*: Koukkuilua

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koukkuilua. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. toukokuuta 2018

Konmaritusta

Virkkuukoukku ei ole minulle se käsityön apuväline, johon ensimmäisenä tartun, vaikka osaan kyllä virkatakin. Jos ufojani tarkastellaan käsityötekniikan mukaan, virkkuita taitaa löytyä eniten. Varastojani penkoessani löysin kokonaisen vyyhdin ohutta, pinkkiä ontelokudetta. Ihmettelin, miksi sitä ylipäätään olin hankkinut, mutta se osa elämääni on kadonnut muistamattomien asioiden hautausmaalle. Pinkistä, mutta paksusta ontelokuteesta olen joskus vuosia sitten virkannut vessan maton, mutta mikä ajatus lie ollut tälle ohuelle? Halusin päästä kuteesta eroon (vei tilaa reilun kopiopaperilaatikon verran) , joten en muuta kuin koukku kouraan. Ja nimenomaan kouraan, koska millään kynäotteella en kudetta silmukoiksi jaksanut vääntää.

Ja hups, kuteen silmukat asettuivat kopaksi, vai mikä tämä nyt voisi olla. Pohja on aivan pyöreä, ja korkeutta virkkasin melkein niin paljon kun kudetta riitti. Pieni kerän nöttönen jäi jaljelle, onpahan parsimalangaksi, jos sille tulee tarve. Kopan sangoiksi löysin ystävän minulle konmarittamat rottinkisangat (niitä on vielä kassillinen).

Pohja on aivan pyöreä ja sen halkaisija on 31 cm. Koko kopan korkeus on 34 cm. Ja vaikka kuinka yrittää piilottaa kuvista kaiken epämääräisen, niin kuteen päättelemätön aloituspätkä on kiemurrellut kuvaan näkyviin. Eikä tuo pitkäksi venähtänyt nurmikkokaan kovin myönteistä kuvaa bloggaajasta anna.

Jos kopan väri olisi joku muu kuin pinkki, se päätyisi ehkä näkyvämmälle paikalle. Mutta koska se ei pääse väristään, se päätyy eteiseen nurkkaan kirjahyllyn taakse säilyttämään lastenlasten leluja. Keskeisemmälle paikalle se pääsee heti, kun leikkijät ovat paikalla.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Lumivalkoista

Lumivalkea pitsimatto valmistui tilaustyönä. Se on virkattu ontelokuteesta kahdeksan numeron koukulla. Ohjeen olin joitakin vuosia sitten repäissyt talteen Kodin Pellervosta, mutta se löytyy myös Lappajärven Värjäämön sivuilta (klik). Tilaajan toivomuksesta matto on ohjeen mattoa pienempi, halkaisija 93 cm, ohjeen koko on 120 cm.

Lumivalkeaa on tänään muuallakin kuin matossa. Toissapäivänä löysin kasvimaan laidasta ensimmäiset raparperivauvat, mutta nyt näyttää siltä, että en taida päästä piirakan paistoon vielä tulevalla viikolla. Mutta toisaalta, tämähän on ihan normaali keli tähän aikaan vuodesta.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kevät mielessä...

...valmistuneen maton myötä. Tämä on toinen ontelokuteesta virkkaamani, ja nyt pidän maton virkkuutaukoa ainakin ensi vuoteen. (Lupasin virkata entiselle opiskelijalleni yhden pienemmän maton, mutta vasta joulun jälkeen). En pysty virkkaamaan kovin pitkää pätkää kerrallaan, pitkät virkkaussessiot käyvät ranteisiin ja olkapäihin (eli jäkitän jotenkin kummasti!), siksi tämäkin on edennyt kovin verkkaisesti.

Maton koko on n. 83 x 97, ja kudetta meni pari kiloa. Pienellä keittiövaa'alla punnittuna en oikein tarkkaa määrää saanut. Prisman hyllystä löysin samansävyiset pyyhkeet, ja matto on menossa "poikien" vessaan.

Malli on sama kuin aikaisemmin virkkaamassani "tyttöjen" vessan matossa, pylväitä ja kolme ristipylväskerrosta välissä, paitsi että tämä on soikea. Sovelsin pyöreän maton mallia ajatuksella, että soikean päissä on kaksi puoliympyrää ja keskellä suoraa. Toimi hyvin.

Seuraavan projektin suunnittelu on käynnissä. Luit ihan oikein, siis minä suunnittelen kerrankin etukäteen. Ja ihan paperille ja värikynillä.Tämähän ihan on ihan eri juttu kuin se, että yleensä vain roiskaisen menemään ja katson mitä tulee. (Ja sitten puran ja puran). Josko tätä ei nyt sitten tarvitsisi purkaa. Ainakaan niin paljon.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Korviksia, BOM, tiskirättejä ja möykkylankaa

Voitin taannoin Timantun blogista kauniit käpypitsikorvikset. Olin ihaillut hänen käpyilyään jo aikaisemmin, ja tilasinkin samaan pakettiin tyttärelle vihreät samanlaiset. Sain ne tänään, ja voi ihanuus, ne ovat vielä kauniimmat livenä kuin kuvissa! Suurkiitos Timantulle!

Aurifilin BOM, Mr. Blue Skykin valmistui muutaman mutkan kautta. Mittaustekniikkani lienee hiukan liian suurpiirteinen, koska en saanut Half Square Triangeleita onnistumaan ohjeessa olleella tekniikalla millään. Ne tehtiin 2½ x 3 1/4 tuuman suorakaiteista. Vasta jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt tarkistaa tilkkuun piirretyn lävistäjän kulma tarkasti 45 asteeseen. Hätäisenä sain vain vinksalleen olevia HST:ja aikaan. Siispä leikkasin uudet neliöt ja tein HST:t vanhalla konstilla ja trimmasin ne sitten oikeaan kokoon. Harmi vain, että edellisissä blokeissa käyttämäni kankaat osoittavat uhkaavasti vähenemisen merkkejä, enkä olisi kaivannut yhtään ylimääräistä silppua tässä vaiheessa. Mutta Mr. Blue Sky valmistui. (Näyttää olevan vähän huolimattomasti silitetty!)

Nyt alkaa tiskirätit riittää! Niitä on ollut tosi mukava virkata telkkari- ja matkakäsitöinä, mutta palailen nyt puikkojen pariin.

Uudistuneen Pyöröpuikko-lankamyymälän ikkunasta bongasin kauniin lenkkihuivin ja kävin samantien ostamassa langat siihen.

Lankana on teetee:n cacao (89 % alpakkaa, 11 % polyamidia).Möykkyiseksi langaksi mukava neuloa, mutta todennäköisesti mahdoton purkaa!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Koukussa...

...on ontelokudetta ja bambulankaa. Jo kauan sitten kerimäni ontelokude on odottanut koukkuaan. Kesän aikana olen pikkuhiljaa saanut kudetta mutkille poikien vessan matoksi. Malli on suurinpiirtein sama kuin aikaisemmin tekemässäni tyttöjen vessan matossa, mutta nyt soikeana versiona. Aloitin ristipylväskerrokset tässä aikaisemmin kuin edellisessä matosssa.

Paksun kuteen vääntäminen käy työstä ja tuntuu ranteissa, joten kevennyksenä olen innostunut tekemään pieninä välitöinä tiskirättejä bambulangasta. Myöhäisheränneenä olen niitä muiden tekeminä ihaillut jo kauan, mutta vasta nyt innostuin itse. Ensimmäiset tein neuloen (pari niistä on jo maailmalla), mutta sitten vaihtoin koukkuun, kun mielestäni siten saan napakampaa jälkeä. Kun virkkausmalliini ei voi oikein soveltaa kapeita raitoja ilman että joutuu päättelemään joka raidan langanpätkät erikseen, olen edennyt tyylillä "mennään yhdellä langalla niin kauan kuin sitä riittää". Se vika näissä on, ettei niitä meinaa raaskia käyttää.

Ompelukone huilaa, vaikka ideoita olisi vaikka miten paljon. Heinäkuun Aurifil-BOMkin on tekemättä, kaatuneeko se siihen kokonaan, etten ole millään tavalla perehtynyt English Paper Piecing-tekniikkaan. Ehkä voisin opetella... Nyt on kuitenkin pakko keskittyä marjastamiseen ja pihatöihin. Kun olen miltei koko kesän mennyt ilman kalenteria, niin ajanlaskustani katosi viikko jonnekin. Ensi viikko onkin viimeinen lomaviikko, kun luulin niitä olevan vielä kaksi kokonaista jäljellä. :D

lauantai 16. helmikuuta 2013

Pikkujuttuja

Sekava viikko ja sekavat hommat. Taitaa jututkin olla vähän samanlaiset. Ontelokuteet ovat odottaneet saunan lauteiden alla kauniissa Pirkka-kassissa, mutta eivät ole jalostuneet itsekseen miksikään. Oli pakko tarttua koukkuun. Mustasta (siis todellakin ihan pikimustasta, vaikka kuva yrittää väittää muuta) syntyi kolme pikkukoria. Virkkasin kuteen loppuun, siksi viimeisen korin korkeus määräytyi sen mukaan. Suurimman halkaisija on n. 20 cm ja korkeus n. 12 cm. Kahden pienemmän halkaisija on n. 16 cm ja korkeudet ovat 10 ja 9 cm.

Ei, en ole ryhtynyt kypsentämään pinaattitagliatellea kuivausrummussa, vaan tässä on seuraavan koukuttelun materiaali. Kevyesti pestyn kuteen kuivaaminen onnistui rummussa hyvin, irtopölykin jäi sinne, sillä jouduin tyhjentämään rummun sihtiä kesken kuivauksen pariin kertaan. Mutta eipä pölise sitten keriessä. Sotku (kyllä siellä oikeasti on kaksi järjestyksessä olevaa vyyhtiä) pitäisi nyt saada kerälle ja siten väännellä virkkuukoukun avulla hyvään järjestykseen pikkuvessan matoksi.

Mystery Quiltkin etenee verkkaisesti. Yksi ilta meni pähkäillessä erinomaisessa järjestyksessä olevien kaitaleiden kanssa. Piti saada 40 blokkia, jotka piti tehdä kahdesta kolmiosta, mutta valmiiksi leikatut kankaat eivät riittäneet, ei sitten mitenkään. Yöllä unessa luulinkin keksineeni ratkaisun, mutta ei se kuitenkaan päivänvalossa toiminut. Ongelma oli kuin olikin virheellisessä leikkausohjeessa, mitä en ensin meinannut uskoa, vaikka se vaikutti aivan päiväselvälle. Ihmettelin vain, kun Craftsyn on-line-keskusteluissa kukaan ei ihmetellyt samaa, ja luulin tietenkin olevani ainoa tyhmä. Hiukan meni säätämiseksi. jotta sain kankaanlopuistani leikattua puuttuvat osaset. Tiukkaa teki etenkin, kun joku pönttöpää oli leikannut noin metrin mittaisesta tummasta kankaanpalasta kaksi n. 15 cm neliötä kankaan vastakkaisista kulmista. Tämä järjetön leikkausmoka oli tapahtunut ennen kuin aloitin Mysteryn, enkä voi ymmärtää, miksi.

Kunhan teen ensin ylemmässä kuvassa olevistä kasoista 48 lentävää hanhea, pääsenkin seuraavaksi vihjeeseen viisi, jossa alan koota näitä kaikkia palasia yhteen. En yhtään tiedä enkä osaa edes arvata, miltä peite tulee näyttämään.

Verkkokirjakaupan käsityökirjojen alennusmyynnistä tilasin neljä kirjaa. Ne kaksi, jota odotin eniten, jäivät tulematta suuren kysynnän vuoksi. Mutta nämä sain. Essukirja on niin houkutteleva, että harkitsen ryhtymistä essuihmiseksi. Sukkakirjasta puolestaan löytyy uusia uria raiteisiinsa jämähtäneille sukankutimilleni.

Uusille lukijoille tervetuloa!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Uusi koukku

Pitihän se arvata. Uusi koukku, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Martta-illassa oli mahdollista opetella tunisialaista virkkausta. Ostin koukun ja olinkin sitten koukussa. Helppoa ja mukavaa. Aloitettu lapanen jää todennäköisesti tähän vaiheeseen odottamaan, kunnes saan kiireisemmät neulomukset tehtyä. Toisaalta tämä olisi hyvä matkakäsityö...

perjantai 31. elokuuta 2012

Siitä Se sitten lähti

Nimittäin koukusta. Kauniin punaisesta, hiukan pullukasta virkkuukoukusta. Jotta sille olisi töitä, ostin pinkin (vai marjapuuron, syklaamin, roosan? - riippuu mistä kulmasta ja missä valossa katsoo) väristä ontelokudetta. Maton ohje löytyi Pirjon blogista. Innostuin ristipylväistä ja tein niitä pari raitaa lisää.

Jo kuteen värivalinta ennusti kotimme ns. naistenvessan värityksen muuttumista turkoosista roosaksi. Kävin ostamassa uudet pyyhkeet, mattoon sointuvat. Ja luulin homman olevan näillä selvä. Mutta: Mikäs se pilkistääkään wc-istuimen takaa? Turkoosi wc-harja! Ja aamupuuhakello? Turkoosi sekin. Samanvärinen kynsiharja siirtyi samantien poistettavien listalle (se olikin jo aika kurjan näköinen kaikesta mustikkaisten käsien ja kynsienalustojen jynssäämisestä). Sisustaminen siis jatkuu ensi viikolla, haussa roosa vessaharja, kynsiharja ja aamupuuhakello. Luulen kyllä lopulta tyytyväni valkoisiin, ettei etsintä veny liian pitkäksi. Voin nimittäin löytää vaikka vihreän virkkuukoukun, ja siitä voisi seurata koko ruljanssin uudelleen käynnistys.

Neulanhaltija on blogissaan esitellyt pikakolmiotekniikoita ja kauniita töitään. Siitä Se sitten lähti. Ensin ajattelin ompelevani kolmioista vielä muutaman pussukan arpajaisvoitoksi, mutta ajattelemattomuudesta seurasi alkuaan suurempi urakka. Enpä taas yhtään pohtinut mittoja, tyytyväisenä vihellelen leikkasin 6x6 cm tilkkuja - ja aika pikkuisiahan niistä tuli, kun ne kolmioiksi ompelin. Pikaisesta ompeluyrityksestä seurasi kahden illan ruutupeli - ei tule tästä arpajaisvoittoja. Teen nyt tilkkupinnan, josta voin ommella isomman pussukan, samalla kaavalla kuin aikaisemmin tekemäni Possukka. Pikkuruutujen kanssa on aika nährääminen, mutta ihan kiva kokeilu. Valmiin ruudun koko on n. 4x4 cm.

tiistai 14. elokuuta 2012

MInä myös...

1. Minä myös Karnaluksissa

Kun omaan kotiin kokoontuu kuusi teekkaria (opintojen aloitusvuosi 1980!) viettämään muistojen viikonloppua, on parasta poistua paikalta ja kauas. Tilkkutaiturin Tyttären kanssa piipahdimme siis maanpaossaTallinnassa ja ensivisiitillä Karnaluksissa. Melkoista sydämentykytystä koimme päästyämme aarteiden kanssa silmätysten, mutta maltti piti kuitenkin ihan kohtuullisesti (tästä voi tietysti olla montaa mieltä!). Kokeneemmat Karnaluksin kävijät olivat neuvoneet miettimään etukäteen tarpeet, ja niinpä olinkin ostoslistan kanssa liikkeellä. Tärkeimmät ostokset olivat uudet kangassakset (se kuuluisa Joku oli katkonut entisilläni ehkä rautalankaa, vaikka varjelen niitä todella tarkoin) ja leikkuri. Halpisleikkurini on osoittanut tylsistymisen merkkejä, ja halusin sijoittaa parempaan. Sakset sain samanlaiset kuin edellisetkin (mutta ilman lommoja terissä) ja leikkuriksi valitsin Olfan varaterien kera (kaiken varalta, jos Joku ehtii sillä kokeilemaan kangasta järeämmän materiaalin leikkaamista). Mieli olisi tehnyt uutta isompaa leikkuualustaa, mutta en oikein huvittanut lähteä kanniskelemaan melkein metrikästä läpyskää pitkin kaupunkia.

(Ostoskuvat katosivat kuvamylläkässä)

Muita ostoksia en viitsinyt kuvaan tunkea, joku voisi tulkita aikaisemmin mainitun kohtuullisen maltin väärin. Vetoketjuja, tikkauslankoja sekä ompelukoneen neuloja tarttui matkaan. Neulojen kanssa sattui pieni työtapaturma; nappasin niitä telineestä ja vasta kotona huomasin, että viidestä rasiasta yksi on sitä, mitä pitikin, ja neljä pakettia lähes heinäseipäitä, kokoa 120! Jos jollakulla on jotain todella juntturaa ommeltavaa, niin minulta noita paksuja neuloja nyt löytyy. Kokemuksena rreissu oli hauska eikä käynyt kovin kalliiksikaan. Teekkarit kun olivat hiukan huolissaan, että kotimajoituksen laskun loppusumma määräytyy maanpakoon ajetun emännän matkan kustannusten perusteella.

2. Minä myös koukussa

Koko juttu sai alkunsa työkaverin Kronstadtista hamstraamista virkkuukoukuista. Ostin häneltä paksun punaisen koukun, ja kun sitä piti päästä kokeilemaan, jouduin hankkimaan ontelokudetta. Matto-ohjeen löysin Pirjon blogista. Yksi ilta on väännetty hartiat ja peukalonjuuret hellinä, liekö uusi riippuvuus kehittymässä? Ontelokuteen värivalikoima oli mielestäni aika suppea. Tykkään kirkkaista väreistä, ja niitä ei kovin montaa värikartassa ollut. Huushollimme "naisten"vessan väritys on nyt sitten muuttumassa turkoosista roosaksi. Eli seuraavaksi on sännättävä pyyheliinakauppaan.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Jämälankapeitto

Jämälankapeitto valmistui, kun harmaa reunalanka loppui. Peiton koko on n. 105x 135 cm. Hiukan suurempaa siitä suunnittelin, mutta tämäkin koko riittää.

Mummon ruudut (=isoäidin neliöt) ompelin yhteen. Yritin yhdistämistä virkkaamalla, mutta saumasta tuli siten aika paksu ja kankea. Lankavarastot hupenivat kiitettävästi, ja etenkin pienet, ehkä vähän epämääräisetkin langanloput upposivat tähän helposti. Kokoamisen ainoa taktiikka oli, ettei vierekkäin tullut ihan samanlaisia värejä tai ruutuja.

Tytär varasi peiton itselleen jo tekovaiheessa. Se sopii hyvin hänen retroväreillä sisustetun pikku kotinsa tumman harmaalle sohvalle.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kaikenlaisia lappusia

Keskeneräisistäkin töistä voi nauttia. Sen tajusin, kun olen tehnyt jämälangoista mummonruutuja (= isoäidin neliöitä). Olen niputtanut valmiit tilkut kumirenksulla kymmenen tilkun pinoihin laskemisen helpottamiseksi. Minusta nuo niput näyttävät niin hauskoille, että ihailen niitä ihan tuossakin muodossa. Harmaata reunalankaa riittää vielä, samoin värikkäitä lankoja, mutta aivan ihanasti olen saanut pieniä keräsutturoita pois varastoistani.

Opiskelijoilleni valmistumislahjaksi menevät patalaput lisääntyvät ihan kiitettävää vauhtia. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt tähtiblokkeja, mutta Kädentaitomessuilla ostamassani '21 terrific patchwork bags' - kirjassa olikin kiva kooste kolmioista tehdyistä blokeista ja innostuin kokeilemaan niitä. Kyseinen kirja oli se viimeinen valintani ota-kolme-maksa-kaksi -tarjouksessa, enkä aluksi edes aikonut ottaa sitä. Se osoittautuikin oikeastaan parhaaksi ostamistani ja se, mitä pidin ykkösenä, ei ollutkaan niin hyvä.

Odottelen edelleen ompelukonettani, sitä lupailtiin alustavasti ensi viikolle. Onneksi vanha palvelee edelleen hyvinkin virkaintoisena, joten viikonloppuna kaikenlaiset lappuset jatkavat ilmeisesti lisääntymistään.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

En ole viettänyt pääsiäisenä satuhäitä enkä suunnittele juhannusmorsiameksikaan ryhtymistä. Pääsiäisen pyhinä ehdin tehdä vain niin monenlaista otsikon alle sopivaa. Välipalaksi kokeilin Tilkkulehden blokkiohjetta. Lopputulos on aika kirjava, mutta upottanen sen pannulapuksi. Intouduin D-insinöörillekin selittämään monimutkaiselta näyttävän blokin tekemisen helppoutta. 'Tuohan on pelkkää geometriaa', tuumasi hän. No, seuraavan konstikkaan blokin kohdatessani pyydän häneltä pikaohjeen, kun se kerran on pelkkää geometriaa.

(Tämä juttu on ollut minulle tillkutöissä melkoinen ahaa-elämys: Blokit ja kuviot näyttävät vaikeilta, mutta niihin sisältyykin joku juju, miten ne saa helposti tehtyä.Se ilohan siinä on, että asiaan vihkiytymättömät luulevat minua varsin taitavaksi tilkkutyöläiseksi ja kummastelevat, miten ihmeessä ne kulmat on oikein saatu ommeltua. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, eihän?)

Kaksikymmentäneljä vuotta vanhat ruokapöydän tuolit ovat odottaneet lämpimämpiä säitä. Muuttaessamme kolme ja puoli vuotta sitten nykyiseen taloomme suunnittelimme ostavamme uuden pöydän ja tuolit. Emme loppujen lopuksi kuitenkaan raaskineet luopua entisistä, joten päädyimme uuteen maalipintaan, etenkin kun koivuiset kalusteet ovat vielä napakassa kunnossa. Kauniissa auringonpaisteessa, terassilla istuen hioin lakkapinnan pois. Tuuli kuljetti pölyt pitkin metsiä. Ei näitä tämän yhden valmiiksi hiotun tuolin jälkeen ole enää kuin seitsemän :-).

Rantasaunan toinen päiväpeitto on hyvällä alulla. Ruutublokkeja jäi ensimmäisestä niin paljon, että sain niistä keskiosan kokonaan, lisäleveyttä sekä -pituutta hain reunuksilla. Kolmioreunus on tässä vasta sovituksessa. D-insinööri laski ihan Excelillä, että sain kolmioiden mitat täsmäämään. Ihan kohdalleen ne eivät kyllä sattuneet, syy ei ole D-insinöörin eikä Excelin, vaan ompelijan. Ompelija tekee vielä siis pientä säätöä. (Kuva katosi kuvamylläkässä)

Lainasin Pirjon ideaa, hän on hyödyntänyt jämälankoja kivoissa virkkauksissaan. Purin ainakin viisi(toista?) vuotta keskeneräisenä olleen harmaan villaliivin. Kaivelin kaikki (toivottavasti?) pussit ja nyssäkät kätköistään, tulokseksi sain kopallisen pikkukeriä. Jos tilkkutyöt koukuttavat, hyvin nämäkin. Hyvä telkkarikäsityö. (Tämäkin kuva katosi)

Rentouttava pääsiäisloma, leipätyöt unohtuivat, kun sain tehdä kivoja juttuja!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Välipalakakku

Ystävänpäiväksi työpaikan kahvipöytään virkattu kakku. En oikein koskaan ole innostunut tämänkaltaisista jutuista, mutta tämä kolahti heti. Työhuoneemme ainoa Mies valitti kahvipöytämme estetiikan puutteesta, korjaisikohan tämä tilannetta? Kaiken lisäksi kaloriton, kolesteroliton, laktoositon, munaton, gluteiiniton jne.
Tässä kakussa totetutuu kirjaimellisesti sananlasku, " moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Ei siis maistu miltään, mutta silmilläänkin voi syödä.

Sivut