokoamista.

D-insinööri kuskasi minua aamuvarhaisella kesken uniensa bussille ja haki matkan jälkeen kotiin. Hän sai tuliaiksi t-paidan kuvan tekstillä. Eikö ollutkin sen arvoinen?

Pari viikkoa on mennyt epämääräiseen räpeltämiseen eikä oikein mitään valmista ole syntynyt. Kaivoin projektikorista sinne hautautuneen batiikkipeiton blokkeja suunnitteluseinälle, että edes näyttäisi siltä, että jotain on tekeillä. Itsepetosta.

Jotkut näyttävät aloittavan tilkkutyöt parisängyn päiväpeitteestä, minulla se ei meinaa valmistua millään. Olenkohan tähän ihan kyllästynyt sitten, kun joskus saan sen valmiiksi.

Keskeneräisen pussukan aihio odottaa tikkaamista ja kasaan ompelemista. Tekele jumittui pöydälle, kun se ei osaa päättää, minkä vetoketjun haluaa yläreunaansa.

Reilu viikko sitten vietin ihan kokonaisen viikonlopun Tallinnassa. Kuvittelin, että voisin käydä siellä ilman Karnaluksissa poikkeamista. Ei onnistunut, ei sitten millään. Oranssia ompelulankaa ja koneen neuloja menin ostamaan. Ompelulangan muistin, neulat unohdin. Ei hirveästi kuitenkaan harmittanut, ihan vähän muutakin löytyi neuloja korvaamaan.

Mitään en ole ommellut, kun ei yksinkertaisesti ehdi. Odottelen syyspimeitä ja -sateita. Ja marjojen loppumista metsästä (taitaa tulla ne pimeät ennen sitä). Ihan vain ilmoittaakseni, että olen edelleen olemassa, kasailin tähän postaukseen kaikenlaista silppua heinäkuulta. 

Nämä tikkausmallit löytyivät Pentikiltä, kauniita sohvatyynyn päällisiä.  Etenkin vasemmanpuoleisen tikkausmallin laitan muistiin.

Viikon verran reissasimme kaakkoisessa ja eteläisessä Virossa. Viljandin matkailutoimistosta löytyi iloinen lattiapäällysteestä tehty "räsymatto". Tosi hauska ja näyttävä idea!

Pöltsämaalla Carl Schmidtin vierastalon emännän mukaan isäntä (!) oli ihastunut vanhoihin  ompelukoneisiin, ja huoneemme kylpyhuoneessa oli vanhasta Pfaffin pöydästä tehty allastaso. Vierasmajan ravintolassa oli monen pöydän päässä ompelukone, vanhoja Singereitä ja ihan tuntemattomiakin merkkejä. Niistä en valittettavasti saanut kuvaa. Kännykkäkuvatkaan eivät tee oikeutta kohteelleen. 

Matkalta jäi harmittamaan vain yksi juttu: Võrusta löytyi käsityötarvikeliike, pääasiassa lankoja ja ompelutarvikkeita.

Liikettä kiertäessäni pienen kulmauksen takana oli kymmenkunta pakkaa tilkkukankaita. Tsekkasin valmistajaa; Rowan. Tarkistin vielä, että hulpioista löytyivät samat merkinnät. Hintalapuissa 3.90 €/metri. Iski Sulo Vileenit. Mukaan lähti 14 metriä, lähinnä suunnittelin taustakankaiksi, koska kerrankin näitä on. Võrusta vajaa 100 km ajettuamme alkoi harmittaa. Olisin ihan hyvin voinut ostaa ne kaikki, pakat olivat melko vajaita. Olisin varmasti päässyt niistä eroon, vaikka olisin ottanut vähän hakupalkkaakin. Jos joku on Võruun menossa lähiaikoina, kannattaa käydä hakemassa ne kankaat pois. 

Nämä kankaat ovat Eurokankaan palalaarista. Auto oli huollossa, satoi kaatamalla ja Eurokangas vieressä. Ehdinpä kerran ihan rauhassa tutustua valikoimaan. Mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin nämä kaksi, lilaa en voinut vastustaa ja jumppakankaalle löytyi käyttötarkoitus heti kun näin sen.

Pimeitä ja sateita odotellessa!

 (myönnän, epäreilu toive, kun kesä vihdoin alkoi)

Eipä ole aikoihin ollut niin riemukas nimipäivä kuin tänä vuonna. Pehmeitä kirjekuoria oli kerääntynyt pinoon jo ennen varsinaista juhlapäivää. mutta maltoin antaa niiden olla kiinni. Ja  mitä ihanuuksia niistä sitten paljastuikaan! Yritin ensin mahduttaa kaikki samaan kuvaan, mutta aina jäi jotain alimmaiseksi tai takarivin varjoon, siispä jokaisen kuoren sisältö omana kuvanaan.

Vaikka kangasvaihdon idea oli lähettää yksi fat quarter, niin kaikenlaista pientä kivaa oli eksynyt paketteihin kankaan lisäksi.

Nappeja, nauhoja, herkkuja, blokkiohjeita, pussukkakaavoja, ommeltavia merkkejä, jopa nimelläni kirjailtu patalappu ja valmis pussukka.

Oli hauska huomata, että jotkut olivat hyvin selvillä värimieltymyksistäni, jotkut tarjosivat haasteita tuleviin ompeluksiin mielenkiintoisilla väreillä tai kuvioinneilla. 

Mukava juttu oli se, että olen jo vähän aikaa katsellut ruosteenruskeita kankaita ajatuksena yhdistää sitä tummaan lilansiniseen, mutta niitä ei ole tullut aikaisemmin vastaan. 

 Ja nyt sain näitä ruosteen ruskeita kaksi kappalein!

Huomatkaa pussukan hauska idea: pieni avain vetoketjun vetimenä!

Postimerkitkin taisivat olla tarkkaan suunniteltuja. Kaikissa kuorissa oli erilaiset merkit - ja tosi hauskat ja kauniit.

Ystäväni Tilkkutaiturin Tytär oli perheineen juhlimassa kanssamme, hän oli ommellut minulle ison pussin erilaisten rullien tilkkukursseille kuljettamista varten . Sisällä oli jo valmiina kovikehuoparulla.

 

Kaikkien lahjusten availun jälkeen oli jo hirmuinen nälkä. Helpotusta asiaan löytyi ravintola Kippurasarvesta, joka ruokalistalla on yksi ainut ruokalaji, särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä.

Tuntitolkulla uunissa hautunutta karitsanpaistia saa syödä niin paljon kuin vatsa vetää, ja päälle vielä makiaa soppaa. Tällainen hentoinen naisihminen täyttyy jo kahdesta annoksesta (ennätys on 13 annosta, mutta se EI ole minun nimissäni). Kuvut pinkeinä vyöryimme kotiin päiväkahville ja mansikkakakulle. Sitten vatsaa vajuttamaan ja kevyelle jaloittelulle satamaan tämän vuotista hiekkalinnaa tarkastamaan. Ja iltapalaksi vielä Satamatorilla vedyt. 

Kun ajoimme satamaan, ihmettelin tietöissä olevaa kaivurijoukkuetta, että mikä kiire tuolla hommalla on, että pitää sunnuntainakin tehdä töitä. Seurue ystävällisesti huomautti, ettei ole sunnuntai vaan arkipäivä ihan keskellä viikkoa. Mutta kun tuntui ihan sunnuntaille!

Muistaakseni Marle kirjoitti joku aika sitten, että hän laittaa valmiiksi saamansa työt sellaiseen paikkaan, jossa niitä voi katsella. Minulla on nyt tällainen pino katseltavana. En vielä malta purkaa sitä säilytykseen. Kiitokset kaikille ihanasta nimipäivästä!

PS: Tänään ei ole ollut kovin nälkäinen olo, on ollut ihan riittävää, kun olen syönyt silmilläni kauniita kankaita.

On se nyt ihan älytöntä, että aikuinen ihminen, joka on suurinpiirtein ja melko usein ihan selväjärkinen sekä tienaa itse rahansa, ryhtyy mittaviin selityksiin, kun lipsahtaa kangasostoksille.

Selitykseni tällä kertaa ovat:
- on ollut ihan kamalan rankka syksy työmaalla, eteen tullut on monenlaista yllätystä ja ennen kokematonta, eikä aina niin mukavia

- en päässyt Tampereen Kädentaitomessuille

-maisema on taas ihan musta, värien tarve on ehdottomasti välttämätöntä hengissä pysymiselle

Siispä nämä ovat lohtukankaita! Lohtua hain aika monesta lähteestä, välillä unohdin jo yhdellä lähteellä käyneeni ja siksi näitä kertyi. 

Alareunan lilasävyiset ja keskellä olevat siniset ovat kotoisin Lapp-Elisan nettikaupasta Ruotsinmaalta. Quilttalesin Satu vinkkasi minulle kaupasta. Nopea palvelu; tein tilauksen torstai-iltana, maanantaina paketti oli minulla. Pakettini tuli ilman posti- ja käsittelykuluja, koska tilaukseeni kuului vielä muutama hys-hys-tuote.

Päällä olevat keltainen ja pinkki kangas sekä pinon melkein alimmaisena pilkistävä tumma kukkakangas ovat Tyyne-Esteristä, aloittelevasta kangaskaupasta omalla paikkakunnallani. Tyyne-Esterillä on myös nettikauppa. Kaupassa on paljon kivoja trikoita sekä pieni valikoima ompelutarvikkeita, mutta muutama tilkkupuuvillapakkakin on mahtunut joukkoon. Loput kankaat ovatkin sitten Eurokankaan laarista. Pääsin mylläämään sinne juuri, kun sinne oli tullut uusia kankaita.

Minusta tuntuu, että olen nyt lohdutettu ainakin jouluun asti.

... tuli suoraan Kreetalta. Tilkkuystäväni Teje Nero's Post and Patch- blogista yllätti minut paketilla, jossa oli tietenkin kankaita!

Ihania välimerellisiä turkooseja ja hehkuvia sinisiä. Tuore mummu sai myös kivaa nallekangasta. En ole vielä raaskinut edes suunnitella, mihin näitä käyttäisin, nyt ihailen niitä työpöydälläni. Pakettia somisti lisäksi kaksi merisiilin kuorta, tavattoman kauniita luonnon kuvioita, meren aaltojen ääni melkein kuultavissa. . 

Kiitos Teje ihanasta yllätyksestä, pakettisi mukana tuli iso annos lämpöä!

Edit. 7.11.
Minun piti laittaa tähän myös kuva Tejen kivasta, kesäisestä kortista, mutta miten lienee unohtunut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan


 

Kiitos runsaista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Ja isot lisäkiitokset innostuneesta vastaanotosta nimpparikangasvaihtoon! Ilmoittautuneita on niin paljon, että saamme (ainakin) kaksi ryhmää kokoon, mutta mukaan mahtuu vieläkin. Osalta ilmottautuneista sainkin jo osoitteet, loputkin voisivat laittaa sähköpostiini vinkkiä paikasta, mihin Posti-Patet voivat fat quarterit kiikuttaa.

Muutamassa kommentissa oli varsin aiheellinen kysymys, missä muut kankaani ovat. On myönnettävä, että laatikosto on ehkä brassailuväline tilkkukankaiden suhteen, mutta nautin itse tavattomasti kankaiden katselemisesta. Mutta muitakin kankaita on, vähän paremmin piilossa.

Parin viikon kaaos työhuoneessani, kun viikkailin brassailukankaita laatikoihin ja yritin saada jonkinlaista järkeä muihin kankaisiin.

Siivouspäivänä kaikki romppeet kasattuna sängylle pois lattialta.

Näissä koreissa, pappani tekemän sängyn alla ja sisareni virkkaaman pitsipeiton reunan takana ovat isot kankaat, orpo- ja kokeilublokit sekä pienehköt vanu- ja kovikehuopapalat (isot vanut ym. ovat käyttämättömässä saunassa lauteiden alla).

Makuuhuoneen komerosta löytyvät muovilaatikot, joissa yhdessä on palat (= joita ei voi enää viikata järjelliseen muotoon, mutta joista pystyy vielä leikkaamaan pienempiä paloja) ja toisessa pikkusilput pakattuina suurinpiirtein väreittäin minigrip-pusseihin. Isoissa laatikoissa alahyllyillä on epämääräisiä kankaita, vanhoja lakanoita, verhoja ym. kummallisuuksia. Ihan alimmassa  laatikossa majailevat pellavat, jotka ovat kotoisin Viipurin uskomattomasta pellavakaupasta, mutta jotka ovat jääneet odottelemaan aikoja parempia. Tästä laatikosta löysin kankaan alkuvuodesta Tilkkupäiville tekemääni sarafaaniin.

Maritta epäili, raaskinko käyttää brassailukankaitani ollenkaan. Itse asiassa tilanne on päinvastoin. Nyt kun näen kerralla, mitä minulla on, tiedän, ettei varasto heti kuivu kokoon. 

Kvilttaaja ehdotti joidenkin laatikoiden auki pitämistä; yritetty on, mutta laatikosto on oven pielessä ja paikka on sen verran ahdas, että käsivarressani on muutama reippaan kokoinen mustelma, kun olen kolhinut itseäni avoimen laatikon kulmaan.

HUOM! Kuvat on otettu juuri siivoamisen ja kankaiden järjestelyn jälkeen. Seuraava projekti, ja hups - tuo järjestys on tiessään. En todellakaan ole jatkuvasti näin järjestelmällinen, ;D

Sunnuntain pikkuompelus oli pyöräilylaukkuun sopiva kännykkäpussi D-insinöörille. Hyödynsin siinä Maritalta saamaani karttakangasta (kiitos vielä kerran!). Tumma kangas näyttää omalla näytölläni tumman sinililalle, mutta on oikeasti tummaa ruskeaa.

Taitettavasta läpästä tuli pitkä, koska D-insinööri halusi etupintaan pienen taskun avaimille ja rahalle (jos rengas puhkeaa, pääsee taksilla kotiin). Tasku jää kokonaan läpän alle ja läppä sulkee samalla senkin. Taskun alasauma jää tarranauhan alle ja yläreuna on samalla tasolla pussukan reunan kanssa. 

Vuoriksi laitoin, myöskin Maritalta saamaani, rekisterilaattakangasta. Toivottavasti pyöräilijä ei suunnista tämän kartan avulla, takapuolelta löytyy nimittäin tiet Las Vegasiin.

Viime viikolla tein pitkästä aikaa kangassiivousta ja -inventaariota.

Viikkasin, järjestelin värien mukaan, otin pienet tilkut välistä pois - ja sain kankaat aika hyvään järjestykseen. Ainakin vähäksi aikaa. D-insinööri yritti valistaa, että inventaariossa lasketaan varaston arvo. Onhan näillä arvoa, kauneus- ja tunnesellaista! (Isommat kankaat eivät ole tässä inventaarossa mukana, ne on saunan lauteiden alla hyvässä järjestyksessä)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kysäisin taannoin Marittalta Tilkkululla-blogista, mistä hän on on hankkinut pussukassaan olevaa karttakangasta. Mukava yllätys oli, että hän ehdotti vaihtokauppaa -  hän lähettäisi minulle fat quarterin karttakangasta ja minä jotain omistani hänelle. Eihän tuollaiseen kauppaan voi olla suostumatta! Sainkin häneltä sitten paketin, jossa oli kaupanpäällisiäkin, rekisterikilpikangasta sekä pari pikkuista vetoketjua. 

D-insinööri on karttafriikki, ja suunnittelin tekeväni hänelle jotain tuosta kankaasta. Vähän aikaa kangasta tutkittuaan hän totesi, ettei tämän kanssa ainakaan maantielle voi lähteä. Kartta on muka Yhdysvalloista, mutta kaupunkien sijainti lienee suunnittelijan omasta päästä tempaistu. Mutta eihän tuon kanssa ole tarkoituskaan suunnistaa, onko se nyt niin nuukaa, jos tiet ja paikat on vähän sinnepäin. Hyvä kangas joka tapauksessa! Kiitokset Marittalle, vastakankaat ovat tulossa.

Kun en ole kunnolla ompelukoneelle ehtinyt pitkään aikaan (mitä nyt tuon pienen Chained Star- blokin ohimennessäni surautin), niin lohdutukseksi (vrt. lohtusyöminen) säntäsin yhtenä tylsänä iltana Ompelun ihanuus -verkkokauppaan. Etenkin kun ihan vähän näytti siltä, että kangaskaapissa olisi vajausta. Toimitus oli todella nopeaa, tässä ostokseni näytillä.

Kalakangas on joku kumma päähänpisto, ehkä sekin osoitteensa löytää. Vaalea kangas on kopio kaavojen ohjearkista, hauska kangas mielestäni. Leivokset oli melkein yhtä omituinen päätös kuin kalatkin - voisikohan niitä sillä perusteella käyttää samaan työhön? Vaalea puuvillanauha, jossa on ompeluaiheisia kuvia, oli kolmas kummitus. Olen tähän asti ollut aika huono käyttämään nauhoja ompeluksissani, mutta  nythän tuon kanssa voi opetella.

Reunimmaiset ovat Amy Butlerin kankaita, kotoisin samasta paikasta. Keskimmäisen (Fiona's Fancy) pohjaväri on ruskea, omalla näytölläni se näyttää melkein mustalle. Herkkuja!

Ideoita on, kankaitakin on, mutta aikaa saisi olla paljon enemmän. Eikä tulevaisuuskaan kovin paljon ruusuisemmalle näytä: leipätyö haukkaa maanantaista alkaen ison osan mahdollisesta ompeluajasta.